Aivan sanatarkasti alkukielinen lähetyskäsky Mt 28:19,20 menee näin:
a) Arameankielinen lähetyskäskyn pääsisältö ja sanatarkka suomennos (Peshitta-teksti, Jeesuksen, apostolien ja evankelistojen äidin-, puhe- ja käyttökieli; aramealainen teksti translitteroitu länsimaisille kirjaimille ja ”käännetty” menemään vas. oikealle):
zel hachel talmedh kulhon ’amme wa’amedh ennon beshem
menkää siis opetuslapseuttakaa kaikki (ne)kansat ja kastakaa ne nimeen
ava wavra werucha dhequdsha wallef ennon denetterun kulma
isän ja pojan ja hengen pyhyyden ja opettakaa ne että pitävät kaikki mitä
dhefaqqedtechon
jota käskin teitä
(Translitterointi, tekstin kääntäminen menemään vasemmalta oikealle ja sanatarkka suomennos, kristitty kielenkääntäjä).
b) Kreikankielinen ’alkuteksti’ ja sanatarkka suomennos:
Poreuthentes un matheeteusate panta ta ethne babtidzontes autuus eis
Menevinä siis opetuslapseuttakaa kaikki kansat kastavina heidät
to onoma tuu patros kai tuu hyiuu kai tuu hagiuu pneumatos didaskontes autuus
nimeen isän ja pojan ja pyhän hengen opettavina heidät
teerein panta hosa eneteilamen hymin
pitämään kaikki mitkä käskin teille (UTN ja sen osoittamat kielioppimuodot).
Vääristelemättömässä Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä on siis, identtisesti arameassa ja kreikassa, selkeästi neljä toisistaan riippuvaa osaa:
1) Menkää; 2) Tehkää opetuslapsiksi (opetuslapseuttakaa); 3) Kastakaa heidät (evankeliumin synnyttämät, opetuslapsiksi tulleet); ja 4) Opettakaa heitä.
Lähetyskäskyn kreikankielessä kaikki kolme keskeistä verbiä ovat partisiippimuodossa: poreuthentes, ”menevinä”; baptizontes, ”kastavina”; ja didaskontes, ”opettavina” (UTN, Mt 28:19,20). Meneminen ei tee kenestäkään opetuslasta, enempää kuin kastaminenkaan, eikä myöskään kaikkien Jeesuksen käskemien asioiden tiedollinen oppiminenkaan tee kenestäkään opetuslasta (vrt. Juhana Lehmuskoski: Yksi Kaste, s. 12,13; Toivo Koilo: lähetyskäskyn kommentti, s. 128).
Kaikkein keskeisin, opetuslapseuttaa (tehdä opetuslapsiksi, matheeteusate), on kreikassa kielioppimuodoltaan aoristin imperatiivi (= kertaluonteinen loppuun suoritettu; käskymuoto). Opetuslapseuttaminen tapahtuu väärentämättömässä lähetyskäskyssä menemisen jälkeen ja ennen kastamista ja opettamista.
Opetuslapseksi ”tehty” ei ole yleisessä merkityksessä ’oppilaaksi’ tullut; opetuslapseuttaminen ei ole vain luonnollista tiedonsiirtoa opettajalta oppilaalle, vaikka luonnollisestikin tiedoksi Sanan täytyy tulla (Rm 10:13-15). Opetuslapseksi tehty/tullut on samalla uudestisyntynyt ylhäältä Jumalan lapseksi – hän on saanut syntinsä anteeksi eli vanhurskautettu (kr. dikaioo, ’syyttömäksi julistettu’), saanut Pyhän Hengen sisimpäänsä ja tässä Hengen kasteessa, ilman vettä (Mt 3:11; Apt 1:5; 2:1-4; 10:44-48; 11:15-18; 15:7-11), Messiaan hengellisen ruumiin jäseneksi liitetty (1Kr 12:13). Näitä opetus-/jumalanlapsiksi tulleita käsketään sitten opetuslapseksi tulemisen jälkeen kastamaan vedessä ja opettamaan heitä pitämään kaikki Herran Jeshuan opetukset. – Oikea Mt 28:19,20 on äärimmäisen yksiselitteinen ja selvä.
Alkuteksteissä (keskenään identtisesti) siis ensin opetuslapseutetaan, uudestisynnytetään Jumalan lapseksi Sanalla Hengestä ja sitten kastetaan ja opetetaan näin opetuslapseutettuja. Väännöksissä (kuten jäljempänä osoitetaan) tämä on vaihdettu lähetystyön tekemiseen ”opettamisella ja kastamisella”.
Sivulta:
https://www.kotipetripaavola.com/kirkko ... nsana.html