Yksin Raamattu?

[JHK]

Meidän päivitämme Raamattu on pari vuosituhatta suhteellisen muuttumattomana pysynyt tekstikokoelma yksien kansien välissä. Jeesuksen aikana tuossa käytetty sana "kirjoitukset" viittasivat juutalaisten pyhiin kirjoituksiin joko paikoin tai kokonaisuutena. Jos tämän tiedostaa, ei "Raamattu" ole väärin käännetty, mutta koska tämä ero ei ole kaikille lukijoille selvä, olisi kirjaimellinen käännös parempi. Aikansa kontekstissa Jeesus ei puhunut meidän tuntemastamme Raamatusta.

[lonelyrider]

*
Ai että sana 'Raamattu' ei silloin kuulunut sanavarastoon vaan Kirjoitukset? Ymmärränkö oikein Lonelyrider?

Pyhät Kirjoitukset jotka syntyivät Pyhän Hengen innoittamina, oli ensimmäinen sana siinä sanavarastossa?

Niin... raamattu sanaa ei käsittääkseni ollut käytössä siihen aikaan, koska ei ollut kirjakokoelmaksi muodostunutta koottua teosta nimeltä raamattu.

[vaisuliini]

*
Ok joo nyt ymmärrän. Kiitos Loneryrider ja Jhk!

[Blum]

toni t:

1.Kor.4:6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.

Tiit.1:9. Ja kiinnipitävän puhtaasta ja opettavaisesta sanasta, että hän olis väkevä terveellisen opin kautta neuvomaan* ja vastaanseisojia voittamaan.

Mielestäni jotta Paavali voi sanoa noin että - "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" ja "kiinnipitävän puhtaasta ja opettavaisesta sanasta" ilmaisee sen että Paavalin täytyi tietää että Jumalan sana oli rajattu joksikin tietyiksi kirjoituksiksi. Jos näin ei olisi niin miten Paavali olisi voinut sanoa "ei yli sen mitä on kirjoitettu"?

Seuraava kysymys on tietysti sitten se että mistä tiedämme että nimenomaan Raamatussa olevat kirjoitukset edustavat näitä kirjoituksia joiden yli ei tullut Paavalin mukaan mennä. Tieteellisesti sitä ei voi tietenkään todistaa. Jumalan tulee todistaa se ihmisille. Jeesus ei todista itseään joka miehelle vaan niille jotka Häntä sydämestään etsivät ja kysyvät. Täysin samassa suhteessa on varmasti Jeesuksen antama todistus Hänen sanansa luotettavuudesta.

Minulla ei ole mitään epäilystä sydämessäni etteikö Raamatussa olevat kirjat (66) olisi Jumalan sanaa. Tiedän sen 100% hengessäni ja se riittää minulle. Tiedän myös sen etten voi sitä todistaa toiselle niin ettei hänelle voisi jäädä epäilyksen sijaa. Mutta se ei minua haittaa sillä todistustaakka siitä mikä on Jumalan sanaa on loppuviimein Jumalalla itsellään joka antaa jokaiselle Pyhässä Hengessä ymmärryksen ja varmuuden ja tiedon siitä mikä oppi on Jumalasta ja mikä ei kunhan ihmiset sitä vain Häneltä nöyrällä mielellä kysyvät.

Lisäksi Paavalin kehotus kiinnipitää puhtaasta ja opettavaisesta sanasta viittasi siihen että Tiituksenkin oli helppo tietää mitkä kirjoitukset olivat tuota Jumalan sanaa. Ja miksi ihmeessä asia ei olisi näin? Sillä olisihan se ihmeellistä että Jumala antaisi meille sanansa mutta emme voisi tietää sitä mitkä kirjoitukset niitä edustavat. Minusta on täysin epäloogista ajatella niin ettemme voisi tietää sitä mitkä kirjoitukset ovat Jumalan meille antamaa sanaa joidenka yli emme saa mennä. Tämä tiedon ei tule olla joidenkin teologiaa opiskelleiden kurujen ihmistieteiden päättelyn tulos vaan asia jonka jokainen mies voi löytää jos haluaa sitä nöyrällä sydämellä etsiä ja kysyä.

Uskon että siksi meille onkin selkeä Raamatunkirja joka on jokaisen löydettävissä ja saatavissa sillä onhan se ylivoimaisesti maailman levitetyin teos. Miksi Raamattu jonka sanotaan olevan Jumalan sanaa on maailman levinnein teos. Mielestäni selitysvoimaisin ja johdonmukaisin selitys on se että koska se on Jumalan sanaa - joka on meille Jumalalta ohjeeksi ja neuvoksi miten elää Jumalan tahdon mukaista elämää ja siksi Raamatun ilmoituksen yli ei tule mennä.

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" on kyllä mielenkiintoinen kohta, ja myönnän sen olevan tarkemman ajattelemisen arvoinen. Kysyisin kuitenkin, voidaanko noita sanoja kontekstin perusteella yleistää kaiken käsittäväksi opiksi? Ja toinen kysymys: eikö Paavali tässäkin mitä ilmeisimmin viittaa Vanhaan testamenttiin, joten miten oikeutamme ja perustelemme sellaisen päättelyn, että vielä myöhemmin "siihen, mitä kirjoitettu on" lisättiin tismalleen tietty määrä kirjoja ja sitten niitä ei enää koskaan lisätty tai lisätä. Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa sisäisellä vakuuttumisella, mutta se ei kuitenkaan vielä keskustelussamme toimi todisteena. Onko meidän siis todellakin julistettava, että emme voi todistaa sitä, mikä kuuluu niihin kirjoituksiin, joiden yli ei tule mennä?

Tiituskirjeen kohdasta kirjoittaessasi nähdäkseni tehdään jälleen oletus, että siinä mainittu sana viittaa nimenomaan kirjoituksiin ja kirjoitettuun sanaan. Uudessa testamentissa on kuitenkin tietääkseni aika paljon kohtia, jotka viittaavat puhuttuun Jumalan sanaan. Jos tehdään sellainen oletus, että kaikki apostolisena aikana puhuttu Jumalan sana on myöhemmin päätynyt Raamattuun (jotain tällaista Petri muistaakseni esitti), niin miten perustelemme tämän vai onko se perusteltavissa?

[PetriFB]

Katolinen teologi Emil anton on kirjoittanut hyviä uutisia nettisivuillaan kirjoituksen nimeltään Yksin Raamattu? Kirjoituksessaan Anton pyrkii perustelemaan sen miksi Sola Scriptura ei ole Raamatullinen opetus. Minulle Sola Scriptura tarkoittaa Raamatun olevan ainoa uskon elämän kirjallinen auktoriteetti Jumalan sanan ilmoituksesta ihmisille. Emil Anton väittää kirjoituksessaan Sola Scripturan olevan epähistoriallinen, epälooginen, epäraamatullinen ja kristillisyydelle tuhoisa oppi. Minun kirjoitukseni tarkoitus on kirkastaa Raamatun sanan totuutta sekä osoittaa Rooman katolisen kirkon (RKK) opetuksen olevan valheellinen, antikristillinen sekä tuhoisa oppi ja Sola Scripturan olevan Raamatun opetus.

Emil Antonin kirjoituksesta tulee esille voimakkaasti RKK:n halveksunta Raamattua kohtaan Jumalan sanan ainoana auktoriteettina sekä se kuinka RKK korottaa traditiotaan, jonka kautta he opettavat useita erilaisia pelastusteitä sekä monia harhaoppeja. RKK ei ole Raamatun kristinuskoa, vaan antikristillinen lahko. Tiedän että monia saattaa ärsyttää edellä oleva lause, mutta jos tutkit Raamatun sanan opetusta sekä vertaat sitä RKK:n opetukseen ja varsinkin sen traditioon, niin huomaat sen ettei RKK ole Raamatun kristinuskoa, koska Raamatun kristinuskossa on ainoastaan yksi pelastustie, Herra Jeesus, mutta RKK:ssa on useita pelastusteitä Jeesuksen rinnalla.

Kirjoitukseni ei ole henkilökohtainen hyökkäys Emil Antonia vastaan, sillä pidän häntä rakkaana lähimmäisenäni, niin kuin Raamattu opettaa. Minä en vastusta Rooman katolisen kirkon jäseniä, vaan vastustan RKK:n harhaoppeja ja vääriä opetuksia. Tämä aihe on todella tärkeä ja siksi olisi hyvä lukea kirjoitukseni kokonaan, sillä Raamattu on ainoa Jumalan sanan ilmoituksen auktoriteetin kirjallinen esitys. Tutki ja koettele kirjoitukseni Raamatun sanan avulla rukouksen kera.

Kirjoitus on sivullani: https://www.kotipetripaavola.com/solasc ... mattu.html

[Blum]

Petri:

Nostan kirjoituksestasi esille vain muutamia huomioita, jotka mieleeni tulivat. Kuten muistaakseni aiemmin ilmoitinkin, halusin jättää katolista kirkkoa kritisoivat kohdat huomiotta. Samoin kirjoituksessa oli jonkin verran kohtia, joista täällä ollaan jo keskusteltu.

Raamatun Jumala on käskenyt kirjoittamaan Raamatun sekä lukemaan Raamattua. Raamatun opetuksen mukaan ainoastaan Pyhä Henki voi avata ihmisten sydämet ymmärtämään Jumalan sanan opetuksia. Herra Jeesus käski opetuslapsiaan uskomaan Häneen, opettamaan Hänestä ja pitämään kaikki mitä Jeesus käski heitä uskomaan. Jeesuksen apostolit ymmärsivät Jeesuksen käskyn siten että he opettivat suullisesti sekä kirjoittivat Pyhän Hengen ohjauksessa UT:n tekstit. Jumala on pelastushistorian aikakausina puhunut kansalleen ja käskenyt kirjoittamaan puheensa kirjaan, eli Raamattuun. Historia todistaa Sola Scripturan olevan Jumalan tahto ja asetus.

Mutta mikä tässä todistaa, että Jumalan puhetta ei voi olla Raamatun ulkopuolella?

Totta kai Jeesus tunnusti suullisen opetuksen arvon apostolien kautta, mutta Jumalan tahto ja tarkoitus on aina ollut se, että minkä Jumala on puhunut palvelijoidensa kautta Jumalan ilmoituksena kansalleen opetuksen sanana siitä miten ja millä tavalla Jumalaa tulee palvella ja uskoa, niin se on aina myös kirjoitettu ylös Raamattuun, eli Jumalan sanan opetukseen. Jumalan tahto ei ole koskaan ollut välittää sanaansa ja tahtoa pääasiallisesti suullisesti, vaan aina pääasiallisesti kirjoitetun sanan ilmoituksen kautta sen tähden Raamattukin on kirjoitettu ja todiste siitä, että Jumalan tahto on ilmoittaa itsestään kirjoitetun sanan kautta

.

Tässä on taas kaikuja siitä käsityksestä, että kaikki apostolien suullinen julistus myöhemmin kirjoitettiin Raamattuun, joka on siitä lähtien ollut ainoa uskon ohjenuora. Missä ovat perustelut?

Emil Antonin siteeraamasta Raamatun kohdasta (2 Tess 2:15) tulee selkeästi ilmi, että Jumalan antama suullinen julistus ja opetus tuli kirjoittaa ylös. Paavali tuo esille sen kuinka hän Timoteus ja Silvanus olivat opettaneet tessalonikalaisia suullisesti sekä kirjeissä (kirjoitettu sanan opetus). Tästä tulee myös se esille, että suullinen opetus ja kirjoitettu ilmoitus tapahtui rinnakkain, eli samanaikaisesti.

Missä tuossa siteeratussa kohdassa se tulee ilmi, että Jumalan antama suullinen julistus ja opetus tuli kirjoittaa ylös? Missä siinä sanotaan näin?

Myös Johanneksen ilmestyskirjaa luettiin Aasian seitsemässä seurakunnassa sen jälkeen, kun se valmistui noin vuonna 96 jKr. Edellä olevista jakeista käy ilmi, että apostolien kirjeitä kopioitiin ja lähetettiin olemassa oleviin seurakuntiin. Paavali kertoi kolossalaisille, että hänen kirjeensä tuli toimittaa luettavaksi Laodikean seurakuntaan. Apostolien kirjeet siis levitettiin olemassa oleviin Jumalan seurakuntiin ja pikku hiljaa ne tietenkin levisivät kaikkialle, missä oli Jumalan seurakuntia. Sola Scriptura oli jo käytössä alkuseurakunnassa.

Miten se, että apostolien kirjeet kiersivät, muka todistaa sola scripturasta?

Raamatullisten uskovien käsitys Sola Scripturasta ei siis ollut täysin mahdoton ajatus kuten Anton väittää, vaan olemassa oleva tosiasia, koska esim. Uuden Liiton ajassa alkuseurakunnassa apostolien opetus tapahtui samanaikaisesti suullisesti sekä kirjoitetussa muodossa, joista muodostui UT:n tekstit. Tämä tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki antoi Jumalan sanan opetuksen samanaikaisesti suullisesti sekä kirjallisessa muodossa. Uusi Testamentti ei siten ole apostolisen tradition kirjallinen hedelmä kuten Anton väittää, vaan Jumalan antama ilmoitus Pyhässä Hengessä apostolien kautta, joka annettiin sekä suullisesti että kirjallisessa muodossa. Jumala synnytti Raamatun eikä kirkkolaitos.

Jos apostolien opetus tapahtui samanaikaisesti suullisesti sekä kirjoitetussa muodossa, niin miksi tämän olisi pitänyt lakata? Miten tällainen malli olisi voinut muuttua sola scripturaksi siinä tiukassa mielessä, että yhtäkkiä yksin kirjoitukset ovatkin uskon ainoa auktoriteetti?

Herra Jeesus käski opetuslapsiaan julistamaan evankeliumia ja opettamaan kaikki se minkä Hän oli käskenyt heidän uskoa. Apostoli Johannes Jeesuksen opetuslapsena toteutti sen julistaen ja opettaen sekä puhumalla ja kirjoittamalla. Johannes toteutti tällä tavalla Jeesuksen antaman käskyn. Sen tähden Johannes kirjoitti, että nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte Jeesukseen. Voimme varmuudella tietää Johanneksen evankeliumin kuuluvan UT:n tekstiin. Jo tämä yksistään kumoaa Antonin väitteen ettei Raamatusta selviäisi mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun.

Paitsi jos hän tarkoitti, että kaikki Raamattuun kuuluvat kirjat eivät selviä Raamatusta.

Nykyisenkin Raamatun tutkimuksen valossa Matteuksen evankeliumin uskotaan olleen Matteuksen kirjoittama, joka oli Herran Jeesuksen apostoli. Täten Matteuksen evankeliumi kuuluu UT:n tekstiin.

Tässä en taas ymmärrä päättelyä kokonaan. Tekeekö pelkkä Jeesuksen apostolina oleminen kaiken, mitä tuo apostoli kirjoittaa, Raamattuun kuuluvaksi? Ja jos tekeekin, niin miksi olisimme rajoittaneet Jumalan ilmoituksen vain osaan siitä (27 kirjaa), minkä apostolit kirjoittivat?

Heprean kielen sanat Kitvei Hakodesh tarkoittavat yleisesti VT:n pyhiä kirjoituksia. Pietari sanoo Paavalin kirjeiden olevan samassa asemassa kuin muut pyhät kirjoitukset (VT:n tekstit). Tämä tarkoittaa sitä, että alkuseurakunnassa Paavalin kirjeillä oli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus, eli ne olivat yhtä kuin Jumalan sana (Raamattu). Voimme siten varmasti tietää, että kaikki UT:ssa olevat Paavalin kirjeet kuuluvat UT:n tekstiin.

Mutta miksi emme sitten sano, että Paavalin laodikealaiskirje tai toiset kirjeet korinttolaisille kuuluvat myös UT:n tekstiin? Tämä vaikuttaa hyvin epäloogiselta.

Heprealaiskirjeessä oleva Timoteus on sama Timoteus, joka toimi ja palveli yhdessä Paavalin kanssa. Paavali ja Timoteus eivät kuuluneet Essealaisten yhteisöön, vaan samaan Uuden Liiton Jumalan seurakuntaan yhdessä muiden Jeesuksen opetuslasten kanssa. Raamatun oma todistus on selvä siitä ettei heprealaiskirje ole Essealaisten lahkojen kirjoittama, vaan Uuden Liiton Jumalan seurakunnan palvelijan kirjoittama kirje juutalaisille Jeesukseen uskoville ihmisille, jossa kumotaan selkeästi VL:n järjestys uhreineen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja oli Uuden Liiton Jumalan seurakunnan palvelija ja juutalainen Jeesukseen uskova ihminen.

Melkein tuntuu turhalta kysyäkään, mutta mistä tiedät, että kyseessä on sama Timoteus?

Tiedämme apostoli Johanneksen kirjoittaneen Johanneksen kirjeet ja ilmestyskirjan, jolloin niillä on tietenkin Jeesuksen apostolina Jumalan sanan opetuksen arvovalta. Monet Raamatun tutkijat ovat sitä mieltä, että Jaakobin kirjeen kirjoittaja oli apostoli Jaakob Alfeuksen poika, jotkut ovat taas toista mieltä. Uskon Jaakobin kirjeen olevan myös osa UT:n alkuperäistä ilmoitusta.

Mistä tiedämme, että apostoli Johannes kirjoitti nimissään olevat kirjeet? Kertooko meille sen muu kuin perimätieto?

RKK ei olisi kyennyt tunnistamaan UT:n kirjoja jos ne eivät olisi olleet olemassa ja jos niitä ei olisi pidetty Jumalan sanana. Sola Scriptura ei ole raunioitunut, sillä eivät protestantit tai ketkään muutkaan ole joutuneet hyväksymään Uuden Testamentin sisältöä katolisen kirkon ja tradition kautta, koska Jumala antoi sanansa apostoleille ja alkuseurakunnasta ne levisivät eteenpäin niin että ne kyettiin tunnistamaan myös 300-luvun lopulla. RKK on saanut UT:n tekstit alkuseurakunnan uskovien kautta siten, että heidän kauttansa UT:n teksti on levinnyt eteenpäin.

Mutta yksin Raamatusta emme edelleenkään löydä täsmällistä luetteloa siitä, mitkä kirjat siihen kuuluvat.

Kuka tahansa voisi kirjoittaa kirjan ja väittää sen olevan ainoa todellinen Jumalan sana. Se ei ole kuitenkaan totta, sillä VT:n ja UT:n ilmoitus on lukittu eikä Jumala anna enää Raamatun arvovaltaa millekään kirjoitukselle ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen. Ainoa tapa tietää mikä on inspiroitua Jumalan sanan totuutta on antaa Pyhän Hengen todistaa se, koska Raamatun opetuksen mukaan Pyhä Henki johtaa Jeesuksen opetuslapsia kaikkeen totuuteen.

Mistä tiedät varmasti, että VT:n ja UT:n ilmoitus on lukittu? Missä Raamattu näin sanoo?

Joh. 7:38: Sen lisäksi, että monet kyseenalaistavat tulkintasi Joh. 7:38:sta (uskominen niin kuin Raamattu sanoo ja se, että Raamattu tarkoittaa tässä muitta mutkitta myös Uutta testamenttia), ei tuon jakeen sinunkaan tulkitsemanasi silti tarvitse tarkoittaa, että Jeesukseen tulisi uskoa vain niin kuin Raamattu sanoo. Jae on mielestäni vaikea nähdä sola scripturaa opettavaksi.

Lisäksi haluaisin kysyä, onko meillä lainkaan historiallisia todisteita siitä, että yksin Raamattu -oppiin olisi jossain uskottu vaikkapa aikavälillä 150-1500?

[Jukka]

Paavali ei julistanut Raamattua, vaan evankeliumia. Meidän aikanamme on helppo vetää yhdysmerkit näiden kahden asian välille, mutta minusta se ei ole aivan ongelmatonta.

Näen asian toisin. Paavali julisti nimenomaan VT:n Kirjoituksia ja näytti niistä toteen, että Jeesus on Messias (Ap.t 18:28). Jeesus itse vetosi samoihin Kirjoituksiin lukemattomat kerrat, samoin apostolit.

Eksytykset, harhaopit ja niiden seurauksena "toisen jeesuksen ja toisen hengen" vastaanottaminen on seurausta paitsi epäuskosta, niin siitä, ettei tunneta pyhiä Kirjoituksia, niistä otetaan jotain pois tahi lisätään niihin jotain, saadaan "uutta ilmestystietoa" enkelin tai jonkun hengen kautta, koetaan sielunelämää hiveleviä kokemuksia Jumalan rakkaudesta ilman parannuksen tekemistä jne jne. Saatana on tuhansien juonten mestari ja kun se puheutuu valkeuden vaatteisiin, niin se osaa sen, koska on kerran ollut laajalti suojaava kerubi, valon tuoja.

1) Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? (Mk. 12:24, Mt. 22:29).
2) Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi (San. 30:6)
3)Mutta jos te ette usko hänen [Mooses] kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani? (Joh. 5:47)
4) Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois (5.Ms. 12:32)

VT:n pyhät Kirjoitukset saivat muotonsa muistaakseni noin 150 vuotta ennen Jeesuksen syntymää ja UT:n pyhät Kirjoitukset muovautuivat muotoonsa alkuseurakunnan aikana apostolien ja seurakunnan keskuudessa Pyhän Hengen vaikutuksesta. Myöhemmin sitten ne koottiin yhteiseksi kokoelmaksi ajanjaksona, jona Jumala tahtoi niin tehtäväksi (aivan samoin kuin VT:n Kirjoitikset). Ihmisen täytyy elää suuressa itsepetoksessa ja narrin paratiisissa, jos hän luulee, että maailmankaikkeuden tyhjästä luonut Jumala ei kykenisi valvomaan ja suojelemaan sanaansa.

Toisinaan pohdin miksi ihmisille ei riitä Vanhan ja Uuden Liiton Kirjoitukset ja Jeesus, joka on tullut asumaan sisimpään? Voiko joku vähemmän tärkeä kirjoitus, jota Jumala ei sallinut liitettäväksi pyhiin Kirjoituksiinsa, antaa meille jotain Jeesuksen lisäksi, jossa on jo kätkettynä kaikki Jumalan salaisuudet ja viisaus? Niin, miksi Raamattu ei riitä meille?

[vaisuliini]

*
Aivan, VT:n kirjoituksia.

Jhk:lle:
Paavali on perehtynyt Mooseksen lakiin ja profeettojen sanoihin niin ne todistaa Kristuksesta.

Ap.t. 28:23 Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.

[Blum]

Petri, mites, haluatko enää kommentoida ajatuksiani Emil Anton -kirjoituksestasi?

[PetriFB]

Petri, mites, haluatko enää kommentoida ajatuksiani Emil Anton -kirjoituksestasi?

Voin niitä jossakin välissä oikein ajan kanssa katsella ja sitten vastailla, vaikka näyttääkin siltä ettemme saavuta asiassa samanmielisyyttä.