Tämä vain tiedoksi ettei tule semmoista oloa että en vastasisi sinulle
. Esimerkkisi olivat hyviä ja vaikka minulle jäikin kritiikkiä niin kirjoittelen siitä olemassa olevaan "vanhemmisto" ketjuun jos jakasan sillä kritiikki koski vanhemmistoa, mutta se ei ole ketjun aihe. Itseäni surustuttaa, jos omat ketjuni "kaapataan" niin rakkauden kaksoiskäskyn periaatteella en kaappaa toisen ketjua jossa puhun siitä mistä itse haluan, vaan kunnioitan ketjun aloittajaa puhumalla hänen omassa ketjussaan siitä mistä hän halusi puhua. 
Palatakseni vielä aiheeseen niin itselleni, ja uskon että muillekin on käynyt joskus niin että on ollut pikään toiselle vihainen jostain eikä ole antanut anteeksi, ja kun ihminen on tämmöisessä anteeksiantamattomuuden tilassa niin se on hänelle itselleen (siis anteeksi antajalle taikka sille jota vastaan on rikottu) taakaksi. Aina aika ajoin hän muistaa tuon kaunan ja asian ja joka kerta se pikkaisen tekee mielipahaa sekä saattaa aiheuttaa raskaan huokauksen taikka monta.
Nyt jos hän taas antaa anteeksi ja alistuu kärsimään pahan ja sanoo rikkojalle että olen päättänyt antaa sinulle anteeksi, niin ei mene kauaa kun tämä asia häviää molempien mielestä! Huokailut loppuvat ja näin myös anteeksiantaja saa siunauksen ja hyötyy eikä pelkästään anteeksi saaja. Näin Jumala on piilottanut siunauksen anteeksiantamiseen ja siksi suosittelen kaikille että antakaa anteeksi 7x77.
Joku jo mainitsikin että anteeksi antamus ei tarkoita unohtamista ja olen tästä samaa mieltä ei anteeksi annettua kannatakkaan unohtaa.
ESIM:
Pikku Joni on halunnut päästä melomaan kajaakilla mummin mökillä ja on valehdellut mummille että osaa uida hyvin. Joni joutui merihätään ja meinasi hukkua. Joni pyysi mummilta anteeksi ja sai anteeksi että valehteli osaavansa uida hyvin, vaikka osaa vain uida huonosti koiraa matalassa vedessä.
Nyt jos mummi unohtaa tämän anteeksi annetun asian on Joni-poika taas kohta merihädässä jos mummi päästää kajaakilla. Siksi mummi on antanut anteeksi mutta pitää asian muistissa.
