Yksin Raamattu?

[Joel.A]

Blumin tavoin minäkin tahtoisin tietää, että miten muut fooruminkeskustelijat ajattelevat siitä, että kun uskova henkilö joka siis omistaa jo Pyhän Hengen niin...(korostus Jukan)

Omistammeko me nyt jo Hänetkin? Uuskarismaattisuushan teki Jumalasta käskyläisensä ja juoksupojan jo kymmeniä vuosia sitten.

Omistamme ja emme omista . Jukka, haluatko muuten antaa omalta osaltasi vastauksen tuohon aikasemmin esittämääni kysymykseen (mitä siis tuossa osan jo lainasitkin)? Olisi hyvin kiinnostunut mietteistäsi ja vastauksestasi.

[Jukka]

Blumin tavoin minäkin tahtoisin tietää, että miten muut fooruminkeskustelijat ajattelevat siitä, että kun uskova henkilö joka siis omistaa jo Pyhän Hengen niin...(korostus Jukan)

Omistammeko me nyt jo Hänetkin? Uuskarismaattisuushan teki Jumalasta käskyläisensä ja juoksupojan jo kymmeniä vuosia sitten.

Omistamme ja emme omista . Jukka, haluatko muuten antaa omalta osaltasi vastauksen tuohon aikasemmin esittämääni kysymykseen (mitä siis tuossa osan jo lainasitkin)? Olisi hyvin kiinnostunut mietteistäsi ja vastauksestasi.

Tässä nyt ainakin tahdon toistaa muistaakseni Blumille kirjoittamaani, koskien ymmärryksemme ja älyelämämme suhdetta hengelliseen.

Blum:
En siis ymmärrä eroa sen välillä, mikä on järjen päätelmä ja mikä ei. Miten tuollainen ero tehdään ja miten ihminen voi erottaa järjen päätelmät muusta? Mistä voin tietää, onko minulle jokin Raamattua lukiessani kirkastunut asia järjen päätelmä vai ei?

Jukka:
Ihmisen järki, älyelämä ja ajattelu ovat osa sielumme toimintaa kuten tunne-elämämmekin moninaiset ilmiöt. Ihmissuvun lankeemuksesta lähtien nämä sielun toiminnat ovat jäljitelleet ja synnyttäneet aidolta näyttävää/tuntuvaa uskoa, jumalkokemuksia ja muka hengellistä ymmärtämistä. Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää, mutta vain silloin, kun ne palvelevat meitä henkemme alamaisuudessa. Kysymykseen siitä, kuinka voimme erottaa toisistaan sielun ja hengen toiminnat, vastaa Raamattu, että Jumalan Sana erottaa sielun ja hengen, niiden liitokset ja syvimpienkin motiiviemme salat. Hengellinen ihminen kykenee tutkistelemaan nämä asiat Pyhän Hengen kautta, joka hänessä asuu. Sielullinen ihminen ei näitä asioita ymmärrä eikä lihallinen uskovainenkaan ihminen.

Näitä hengen todellisuuksia ei omisteta lukemalla. Viiden minuutin tottelevaisuus Jumalan Sanalle opettaa ihmistä enemmän kuin viidenkymmenen vuoden järkiperäinen opiskelu. Nämä hengelliset totuudet ovat salattuja viisailta ja ymmärtäväisiltä, mutta ilmoitettu lapsenmielisille. Meidän Herramme sanoi näin. Näetkö, kuinka Hän riemuitsi Pyhässä Hengessä, kun lausui tuon totuuden: "Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." (Lk. 10:21-22).

[Joel.A]

Näitä hengen todellisuuksia ei omisteta lukemalla. Viiden minuutin tottelevaisuus Jumalan Sanalle opettaa ihmistä enemmän kuin viidenkymmenen vuoden järkiperäinen opiskelu. Nämä hengelliset totuudet ovat salattuja viisailta ja ymmärtäväisiltä, mutta ilmoitettu lapsenmielisille. Meidän Herramme sanoi näin. Näetkö, kuinka Hän riemuitsi Pyhässä Hengessä, kun lausui tuon totuuden: "Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa." (Lk. 10:21-22).

Tämä mitä sanoit on totta, mutta milloin ja missä tilanteessa sinun mielestäsi uskova ihminen alkaa järkeilelemällä opiskelemaan Jumalan Sanaa?

[Blum]

Jukka, aiotko enempää vielä kommentoida tähän ketjuun?

[Jukka]

Jukka, aiotko enempää vielä kommentoida tähän ketjuun?

Tarkoitukseni on ollut "vielä kommentoida tähän ketjuun", mutta sairaudet ja hoidot ovat kuluttaneet voimiani. Pahimmillaan edessä jalan amputaatio polven alapuolelta (johtuu diabeteksen aiheuttamista verenkierto- ja hermostokomplikaatioista, joita vielä pahentaa onnettomuudessa saamani jalkavamma).

Toisaalta olen pohtinut, onko tämän otsikon (Yksin Raamattu) alla esille nostetut haasteelliset ajatukset sielullisen ja hengellisen ihmisen eroavaisuuksista (kyvystä tai kuvyttömyydestä ymmärtää Jumalan ilmoitusta Itsestään ja luomakunnastaan) varsinaiseen otsikkoasiaan liittyviä vai pitäisikö niistä keskustella uuden aloituksen alla. Olen keskustellut useamman ihmisen kanssa, joiden elämässä ohjenuora on "yksin Raamattu", mutta joilla ei vuosikymmeniäkään uskossa oltuaan ole muodostunut käsitystä ihmisen kolminaisuudesta. Eräs uskovainen sanoi ymmärtävänsä Raamatun käyttämät termit 'henki' ja 'sielu' yhdeksi ja samaksi asiaksi. Ehkä sekaannusta aiheuttaa joidenkin mielissä se, että eräissä kohdin Raamatussa koko ihmistä kutsutaan yksinkertaisesti sieluksi ja toisaalta on kohtia, joissa sielu ja henki ovat kuin yksi ja sama. Mutta, vaikka henkemme, sielumme ja ruumiimme muodostavat kuin lomittain toisiinsa nivoutuvan kolminaisuuden, ovat ne kuitenkin toisistaan eroittavissa. Luonnollisesti tiedät nämä asiat ja tahdonkin tässä korostaa, että näistä asioista keskusteltaessa pitää "tehdä paljon pohjatyötä" jotta käsitteet selkenisivät. Raamattu sisältää Jumalan ilmestystietoa ja sen voi vastaaottaa vain uudestisyntynyt henkemme (sitä mukaa kuin Pyhä Henki sitä hengellemme avaa) ja vasta sitten ymmärryksemmekin voi avartua vastaanottamaan jumalallista ilmoitusta. Suunta on aina ylhäältä alaspäin ja vaatii sen, että meissä on Jumalan ihmetyön kautta jotain samankaltaista Hänen kanssaan ja se on eläväksi tehty henkemme (kutsutaanpa sitä sitten Kristus-tapahtumaksi, uskontapahtumaksi, Jeesuksen vastaanottamiseksi tai muuksi).

Tässä nyt keskellä yötä kirjoittelen foorumille, kun uni ei tule (vähän sekavia kenties, kun en osaa ilmaista sisimpäni ajatuksia niin kuin tahtoisin). Ehkä olisi ollut parasta vastata kysymykseesi vain lyhyesti: kyllä tarkoitukseni on vielä kommentoida, kunhan jaksan.

[Juha]

Aloin miettimään yhtä asiaa.

Käsittääkseni alkuseurakunta käytti "Raamattunaan" Septuagintaa (VT:n kreikan kielen käännöstä).

Septuagintaan kuului myös tiettyjä VT:n kirjoja, jotka protestanttisuudessa luetaan "apokryfikirjoiksi". Katolinen kirkko käsittääkseni käyttää näitä kirjoja kaanonissaan, jotka Luther taas pudotti pois.

Mutta jos alkuseurakunta käytti Septuagintaa, niin eikö se tarkoita että nämä VT:n apokryfikirjat olivat heidän mielestään kanonisten kirjoitusten arvoisia? Luther tietääkseni pudotti nämä jotkin apokryfikirjat pois sen vuoksi, koska juutalaiset aikoinaan lyödessään oman VT:n (Tanakhin) kaanoninsa lukkoon joskus 100-luvulla, pudottivat nämä apokryfit pois.

En ole varma onko tätä kysymystä tuotu tässä ketjussa esille (enkä jaksa läpiselata).

[Jukka]

Aloin miettimään yhtä asiaa.

Käsittääkseni alkuseurakunta käytti "Raamattunaan" Septuagintaa (VT:n kreikan kielen käännöstä).

Septuagintaan kuului myös tiettyjä VT:n kirjoja, jotka protestanttisuudessa luetaan "apokryfikirjoiksi". Katolinen kirkko käsittääkseni käyttää näitä kirjoja kaanonissaan, jotka Luther taas pudotti pois.

Mutta jos alkuseurakunta käytti Septuagintaa, niin eikö se tarkoita että nämä VT:n apokryfikirjat olivat heidän mielestään kanonisten kirjoitusten arvoisia? Luther tietääkseni pudotti nämä jotkin apokryfikirjat pois sen vuoksi, koska juutalaiset aikoinaan lyödessään oman VT:n (Tanakhin) kaanoninsa lukkoon joskus 100-luvulla, pudottivat nämä apokryfit pois.

En ole varma onko tätä kysymystä tuotu tässä ketjussa esille (enkä jaksa läpiselata).

Lienee varmaa, että alkuseurakunnan käytössä oli LXX, mutta tutkiessani Jumalan Sanaa olen kohdannut UT:ssa lainauksia VT:sta, jotka eivät tutkijoiden mukaan noudata hebrealaista alkutekstiä eikä LXX:n sanatarkkaa kreikankielistä tekstiä. Mainittakoon nyt vaikka Jeesuksen puhe Nasaretin synagoogassa, jossa kirjakääröstä luki Jesajan kirjaa (Lk. 4:17ss). Teksti ei vastaa tarkasti hebrean alkutekstejä eikä niistä käännettyä Septuagintaa eli tuota LXX:ää. Olen päätynyt tutkijoiden ohjaamana uskomaan, että Babylonian vankeuden jälkeisten kieliongelmien tähden oli tarpeellista kääntää VT aramean kielelle ja samoin UT:n apostoliset kirjoitukset muutama vuosikymmen ajanlaskumme alun jälkeen (tietysti Jeesuksen ylösnoousemuksen jälkeen). Näin syntyi kirjakokoelma, jonka tunnemme nimellä Peshitta. Heitän tämän ajatuksen vain tähän pohdittavaksi koska olen kohdannut kirjallisuudessa asiaan liittyviä selvityksiä. En tiedä sisältyikö Peshittaan VT:n apokryfikirjoja, mutta olen ymmärtänyt, että ei sisältynyt ainakaan UT:n apokryfikirjoja. Mm. sellaiset tutkijat kuin Roy Reinhold, Dave Bauscher ja C. Lancaster ovat luennoinneen aiheesta ja kirjoittaneet muutaman kirjankin.

jk. Noissa tutkijoiden nimissä voi olla kirjoitusvirheitä.

[PetriFB]

Tanakh eli heprealainen Raamattu hepreankielisenä kanonisoitiin ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen. Niin sanotut juutalaiset apokryfikirjat (kreikaksi salaiset tai kätketyt kirjat) sekä pseudepigrapha kirjat (valheelliset) eivät kuuluneet hepreankieliseen Raamattuun, eli niitä ei hyväksytty Raamatun kaanoniin.

https://www.jewishvirtuallibrary.org/js ... rypha.html

Deuterokanoninen sana tarkoittaa kirjan syntyneen vanhan testamentin kaanonin kuuluvien kirjojen jälkeen. Juutalaisuudessa deuterokanoniset kirjat eivät ole olleet pyhien kirjojen asemassa. Septuagintassa eli kreikankielisessä VT:ssa oli kuitenkin mukana joitakin apokryfikirjoja, mutta ei niillä ollut siltikään kaanonin eli Jumalan sanan auktoriteetin asemaa, vaan olivat osa juutalaista kirjallisuutta, jotka oli kirjoitettu Malakian kirjan (viimeinen Tanakhiin kirjoitettu kirja) kirjoittamisen jälkeen. Septuagintaan mukaan otetut apokryfikirjat oli mukana historiallisena sekä uskonnollisena tarkoituksessa, mutta ortodoksijuutalaiset (VT:hen uskovat) eivät ole pitäneet niitä kanonisina kirjoina.

Tämän tähden on selvää etteivät alkuseurakunnan juutalaiset uskovat antaneet VT:n apokryfikirjoille Jumalan sanan arvovaltaa, koska niillä ei ole sellaista arvovaltaa.

[Juha]

Ok! Eli siis juutalaiset eivät itsekään koskaan pitäneet niitä kanonisena.

Tässä toinen artikkeli: https://carm.org/why-apocrypha-not-in-bible

[Blum]

Mites jukka, oletko pohtinut vastaustasi/kommentointia?