vaisuliini kirjoitti:Haluaisin nostaa esille se juttu "pyhä kiivaus". Niin äsken huomasin miten kiivaus kulutti minut kun puolustin erästä veljeään josta yritettiin tehdä olkiukoksi ja onnistuin sammuttamaan sen perättömän jutun ja siten huomasin olevani ihan yhtäkkiä poikki ja siten mieleeni muistui että 'pyhä kiivaus kuluttaa'.
Niin se herätti miettimään että pyhä kiivaus kuluttaa.Ja miksi kiivautta kutsutaan pyhäksi?
Kiinnostaisi tietää kans ja se on mielenkiintoinen juttu.
Uni ei ota tullakseen ja niinpä tulin lueskelemaan palstaa.
Jaaha, sitä on siis oikein sellaista pyhää kiivautta sisarella
. Kiivautta voi olla hyvään tai pahaan. Se voi olla elämäksi tai kuolemaksi. Raamattu liittää sekä rakkauteen että vihaan kiivauden käsitteitä. Kiivaus on siis voimakas sana ja teon motiivi. Kysyit "miksi kiivautta kutsutaan pyhäksi?" Rupesin miettimään asiaa. Taitaa olla ilmaisu, jota ei löydy aivan tuossa muodossa Raamatusta, mutta miksi ei voisi olla Jumalalle erotettua (siis pyhää) kiivautta, kun sitä toisen sortin (epäpyhää) kiivauttakin on maailma ja puolueet pullollaan?
Muuten, se kiivaus-sana kreikaksi on dzeelos, joka juontaa teonsanasta dzeoo joka tarkoittaa kiehua tai kuohua. Jeesuksen aikana oli sellainen uskonnollinen puoluekin kuin Selootit eli Kiivailijat (ilmeisesti tuosta sanasta dzeelos - kiivaus, kiihko, into)... nyt pitää kyllä palata petiin!

Ja miksi kiivautta kutsutaan pyhäksi? 