Aamu-Usva kirjoitti:Onpas se hieno.
jukka1954 kirjoitti:Aamu-Usva kirjoitti:Onpas se hieno.
Jep, upea koira ja uskomattoman ilmeikäs ja kekseliäs. Jokin aika sitten maatilalla onnuin talon takana ja koira kuuli liikkumiseni. Se ryntäsi talon taakse haukkuen, havaitsi sitten minut, mutta ettei olisi jäänyt kiinni isäntänsä haukkumisesta se jatkoi vauhdikkaasti ohitseni ja jäi sitten 20 metrin päähän etsimään luvatonta liikkujaa ympäristöä haistellen sekä palasi sitten talon etupihalle toista tietä kuin minua ei olisi ollut talon takana.
Aamuisin syömme yhdessä aamupalaa. Se odottaa makuuhuoneeni ovella kahta ruisleipää, margariinilla voideltua. Leivät pitää viedä sen etutassujen väliin. Kerran pöydällä oli meille vain yhdet leivät ja silloin Lissu alkoi protestoida. Se tuli parin metrin päähän pöydästä (se ei saa tulla pöytää lähemmäs, kun aterioin) ja vikisi toista leipäänsä. Kun päydällä oli avattu näkkileipäpaketti, niin viskasin lattialle sen eteen näkkileivän: "Muuta ei ole, syö tuo!" Lissu haisteli ja varmuudeksi nuolaisi tarkastaaksen voitelun. No eihän se kuiva näkkileipä vastannut tavanomaista toista leipää. Nyt koira otti niin nokkiinsa, että meni makuuhuoneeseeni ja työnsi päänsä sängyn alle. Siellä se varmasti oli yli kaksi tuntia paikallaan mököttämässä ja näkkileipä oli koskemattomana tuvan lattialla kaksi tai kolme vuorokautta ennen kuin Lissu nöyrtyi sen ottamaan, vei tosin toiseen huoneeseen ja siellä söi.
Joskus, kun sen mielestä puhun liian kauan puhelimessä, se ottaa jonkun esineen suuhunsa (usein kenkäni) ja kuljettaa sitä ympärilläni saadakseen minut lopettamaan puhelun. Jos tämä ei tepsi se ottaa käyttöönsä kovemmat keinot kuten lehden peilipöydältä ja repii sen palasiksi muutamassa sekunnissa. Joskus sanon sille tiukasti, että "nyt riittää, ole kunnolla!" ja silloin se teatteraalisesti heittäytyy lattialle, huokaisee tosi äänekkäästi "puuuuhh" ja kääntää päänsä minusta poispäin + "menettää kuulonsa" sanompa mitä vain.
Jos olisin saanut olla terve, olisin kouluttanut Lissusta jälkikoiran, koska se pennusta lähtien osoitti kykyjä jäljittää sekä ihmisiä että eläimiä. Luulen, että tämä on viides ja viimeinen koira, jonka kanssa saan viettää aikaani, enkä tätäkään olisi hankkinut, jos olisin tiennyt kuinka vaikeasti sairastun ja kuinka koiran elämää se on rajoittanut. Liikuntaa se on onneksi saanut riittämiin maatilalla, mutta rajoitetummin täällä rivitalolla.
Nyt sitten odottelen vaan jännityksellämillaisia poikasia Lissu maailmaan pyöräyttää noin kuukauden kuluttua.


Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa