Juttutupa

[vaisuliini]

*
"Ne, joille armo merkitsee kaikkein eniten, eivät jatka synnissä elämistä."

-Miles J. Stanford-

[vaisuliini]

*
"Luonnollisen syntymämme puolesta olemme langenneen ja syntisen ensimmäisen Aadamin sukua. Meidän siirtymistämme vanhasta, syntisestä sukukunnasta uuteen, jumalalliseen sukukuntaan sanotaan "uudestisyntymiseksi". Kun synnymme uudelleen "kääntymyksessä Jumalan puoleen" ja uskoen "meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen", synnymme Hänen lapsikseen. Hänestä tulee meidän elämämme. Kun synnymme uudesti Hänen lapsikseen uskon kautta, tulemme "osallisiksi jumalallisesta luonnosta". Ja sikäli kun Herra Jeesus pääsee näkyviin meidän persoonallisuudessamme, tämä surkea, synnistä sairas maailma saa nähdä Kristuksen meissä, kirkkauden toivon."

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-

[vaisuliini]

*
D.L. Moody kirjoittaa kirjassaan Ylenpalttinen armo: ”Johannes Kastaja oli vanhan armotalouden viimeinen profeetta – viimeinen profeetta, joka oli lain alla. Te muistatte, että ennen kuin Kristus näyttäytyi Jordanilla, oli Johanneksen päivittäinen huuto.”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Hänen saarnansa oli lakisaarna. Hän vei kuulijansa Jordanille ja kastoi heidät. Hän vei heidät kuoleman paikalle. Pitemmälle hän ei voinut heitä viedä. Mutta hänen jälkeensä oli tuleva eräs, joka voisi viedä heidät luvattuun maahan. Niin kuin Joosua vei kansan yli Jordanin Kanaanin maahan – samoin astui Kristus alas kuoleman Jordaniin, läpi kuoleman ja tuomion, ylösnousemukseen.”

[vaisuliini]

*
No eilen illalla tunsin Jumalan läsnäolon voimakkaasti. Hiljennyin Hänen läsnäolossa. Siten menin nukkumaan niin taas tunsin Hänen voimakkaan läsnäolon. Se herätti miettimään ja ihmettelemään. Yritin kuunnella Herraa mutta nukahdin uneen. Eilen oli jotain erikoista mitä Jumala yritti viestittää.

[Jukka]

"Armoa, joka ihmiselle kerran on lahjaksi annettu, ei oteta häneltä pois, sillä Jumala on tiennyt jo etukäteen ihmisen koko ahdingon. Jumalan teko on siitä riippumaton."
-Miles J. Stanford-

Pohdin tuota. Viittaako se siihen, että "kerran pelastettu on ikuisesti pelastettu"?

[Aamu-Usva]

Mielestäni ei välttämättä. Armo on annettu kaikille ihmisille pelastukseksi, mutta se on hyödyksi vain niille, jotka ottavat armon vastaan (2.Kor.6:1). Jumala ei koskaan ota armoa pois, mutta ihminen voi sen hylätä.

[vaisuliini]

"Armoa, joka ihmiselle kerran on lahjaksi annettu, ei oteta häneltä pois, sillä Jumala on tiennyt jo etukäteen ihmisen koko ahdingon. Jumalan teko on siitä riippumaton."
-Miles J. Stanford-

Pohdin tuota. Viittaako se siihen, että "kerran pelastettu on ikuisesti pelastettu"?

Hyvä havainto sinulla. Huomasin vasta nyt. 'Kerran' -juttu mietityttää kans.

[vaisuliini]

*
"Terve uudestisyntyminen perustuu syvään synnintuntoon ja katumukseen Jumalan edessä. Uskonelämä alkaa selvänä ja voimakkaana. Uskova rakastaa Vapahtajaa ja haluaa omistaa Hänelle koko elämänsä. Mutta ennen pitkää kristitty huomaa surukseen itsessään sisäisen voiman, joka vetää häntä takaisin itsekeskeisyyteen, maailmaan, lain alle ja syntiin. Tällä tavoin hän oppii nöyryyttävän kokemuksen avulla tuntemaan oman minänsä pohjattoman syntisyyden. Hän näkee, miten hänen oma minänsä pyrkii hallitsemaan häntä arkielämässä. Nämä kokemukset kuitenkin auttavat häntä pääsemään uskonelään alkeita pidemmälle: hän on tuntenut Jeesuksen syntiensä sovittajana, mutta nyt hän alkaa myös tajuta, että Jeesus on hänen Herransa ja koko elämänsä: "Elämä on minulle Kristus". Kukaan uskova ei opi näkemään Jeesusta Elämänään, ennen kuin kokemuksesta tietää, millainen kuolettava minä-elämä on syvällä hänen sisimmässään."

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-

[vaisuliini]

*
"Kaikki eivät suinkaan ole kokeneet Roomalaiskirjeen 7.luvussa kuvattua tilaa: tuskaa siitä, ettei ihminen pysty tekemään sitä hyvää mitä tahtoisi, ja toisenlaisen elämän kaipuuta. On suurta armoa, että ihminen joutuu kokemaan tämän. Ensimmäinen askel 8. luvun kuvaamaa voittoa kohti on nimittäin 7.luvun todellisuuden kokeminen.

Oman huonouden näkeminen johtaa Jumalan mahdollisuuksien avautumiseen. Tämä koskee sekä hengellistä syntymistä että kasvua. Taisteleva ja epäonnistuva kristitty on rakastavan Herran hoidossa. Herra kasvattaa häntä yksilöllisesti. Vuosien kuluessa häntä johdatetaan itsensä tuntemisen avulla kuolemaan, ainoalle perustalle, missä hän voi tuntea Kristuksen, Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessaan Hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta (Fil. 3:19)."

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-

[vaisuliini]

*
"Meidän on asetuttava omalle paikallemme: ylösnousemuksen puoleiselle puolelle ristiä. Näin tehdessämme jätämme taaksemme vanhan minä-elämän ja valitsemme uuden, Kristus-elämän. Jos elämme Hänessä, joka on meidän elämämme, niin elämme Jumalan voimassa."

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-