Joonas kirjoitti:Rest in peace: eli et ilmeisesti välitä avioliitostasi? Sinulle on sama onko sitä vai eikö ole. Et sitä halunnut, etkä nytkään halua, eikä sinua haittaa vaikka se menisikin. Ei tuo ainakaan kuulosta terveeltä tavalta eikä siinö rakkautta ole...välinpitämättömyys on kaukana rakkaudesta.
Haluan sitä kyllä, koska se on Jumalan tahto. Mutta en haluaisi, jos ei olisi. Jos Jumala näkisi hyväksi ottaa vaimoni pois, näkisin sen myös hyväksi. Mielestäni rakkaus on sitä, että palvelen toista niin kauan kun Luoja tahtoo minun elävän hänen yhteydessä. Mutta en omista ketään, enkä voi valita mitä toinen ihminen tekee tai miten Jumala johdattaa yhteydet ihmisten kanssa, joten siinä mielessä se on minulle itselleni yhdentekevää. Valitsen olla tahtomatta mitään sellaisten asioiden suhteen joihin en voi itse vaikuttaa (ja joista en tiedä mikä on minulle hyväksi), ja luotan vain siihen että Jumala tietää ja Hänen tahtonsa on paras.
Täytyy vielä sanoa, kun oli fyysisestä yhteydestä puhe, että joskus Jumalan tarkoittama puoliso voi olla hyvin erilainen fyysisten tarpeiden suhteen. Esimerkiksi omassa liitossani minä koen tarvetta fyysiseen yhteyteen huomattavasti useammin kuin puolisoni. Eli hyvin usein saan kuolla itselleni näiden tarpeiden suhteen, vaikka elän avioliitossa. Se voi olla inhimillisesti jopa raastavampaa kuin yksin elävänä, koska selibaatissa eläminen tutkitusti helpottuu mitä kauemmin ihmisen mieli ja keho tottuu siihen. Ja on vaikeampaa, jos "apu" olisi koko ajan lähellä mutta silti ulottumattomissa, kuin että se olisi kokonaan poissa. Tässä yksi esimerkki siitä, millä tavalla Jumalan tahtomakin avioliitto voi olla lihalle ehkä jopa tuskallisempaa itselleen kuolemista. Ja sama koskee myös henkistä yhteyttä sekä kaikkia muita avioliiton puolia.

