Yksin Raamattu?

[Blum]

Vastataanpa nyt sitten vielä:

mistä satavarmasti tiedämme, että seurakunta "todetessaan" kaanoniin kuuluvat kirjoitukset teki sen virheettömästi ja oikein?

Kyllä minä olen sisimmässäni surullinen tiestä jolla kuljet. Kysymyksesi ja kommenttisi ovat kuin oman veljeni kirjoittamia, jonka nuoruuden usko vaihtui ihmisviisauden ja järjen päätelmiin ja Jumalan sanan hylkäämiseen (paitsi sen 3 prosentin suhteen, jonka uskoi olevan totta, tosin tietämättä mitkä osat Raamatusta sisältyivät siihen kolmeen prosenttiin).

Erityisen raskaaksi tämän "asiasi" minulle tekee se, että rukouksessa olen hengessäni ymmärtänyt, että olet tullut nuorena "sydämen uskoon" ja nyt kääntymässä ihmisjärjen päätelmiin, jotka eivät milloinkaan voi tavoittaa eivätkä vähäisimmässäkään määrin ymmärtää elävää Jumalaa ja Hänen tekojaan. Tulit kerran Punaisen meren poikki kuivin jaloin, mutta uskotkohon enää siihen, että Punainen meri aivan oikeasti jakautui ja hebrealaiset tulivat sen poikki kuivin jaloin? Voi meitä ihmispoloisia. Olemme tulleet niin viisaiksi (lue:sokeiksi) ettemme enää havaitse suvustamme huononemisen taipumustamme.

Taisin sanoa Sinulle joskus viime vuoden syyspuolella, että tuskin olet palstalla enää vuoden kuluttua tai ettei siihen kulu niinkään pitkää aikaa. Ajattelin noin, koska palstalla kirjoittaa vielä muutama, jotka uskovat Jumalan kirjoitettuun Sanaan ja itse olet luisumassa siitä yhä kauemmas. Sillä seikalla, pysytkö jollain foorumilla ei ole elämäsi kannalta merkitystä, mutta pysytkö Kristuksessa, sillä on sekä tässä elämässä että tulevassa mitä suurin merkitys.

Jotain tahtoisin vielä sanoa, mutta en osaa puhea sanoiksi. Rakastan sinua ja ainakin vielä koen kehoitusta rukoilla puolestasi. Uskon Jeesusta, ettei "kukaan voi ryöstää teitä Minun kädestäni", mutta minä tunnen Hänet ja tiedän, että ihminen voi itse lähteä pois Hänen luotaan ("tahdotteko tekin mennä pois"?). Jätän sinut Jumalan armon haltuun, joka on voimallinen pitämään sinut pystyssä ja tarvittaessa nostamaan takaisinkin pystyyn.

Eikö saa kysellä? Pitäisikö minun sitten ihan sokeasti vain uskoa kaikenlaista, vaikka se kuulostaisi miten järjettömältä tahansa? Minä kuulun siihen, joukkoon, joka uskoo Raamatun ja kristinuskon kuitenkin olevan loogisia asioita. Jos näin ei olisi, voisi Raamattu olla ihan hyvin pullollaan ristiriitaisuuksia, samoin myös uskonkappaleemme. Raamatullisesti minun on tällaista vaikea uskoa uskosta Jumalaan, joka on totuudenmukainen.

Minä olen etsijä monessa kysymyksessä, enkö sitten saisi olla? Luotan Jumalaan ja rukoilen, että hän kirkastaa minulle totuutta. Koen myös viisaudeksi sen, että en suin päin usko sellaista, mistä minulle ei anneta kunnon perusteita. Uskotko itse? Eikö tällaisessa tapauksessa uskostamme voi tulla aikamoinen sekamelska ja kuka tahansa voi johdatella vaikka millaisiin suuntiin? En myöskään täysin ymmärrä, mitä tarkoitat kirjoittaessasi järjen päätelmistä. En siis ymmärrä eroa sen välillä, mikä on järjen päätelmä ja mikä ei. Miten tuollainen ero tehdään ja miten ihminen voi erottaa järjen päätelmät muusta? Mistä voin tietää, onko minulle jokin Raamattua lukiessani kirkastunut asia järjen päätelmä vai ei? En minä halua uskoani perustaa järjen päätelmiin, mutta pidän järkeä Jumalan minulle antamana lahjana, jota haluan käyttää Hänelle alistettuna ja Hänen mielensä mukaisesti.

Minä uskon myös Jumalan kirjoitettuun sanaan ainakin omasta mielestäni. En ymmärrä sitä, millä perusteella väität toista. Olenko tällä foorumilla jossain väittänyt, että en siihen uskoisi? Minä voin tässä aivan julkisesti tunnustaa, että uskon heprealaisten ihan oikeasti ja kirjaimellisesti tulleen meren poikki, uskon tuon tapahtuman olevan historiallinen, ja uskon Raamatun olevan erehtymätön.

[JHK]

Me kristityt olemme ilman muuta valmiita haastamaan muslimeita koettelemaan koraaninsa ja esittämään sen suhteen vaikeita kysymyksiä, vetoamalla totuuteen ja rehellisyyteen. Sitten kun samaa mittaa sovelletaan Raamattuun, me kauhistumme ja sanomme että siihen on kyllä uskottava mitään kyselemättä.

[PetriFB]

Me kristityt olemme ilman muuta valmiita haastamaan muslimeita koettelemaan koraaninsa ja esittämään sen suhteen vaikeita kysymyksiä, vetoamalla totuuteen ja rehellisyyteen. Sitten kun samaa mittaa sovelletaan Raamattuun, me kauhistumme ja sanomme että siihen on kyllä uskottava mitään kyselemättä.

Jos joku uskova kyseenalaistaa tai epäilee sitä onko nykyinen Kaanon oikeata Jumalan sanaa vai ei, niin silloin kaikki ei ole kunnossa ja kohdillaan uskon asioissa. On oikein koetella sitä miten me uskomme Raamattuun, mutta jos kyseenalaistamme Raamatun Kaanonin, niin mihin sitten perustamme uskomme, ilmestystietoonko tai johonkin muuhun, mutta mihin kenties traditioon?

Minulla on rauha tämän asian kanssa ja uskon Jumalan lupaukseen:

Psa 12:1 (12:1) For the Leader; on the Sheminith. A Psalm of David. (12:2) Help, LORD; for the godly man ceaseth; for the faithful fail from among the children of men.
Psa 12:2 (12:3) They speak falsehood every one with his neighbour; with flattering lip, and with a double heart, do they speak.
Psa 12:3 (12:4) May the LORD cut off all flattering lips, the tongue that speaketh proud things!
Psa 12:4 (12:5) Who have said: 'Our tongue will we make mighty; our lips are with us: who is lord over us?'
Psa 12:5 (12:6) 'For the oppression of the poor, for the sighing of the needy, now will I arise', saith the LORD; 'I will set him in safety at whom they puff.'
Psa 12:6 (12:7) The words of the LORD are pure words, as silver tried in a crucible on the earth, refined seven times.
Psa 12:7 (12:8) Thou wilt keep them, O LORD; Thou wilt preserve us from this generation for ever.
Psa 12:8 (12:9) The wicked walk on every side, when vileness is exalted among the sons of men (Jewish Publication Society Bible -JPS)

Jos meillä ei ole uskon varmuutta uskoa Jeesukseen Jumalan sanan opetuksen mukaisesti, niin silloin olemme suurissa vaikeuksissa, mutta onneksi uskon kautta jokainen Herran Jeesuksen opetuslapsi voi uskoa Jumalan sanan lupaukseen, jossa Jumala on luvannut varjella sanansa ilmoituksen niin juutalaisille kuin kaikille muillekin iankaikkisesti, jotka uskovat Jumalaan.

[Jukka]

Alla poimintoja Blumin tekstistä, joka lihavoitu. Vastaukseni ilman korostuksia.

Eikö saa kysellä? Pitäisikö minun sitten ihan sokeasti vain uskoa kaikenlaista, vaikka se kuulostaisi miten järjettömältä tahansa?

Kirjoitusteni tarkoitus juuri on ollut varoittaa Sinua, ettet uskoisi ja omaksuisi liberaaliteologian ja tiedon nimellä kulkevan valhetiedon opetuksia. Tämä eksyttäväinen aika on ennustettu monissa kohdin Raamatussa; opetuslapsia on ennalta varoitettu.

Minä kuulun siihen, joukkoon, joka uskoo Raamatun ja kristinuskon kuitenkin olevan loogisia asioita.

Juuri tässä homo sabiens-viisas ihminen kompastuu. Raamatun pelastusilmoitus ei ole ihmisjärjelle looginen (mielekäs, järjellinen, johdonmukainen) vaan mielettömyyttä, järjettömyyttä ja hullutusta.

Minä olen etsijä monessa kysymyksessä, enkö sitten saisi olla? Luotan Jumalaan ja rukoilen, että hän kirkastaa minulle totuutta.

Kyllä, Raamattu opettaa etsimään, kyselemään ja anomaan viisautta, ymmärtääksemme hengelliset hengellisesti. Perustuksen pitää olla vastausten etsijällä kunnossa. Uskoon tultuani fysiikan opettajani tuli kerran luokkaan ja aloitti oppitunnin kohdistaen sanansa minuun: "Jukka, me kummatkin etsimme totuutta omalta suunnaltamme; sinä uskonnosta ja minä tieteestä." Vastasin: "Kyllä, sillä eroituksella, että minä olen löytänyt Totuuden ja opettaja vasta etsii."

En siis ymmärrä eroa sen välillä, mikä on järjen päätelmä ja mikä ei. Miten tuollainen ero tehdään ja miten ihminen voi erottaa järjen päätelmät muusta? Mistä voin tietää, onko minulle jokin Raamattua lukiessani kirkastunut asia järjen päätelmä vai ei?

Ihmisen järki, älyelämä ja ajattelu ovat osa sielumme toimintaa kuten tunne-elämämmekin moninaiset ilmiöt. Ihmissuvun lankeemuksesta lähtien nämä sielun toiminnat ovat jäljitelleet ja synnyttäneet aidolta näyttävää/tuntuvaa uskoa, jumalkokemuksia ja muka hengellistä ymmärtämistä. Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää, mutta vain silloin, kun ne palvelevat meitä henkemme alamaisuudessa. Kysymykseen siitä, kuinka voimme erottaa toisistaan sielun ja hengen toiminnat, vastaa Raamattu, että Jumalan Sana erottaa sielun ja hengen, niiden liitokset ja syvimpienkin motiiviemme salat. Hengellinen ihminen kykenee tutkistelemaan nämä asiat Pyhän Hengen kautta, joka hänessä asuu. Sielullinen ihminen ei näitä asioita ymmärrä eikä lihallinen uskovainenkaan ihminen.

Minä voin tässä aivan julkisesti tunnustaa, että uskon heprealaisten ihan oikeasti ja kirjaimellisesti tulleen meren poikki, uskon tuon tapahtuman olevan historiallinen, ja uskon Raamatun olevan erehtymätön.

Pyydän anteeksi epäilyjäni. Viimeinen virkkeesi 'pelasti päiväni'. Herran Jeesuksen armo ja tunteminen lisääntyköön elämässämme ja kaikkien pyhien elämässä. Toivon, että voimme kummatkin omistaa kohdallamme tämän kehoituksen sanan

Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi,
äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Tunne hänet kaikilla teilläsi,
niin hän sinun polkusi tasoittaa.

[JHK]

En siis ymmärrä eroa sen välillä, mikä on järjen päätelmä ja mikä ei. Miten tuollainen ero tehdään ja miten ihminen voi erottaa järjen päätelmät muusta? Mistä voin tietää, onko minulle jokin Raamattua lukiessani kirkastunut asia järjen päätelmä vai ei?

Ihmisen järki, älyelämä ja ajattelu ovat osa sielumme toimintaa kuten tunne-elämämmekin moninaiset ilmiöt. Ihmissuvun lankeemuksesta lähtien nämä sielun toiminnat ovat jäljitelleet ja synnyttäneet aidolta näyttävää/tuntuvaa uskoa, jumalkokemuksia ja muka hengellistä ymmärtämistä. Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää, mutta vain silloin, kun ne palvelevat meitä henkemme alamaisuudessa. Kysymykseen siitä, kuinka voimme erottaa toisistaan sielun ja hengen toiminnat, vastaa Raamattu, että Jumalan Sana erottaa sielun ja hengen, niiden liitokset ja syvimpienkin motiiviemme salat. Hengellinen ihminen kykenee tutkistelemaan nämä asiat Pyhän Hengen kautta, joka hänessä asuu. Sielullinen ihminen ei näitä asioita ymmärrä eikä lihallinen uskovainenkaan ihminen.

Tuo onkin sitten oikeastaan kaiken keskustelun loppu. Vetoaminen subjektiiviseen sisäiseen valoon. Tämän jälkeen ei ole enään mielekästä keskustella mistään, koska minulla on oma totuuteni ja sinulla omasi.
Raamattuun ei voi vedota, koska sitä ei voi ymmärtää kieliopin sääntöjen, historiallisen kontekstin tai yleisen inhimillisen todellisuuden kautta, vaan "hengen valolla" (lainaten kveekariterminolodiaa). Jos siis joku on kanssasi Raamatusta toista mieltä, tulkinnan oikeellisuutta tai vääryyttä ei voi mitenkään todentaa. Näkemys johtaa täydelliseen subjektiivisuuteen ja siten äärimmäiseen relativismiin.

[Mikko Murpatti]

En siis ymmärrä eroa sen välillä, mikä on järjen päätelmä ja mikä ei. Miten tuollainen ero tehdään ja miten ihminen voi erottaa järjen päätelmät muusta? Mistä voin tietää, onko minulle jokin Raamattua lukiessani kirkastunut asia järjen päätelmä vai ei?

Ihmisen järki, älyelämä ja ajattelu ovat osa sielumme toimintaa kuten tunne-elämämmekin moninaiset ilmiöt. Ihmissuvun lankeemuksesta lähtien nämä sielun toiminnat ovat jäljitelleet ja synnyttäneet aidolta näyttävää/tuntuvaa uskoa, jumalkokemuksia ja muka hengellistä ymmärtämistä. Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää, mutta vain silloin, kun ne palvelevat meitä henkemme alamaisuudessa. Kysymykseen siitä, kuinka voimme erottaa toisistaan sielun ja hengen toiminnat, vastaa Raamattu, että Jumalan Sana erottaa sielun ja hengen, niiden liitokset ja syvimpienkin motiiviemme salat. Hengellinen ihminen kykenee tutkistelemaan nämä asiat Pyhän Hengen kautta, joka hänessä asuu. Sielullinen ihminen ei näitä asioita ymmärrä eikä lihallinen uskovainenkaan ihminen.

Tuo onkin sitten oikeastaan kaiken keskustelun loppu. Vetoaminen subjektiiviseen sisäiseen valoon. Tämän jälkeen ei ole enään mielekästä keskustella mistään, koska minulla on oma totuuteni ja sinulla omasi.
Raamattuun ei voi vedota, koska sitä ei voi ymmärtää kieliopin sääntöjen, historiallisen kontekstin tai yleisen inhimillisen todellisuuden kautta, vaan "hengen valolla" (lainaten kveekariterminolodiaa). Jos siis joku on kanssasi Raamatusta toista mieltä, tulkinnan oikeellisuutta tai vääryyttä ei voi mitenkään todentaa. Näkemys johtaa täydelliseen subjektiivisuuteen ja siten äärimmäiseen relativismiin.

Minulle ainakin Jumala on avannut Raamatunkohtia ja "avannut silmäni" niin , että olen saanut mieleeni kuin syötettynä/piirrettynä kuvan tai tapahtumakulun jostakin Raamatunkohdasta mikä on johtanut siihen, että olen ymmärtänyt jonkin vaikean käsitteen/opetuksen/sanoman ja sisäistänyt sen.

Se ei ole voinut olla inhimillinen järkeni, koska olen saanut uutta tietoa mitä aikaisemmin ei aivoissani ollut. Tämä siis koskee joitain opetuksia ja joitain kohtia Raamatusta, en minä kaikkea tiedä vaan päinvastoin tiedän hyvin vähän ja olen pieni ja vastasyntynyt uskova jolla ei ole mitään kerskaamista Raamatun tietämyksestään, mutta Herrasta kerskaan ja siitä että olen täysin 100% varma , että Hän voi avata ja avaakin jokaiselle Raamatusta asioita ja opetuksia ravitakseen sieluamme niillä.

Sanassaankin Jumala toimii juuri näin eli avaa kirjoituksia ja avaa ihmisten silmät näkemään:

Luuk. 24:45

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

Dan. 1:17

Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet.

Eli jos ns "ilmestystiedolla" tarkoitetaan sitä , että Jumala yliluonnollisesti avaa ihmisen ymmäryksen jostain opetuksesta tai hengellisestä totuudesta niin se on ihan Raamatullinen asia, eikä se ole keskustelun loppu. Ihminen voi myös erehtyä pitämään jotain asiaa Jumala avaamana vaikka se ei olekkaan, mutta tässäkin tulee paremmaksi ajan kanssa Herran armosta.

Jumala on monesti avannut vaimolleni jonkun Raamatunopetuksen niin, että kun olen jonkun asian kanssa tuskaillut ja en ole käsittänyt jotain niin vaimo huikkaa viereisestä huoneesta pari lausetta ja kaikki loksahtaa paikoilleen eli hän ei olekkaan antanut tietoa minulle vaan vaimolleni joka välitti asian minulle .

Tuo periaate että semmoisista asioista jota Jumala ihna oikeasti on avannut jollekin ei saisi puhua ja käyttää argumenttina on itselleni vähän vierasta.

Jos taas tarkoitit ilmestystiedolla jotain muuta kuin mitä tässä käsittelin pyydän anteeksi ja käsitin väärin.

[PetriFB]

JHK:

San 3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Raamattu opettaa ettemme saisi nojautua omaan ymmärrykseemme, vaan Herraan kaikesta sydämestämme.

1 Kor 2:
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Jumalan sanan opetuksia ja Jumalan tahtoa ei voi ymmärtää luonnollisen järjen kautta, vaan Pyhän Hengen antaman ymmärryksen kautta. Kun tutkitaan Jumalan tahtoa ja Jumalan sanan opetusta, niin alkutekstin kielioppi, historiallinen konteksti ja yleinen inhimillinen todellisuus ei voi kumota Jumalan sanan totuutta, vaan niiden tulee olla sopusoinnussa Jumalan sanan totuuden kanssa silloin kun etsitään Jumalan tahtoa ja Jumalan sanan opetuksen totuuksia.

Jer 17:
9 Petollinen (akov) on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?
10 Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

Hepreankielen sana akov tarkoittaa kiero, epärehellinen, petollinen, vilpillinen, saastunut. Raamatun opetuksen mukaan emme saisi uskovina ihmisinä luottaa omaan inhimilliseen järkeen tai yleensä ihmisviisauteen, vaan kaikki Raamatun opetusta ja Jumalan tahtoa koskevat asiat tulee alistaa Pyhän Hengen alaisuuteen, sillä Jumala avaa Pyhässä Hengessä ymmärryksemme ymmärtämään Jumalan tahtoa ja Jumalan sanan opetuksia.

1 Kor 3:
18 ¶ Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
20 ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi".
21 ¶ Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,
22 teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.
23 Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

Maailman viisaus on hullutusta Jumalalle ja tämän maailman viisaus on turhuutta Jumalalle, koska se johdattaa ihmisen iankaikkiseen kadotukseen, eikä iankaikkiseen elämään Jumalan kanssa.

2 Kor 10:
3 Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;
4 sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

Me vaellamme uskovina lihassa, eli meillä on luonnollinen mieli ja ihmisjärki, mutta meidän hengelliset sota-aseemme eivät ole lihallisia (ihmisjärjen ja viisauden mukaisia), vaan Pyhän Hengen vaikuttamia ja varustamia, joka hajottaa maahan ihmisviisauden järjen päätelmät, sillä järjen päätelmät ovat Jumalan tuntemista vastaan. Järjen päätelmien kautta syntyy eksyttäväisiä oppeja ja käsityksiä, eikä luonnollisen järjen avulla opita tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan, siksi meidän tulee antaa Pyhän Hengen valaista ymmärryksemme. Järjen päätelmien kautta ihminen vääristää Jumalan sanan opetuksia, koska järki ei kykene ymmärtämään sitä mikä on syntynyt Jumalan Hengen kautta ja siksi meille on annettu Pyhä Henki, joka avaa meille sen mikä Jumalan Hengen kautta ilmoitettu Jumalan tahto ja Jumalan sanan totuus.

Olen sanonut usein, että uskon asioissa järkeä saa ja tulee käyttää Jumalan tahdon mukaisesti ja se ei onnistu ellei järki alistu Pyhän Hengen hallintavallan alle, jossa Pyhä Henki avaa ihmisen luonnolliselle mielelle Jumalan tahtoa ja Jumalan sanan opetuksia. Tällä tavalla ihmisen oma järki ei järjen päätelmien kautta pyri ymmärtämään Jumalan tahtoa, koska ihmisen järki ei opi tuntemaan Jumalaa ja siksi meille on annettu Pyhä Henki, joka avaa ymmärryksemme ymmärtämään Jumalan tahtoa ja Jumalan sanan totuutta.

Joh 16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Me uskovat usein luemme Raamattua, jonkun tulkinnan kautta, joskus oman järkeilymme kautta, toisinaan jonkun kirkkokunnan tai uskonsuunnan opin kautta jne. Raamatun opetuksen mukaan ainoa tapa ymmärtää Jumalan sanan totuutta on se kun Pyhä Henki avaa meille totuuden sanaa. Tämä on asian ydin ja tätä Jumala haluaisi opettaa jokaiselle Häneen uskovalle ihmiselle. Emme ole emmekä tule täydellisiksi, mutta siitä huolimatta Raamattu ei avaudu kuin Pyhässä Hengessä ja siksi kaikki tulkinnat, jotka eivät ole Pyhän Hengen avaamia ovat ihmisten tulkintoja, perinteitä, ihmisoppeja, ei Raamatun totuutta.

Tämä on ihana ja verraton lupaus ja asetus, että jokainen uskova on samassa asemassa koskien Jumalan sanan totuuden ymmärtämistä, sillä kaikille on annettu sama tie. Kukaan ei sitä ymmärrä oman järkensä kautta, vaan se avataan kaikille Pyhän Hengen kautta. Kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta se on toinen asia kuinka paljon antaudumme Pyhän Hengen johdatukselle Raamatun ymmärtämisessä.[/b]

Joh 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."

Vain sellaiset uskovat ihmiset voivat ymmärtää koko ajan Jumalan sanaa syvällisemmin, jotka rakastavat Herraa Jeesusta, sillä Jeesus lupasi avata sanaansa ja ilmoittaa tahdostaan niille, jotka rakastavat Häntä. Kyse ei ole teologisesta tai muustakaan oppiarvosta, vaan Jeesuksen rakastamisesta. Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että ymmärrät Jumalan sanan totuudesta vain sen verran kuinka paljon tai vähän rakastat Jeesusta. Minä uskon asian olevan juuri näin. Emme tule täydelliseksi Jumalan rakkaudessa, mutta Raamatun opetuksen mukaan saamme koko ajan kasvaa Jumalan rakkaudessa Pyhässä Hengessä. Tämän seurauksena opimme koko ajan ymmärtämään Jumalan sanan totuutta entistä enemmän ja syvällisemmin, jos antaudumme sydämestämme kasvamaan Herran Jeesuksen rakastamisessa.

Raamatun monet erilaiset tulkinnat samoista opetuksista johtuvat siitä, että meidän uskovien keskuudessa on paljon oman minän järkeilyä, uskonnollisiin ihmisoppeihin perustamista, väärässä mielenlaadussa tehtyä oikeassa olemisen halua, ylpeyttä estämässä parannuksen tekoa vääristä opetuksista jne. Kukaan meistä ei ole kaikessa oikeassa, mutta kaikki erilaiset tulkinnat samoista asioista eivät ole yhtä aikaa totta, sillä on vain yksi totuus esim. koskien sitä milloin ja miksi tulee vastaanottaa vesikaste. Pyhä Henki haluaa johdattaa kaikkia uskovia uskomaan Raamatun opetuksista samalla tavalla ja se on eri asia haluammeko me aina kaikissa asioissa uskoa niin kuin Raamattu opettaa.

Kukaan ei voi omia Raamatun tulkintaa itselleen, sillä kaikkien uskovien tulisi nöyrtyä vastaanottamaan Pyhän Hengen antama opetus. Se tulee muistaa, että Pyhä Henki pääsee opettamaan vain niitä, jotka rakastavat Jeesusta. Muista myös se, että Raamatun sanoma on ajankohtainen ja muuttumaton riippumatta aikakausista, kulttuureista tai puhutusta kielestä, sillä Raamatun sanoma on aina sama kaikille aikakausille, kulttuureille ja kielille.

Vaikka Pyhä Henki on ainoa, joka voi avata uskovaa ymmärtämään Jumalan sanan opetuksia, niin siitä huolimatta meidän tulisi kokoontua seurakuntana yhteen rakentumaan, koska se on Jumalan asetus ja säätämys.

Raamatun opetuksen mukaan uskovien tulee seurakuntana (sekä tietysti yksilöuskovina) pysyä apostolien opetuksessa (Raamatun opetus UL:n järjestyksen mukaan) ja keskinäisessä seurakuntayhteydessä, leivän murtamisessa (Herran ateria) ja rukouksissa. Seurakuntayhteydessä Jumalan voitelemat paimenet ja vanhimmat opettavat Jumalan sanan totuutta, jonka Pyhä Henki avaa uskovan ymmärrykselle. Siitäkin huolimatta, että Pyhä Henki avaa Raamatun sanan totuutta, niin uskovien tulee kokoontua yhteen, sillä Raamatun opetuksen mukaan Pyhä Henki opettaa uskovia myös seurakuntayhteyden kautta. Jos joku jää tietoisesti yksin eikä tule seurakunnan yhteyteen, vaan sanoo Pyhän Hengen puhuvan ja opettavan häntä eikä hän tarvitse uskovien yhteyttä, niin silloin tällainen uskova on epäterveessä uskossa sekä suuressa vaarassa eksyä ylpeyteen sekä sitä kautta monenlaisiin vahingollisiin vääriin opetuksiin.

Elämme haastavassa ja vaikeassa ajassa, jossa joskus jonkin uskovan kohdalla on niin ettei asuinpaikan lähellä ole tervehenkistä seurakuntaa, vaan epäterveessä uskossa olevia seurakuntia. Tällaisessa tapauksessa on parempi, että hän pyrkisi edes yhden tervehenkisen uskovan kanssa rakentumaan tai muutaman sellaisen kanssa, kun että hän olisi mukana eksyttävässä toiminnassa. Jos on tällainen tilanne ettei ole tervehenkistä seurakunta yhteyttä, niin silloin on kuitenkin Jumalan tahdon mukaista rukoilla sellaista ja heti mennä sellaiseen yhteyteen kun se löytyy Jumalan johdatuksessa.

[Blum]

Kirjoitusteni tarkoitus juuri on ollut varoittaa Sinua, ettet uskoisi ja omaksuisi liberaaliteologian ja tiedon nimellä kulkevan valhetiedon opetuksia. Tämä eksyttäväinen aika on ennustettu monissa kohdin Raamatussa; opetuslapsia on ennalta varoitettu.

En pidä itseäni kovinkaan liberaalina. Itse asiassa koen itseni keskitasoa konservatiivisemmaksi, kun ajattelen niitä uskovia, joiden kanssa nykyään olen enimmäkseen tekemisissä. Esimerkiksi käsitykseni avioerosta ja uudelleen avioitumisesta on niin "konservatiivinen", että en muista juurikaan tavanneeni ihmisiä, joilla olisi samanasteinen kanta. Myös niitä uskovia on nykyään paljon, jotka eivät usko laillani Raamatun erehtymättömyyteen tai ristiriidattomuuteen. Myös käsityksiäni liittyen vaikka elämän ja kuoleman kysymyksiin, ehtoollisen ulkonaiseen muotoon ja seksuaalikysymyksiin voi luonnehtia konservatiivisiksi.

Sen sijaan joissakin kysymyksissä olen avoimesti etsijä, myös sellaisissa kysymyksissä, joista olen aiemmin ollut varmempi. Minusta on viisautta tunnustaa, ettei tiedä, silloin kun ei ole asiasta varma, eikä vain jääräpäisesti pitäytyä kannassaan, vaikka mikä olisi. Minä tunnustan avoimesti tietämättömyyteni ja rukoilen Jumalaa kirkastamaan minulle totuutta. Toivon että tällaisessa ei ole mielestäsi mitään väärää.

Lienee turha mainitakaan, sillä olen aiemmin jo asiasta kirjoittanut, että teologian opiskeluni ei juurikaan ole mielestäni käsityksiäni muuttanut.

Minä kuulun siihen, joukkoon, joka uskoo Raamatun ja kristinuskon kuitenkin olevan loogisia asioita.

Juuri tässä homo sabiens-viisas ihminen kompastuu. Raamatun pelastusilmoitus ei ole ihmisjärjelle looginen (mielekäs, järjellinen, johdonmukainen) vaan mielettömyyttä, järjettömyyttä ja hullutusta.

Haluaisin saada hieman tarkennusta. Voiko Raamattu siis olla mielestäsi vaikka miten ristiriitainen ja epäjohdonmukainen?

En siis ymmärrä eroa sen välillä, mikä on järjen päätelmä ja mikä ei. Miten tuollainen ero tehdään ja miten ihminen voi erottaa järjen päätelmät muusta? Mistä voin tietää, onko minulle jokin Raamattua lukiessani kirkastunut asia järjen päätelmä vai ei?

Ihmisen järki, älyelämä ja ajattelu ovat osa sielumme toimintaa kuten tunne-elämämmekin moninaiset ilmiöt. Ihmissuvun lankeemuksesta lähtien nämä sielun toiminnat ovat jäljitelleet ja synnyttäneet aidolta näyttävää/tuntuvaa uskoa, jumalkokemuksia ja muka hengellistä ymmärtämistä. Järkemme ja ymmärryksemme ovat tärkeä osa täysipainoista elämää, mutta vain silloin, kun ne palvelevat meitä henkemme alamaisuudessa. Kysymykseen siitä, kuinka voimme erottaa toisistaan sielun ja hengen toiminnat, vastaa Raamattu, että Jumalan Sana erottaa sielun ja hengen, niiden liitokset ja syvimpienkin motiiviemme salat. Hengellinen ihminen kykenee tutkistelemaan nämä asiat Pyhän Hengen kautta, joka hänessä asuu. Sielullinen ihminen ei näitä asioita ymmärrä eikä lihallinen uskovainenkaan ihminen.

En vieläkään ymmärrä, koska en koe saaneeni tarpeeksi selkeitä määritelmiä. Jos minä luen Raamattua ja yhtäkkiä jokin asia avautuu minulle ihan uudella tavalla ja hahmotan jotkin asiat selkeämmin, niin mistä voin tietää, onko kyseessä a) Jumalan avaama asia vai b) järkeni päätelmä? Jos vastaat, että peilaamalla Raamatun kokonaisilmoitukseen, niin myönnätkö silloin siis sen, että Raamatussa kuitenkin on jotain loogisuutta?

Kovin monet puhuvat siitä, miten järjen päätelmät ovat huono asia ja Hengen avaama ymmärrys hyvä – mutta minun on tunnustettava, että tämän ymmärtäminen tuottaa minulle suuria vaikeuksia. Kaipaisin siis tarkempia määritelmiä näille usein käytetyille ilmauksille.

Pyydän anteeksi epäilyjäni. Viimeinen virkkeesi 'pelasti päiväni'. Herran Jeesuksen armo ja tunteminen lisääntyköön elämässämme ja kaikkien pyhien elämässä.

Amen, ja ei se mitään

[vaisuliini]

*
Inhimillinen viisaus on erehtyväinen. Miten voi ottaa selvää onko se Jumalalta antamaa tietoa vai ei, on yksi hyvä tapa tarkistaa pohjautuuko se Raamattuun vai ei koska Pyhä Henki ja Sana ovat keskenään eromattomia ja ovat yhtä kaikessa. Koska Pyhä Henki ei koskaan ohita Sanaa. Niin jos saatu tieto ei pohjaudu Raamattuun niin hylätään sen pois. Se on yksi hyvä tapa tarkistaa omaksi pelastukseksi, pohjautuuko saatuamme tietoa Raamattuun vai ei.

[vaisuliini]

*
1Kor. 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Jos inhimillistää Jumalan Sanaa inhimillisellä viisaudella niin siinä tapauksessa voi mitätöidä Jumalan voimaa koska meidän usko perustuu Jumalan voimaan (Sanan kautta). Sitä on tärkeä ymmärtää niin siksi inhimillistä viisautta tulee hylätä pois.

1Kor. 1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

Inhimillisellä ihmisviisaudella ei voi oppia tuntemaan Jumalaa jos käytetään inhimillistä viisautta. Tämä todistaa että inhimillisellä ihmisviisaudella ei ole mitään tekemistä Jumalan tuntemisen kanssa niin tulee hylätä inhimillisen viisauden pois ja nöyrtykäämme Sanan alle niin Jumala antaa nöyrille armoa joka on kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi kaikkeen totuuteen.

Ef. 1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,