Kysymyksiä

[vaisuliini]

*
1Kor. 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.


Mitä tämä Jumalan lupaava paikka tarkoittaa siis käytännössä kun Jumala ei salli jotain ylivoimaisen menevän yli voimien ja valmistaa ulospääsyn? Kuinka kauan ulospääsyn valmistaminen menee?

[Mikko Murpatti]

*
1Kor. 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.


Mitä tämä Jumalan lupaava paikka tarkoittaa siis käytännössä kun Jumala ei salli jotain ylivoimaisen menevän yli voimien ja valmistaa ulospääsyn? Kuinka kauan ulospääsyn valmistaminen menee?

Ei kukaan tiedä, Jumala tietää. Nyt et voi kuin vain odottaa.

[vaisuliini]

*
Vielä pari kysymystä...

Usko ei ole tarpeeksi vahva kestääkseen ja tuntuu että kohta romahtaa eikä jaksa pitää kiinni siitä Jumalan lupauksesta. Auttaako Jumala silti siitä huolimatta?

Huomasin että rukoilijat jättivät kerran tai pari kertaa rukousaihetta Herran haltuun ja siten siihen kuluu pitkä aika. Mutta muistaako Jumala vielä sitä rukousaihetta vai pitää usein rukoilla muistuttaakseen Jumalaa siitä niin Hän muistaa ja auttaa kans?

[Mikko Murpatti]

*
Vielä pari kysymystä...

Usko ei ole tarpeeksi vahva kestääkseen ja tuntuu että kohta romahtaa eikä jaksa pitää kiinni siitä Jumalan lupauksesta. Auttaako Jumala silti siitä huolimatta?

Jumala voi auttaa siitä huolimatta.

Jumalan apua ei tarvitse ansaita teoilla nämä teot voisivat olla tämmöisiä:

Oikea rukous sanat, erittäin vahva usko, hyveet ja hyvät teot, almujen antaminen jne. näillä eikä millään muillakaan teoilla meidän ei tarvitse ansaita Jumalan apua. Jumalan kanssa ei käydä kauppaa niin että me teemme jotain ja saamme vastineeksi jotain vaivoistamme, vaan Jumala auttaa koska Jumala on hyvä ja koska on sanonut niin, muuta syytä Jumala ei tarvitse kuin että Hän on sanassaan luvannut niin, silloin asia on jo ihan sama kuin tehty.

Me emme edes saisi tehdä näitä tekoja siksi että me ostamme Jumalalta niillä jotain, vaan meidän tulisi näitä noudattaa siksi että me haluamme ja meidän tulisi haluta niitä koska sisällämme Pyhä Henki suostuttelee meitä näihin, nämä ja muut Raamatun kehoitukset ovat viisautta eivät rahaa jolla ostetaan jotain.

Huomasin että rukoilijat jättivät kerran tai pari kertaa rukousaihetta Herran haltuun ja siten siihen kuluu pitkä aika. Mutta muistaako Jumala vielä sitä rukousaihetta vai pitää usein rukoilla muistuttaakseen Jumalaa siitä niin Hän muistaa ja auttaa kans?

Molemmat käy. Toki Raamattu opettaa ja kehoittaa meitä kestävään rukoiluun, mutta jos ei ole enää voimia ja jaksamista niin asian voi jättää "hyllylle" kyllä Jumala sen asian tietää ja muistaa.

Jos tahtoo kiivaasti jotakin asiaa voi toimia niin kuin köyhä leski väärämielisen tuomarin edessä:

Luuk18:1-8

1 Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

[vaisuliini]

*
Ok. Sori tuli taas kysymys mutta vain yksi...

En osaa pukeutua sanoiksi esittääkseni kysymystä mutta itse tiedän mitä on kokenut. Ei ole voimia eikä usko ole ja kaikki tuntuu menettävän eikä jaksa rukoilla hakeakseen apua Jumalalta ja on romahtamispisteessä. Katseilla pitäminen Jeesusta kohtaan tuntui vaikealta.

[Mikko Murpatti]

*
Ok. Sori tuli taas kysymys mutta vain yksi...

En osaa pukeutua sanoiksi esittääkseni kysymystä mutta itse tiedän mitä on kokenut. Ei ole voimia eikä usko ole ja kaikki tuntuu menettävän eikä jaksa rukoilla hakeakseen apua Jumalalta ja on romahtamispisteessä. Katseilla pitäminen Jeesusta kohtaan tuntui vaikealta.

Puhutko tässä itsestäsi vai jostakusta muusta henkilöstä?

Minä olen ollut tässä pisteessä uskonelämäni aikana muutaman kerran, ja silloin olen vain huokaillut yläkertaan en edes sanoilla aina ja rukoillut silloin harvoin kuin jaksoin, mutta sanoin Jumalalle että olen sinun armoillasi nyt täysin omat voimat on Herra ihan lopussa. Jumala piti silloinkin huolen ja oli uskollinen se oli peloittavaa ja murheellista aikaa, mutta niistäkin selvittiin koska Jumala on uskollinen.

Uskovan vaellus ei todellakaan ole aina helppoa, ei vaan raskasta se on aika ajoin ihan niin kuin muillakin.

[pehmytpusu777]

Mä kysyisin tällaista että millä nimellä itseään tulisi kutsua..Raamatussa puhutaan "Kristityn nimestä" eräs uskoontullut ihminen nimittää itseään myös nimellä "alkoholisti"Vaikka olisikin ennen ollut kuinka karsea puliukko/akka ja raitistunut jopa ennen uskoontuloa/uskoontulossa/jokin aika sen jälkeen..Tulisiko ihmisen tunnustaa ollenkaan alkoholistin nimeä? Vaikka tämä ominaisuus uuteen juoppouteen olisikin vielä olemassa? Eräs tyyppi tuli uskoon yli 10v raittiuden jälkeen vasta..mutta on erittäin kiinni vielä AA:n opeissa..Tulisiko noista kehoittaa sanoutumaan irti vaiko ei?

[Mikko Murpatti]

Mä kysyisin tällaista että millä nimellä itseään tulisi kutsua..Raamatussa puhutaan "Kristityn nimestä" eräs uskoontullut ihminen nimittää itseään myös nimellä "alkoholisti"Vaikka olisikin ennen ollut kuinka karsea puliukko/akka ja raitistunut jopa ennen uskoontuloa/uskoontulossa/jokin aika sen jälkeen..Tulisiko ihmisen tunnustaa ollenkaan alkoholistin nimeä? Vaikka tämä ominaisuus uuteen juoppouteen olisikin vielä olemassa? Eräs tyyppi tuli uskoon yli 10v raittiuden jälkeen vasta..mutta on erittäin kiinni vielä AA:n opeissa..Tulisiko noista kehoittaa sanoutumaan irti vaiko ei?

Alkoholistihan ei varsinaisesti ole nimi vaan sairaus. Saahan hän sanoa olevansa alkoholisti, tästähän ei kaikki paranu koskaan, ei se kuitenkaan hänen nimensä ole .

Minä en esimerkiksi juo koskaan yhtään alkoholia missään, koska olen alkoholisti, en ole parantunut tai toipunut vaan tiedän että minussa on se taipumus vielä olemassa ja siksi en koskaan juo ollenkaan alkoholia, sillä ei kannata leikkiä. Siellä se asustaa vieläkin ja pääsee heti valloilleen jos saa vähänkin aihetta, kannattaa kaikkien alkoholistien muistaa tämä aina, siellä se on ja odottaa !


AA:n oppi ei ole Raamatunmukaista niin kuin käsittelimmekin toisessa ketjussa, jos tahtoo uskoa Raamatun Jeesukseen ja pelastua Raamatun Jumalan luokse, silloin kirja on Raamattu mistä oppi otetaan.

ELi AA:n oppi ei pelasta koska siinä ei ole Jeesusta, ja se menee Raamatun ohi muutenkin ja ei ole sen mukainen.

Toisaalta jos hän käy AA:n kokouksissa vain ja ainoastaan hakemassa vertaistukea alkoholismiin ja viittaa kintaalla heidän opeilleen ja on sielä vertaistuen vuoksi ja lankeaisi varmasti juomaan ilman vertaistukea niin siinä tapauksessa olisi ehkä paras pitää kiinni siitä tukiverkostosta kunnes siivet kantaa paremmin.

[vaisuliini]

*
Murpatti puhuin itsestäni. Olen ahtaalla vielä...

[Mikko Murpatti]

*
Murpatti puhuin itsestäni. Olen ahtaalla vielä...

Kirjoiti näin aiemmin:

En osaa pukeutua sanoiksi esittääkseni kysymystä mutta itse tiedän mitä on kokenut. Ei ole voimia eikä usko ole ja kaikki tuntuu menettävän eikä jaksa rukoilla hakeakseen apua Jumalalta ja on romahtamispisteessä. Katseilla pitäminen Jeesusta kohtaan tuntui vaikealta.

Rakas sisareni Herrassa, et ole yksin tässä asiassa.

Minä olen kamppaillut tämän kanssa jo kuukausia, ainakin 4-5 kuukautta olen ollut juuri ja täysin samassa tilassa hengellisesti kun mistä tässä kirjoitat. En siksi neuvo sinua etäältä tai tietämättömänä.

Onko muillakin ollu tätä samaa? Onko tämä sittenkin joku henkivalta ilmiö joka koskettaa kaikkia uskovia? Onko teillä muilla ollut nähtävissä näitä ongelmia josta tässä Vaisuliinin kanssa pohdimme?

En tiedä miksi minulla ja ilmeisesti sinulla on nyt menossa uskonelämässä tämmöinen vaikea vaihe, mutta lääkkeeksi tähän on vain tarjota kestävyyttä ja Jumalan sanaa.

Jumala on pitänyt minusta huolen nämä kaikki vuodet ja pelastanut monesti varmasta kuolemasta, minä uskon että Jumala tuo avun ja virvoituksen meille tässäkin hädässä.

Tämä voi olla meille vahvistukseksi kun huomaamme ettei Jumala mennyt mihinkään vaan oli kanssamme vaikka ei siltä tuntunut, voi olla että meitä koetellaan tässä niin kuin Jumala koittelee kaikki kuten kullan kun siitä epäpuhtaudet tulella puhdistetaan.

Minä aion luottaa Jumala lupauksiin vaikka mikä olisi, tiedostan etten ole nyt parahaissa hengen ja sielunvoimissa, joten siksi en tee mitään hengellisesti vaativaa, vaan roikun kiinni Jumalassa viimeisillä voimillani ja tiedän että tämäkin menee ohitse niin kuin kaikki aiemmat uskonkoitokset, monenlaista on ehtinyt tulla vastaan ja tässä sitä vielä ollaan ja uskossa pysytään kuin itsepäinen täi päässä .

Itselläni tilannetta pahentaa vielä että minut irtisanottiin töistäni juuri kun olimme nyt ostamassa asuntoa, työtkin lähti alta kaiken kukkuraksi, aavistan että seuraavaksi auto hajoaa . Tämä tietenkin tapahtuu marraskuussa joka on muutenkin pimeä ja masentava ja raskas.


Älä vaisuliini hätäile Jumala rakastaa meitä ja näkee meidät, tälläkaikella on joku syy joka on meidän parhaaksi. En minä valita, työ ja raha on roskaa Jumalan tuntemisen rinnalla eli minulla on tärkein yhä eli usko Jumalaan ja niin on sinullakin.

Emmekö me ottaneet kaiken hyvän Jumalalta kun hän on meitä elämässämme siunannut? Emmekö nyt ottaisi Herralta vastaan myös "pahan" kun hän meitä meidän parhaaksemme koittelee, minä otan vastaan myös tämän en kiitollisena vaan nuristen ja mutisten kuin oikutteleva lapsi, mutta otan sen vastaan kuitenkin.

Nyt kun vaisuliini sinulla on hengelliset voimat vähissä niin ota iisisti, älä tee mitään hengellisesti vaativaa olet nyt hengellisessä mielessä "sairaslomalla".

Odota kärsivällisesti ja niin minäkin teen, koitan muistaa rukoilla puolestasi, äläkä tee mitään hätiköityjä ratkaisuja tämä vaatii uskoa ja kestävyyttä.

Älä menetä toivoasi ystävä, ajat on vaikeat ja tämä on raskasta aikaa, mutta kyllä me tämä kestetään sillä emme me ole tässäkään yksin!