Juttutupa

[Jukka]

Tämä päivä muodostui minulle ja useammalle muullekin läheiselleni surulliseksi sunnuntaiksi.

Sain pari vuotta sitten uuden naapurin tähän rivitaloyhtiöön ja meitä tuli hyvät kaverit. Meitä yhdisti monet asiat työelämän puolelta ja muutenkin tulimme hyvin keskenämme toimeen. Naapurini ei ollut tunnustava kristitty, mutta arjessa erinomainen kaveri.

Viime syksynä naapurini sairastui. Hän alkoi oksentamaan päivästä toiseen eikä perusteellisissa tutkimuksissa löydetty sairauden aiheuttajaa. Erikoislääkärit, omaiset ja naapurit jouduimme katselemaan voimattomina kuinka hän heikkeni heikkenemistään. Tänään sitten hänen voimansa uupuivat ja hän kuoli aikaisin aamulla.

Vaikka osasin odottaa jo viikkoja suru-uutista niin ihan rinnasta otti, kun naapurini poika ilmoitti isänsä kuolemasta. Ehkä joku saa sydämelleen muistaa edesmenneen puolisoa, lapsia ja muita läheisiä. Tämä oli kaikille kova vuosi siinäkin mielessä, ettei lääketiede löytänyt sairaudelle syytä ja aivan avuttomina seurasimme vierestä tapahtumien vääjäämätöntä kulkua kohti kuolemaa.

On tyhjä ja surullinen olo.

[Aamu-Usva]

Niin surullista kuolema on aina.
Nyt yksi parhaita lapsuuden ystäviäni makaa sairaalassa emmekä tiedä miten hänen käy. Hän on sairastanut vakavasti nuoresta asti, mutta ihmeellisesti saanut aina jatkoaikaa. Ei hän vieläkään vanha ole. Vasta 40-vuotias. En olisi ollenkaan valmis luopumaan hänestä.

[Jukka]

Niin surullista kuolema on aina.
Nyt yksi parhaita lapsuuden ystäviäni makaa sairaalassa emmekä tiedä miten hänen käy. Hän on sairastanut vakavasti nuoresta asti, mutta ihmeellisesti saanut aina jatkoaikaa. Ei hän vieläkään vanha ole. Vasta 40-vuotias. En olisi ollenkaan valmis luopumaan hänestä.

Niin surullista kuolema on melkein aina. Lisäsin lauseeseen tuon melkein-sanan, kun mieleeni nousi naapurista Alli -mummu. Kotona yksin asusteli 93-vuotiaaksi ja viimeiset 3 vuotta terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän odotti kotiin pääsyä monta vuotta, siis oikein rukoili sitä Jumalalta. Minulle tuumi kerran, että "onkohan Jumala unohtanut, kun ei ole jo korjannut pois". Iloisesti odotti pääsinpäiväänsä (sillä sitähän kuolema vanhurskaalle on) ja se toteutuikin sitten vuoden alussa.
Varmasti tuohonkin kuolemaan liittyi surua ja kaipausta, mutta harvoin hautajaisissa nähdään niin iloista väkeä kuin Allin hautajaisissa.

No nyt mieleeni nousi eräs toinen tapaus, joka ei kylläkään liity kuolemaan vaan muunlaisiin murheisiin. Radiossa haastateltiin 100-vuotiasta äitiä äitienpäivänä. Toimittaja kysyi vanhukselta: "Onko elämässänne ollut paljon murheita?" Siihen vanha äiti vastasi: "Ennen oli enemmän huolta lapsista, mutta nyt on helpompaa, kun nuorinkin sai paikan vanhainkodista!"

Tuosta sairaasta ystävästäsi vielä. Olen alkanut pikkuhiljaa aavistelemaan, että elämämme jokaisella päivällä ja tunnillakin on tarkoituksensa. Hyvillä päivillä ja huonoilla päivillä. Hyvät päivät meidän ihmisten on helpompi hyväksyä kuuluvaksi Jumalan suunnitelmiin, mutta yhtälailla huonotkin niihin luetaan.

[Aamu-Usva]

Olen katsastusasemalla odottamassa ihanan pikku autoni tuomiota. Aion kyllä puolustaa autoa jos sitä syytetään pikkuvioisra, kuten siitä että jarrut ei toimi kunnolla eikä kaasukaan ihan aina. Siis kuka on muka täydellinen? Katsastusmies itsekö?

[Jukka]

Olen katsastusasemalla odottamassa ihanan pikku autoni tuomiota. Aion kyllä puolustaa autoa jos sitä syytetään pikkuvioisra, kuten siitä että jarrut ei toimi kunnolla eikä kaasukaan ihan aina. Siis kuka on muka täydellinen? Katsastusmies itsekö?

Ei tää mikään sivistysvaltio ole, jos tuollaisista pikkuvioista ruvetaan nipottamaan.

[Aamu-Usva]

Jee! Joku on sittenkin täydellinen, nimittäin mun auto Se pääsi läpi.

[Jukka]

Jee! Joku on sittenkin täydellinen, nimittäin mun auto Se pääsi läpi.

Niin, tai sitten me ollaankin sivistysvaltio

[Peace In Rest]

Jee! Joku on sittenkin täydellinen, nimittäin mun auto Se pääsi läpi.

Tai sitten katsastusmies oli epätäydellinen

[Jukka]

Jee! Joku on sittenkin täydellinen, nimittäin mun auto Se pääsi läpi.

Tai sitten katsastusmies oli epätäydellinen

Ja vielä: katsastusmiehen epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkin voi olla vaikutuksensa "myönteisen leiman asiassa" (jostain syystä oikolukuohjelma herjaa käyttämääni termiä, mutta kyllä sen pitäisi ihan suomen kieltä oleman).

[Aamu-Usva]

Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkäänköhän?
Hämmästytän aina ulkomaalaisia ystäviäni tuolla sanalla, vaikka eihän kukaan (muu kuin Jukka) sitä koskaan käytä