Juttutupa

[vaisuliini]

*
"Sinä hetkenä, kun Jumalan Henki on herättänyt meidät uudestisyntymisen kautta, meidän koko olemuksemme aistii sukulaisuutensa Jumalaan ja hypähtää riemusta tiedostaessaan sen. Ilman tätä taivallista syntymää me emme näe Jumalan valtakuntaa. Se ei kuitenkaan ole päätepiste, vaan alku, sillä tästä alkaa ihana etsiminen, sydämen iloinen tutkimusretki Jumalan loppumattomiin rikkauksiin."

-A.W.Tozer/Jumalan nälkä-

[vaisuliini]

*
"Me olemme usein estyneitä luovuttamaan aarteemme Herralle, koska pelkäämme niiden turvallisuuden puolesta. Tämä on erityisen totta silloin, kun nuo aarteet ovat rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Mutta meidän ei tarvitse olla peloissamme. Herramme ei tullut hävittämään, vaan pelastamaan. Kaikki, minkä jätämme Hänen haltuunsa, on turvassa ja todellisuudessa se, mitä emme luovuta Hänelle, ei ole turvassa."

-A.W.Tozer/Jumalan nälkä-

[vaisuliini]

*
"Sinä Herra, olet luonut meidät itseäsi varten, ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa."

-Augustinus-

[vaisuliini]

*
"Sielun sisäinen matka synnin erämaasta nautittavan Jumalan läheisyyteen on kuvattu kauniisti Vanhassa testamentissa ilmestysmajan avulla. Katuva syntinen astui ensin esipihaan, jossa hän uhrasi veriuhrin vaskialttarilla ja peseytyi sen lähellä olevassa altaassa. Sitten hän kulki uutimen läpi etummaiseen majaan, jonne ei päässyt luonnolista valoa. Sen sijaan kultainen kynttiläjalka, joka kuvasi Maailman valoa, Jeeusta, heitti pehmeää hehkuaan kaikkialle. Siellä oli näkyleivät kertomassa Jeesuksesta, Elämän leivästä, sekä suitsutusalttari, joka kuvasi lakkaamatonta rukousta.

Vaikka palvoja oli nauttinut näistä paljosta, hän ei kuitenkaan vielä ollut astunut Jumalan läheisyyteen. Toinen esirippu erotti pyhän kaikkein pyhimmästä, missä armoistuimen yläpuolella asui itse Jumala peljättävässä kunnian loisteessaan. Kun ilmestysmaja oli pystytettynä, oli vain ylimmäisellä papilla lupa astua kaikkein pyhmimpään mukanaan veri, jonka hän uhrasi omien syntiensä ja kansan syntien tähden. Tämä viimeinen esirippu revittiin silloin, kun Herramme antoi henkensä Golgatalla. Tämän lunastustyön seurauksena avautui jokaiselle palvojalle tie tulla uudella ja elävällä tavalla suoraan Jumalan yhteyteen.

Lunastetun ihmisen ei enää tarvitse peloissaan pysähtyä kaikkein pyhimmän eteen. Jumalan tahto on, että jatkamme matkaamme elääksemme täyttä elämää Hänen läheisyydessään. Meidän on koettava tietoisesti tämä asia. Se ei ole pelkkä totena pidettävä opinkappale, vaan elämä, josta tulee nauttia jokaisen päivän jokaisena hetkenä."

-A.W. Tozer/Jumalan nälkä-

[vaisuliini]

*
"Minä-syntejä ovat omavanhurskaus, itsesääli, itsevarmuus, itsekeskeisyys, itsensä ihailu ja itserakkas. Ne eivät ole tekosyntejä, ne ovat osa meidän olemustamme. Juuri siinä piilee niiden kataluus ja voima. Ne asuvat meissä liian syvällä, ovat liian kiinteä osa olemustamme huomioidaksemme ne, ennen kuin Jumalan kaikkipaljastava valo kohdistuu niihin.

Olettaisi, että asian mukainen opetus ihmisen turmeltuneisuudesta ja vanhurskauttamisen tarpeesta yksin Kristuksen vanhurskauden kautta riittäisi vapauttamaan meidät itsekeskeisyyden syntien vallasta, mutta se ei riitä. Itsekäs minämme saattaa elää nöyrymättömänänä todellisella alttarilla.

Minä on se läpikuultamaton esirippu, joka kätkee meiltä Jumalan kasvot. Se voidaan poistaa ainoastaan hengellisen kokemuksen kautta, ei koskaan pelkillä neuvoilla. Yhtä hyvin voisimme neuvoa spitaalia lähtemään elimistöstämme. Ennen kuin olemme vapaat, täytyy Jumalan työn olla mukana hävittämässä. Meidän on kutsuttava risti suorittamaan meissä kuolettava tekonsa. Meidän on tuotava itsekeskeisyytemme ristin tuomion alle.

Varokaamme peukaloimasta sisäistä elämäämme toivossa, että kykenisimme itse repimään esiripun. Jumalan täytyy tehdä kaikki puolestamme. Meidän osuutemme on alistua ja luottaa Häneen."

-A.W.Tozer/Jumalan nälkä-

[vaisuliini]

*
"Jumala vaikuttaa tahtomisen ja Hän on valmis vaikuttamaan tekemisenkin, mutta ikävä kyllä monet kristityt ymmärtävät tämän väärin. He luulevat, että kun kerran he tahtovat, niin se riittää, ja sitten he myös pystyvät tekoihin. Asia ei ole niin.

Uusi tahto on pysyvä lahja, uuden luonnon ominaisuus. Mutta voima toteuttaa sitä ei ole pysyvä lahja, vaan se on joka hetki saatava Pyhältä Hengeltä (Kristuksessa pysyen). Juuri sellainen ihminen, joka tietää oman kykenemättömyytensä uskovana, tulee oppimaan, että hän Pyhän Hengen avulla (Kristuksessa pysyen) voi elää Jumalan mielen mukaista elämää."

-Andrew Murray-

[Jukka]

"Me olemme usein estyneitä luovuttamaan aarteemme Herralle, koska pelkäämme niiden turvallisuuden puolesta. Tämä on erityisen totta silloin, kun nuo aarteet ovat rakkaita sukulaisia ja ystäviä. Mutta meidän ei tarvitse olla peloissamme. Herramme ei tullut hävittämään, vaan pelastamaan. Kaikki, minkä jätämme Hänen haltuunsa, on turvassa ja todellisuudessa se, mitä emme luovuta Hänelle, ei ole turvassa."
-A.W.Tozer/Jumalan nälkä-

Tuo on surullisen totta. Ehkä muillakin on tähän liittyen samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Olen luovuttanut ja jättänyt ystäväni Herran haltuun ja sanonut Herralle: "Tapahtukoon sinun tahtosi heidän elämässä!" Sitten heidän elämässä on tapahtunut monenlaisia vastoinkäymisiä, he ovat tulleet väärin ymmärretyiksi, yritys on lähtenyt luisumaan vararikkoon jne. Silloin olen astunut väliin ja sanonut: "Ei näin saa rakkailleni käydä. Minä autan heitä" ja sitten olen rukoillut palavasti, että Herra puuttuisi tapahtumien kulkuun ja estäisi surun ja kärsimyksen heidän elämässä. Ja koko seurakunta on eräissä tapauksissa paastonnut ja rukoillut ja olemme myös osanneet neuvoa Jeesusta, miten heitä tulisi auttaa. Kutsun tätä toimintaani Chambersin tavoin harrastelijakaitselmukseksi. Itse asiassa olen neuvonut Jeesusta miten Hänen tulee toimia. Säälittävää ja surullista.

Läpi sukupolvien saaton ihmiset ovat toisinaan kokeneet, että Jumala on kuin kuuro, kuin Sankari, joka nukkuu eikä auta. Mutta on ahdistusta ja kärsimystä, johon Herra vie omiaan voidakseen johtaa heidät syvempään tuntemiseensa. Psalmista sanoo tämän näin

"Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen" ja "He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

[Aamu-Usva]

Kyllä minä rukoilen aina ihmisille kaiken ahdistuksen loppumista.
Kun ystävän talo on homeessa ja joudutaan tavaroineen jättämään tai joku jää työttömäksi tai muu onnettomuus tai sairaus kohtaa, niin totta kai rukoilen yhdessä tuskaa ystävieni kanssa kärsien, että tuska otettaisiin pois heiltä. Kuitenkin rukoilen ennen kaikkea, että tapahtukoon Jumalan tahto, koska hänellä on HYVÄ tahto ihmisiä kohtaan. Tiedän, että Hän tahtoo auttaa myös uskosta osattomia. En koe neuvovani Jumalaa, vaan pyytäväni rakastavalta Isältä sitä, minkä minä näen parhaaksi. Tiedän kyllä, että Hän näkee paremmin ja syvemmälle ja laajemmin, mutta minä en voi nähdä kuin omilla silmilläni. Kyllä minunkin lapseni pyytävät minulta milloin mitäkin ja minä sitten päätän annanko heille vai en. Joskus ostan heille karkkiakin, vaikka se onkin epäterveellistä. Haluan kuitenkin joskus ihan vain ilahduttaa lapsiani. Tietenkään en voi ilahduttaa karkilla joka päivä. Uskon, että Jumala kohtelee meitä kuin rakastava Isä lapsiaan ja vastaa rukouksiimme ja pyyntöihimme. Uskon, että Jumalaa ilahduttaa vilpitön pyytäminen toisille. Joskus onnettomuudet elämässä ovat vihollisen yritystä nujertaa hyviä ihmisiä. Vain joissain tapauksissa ne vievät ihmisen Jumalan luo. Me emme voi tietää, mikä milloinkin on onnettomuuden taustalla, joten meidän tulee aina rukoilla ja pyytää Isältä hyvää kaikille ihmisille.

[paa]

Mua ärsyttää niin paljon, kun jumalattomat ei usko että evoluutio on shaibaa ja höpötetään vaan dinosauruksista ja vaihdetaan puheenaihetta. Ei herran pieksut rouvan jaloissa mä en kestä kun ihminen ei kuuntele vaan kävelee omaan kadotukseensa ja ite et voi tehdä mitään. Turhaa räpistelyä saatanaa vastaan on yrittää saada ketään kuuntelemaan. Ei niitä totuus kiinnosta, luulevat totuudeksi tämän maailman valheita. Miten niitä vois edes totuus kiinnostaa, kun ajattelevat olevansa oikeassa. Aivan sydäntä kivistää kun ihmiset ei ymmärrä.

[Jukka]

Kyllä minä rukoilen aina ihmisille kaiken ahdistuksen loppumista.
Kun ystävän talo on homeessa ja joudutaan tavaroineen jättämään tai joku jää työttömäksi tai muu onnettomuus tai sairaus kohtaa, niin totta kai rukoilen yhdessä tuskaa ystävieni kanssa kärsien, että tuska otettaisiin pois heiltä. Kuitenkin rukoilen ennen kaikkea, että tapahtukoon Jumalan tahto, koska hänellä on HYVÄ tahto ihmisiä kohtaan. Tiedän, että Hän tahtoo auttaa myös uskosta osattomia. En koe neuvovani Jumalaa, vaan pyytäväni rakastavalta Isältä sitä, minkä minä näen parhaaksi. Tiedän kyllä, että Hän näkee paremmin ja syvemmälle ja laajemmin, mutta minä en voi nähdä kuin omilla silmilläni. Kyllä minunkin lapseni pyytävät minulta milloin mitäkin ja minä sitten päätän annanko heille vai en. Joskus ostan heille karkkiakin, vaikka se onkin epäterveellistä. Haluan kuitenkin joskus ihan vain ilahduttaa lapsiani. Tietenkään en voi ilahduttaa karkilla joka päivä. Uskon, että Jumala kohtelee meitä kuin rakastava Isä lapsiaan ja vastaa rukouksiimme ja pyyntöihimme. Uskon, että Jumalaa ilahduttaa vilpitön pyytäminen toisille. Joskus onnettomuudet elämässä ovat vihollisen yritystä nujertaa hyviä ihmisiä. Vain joissain tapauksissa ne vievät ihmisen Jumalan luo. Me emme voi tietää, mikä milloinkin on onnettomuuden taustalla, joten meidän tulee aina rukoilla ja pyytää Isältä hyvää kaikille ihmisille.

Olen kyllä kartalla ja ymmärränkin ajatuksesi, mutta ymmärrätkö Sinä, että hyvä on parhaan vihollinen? Meitä ei ole luotu itseämme varten ja menestyäksemme vaan Jumalaa varten ja vähentyäksemme, kunnes Jumala on kaikki kaikessa. Hän valitsi sen, mikä ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on. Ajattelen, että tämä asia, mitä kirjoitan on hyvin vaikea selittää ja ilmeisen mahdoton ymmärtääkin, ellei Jumala valo leimahda ympärillämme. Jos se leimahtaa, niin voimme kokea kuten Herran kutsuma profeetta Jesaja, joka huusi monta voi-huutoa synnissä elävälle kansalle, kunnes tuli se hänet perinpohjaisesti muuttava kokemus, että Hän näki Herran ja itsensä Hänen kirkkautensa loisteessa. Silloin Jesaja huusi: "Voi minua, minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet!" Tarvittiin Jumalan ilmestys ja sitä lienee me kaikki aika ajoin tarvitsemme. Sen jälkeen olemme maahan lyötyjä, "ei mitään", ja jos siitä on nouseminen se tapahtuu Jumalan armon nostamana. Sen jälkeen tuskin koskaan olemme enää ensisemme. Kaikki eivät tätä ehkä koskaan koe, mutta he ovat kuitenkin syntyneet ylhäältä ja ovat Jumalan lapsia. Puhun tässä siitä, kuinka meistä voi tulla käyttökelpoisia ja hyödyllisia astioita Herramme käyttöön tämän maailmanajan keskellä, voittaaksemme sieluja Jeesukselle ja kyetäksemme puhtain motiivein palvelemaan Häntä, joka rakasti meitä ja antoi itsensä edestämme. Siitä olemme Hänelle ikuisesti kiitollisia.