Raamatullinen vesikaste

[Leea]

Tuossa Pawsonin kertomasta jutusta saa sen käsityksen että vasta kasteen jälkeen olisi pelastunut.

Vaimo otti ensin kasteen ja siirtyi sitten odottamaan altaan toiselle puolelle. Sitten aloimme kastaa tätä miestä. Juuri ennen kuin hänen päänsä oli menossa veden alle, hän huusi:

'Jeesus, pese omatuntoni puhtaaksi!'

Ja Jumala teki sen! Kun mies nousi vedestä, hän meni suoraan vaimonsa luokse, piteli tätä hellästi käsillään ja katsoi suoraan hänen silmiinsä. Hän oli puhdas mies. Menneisyys oli pyyhitty pois. Sen jälkeen hän puhui entisestä elämästään aivan kuin se olisi kuulunut jollekin toiselle ja aivan kuin se ei olisikaan hän. Eikä se ollutkaan hän. Hänen omatuntonsa oli puhdas."

Kaste ei ole ihmisen lahja ja teko Jumalalle, vaan Jumalan lahja ja teko ihmiselle, kuten uskokin. Kastettu ihminen ei voi kehua tehneensä jotain oikein, vaan kunnia kasteesta kuuluu yksin Jumalalle.

Toisin kuin usein väitetään, kaste ei ole ensisijaisesti kuuliaisuuden askel, vaan pakenevan ihmisen askel, joka kulkee Jumalan avaaman pakotien kautta vapauteen.

Täytyy olla tarkkana ettei pidä vesikastetta pelastavana asiana. Silloinhan se menee samaan kuin vaikka kirkolla että kaste pelastaa. Jos nähdään niin että paketti usko + kaste pelastaisi, niin tällöin vesikaste varmistaisi vasta pelastuksen ja näin ollaan tekojen tiellä. Usko ei siis riittäisikään.
Ihminen pelastuu yksin uskosta Herraan Jeesukseen. Uudestisyntymisessä ihmisessä tapahtuu muutos, tässä hetkessä saa Pyhän Hengen. Vesikaste ei saa aikaan sydämen muutosta.

"Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Room. 10:8-10

”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Mark. 16:16

[vaisuliini]

*
Ok, se on tärkeintä. Raamattu opettaa, että yhtenä ja ainoana pelastuksen tekijänä on uskoa Jeesukseen, se pelastuu Jumalan armosta. Kyllä se on periaatteessa ihan oikeassa. Mutta tässä on tärkeää ymmärtää myös se, että pelastus ei ole mikään yksittäinen tapahtuma ihmisen edessä, vaan pelastus on tien muotoinen.

Yksin uskosta pelastuminen tarkoittaa sitä, että pelastuksen tielle voidaan astua ainoastaan uskon kautta ja sitä pitkin voidaan kulkea ainoastaan uskon kautta. Pelastuksen tiellä kuljetaan kohti lopullista pelastusta, eli taivasta. Uskoon tultuamme emme ole sitä vielä saavuttaneet, mutta se lähenee päivä päivältä: "pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme" (Room. 13:11).

Room. 13:11 Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

Pelastuksen tie siis kulkee parannuksen teon ja kasteen kautta. Kornelius perheineen astui pelastuksen tielle uskon kautta, mutta millä tavoin he lähtivät kulkemaan pelastuksen tietä? He kulkivat pelastuksen tiellä menemällä kasteelle (Apt 10:47-48).

Ap.t. 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

[Jukka]

Pelastuksen tie siis kulkee parannuksen teon ja kasteen kautta. Kornelius perheineen astui pelastuksen tielle uskon kautta, mutta millä tavoin he lähtivät kulkemaan pelastuksen tietä? He kulkivat pelastuksen tiellä menemällä kasteelle (Apt 10:47-48).

Ap.t. 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?"

48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

Olen syrjäsilmällä seurannut tätä kastekeskustelua. Tuossa juuri äsken ajattelin, että onkohan mikään muu niin hajoittanut ja repinyt kristikansaa kuin nämä kasteasiat? Tuskinpa vaan. Täällä näyttää keskustelu sujuneen 'maltillisessa hengessä' ja hyvä niin.

Tuo kertomus pakana Korneliuksen perhekunnan pelastumisesta ja sitä seuranneesta perhekunnan kastetapahtumasta (Ap.t 10) on minua kiehtonut kovasti, koska itsekin olen pakana ja kokenut pelastuksen samalla tavalla kuin Korneelius perheensä ja ystäviensä kanssa. Puuttumatta tässä nyt kastetapahtumaan niin totean, että Kornelius pelastui Pietarin saarnaa Kristuksesta kuunnellessaan ja ilmeisen kiistattomasti uudestisyntyi tuossa hetkessä, koska sai Pyhän Hengen. Vesikasteella ei ollut merkitystä pelastukseen ja Hengen saamiseen. Pietari itse todistaa Korneliuksen kodissa olleista pakanoista (ennen vedellä kastamista), että he "ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin". Tätä 'pakanoiden helluntaita' käsitellään vielä luvussa 11:kin sen suurimerkityksellisyyden tähden. Juutalaisten uskovien (Pietari mukaanlukien) oli vaikea ymmärtää, että Herra oli avannut pakanoille tien pelastukseen ja antanut heille lahjoista kalleimman -Pyhän Hengen- aivan samoin kuin Jeesukseen Messiaanaan uskoville juutalaisillekin. Ei varmaankaan ole sattumaa, että me pakanat saimme iankaikkisen elämän -s.o Jeesuksen elämän, Pyhän Hengen- ilman sen edellä käypää vesikastetta. Tällä mitä tässä kirjoitin en tahdo sanoa, etteikö (vesi)kasteella olisi merkitystä, mutta meitä ei ole kutsuttu "kasteen armossa" vaan "Kristuksen armossa" pelastukseen (Gal. 1:6), joka "pelastus tulee meidän Jumalaltamme ja Karitsalta, joka valtaistuimella istuu" (Ilm. 7:10).

[Aamu-Usva]

Kasteelle meneminen on kuitenkin todella helppo "teko". Sen suhteen ollaan vain välillä niinkuin pitalinen johtajamies vanhassa testamentissa, eli ylpeys jotenkin estää. Paljon vaikeampaa uskon elämässä on verille asti tehdä synnille vastarintaa ihan päivittäisessä elämässä.

Kasteella on suurempi merkitys kuin osaamme ajatellakaan. Samoin kuin ehtoollisella.

[vaisuliini]

*
Huomenta Jukka Toivoisin että keskustelu pysyisi edelleen rakentavana. Joo, yksin usko pelastaa ja on yksin Jumalan armahdettu ja pelastettu uskon kautta mutta kuitenkin usko ja kaste on samassa paketissa. Kaste tulee siis ottaa seuraavalla uskon askeleella Jeesukseen, ei ihmisten painostuksesta, eikä pelastusvarmuuden paikkaamiseksi. Kuitenkin Pietari käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Haluaisin kysyä sinulta Jukka. Tämä on vain leikkiä ja kuvitellaan että sinä asuisit rannalla. Kun pariskunta tulisi teille kylään ja sinun kautta he tulisivat uskoon. Sinä päivänä olisi hyvä sää kastattavaksi. Mitä sinä tekisit silloin? Ottaisitko heti kasteesta puheeksi niinkuin alkuseurakunnan apostolit? Tai jättäisit kasteen väliin?

Alkuseurakunnan apostolit kysyivät "Millä kasteella te sitten olette kastetut?". Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. He ensinnäkin ottivat puheeksi kasteesta mikä tänä päivänä ei puhuta mitään ikäänkuin kaste ei olisi samassa paketissa.

No mietityttää kastamattomuus niin haluaisin kysyä sinulta mitä mieltä olet kastamattomuudesta? Tänä päivänä koetaan kasteellemenoa heti ihmisten painostettavaksi mutta tuohon alkuseurakunnan aikaan käskettiin kastaa Jeesuksen nimeen. Huomaatko eroa, Jukka? Juuri se minua mietityttää.

Jos viivytellään väheksymällä kastetta, joka on Jumalan tahdonmukainen. Niin itse asiassa se väheksyy Herramme Jeesuksen ristin kuolemaa ja ylösnousemusta. Parannuksessa synnistä pois kääntyvän ihmisen tulee astua "kasteen-hautaan", joka on Jumalan asetus, ei ihmisen.

Apo 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.' RK

[vaisuliini]

*
Joo juuri ehtoollinen ja kaste minua mietitytti. Muutama kuukausi sitten luterialinen naispappi piti aamukokouksen helluntaiseurakunnan ehtoolliskokouksessa. Oli musertavaa nähdä että vanhimmat antoivat luter. naispapin osallistua ehtoolliseen. Se vielä surettaa minua.

Vain kasteen kautta voi osallistua ehtoolliseen kun se täyttää ehtoollisen kriteetit mentyään kasteelle. Voi olen vielä vähän murtunut.

[Jukka]

Kasteella on suurempi merkitys kuin osaamme ajatellakaan. Samoin kuin ehtoollisella.

Voi niillä olla, mutta en allekirjoita sellaista opetusta, että kumpikaan olisi jokin mystinen tapahtuma jossa synnytään ylhäältä tai saadaan synnit anteeksi. Tällaista kuitenkin opetetaan, että Jumala toimii jotenkin kastevedessä (ainakin vauvakasteessa) ja ehtoollisella saadaan syntejä anteeksi. Tämä tällainen perustuu kirkon traditioon, ei Jeesuksen omakohtaiseen tuntemiseen. Kun Jeesus kastoi minut 17.7.1971 tiesin totisesti saaneeni syntini anteeksi koska Hänen kasteensa avasi sydämeni silmät näkemään pienessä ajanrahdussa, että minun syntini oli Hänen päällään ja Hän sovitti ne. Kun myöhemmin kävin kasteella en saanut syntejä anteeksi (ei niitä kahdesti anteeksi anneta), mutta kävin kasteella, koska alkuseurakunnassakin ihmiset kävivät. Kävin vaikka en ymmärtänyt kasteen merkitystä. Ehkä siinä oli sellainen merkitys, että tunnustin seurakunnan edessä uskoni Herraan joka oli jo ottanut minut hoivaansa ja toisaalta kastettuna seurakunta otti minut 'julkisesti' hoivaansa Että näinhän se kohdallani meni.

Jälkikirjoitus(ta):
En koskaan ole kysellyt, siis veljiltäni ja sisariltani Kristuksessa, ovatko he käyneet kasteella. Kyllähän me tunnemme toisemme ja koemme yhteyttä toistemme kanssa, jos olemme samasta lähteestä syntyneitä.
Eräällä toisella keskustelupalstalla olen käynyt keskustelua yhden "kastekiihkoilijan" kanssa. Hän kokee että en ole uskovainen (koska rikoin Raamatun "yksi kaste-opetusta" käydessäni kasteella Herran pelastettua minut), mutta tässä huolimatta koen yhteyttä tuon henkilön kanssa.
Tapaan sanoakin uskoville, että me voimme "erehtyä opissa erehtymättä kuitenkaan uskossa".

[vaisuliini]

*
No itse uskon että Jeesuksen päivä lähestyessään raamatullinen kastekäsitys varmaan avautuu meille kun hahmotamme raamatullista kastekäsitystä ajatuksen kanssa kaikella ymmärryksellä ja palaamme raamatullisen kastekäsityksen juurelle.

No esitin eräälle uskonveljelle pyyntöäni että hän voisi tarkistaa kirjoitustani kastekäsityksestäni ja kommentoida mitä mieltä hän on siitä. Niin hän luki huolellisesti kirjoitustani ja sanoi että hänellä oli aiemmin sama käsitys siitä. Ja siten hän toi raamatullisen kastekäsityksen valaisevalla tavalla niin ymmärsin itse kans.

Toivon että kirjoituksestani ei saisi väärinkäsitystä luullen että kaste ikäänkuin oikeastaan pelastaisi. Mutta huomasin että sitä on vaikea hahmottaa ajatuksen kanssa. Niin kannattaisi lukea aina uudelleen kirjoitusta ajatuksen kanssa rukoillen kun meidän uskon keskipisteenä ja kohteena on vain Jumalan Sana Raamatussa.

No fb-yksityisviestillä hän mainitsi kastaneensa 3 uskovaa äskettäin ja toimii alkuseurakunnan mallin mukaan. Ajattelin itsekseni: 'Ompa siinä se alkuseurakunnan mukainen opetuslapsi'.

No eilen minä tutustuin uuteen Raamattuun ja löysin sellaisen Raamatusta. Siinä mainitsee: "mutta sylilasten kastamista ei mainita." *yllättynyt* No laitan tänne ottamani kuvan siitä Raamatusta.



"Joka uskoo ja kastetaan," (Mark. 16:16)

[vaisuliini]

*
Iltapäivän rauhaa!

Arvaa mitä äsken kävi mielessäni?! Ikäänkuin tyhjästä mielikuva yhtäkkiä ilmestyisi mielessäni niin pakko kirjoittaa nyt tänne.

Jeesuksen risti on sellainen pituinen kuten yleensä on. Ristissä on 'usko' ja 'kaste' -tekstinä. Raamatullinen järjestys on 'usko' ja siten 'kaste'. Kuvitellaan jos sahataan kasteen osan pois ja siten kannetaan sen olalla.

Kun kuilua lähestyessään laitetaan ristin ylitettäväksi mutta vasta huomataan kauhistuneena ettei sillä voi ylittää kun on lyhyesti sahattu eli ei täytä Jumalan asetusta siitä Hänen tahdonmukaisesta kasteesta.

Ei tällä ole tarkoitus pelotella vaan saada tajuamaan raamatullista kastekäsitystä. Raamatullinen kaste on pelastuksen seuraamus.

No toinen juttu vielä... Mietin tänään koska alkuseurakunnan aikana ei ole sellaista käsitystä kastamattomista kristityistä. Kristittyjen yhteydessä ei heidän aikanaan ollut yhtäkään kastamatonta paitsi ryöväri joka pelastui uskon kautta ja meni Jeesuksen kanssa pariisiin.

Kävi Raamatun kohta todeksi hänen kohdalla:

Ap.t. 2:21 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'

Ainoastaan uskon kautta voi pelastua, mutta ei ole yhdentekevää mitä tällä uskolla tarkoitetaan. Raamatussa pelastava usko voi käydä ilmi ainoastaan tekojen kautta, koska se on tekemistä Jeesuksen sanojen mukaan, ymmärtäväisen miehen lailla joka rakensi kalliolle ja kallio kuvaa Kristusta itse (Matt. 7:24-27)

[Leea]

*

Jeesuksen risti on sellainen pituinen kuten yleensä on. Ristissä on 'usko' ja 'kaste' -tekstinä. Raamatullinen järjestys on 'usko' ja siten 'kaste'. Kuvitellaan jos sahataan kasteen osan pois ja siten kannetaan sen olalla.

Kun kuilua lähestyessään laitetaan ristin ylitettäväksi mutta vasta huomataan kauhistuneena ettei sillä voi ylittää kun on lyhyesti sahattu eli ei täytä Jumalan asetusta siitä Hänen tahdonmukaisesta kasteesta.

Eli kaste sitten lopulta sinetöisi pelastuksen? Usko Jeesuksen ristinsovitukseen ei lopulta riittäisikään, vaan tarvittaisiin vielä ihmisen teko vesikaste tuomaan lopullinen varmistus pelastukseen .
Voin sanoa omasta kokemuksesta että kun tulin uskoon niin siinä hetkessä tiesin siirtyneeni pimeydestä valkeuteen ja sain synnit anteeksi. Kasteelle menin kaksi vuotta uskoontuloni jälkeen. Vesikasteessani ei tapahtunut mitään sellaista muutosta kuin uskoontulossani aiemmin oli tapahtunut. Mielestäni Jukka selittikin hyvin tämän kasteasian.

On myös niitä, jotka menevät kasteelle eivätkä ole koskaan uudestisyntyneet. Näin tulee uskonnollisia käännynnäisiä mutta todellista sydämen muutosta ei ole koskaan tapahtunut. Luullaan että ollaan pelastuttu kun käydään kasteella ja kuulutaan johonkin kirkkokuntaan/liikkeeseen. Niille jotka eivät ole uskossa on ensisijaisen tärkeää kertoa evankeliumia ja mitä on uudestisyntyminen. Vesikasteesta puhumisen voi jättää vähemmälle ja on mielestäni sellainen asia josta Jumala kyllä puhuttelee jokaista uskovaa ajallaan.