Ylistää saa edelleen ja antaa armolahjojen toimia niinkuin ne toimivat.
Se että kun läikkyy yli niin läikkyy. Yleensä silloin mukana on epäterve opetuskin joka yllyttää tyyliin hillumaan ja antaa tulla mitä vaan, ettei mitään rajaa.
Toki olisi tässä varoittelun lomassa tervettä yrittää myös tuoda esille sitä tervettäkin karismaattisuutta, kuinka se sitten toimii.
Itse ylistäessänikin saan Pyhän Hengen kosketuksen välillä tai ilostun muuten vaan Herrasta, voi tulla ilon kyyneliäkin laulun lomassa hyvinkin.
Mä en suoraan sanoen enää ole vaan varma, missä hengessä mulla noi armolahjat toimi ja toimiiko ne nyt mun yksin rukoillessa vai isommassa porukassa jos vapaasti rukoillaan.
Mun pitäis mennä seurakunnan rukouskokoukseen tuon asian tiimoilta seuraamaan.
Kielillä puhuin viimeksi kun rukoilin erään intialaisen kristityn kanssa Skypessä...muuten ei kyllä ei ole tuokaan lahja sittemmin toiminut.
Jotenkin en tiiä onko liian kaavoihin sidottua se vaikkakin järjestyksessä sekin tapahtuu, että on rajatut rukousaiheet solussa rajatun ajan takia, niin ei pääse "sukeltamaan" syvemmälle rukoukseen.
Keskeisintä ja oleellista on että Pyhä Henki lähtee toimimaan itse SANAN kautta. Itse koen yleensä että Raamatun sana ei missään tapauksessa ole kuivaa niinkuin nämä menestysteologiaan sitoutuvat opettajat väittävät. Pointti on siinä, pysyykö opetus sanassa vai aletaanko jotain ufojuttuja tyyliin saarnaamaan, silloin tiedämme ettei se ole Jumalasta.
Sikäli mikäli alkaa armolahjat toimimaan niin se yleensä tulee sitä myötä kun ihminen on saanut opetuksesta sen irti mitä piti saada.
Näin se kuulostaa terveemmältä kuin se, että menet vain johonkin kokoukseen, jossa tuntikaupalla ylistetään ja puhutaan jotain tunti pari sen jälkeen, tyyliin että ota fiiliksistä irti jos saat.
Yleensä jos sulla on Pyhä Henki, sä tunnistat jo silloin että sanomassa on jokin outoa tai väärin. Mä olen siitä aika varma. Ja jos oot itse sanan ahkera lukija ja tutkija, niin kyllä sä erotat silloin et jokin on outoa. Ei siinä välttämättä henkien erottamisen lahjaakaan tarvita.
Itse ainakin oon tullut siihen tulokseen että pidän kiinni sanasta ja siitä terveestä opista, joka perustuu ristiin ja pelastukseen sekä lakiin, on kylliksi ravitsevaa jo sinällään.
Silloin tiedät reilusti että vaikkei nyt tullut sitä herkkupullaa tai viineriä, olet saanut vahvaa leipää joka oikeasti ravitsee eikä höttöhiilaripullaa, joka taas on tyhjää energiaa.
Sen takia voi vaikuttaa että ankarasti arvostelen ilmiöitä, mutta olen itse viihtynyt ennemmin herkkupullapöydässä aiemmin kuin nauttinut oikeata elävää ravintoa.
Mielestäni väärä oppi on hyvä tunnistaa oikeasta, sillä jo liikutaan turvallisilla vesillä.
Tietty jos on melko äskettäin kääntynyt uskoon, voi olla vielä pää pyörällä monenlaisesta opista ja opetuksesta, silloin on alttiimpi menemään harhateille ja siksi olisi hyvä saada opetus yhdestä terveellä pohjalla olevasta seurakunnasta että saa hyvän perustan uskolle.
Sellaisesta hyötyy enemmän kuin tunne-elämyksistä ja tuoreeltaan jo lähtee hakemaan kokemuksia ja ihmeitä keskenkasvuisena, ei koskaan etene uskossa aikuiseksi asti.
Ja se että on hyvä oppia erottamaan ja tajuamaan sekin, että sielussa on piilevä voima, joka on varsin helppo löytää eri konstein. Siksi ei kannata antaa myös uskon mennä tunteiden vietävänä vaan ihan oikean opin mukaan. Toki tunteet voivat seurata ja olla hyvä sillä tavalla, että sun on hyvä olla, toki ne tunteetkin kertovat sielun tilasta jotain.
Mutta se vaara siinä piilee että tunteet voivat johtaa harhaan, siksi ei ehkä ole hyvä täysin niille antaa valtaa....
Tilasin tuossa keväällä kirjan "sielun piilevä voima", kirjoittanut Watchman Nee. Sekin on luettu kertaalleen ainakin, pieni kirja mutta ihan asiallinen.
Sellaisia ajatuksia mulla. Jos lähtee välillä katsomaan siitä suunnasta, mistä on turvallista lähteä tarkastelemaan hengen toimintaa, voi olla vaihtoehtona vähemmän raflaava ja "peolottava" kuin se että pelottelee et väärä henki voi tulla sulle. toki sitäkään ei pidä vähätellä. Eikä sitäkään, että kun oma sielu ja voimat ovat pelissä, siitä voi tulla ties vaikka mitä.
Jumala ei käytä sielumme voimaa koskaan. Hänen Pyhä Henkensä toimii kauttamme mutta ei sielumme voimassa. Eksytys toimii taas, koska sielun voima on meidän langenneiden ihmisten kätketty ominaisuus, joka tulee todellakin haudata mieluummin kuin antaa sen toimia.
Sen saa toimimaan erilaisilla itsesuggestioilla, joogalla erityisesti ja transsendentaalisella mietiskelyllä ym. energiajuttujen myötä, mikä ei ole suositeltavaa. Kundaliinijooga on myös eräs tapa herättää se henkiin. Nämä ei ole kovinkaan mukavia juttuja mainita, mutta pakko kuitenkin valaista että mikä vastakohta sielunvihollisen toiminnalla on vastaan Jumalan voima.
Ja eksytys on johtaa sille tielle, ns. hengelliselle pikatielle jossa saa kultapölyä ja hippuja, manifestoitua mammonaakin mutta noista mikään ei ole Jumalasta.
Muistattehan ettei Jeesus erämaassa alkanut kumartamaan saatanaa saadakseen kaiken maailman mahdin eikä muuttamaan kivestä leipää.
Jumala pystyy järjestämään kyllä talousasiamme, mutta hän ei koskaan luo uutta rahaa tai kultaa meille, hän voi kyllä järjestää sitä meille.
Näin Leo Meller puhui puheessaan David Herzogista ja oli muuten erittäin viisaasti sanottu.
Luulenpa että mä tässä aiemmin itse lähdin liikaa myös "mässäilemään" sillä mitä pimeyden voimat saa aikaan ja se varmaan herätti epäluuloa, mutta pitäisi lähteä liikkeelle jälleen siitä, mitä hyvää Jumala tekee, mitä on terve karismaattisuus ja mikä on terve oppi. Siinä on enemmän rakkautta kuin siinä että luettelee sen missä sitä ei ole.
Jukka tarkoittaa varmaan sitä pystyssä peukkua -hymiötä. eli toivoo tsemppiä Aamu-Usvalle? 
Huomenna on sitten uusi yritys sen ajoluvan kanssa. Ajokokeen puolesta saa rukoilla, että en jännityksestä tekisi mitään virheitä, vaan ajaisin niin kuin oikeasti osaan 
