Uskovan opiskelu teologisessa tiedekunnassa?

[Blum]

Kokemukseni mukaan Helsingin teologisessa tiedekunnassa sanotaan aika paljon asioita, jotka menevät Raamatun sanan mukaan, toki myös paljon sellaista, mikä mielestäni ei mene. Myös Jehovan todistajien kanssa olen käynyt keskusteluja jo yli vuoden, ja vaikka he ovat minusta pahasti harhassa ja erehtyneitä, on havaintoni ollut, että monissa ehkä pienemmissä asioissa olemme täysin samaa mieltä kanssamme. En voi kieltää joskus havainneeni Jehovan todistajillakin mielestäni ihan hyvää argumentaatiota, jonka koen myös itseäni rakentaneen. Korostan, että en halua mitenkään puolustella Jehovan todistajien järjestelmää. Kuitenkin argumenttien suhteen katson mieluummin niiden sisältöä kuin esittäjää. Helsingin teologisen suhteen olen itse kokenut koettelun kestävän tiedon osuuden olevan paljon suurempi kuin sen, joka ei kestä koettelua. Tätä en toki voi todistaa, se on vain oma kokemukseni. 80 % on oma arvioni, joka myös perustuu kokemukseeni. Mutta kukaan muu kuin itse teologiaa opiskellut tai opetussuunnitelmamme hallitseva uskova tuskin voi tätä arviotani kumotakaan.

Minusta sinun käsityksesi ovat teologisten opintojesi aikana kyllä saaneet muotoa huonompaan suuntaan. Minä en kehota ketään rakentumaan uskossaan sellaisen uskovan opetuksen kautta, joka on puutteellinen tai väärää opetusta, enkä suosittele Hki:n teol. tiedekuntakaan, mutta sen sijaan suosittelen sellaista opetusta, joka perustuu Jumalan voimaan ja Jumalan viisauteen ja totuuteen. Onneksi me kaikki saamme koetella kaiken ja sitten Jumalan johdatuksessa mennä uskossa rakentumaan niiden seuraan, jotka rakentuvat Jumalan voiman, viisauden ja totuuden kautta.

Minä näen jo nyt että sinä kulkeudut koko ajan syvemmälle kirkolliseen teologiaan ja omaksut koko ajan enemmän sen vaikutteita ja ellei muutosta oikeaan suuntaan tapahdu, niin vuoden päästä kun keskustelemme tässä foorumissa, niin se kirkollinen teologia näyttelee yhä suurempaa roolia elämässäsi. Toivon mukaan olen täysin väärässä.

Täsmennän yhden asian. En ole tietääkseni väittänyt, että käsitykseni eivät olisi muuttuneet paljonkin sinä aikana, kun olen opiskellut teologiaa. Ne ovat muuttuneet. Mutta kun olen tarkoin analysoinut sitä, mikä on ollut noiden muutosten syynä, niin en ole lähes milloinkaan pystynyt vetämään suoraa syy-seuraussuhdetta teologian opiskeluuni tai yliopistoon. Koen siis, että muutokset, jotka ovat tapahtuneet, eivät ole lähes yhtään johtuneet teologian opiskelusta. Sen sijaan usein pystyn tarkasti nimeämään syyn sille, mikä on muuttanut käsityksiäni, ja usein se ei ole ollut teologian opiskelu.

Millä lailla käsitykseni ovat mielestäsi menneet huonompaan suuntaan? Missä mainitsemasi kirkollinen teologia minussa näkyy? Onko sinulla vinkkejä siitä, mistä löydän opetusta, joka perustuu Jumalan voimaan ja Jumalan viisauteen ja totuuteen? Ja ennen kaikkea, millainen on se muutos oikeaan suuntaan, josta kirjoitit?

Itse en ole lainkaan varma muuten siitä, olenko vielä vuoden kuluttua tällä foorumilla. Olen jo harkinnut täältä lähtemistä niin monta kertaa, että en edes muista, mutta olen aina päätynyt jäämään. Nyt kuitenkin koen, että aikani tällä foorumilla on nopeasti lähestymässä loppuaan. Toki voin olla väärässäkin.

Oletko sitä mieltä, että kun Jumala johdattaa ja kasvattaa meitä rakentumaan uskossa, niin ettei meidän uskomme perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan, viisauteen ja totuuteen, niin hän valitsee ateisti teologeja opettamaan uskovaa sekä myös uskossa olevia ihmisiä?

En ajattele, että ensisijaisesti. Mutta näen tämänkin väylän olevan Jumalalle joskus mahdollisen. Näen ihan samoin kuin sinä, että ensisijainen opetustehtävä on niillä, joilla on seurakunnallinen opettajan tehtävä.

Mitä tarkoitat evankeliumien harmonisoimisella?

Tällä tarkoitan sitä, että neljää evankeliumia pyritään sovittamaan yhteen niin, että niistä muodostuu harmoninen kokonaisuus. Valtavan paljon on niitä, jotka uskovat evankeliumien kertomusten olevan vähintään pikkuasioissa ristiriitaisia keskenään. Itse en toistaiseksi usko näin, vaan ajattelen kertomusten vain olevan erilaisia, mutta silti yhteensovitettavissa keskenään. Monet ovat laatineet evankeliumien yhteisesityksiä, samoin minäkin olen tehnyt sellaisen pääsiäiskertomusten osalta - tiedostosta tulikin noin 100-sivuinen.

Seurakunta, joka rakastaa Jumalaa ja rakentuu Jumalan voimassa ja viisaudessa sekä totuudessa on Jumalan tahdon mukaan jokaisen uskovan ykkösrakentumispaikka. Sen jälkeen voi tulla sellaisia paikkoja, opistoja jne. jossa on Jumalaa rakastavia uskovia, jotka rakentuvat Jumalan voimassa, viisaudessa ja totuudessa. Suosittelen tuota ykköspaikkaa.

Itsekin uskon, että seurakunta on se ykköspaikka. Tässä voin myöntää sen, että viime aikoina olen ollut todella pettynyt seurakuntaan siinä mielessä, että en ole kokenut juuri ollenkaan uskovien parissa rakentuneeni. Tämä on toki vain tunne ja olen pyrkinyt elämään sen kanssa antamatta sille valtaa. Olen siis jatkanut kokoontumista uskovien kanssa, vaikka fiilis siihen on aika nollassa. Uskon, että kokoontuminen on kaikesta huolimatta Jumalan tahto. Mutta harvoin esimerkiksi saarna/opetus suuremmin minua rakentaa. Ehkä olen vain pyörinyt väärissä piireissä, onhan täällä päin uskovien yhteisöjä kuin sieniä sateella, joten koluamista voisi jatkaakin.

Kuten joskus sanoin sinulle, niin ulkomailla olisi ollut hyviä uskovien pitämiä Raamattu uskollisia teologisia opinahjoja, joissa valmistutaan Raamatun tutkijoiksi.

Taidan hämärästi muistaa sinun sanoneen tämän, mutta paikkoja en enää muista...

[Aamu-Usva]

Raamatussa on yksi kohta, jossa yksi tyyppi puhui ihan totta, mutta silti hänen puheensa vaivasi Paavalia, koska tämä nainen oli väärässä hengessä:

"Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: 'Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien.' Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: 'Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä.' Ja se lähti sillä hetkellä (Apt.16:16-18)."

Toisaalta sanotaan myös siitä, kun jotkut julistivat Kristusta epäpuhtaalla mielellä:

"Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva (Fil.1:18)."

[rpe]

Voimme tieteellisesti todistaa kokeellisesti esimerkiksi sen missä lämpötilassa vesi kiehuu. Emme voi kuitenkaan tieteellisesti todistaa esimerkiksi sitä mitkä kirjoitukset ovat Jumalan sanaa, onko Jumala olemassa, kuka kirjoitti Raamatun kirjeet jne... Tiede pystyy tekemään näistä asioista vain johtopäätöksiä jotka perustuvat uskonvaraisille olettamuksille. Tämän vuoksi historiantiede johon teologiakin sisältyy on tieteenä 'heikkoa' vaikka se tuntuisikin ihmisestä upealta.

Olet osaltasi oikeassa. Tieteellisesti katsottuna teologia kuuluu osaltaan ihmistieteisiin, kuten historia, sosiologia ja psykologia. Mutta tieteellisin menetelmien hyväksikäyttö, esim synoptisten evankeliumin tutkimisessa on tieteellisesti validia lingistiikkaa. Toisaalta luonnontieteiden "toistettavuden periaate" toteutuu vain joissain käytännöllisen teologian yksinkertaisissa tutkimuksissa. Vanhan ajan tutkimus on aina omanlaistaan arpapeliä, josta hyvä esimerkki on juuri evankeliumitutkimuksen löydöt ja jutut: miksi Johannes lopetti evankeliuminsa kaksi kertaa, miksi Jeesuksen syntymä esitetään hieman eri tavoin, miksi vuori/kenttäsaarna ovat sisällöltään hieman erilaisia? Miksi Jeesus sanoo eri sanat ristillä viimeisinä sanoinaan? Miksi Paavali ei puhu oikeastaan mitään Jeesuksen puheista, eikä mitään elämästä, vaan luo opin Jeesuksesta? Miksi Luukkalla on iso määrä vertauksia, joita ei ole,mitä ei ole muilla?, miksi Johannes näkee Jeesuksen ja fariseusten suhteen eri tavalla kuin synoptikot( MT, MK,LK). Mitä Jeesus tarkoittaa "Jumalan valtakunnan tähden avioliittoon kelpaamattomiksi"? Tutkimus on siis hyvin pitkälti kieli- ja kulttuuritutkimusta. Siksi todellakin ihmettelen, että utelias, luojan lahjaa järkeä käyttävä ihminen ei muka saisi kysyä ja etsiä vastauksia. Vastausten soveltaminen hengellisen elämään on, kuten niin monesti olen yrittänyt tuoda esille, aivan eri juttu. Teologia on loistava apuväline, kuten tuli, mutta huono isäntä, jos jumalasuhteen hoitaminen on teoreettinen tai liian järjellinen.
BTW. Hyvä apuväline evankeliumien lukemiseen on niin sanottu synopsis eli teksti, jossa on rinnakkain samaa tapahtumaa/puhetta käsittelevät evankeliumitekstit. Löytyy painettuna kirjana.Jos joku haluaa mennä vielä pidemmälle, lukekoon kaikki paralleerit alkukielillä, niin löytää hauskoja eroja sanojen käytössä samoissa kohdissa. En tässä ota kantaa hassuun ja epätieteellisen bysantti/aleksandria tekstivariaatioiden "oikeaoppisuuteen", jossa näyttää mutu ja tunteet ottaneet usein hallinnan.

[pekka]

Huom!

Rpe:

Olet ilmeisesti oppinut laittamaan noita lainauksia kirjoituksiesi liitteeksi?

Mutta laita myös mukaan nimi kuka lainauksen on kirjoittanut, esimerkiksi näin: [quote="toni t"]

Kiitos sinulle että yhteistyö kanssasi sujuu hyvin.

[Jukka]

Arvoisa Jukka 1954

Yrtitän lyheysti ja typistetysti vastata sen, miten itse olen asiat ymmärtänyt vajaa 30 v teologiurani aikana...

Kiitos vastauksestasi. Vastauksesi sisälsi kohtia, joissa näkemyksemme eroavat toisistaan, mutta paremmalla ajalla tahdon käydä kanssasi ja kaikkien palstalaisten kanssa niitä yhdessä läpi. Odottelehan kärsivällisesti, niin palaan asiaan. Äitini -maailman paras äiti- oli hämäläinen ja ei ollut hänellä tapana hätäillä... ja kuitenkin kaikki työt tuli hoidetuksi. Hämäläisten maakuntalaulussa asia sanotaan vähän ilkikurisesti "vielä löytyy tarmoa jos toimeen tartutaan" (kuka lie kateellinen tekstin raapustanut?).

Hyvää lauantaipäivää.

[vaisuliini]

*
Vapaista suunnista teologisen tiedekunnan opiskelijaksi Julkaistu: 18.11.2015

Teologinen tiedekunta oli ennen pääasiassa luterilaisen kirkon pappien koulutuslaitos. ”Tuleeko sinusta pappi?”, lienee yhä yleisin kysymys, jonka tuleva teologi kuulee kertoessaan opiskelupaikkansa. Teologiseen mahtuu kuitenkin opiskelijoita yhä enenevässä määrin luterilaisen kirkon ulkopuoleltakin. Selvitimme haastatteluilla, millaiseksi vapaiden suuntien edustajat kokevat opiskelun teologisessa tiedekunnassa, joka on tunnustukseton, mutta tarjoaa mahdollisuuden suorittaa evankelisluterilaisen kirkon papin tai lehtorin virkaan edellytettävät opinnot.

Haastattelimme kuutta teologia, joiden tausta on helluntailaisuudessa, Vapaakirkossa tai uusissa itsenäisissä seurakunnissa. Kaksi heistä oli iältään reilusti viisikymppisiä, yksi nelissäkymmenissä ja kolme noin kolmekymppisiä.

Ristiriitaisia tuntemuksia ja uskon koetusta?


Yksimielisesti kaikki haastateltavat olivat kokeneet teologisen opetuksen enemmän tai vähemmän ristiriitaiseksi oman vakaumuksensa kanssa. Toisaalta kaikki olivat osanneet siihen myös varautua, ja useimmat olivat tottuneet siihen, että näin tapahtuu muuallakin. Kuten eräs haastateltava sanoi, teologiseen tiedekuntaan ei kannata lähteä kuin raamattukouluun. Toinen haastateltava totesi ylipäätään peruskurssit jopa huijaukseksi. ”Raamatun tutkimus on tärkeää, jopa välttämätöntä, mutta totuuden viittaa se ei voi kantaa.”

Useiden uskoa teologisen tiedekunnan opetus oli jossain määrin haastanut. Mahdollisista uskon kriiseistäkin oli kuitenkin selvitty ja useimmat olivat sitä mieltä, että uskon haastaminen on jopa suotavaa. Se voi johtaa entistä vahvempaan vakaumukseen. ”Opiskelu teologisessa tiedekunnassa on saanut punnitsemaan ajoittain omaa uskon tulkintaani siinä määrin, että voidaan puhua uskon kriisistä. Tällainen pohdinta ei välttämättä johda huonoon lopputulokseen. Parhaimmillaan se luo vankemman pohjan omille käsityksille.”

Tieteellistä tutkimusta ja hyviä perusteluja ei kuitenkaan haluttu vähätellä, mutta ei myöskään hyväksytty uskon aliarvioimista tieteen näkökulmasta.

Miksi teologiseen? Tulevaisuus pappina…?

Teologiseen on tultu niin vakaumuksen pohjalta kuin tieteellisen tutkimuksen motiiveista ja lisäksi halusta verkostoitua muiden teologiasta kiinnostuneiden kanssa. Haastateltujen joukosta jotkut harkitsevat pappeutta luterilaisessa kirkossa, kun taas osa ei koe sopivansa sinne vakaumuksensa puolesta missään nimessä.

Joukosta löytyi myös opettamisesta kiinnostuneita. Kuitenkin uskontojen asiantuntijaksi kouluttava A2-linja vaikutti olevan enemmistön valinta. Joillakin oli hyvin selkeitä suunnitelmia, kun taas toiset eivät yritäkään saada työtä tutkinnollaan tai edes jaksa uskoa, että sitä tutkinnolla saisi. ”Tunnustan avoimesti, etten opiskele työllistyäkseni.” Vaikka luterilaisessa kirkossa työskentely tuntui monelle vieraalta, saattoivat he kuitenkin toivoa pääsevänsä työskentelemään johonkin kristilliseen järjestöön. ”En koe luterilaista kirkkoa kovinkaan omakseni, vaikka on siellä hyviäkin puolia.” Pari havitteli väitöskirjan tekemistäkin.

Ulkopuolisuutta vakaumuksen takia?


Suurin osa haastateltavista ei missään nimessä kokenut olevansa ulkopuolinen, vaikka vakaumus saattoikin erota yleisemmästä linjasta. Joku taas saattoi juuri vakaumuksensa takia kokea ulkopuolisuutta, varsinkin kun se yhdistetään tieteelliseen tutkimukseen. On siis mahdollista, että vakaumus aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta teologisen tiedekunnan ulkopuolellakin. ”En siis ehkä niinkään koe ulkopuolisuutta, koska olen vapaan kirkkokunnan edustaja, vaan siksi, että olen evankelinen kristitty ja se asettaa tiettyjä lähtökohtia kaikelle ajattelulleni.” Kyseiset seikat voivat riippua paljon myös henkilöstä itsestään, kuten eräs haastateltava pohti. Yleisesti ilmapiiri koettiin hyväksi ja ystäviä on löydetty. ”Olen kokenut ilmapiirin teologisessa avoimena.”

Osan mielestä luterilaisuus kuitenkin painottuu teologisessa tiedekunnassa liikaa ja osin jopa perusteettomasti. ”Liberaali luterilaisuus painottuu aika paljon.”...” Elämme Suomessa, jossa edelleen olla suomalainen on yhtä kuin olla luterilainen, vaikka toisaalta tämä paradigma joutuu koko ajan haastetuksi.”

Sekin ymmärretään, että tiedekunta tarjoaa evankelisluterilaisen kirkon papin tai lehtorin virkaan edellytettävät opinnot. Vapaat liikkeet ja evankelinen kristillisyys ovat kuitenkin koko ajan kasvussa ja uudet seurakunnat vetoavat monilta osin sekä nuoriin että aikuisiin enemmän kuin luterilainen kristillisyys. Kristillisen uskon haluttaisiin siis nähdä edustavan teologisessa tiedekunnassa muutakin kuin liberaalia luterilaista kirkollisuutta. ”Evankelikaalia teologiaa soisi esiteltävän huomattavasti avoimemmin.”

Tiedekuntaa kiitettiin hyvästä ja korkeatasoisesta opetuksesta. Toiveitakin esitettiin: ”Opiskelen A2-linjalla ja mietin kovasti mitä annettavaa teologisella tiedekunnalla voisi jatkossa olla uusien itsenäisten seurakuntien ja kirkkokuntiin kuulumattomien yhteisöjen käytännön työhön. Sitran esittelemissä tulevaisuuden trendeissä puhutaan siitä, miten 'voimaantuvat yhteisöt haastavat instituutiot.'”

Vastaaja näki muutoksen olevan käynnissä uskonnollisella kentällä ja toivoi, että se huomioitaisiin teologisessa koulutuksessa muutenkin kuin missiologisen tutkimuksen aiheena. Muutkin toivoivat, että nykyisen opiskelijajoukon menneitä vuosikymmeniä huomattavasti kirjavampi koostumus otettaisiin huomioon paremmin. Myös opetusmenetelmiin toivottiin yhä enemmän monimuotoisuutta. Tenttejäkin toivottiin poistettaviksi.

Vapaat suunnat tervetulleita teologiseen

Ekumeniikan professori ja tiedekunnan tutkimuksesta vastaava varadekaani Risto Saarinen toteaa, että koulutusohjelman tavoitteena ei tietenkään ole koetella kenenkään uskoa. “Ei ev.lut. kirkon intressinäkään ole tuottaa kriisiä opiskelijoille”, hän naurahtaa. Saarinen painottaa myös, että tiedekunnan tunnustuksettomuus on tärkeää ja että siihen tulee jatkossakin panostaa.

Henkilökunnasta löytyy joka tapauksessa useisiin tunnustusyhteisöihin kuuluvia. Erikseen hän nimeää helluntaiteologi Veli-Matti Kärkkäisen, jonka luennot ovat olleet suosittuja. Tiedekunnan tulee kuitenkin aina ottaa opetuksessaan huomioon tosiasialliset työmarkkinat, jotka tällä hetkellä ovat luterilaisen kirkon piirissä. Evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy A1-linjalla hankitun pätevyyden pappeuteen. Saarinen haluaa kuitenkin tuoda omana ajatuksenaan esille sen, että tiedekunta olisi kyllä valmis dialogiin vapaiden suuntien kanssa. “Pitäisin tärkeänä, että vapaat suunnat olisivat yhteydessä meihin ja kertoisivat, että jos he haluavat yliopistotasoista koulutusta omille työntekijöilleen, niin minkä tyyppistä koulutusta he haluavat. En näe mitään periaatteellista estettä, miksei meillä voisi olla samanlaista teologikoulutusdiiliä myös vapaiden suuntien kanssa. Tämä on meidän intressimmekin, koska minäkin ajattelen niin, että tällaiset yhteisökristillisyyden ja verkostokristillisyyden ja vapaiden suuntien muodot ovat tulevaisuutta”.

Saarinen kertoo, että tiedekunnassa on jopa pohdittu oppiaineeksi “urbaaniteologiaa,” jossa tutkittaisiin, miten kristillinen traditio elää kaupungistuvassa yhteiskunnassa nuoremman sukupolven keskellä. Siihen voisi liittää vapaan kristillisyyden teologista osaamista. Lisäksi Saarinen pallottelee mallia, jossa henkilö voisi opiskella kolmen vuoden kanditutkinnon teologisessa ja saada perustiedot, jonka jälkeen hän voisi siirtyä oman yhteisönsä koulutuslaitokseen.

Ylipäänsä Saarinen pitää hienona ja tyylikkäänä kehityksenä, että helluntaitaustaiset teologit opiskelevat yhä enemmän teologiaa ja paneutuvat syvemmin sen kysymyksiin. “Meidän täytyy tiedekuntana jatkossa yhä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että suomalainen kristinusko monimuotoistuu, ja me toivotamme tervetulleeksi yhteydenottoja sen suhteen, minkä tyyppinen akateeminen teologikoulutus olisi hyvää ja toivottavaa.”

https://teologia.fi/ajankohtaista/1282- ... s.facebook

Jeesus Sanana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tämä maallinen teologia kokoajan muuttuu eikä ole enää Sanan pohjainen.

[PetriFB]

Voimme tieteellisesti todistaa kokeellisesti esimerkiksi sen missä lämpötilassa vesi kiehuu. Emme voi kuitenkaan tieteellisesti todistaa esimerkiksi sitä mitkä kirjoitukset ovat Jumalan sanaa, onko Jumala olemassa, kuka kirjoitti Raamatun kirjeet jne... Tiede pystyy tekemään näistä asioista vain johtopäätöksiä jotka perustuvat uskonvaraisille olettamuksille. Tämän vuoksi historiantiede johon teologiakin sisältyy on tieteenä 'heikkoa' vaikka se tuntuisikin ihmisestä upealta.

Olet osaltasi oikeassa. Tieteellisesti katsottuna teologia kuuluu osaltaan ihmistieteisiin, kuten historia, sosiologia ja psykologia. Mutta tieteellisin menetelmien hyväksikäyttö, esim synoptisten evankeliumin tutkimisessa on tieteellisesti validia lingistiikkaa. Toisaalta luonnontieteiden "toistettavuden periaate" toteutuu vain joissain käytännöllisen teologian yksinkertaisissa tutkimuksissa. Vanhan ajan tutkimus on aina omanlaistaan arpapeliä, josta hyvä esimerkki on juuri evankeliumitutkimuksen löydöt ja jutut: miksi Johannes lopetti evankeliuminsa kaksi kertaa, miksi Jeesuksen syntymä esitetään hieman eri tavoin, miksi vuori/kenttäsaarna ovat sisällöltään hieman erilaisia? Miksi Jeesus sanoo eri sanat ristillä viimeisinä sanoinaan? Miksi Paavali ei puhu oikeastaan mitään Jeesuksen puheista, eikä mitään elämästä, vaan luo opin Jeesuksesta? Miksi Luukkalla on iso määrä vertauksia, joita ei ole,mitä ei ole muilla?, miksi Johannes näkee Jeesuksen ja fariseusten suhteen eri tavalla kuin synoptikot( MT, MK,LK). Mitä Jeesus tarkoittaa "Jumalan valtakunnan tähden avioliittoon kelpaamattomiksi"? Tutkimus on siis hyvin pitkälti kieli- ja kulttuuritutkimusta. Siksi todellakin ihmettelen, että utelias, luojan lahjaa järkeä käyttävä ihminen ei muka saisi kysyä ja etsiä vastauksia. Vastausten soveltaminen hengellisen elämään on, kuten niin monesti olen yrittänyt tuoda esille, aivan eri juttu. Teologia on loistava apuväline, kuten tuli, mutta huono isäntä, jos jumalasuhteen hoitaminen on teoreettinen tai liian järjellinen.
BTW. Hyvä apuväline evankeliumien lukemiseen on niin sanottu synopsis eli teksti, jossa on rinnakkain samaa tapahtumaa/puhetta käsittelevät evankeliumitekstit. Löytyy painettuna kirjana.Jos joku haluaa mennä vielä pidemmälle, lukekoon kaikki paralleerit alkukielillä, niin löytää hauskoja eroja sanojen käytössä samoissa kohdissa. En tässä ota kantaa hassuun ja epätieteellisen bysantti/aleksandria tekstivariaatioiden "oikeaoppisuuteen", jossa näyttää mutu ja tunteet ottaneet usein hallinnan.

rpe:

Tätä et vastannut minulle, mutta koin tärkeäksi kuitenkin vastata sinulle.

Jeesuksen syntymää kuvataan ja kerrotaan evankeliumissa eri tavoin, koska eri evankeliumien kautta Jumala haluaa tuoda esille tiettyjä asioita ja silti ne kaikki yhdessä muodostaa koko kokonaisuuden ja totuuden.

Mitä tarkoitat vuori/kenttäsaarna ovat sisällöltään hieman erilaisia?

Ei Jeesus sanonut eri sanoja ristillä viimeisinä sanoinaan, vaan evankeliumit kertovat ja tuovat esille erilaisia yksityiskohtia yhdestä ja samasta tapahtumasta.

Raamatun opetuksen mukaan Jeesus ilmestyi Paavalille ja opetti Paavalia julistamaan evankeliumia sekä opetti Paavalille uskoa Jeesukseen sekä seurakuntajärjestystä, siksi Paavali ei puhunut enää Jeesuksen puheista, koska sen olivat jo muut tehneet. Paavali ei luonut oppia Jeesuksesta, vaan Jeesus itse loi sen Paavalin kautta.

Luukkaalla on siksi iso määrä vertauksia, koska Jumalan Pyhä Henki johdatti hänet tuomaan niitä esille. Johannes ja muut evankeliumit tuovat erilaisia asioita esille koskien Jeesusta ja fariseuksia, sillä näin Pyhä Henki halusi asiat ilmaista.

Jotkut uskovat kokevat etteivät he halua mennä naimisiin, vaan haluavat ilman perheen tuomia vastuita keskittyä tekemään Jumalan valtakunnan työtä ja palvella Herraa, sitä tarkoittaa Jumalan valtakunnan tähden avioliittoon kelpaamaton. Näin ainakin itse tämän ymmärrän.

Raamatun tutkiminen on hyvin pitkälti tutkia hengellisesti tekstiyhteyksiä sekä Raamatun kokonaisopetusta. Toki alkukielen ja Raamatun ajan kulttuurin historian tutkiminen on myös hyödyllistä. Kaiken tutkimuksen tulee kuitenkin alistua Raamatun hengellisen kokonaisopetuksen alle. Teologia on pääasiassa järjellistä tutkimusta ainakin Emil Antonin mukaan, joka on itse opiskellut ja en ole varma opiskeleeko vieläkin Hki:n teol. tiedekunnassa. Raamattu sanoo:

1 Kor 2:
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Raamatun opetuksen mukaan luonnollinen ihminen (ihmisen oma järki) ei voi ymmärtää oikealla tavalla Jumalan sanaa, mutta sen sijaan hengellinen ihminen voi. Minusta tämä on aivan verraton ja ihana lupaus ja opetus, koska uskovina emme ole eri asemassa koskien Jumalan sanan opetusta, sillä Pyhässä Hengessä Jumalan armosta jokainen uskova voi ymmärtää koko ajan syvällisemmin Jumalan sanan opetuksia. Usko ja Jumalan sanan ymmärtäminen ei perustu akateemiseen ja teologiseen koulutukseen, vaan Pyhän Hengen antamaan ymmärrykseen, koska siten jokainen uskova voi oppia ja ymmärtää koko ajan syvällisemmin Jumalan sanan opetuksia.

[Blum]

Petri, et tainnut vielä vastata tähän viestiini, eikä ole pakkokaan, mutta mielelläni lukisin ajatuksiasi ainakin ensimmäisen sitaatin jälkeen kirjoittamastani osuudesta, jossa on myös kysymyksiä.

Kokemukseni mukaan Helsingin teologisessa tiedekunnassa sanotaan aika paljon asioita, jotka menevät Raamatun sanan mukaan, toki myös paljon sellaista, mikä mielestäni ei mene. Myös Jehovan todistajien kanssa olen käynyt keskusteluja jo yli vuoden, ja vaikka he ovat minusta pahasti harhassa ja erehtyneitä, on havaintoni ollut, että monissa ehkä pienemmissä asioissa olemme täysin samaa mieltä kanssamme. En voi kieltää joskus havainneeni Jehovan todistajillakin mielestäni ihan hyvää argumentaatiota, jonka koen myös itseäni rakentaneen. Korostan, että en halua mitenkään puolustella Jehovan todistajien järjestelmää. Kuitenkin argumenttien suhteen katson mieluummin niiden sisältöä kuin esittäjää. Helsingin teologisen suhteen olen itse kokenut koettelun kestävän tiedon osuuden olevan paljon suurempi kuin sen, joka ei kestä koettelua. Tätä en toki voi todistaa, se on vain oma kokemukseni. 80 % on oma arvioni, joka myös perustuu kokemukseeni. Mutta kukaan muu kuin itse teologiaa opiskellut tai opetussuunnitelmamme hallitseva uskova tuskin voi tätä arviotani kumotakaan.

Minusta sinun käsityksesi ovat teologisten opintojesi aikana kyllä saaneet muotoa huonompaan suuntaan. Minä en kehota ketään rakentumaan uskossaan sellaisen uskovan opetuksen kautta, joka on puutteellinen tai väärää opetusta, enkä suosittele Hki:n teol. tiedekuntakaan, mutta sen sijaan suosittelen sellaista opetusta, joka perustuu Jumalan voimaan ja Jumalan viisauteen ja totuuteen. Onneksi me kaikki saamme koetella kaiken ja sitten Jumalan johdatuksessa mennä uskossa rakentumaan niiden seuraan, jotka rakentuvat Jumalan voiman, viisauden ja totuuden kautta.

Minä näen jo nyt että sinä kulkeudut koko ajan syvemmälle kirkolliseen teologiaan ja omaksut koko ajan enemmän sen vaikutteita ja ellei muutosta oikeaan suuntaan tapahdu, niin vuoden päästä kun keskustelemme tässä foorumissa, niin se kirkollinen teologia näyttelee yhä suurempaa roolia elämässäsi. Toivon mukaan olen täysin väärässä.

Täsmennän yhden asian. En ole tietääkseni väittänyt, että käsitykseni eivät olisi muuttuneet paljonkin sinä aikana, kun olen opiskellut teologiaa. Ne ovat muuttuneet. Mutta kun olen tarkoin analysoinut sitä, mikä on ollut noiden muutosten syynä, niin en ole lähes milloinkaan pystynyt vetämään suoraa syy-seuraussuhdetta teologian opiskeluuni tai yliopistoon. Koen siis, että muutokset, jotka ovat tapahtuneet, eivät ole lähes yhtään johtuneet teologian opiskelusta. Sen sijaan usein pystyn tarkasti nimeämään syyn sille, mikä on muuttanut käsityksiäni, ja usein se ei ole ollut teologian opiskelu.

Millä lailla käsitykseni ovat mielestäsi menneet huonompaan suuntaan? Missä mainitsemasi kirkollinen teologia minussa näkyy? Onko sinulla vinkkejä siitä, mistä löydän opetusta, joka perustuu Jumalan voimaan ja Jumalan viisauteen ja totuuteen? Ja ennen kaikkea, millainen on se muutos oikeaan suuntaan, josta kirjoitit?

Itse en ole lainkaan varma muuten siitä, olenko vielä vuoden kuluttua tällä foorumilla. Olen jo harkinnut täältä lähtemistä niin monta kertaa, että en edes muista, mutta olen aina päätynyt jäämään. Nyt kuitenkin koen, että aikani tällä foorumilla on nopeasti lähestymässä loppuaan. Toki voin olla väärässäkin.

Oletko sitä mieltä, että kun Jumala johdattaa ja kasvattaa meitä rakentumaan uskossa, niin ettei meidän uskomme perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan, viisauteen ja totuuteen, niin hän valitsee ateisti teologeja opettamaan uskovaa sekä myös uskossa olevia ihmisiä?

En ajattele, että ensisijaisesti. Mutta näen tämänkin väylän olevan Jumalalle joskus mahdollisen. Näen ihan samoin kuin sinä, että ensisijainen opetustehtävä on niillä, joilla on seurakunnallinen opettajan tehtävä.

Mitä tarkoitat evankeliumien harmonisoimisella?

Tällä tarkoitan sitä, että neljää evankeliumia pyritään sovittamaan yhteen niin, että niistä muodostuu harmoninen kokonaisuus. Valtavan paljon on niitä, jotka uskovat evankeliumien kertomusten olevan vähintään pikkuasioissa ristiriitaisia keskenään. Itse en toistaiseksi usko näin, vaan ajattelen kertomusten vain olevan erilaisia, mutta silti yhteensovitettavissa keskenään. Monet ovat laatineet evankeliumien yhteisesityksiä, samoin minäkin olen tehnyt sellaisen pääsiäiskertomusten osalta - tiedostosta tulikin noin 100-sivuinen.

Seurakunta, joka rakastaa Jumalaa ja rakentuu Jumalan voimassa ja viisaudessa sekä totuudessa on Jumalan tahdon mukaan jokaisen uskovan ykkösrakentumispaikka. Sen jälkeen voi tulla sellaisia paikkoja, opistoja jne. jossa on Jumalaa rakastavia uskovia, jotka rakentuvat Jumalan voimassa, viisaudessa ja totuudessa. Suosittelen tuota ykköspaikkaa.

Itsekin uskon, että seurakunta on se ykköspaikka. Tässä voin myöntää sen, että viime aikoina olen ollut todella pettynyt seurakuntaan siinä mielessä, että en ole kokenut juuri ollenkaan uskovien parissa rakentuneeni. Tämä on toki vain tunne ja olen pyrkinyt elämään sen kanssa antamatta sille valtaa. Olen siis jatkanut kokoontumista uskovien kanssa, vaikka fiilis siihen on aika nollassa. Uskon, että kokoontuminen on kaikesta huolimatta Jumalan tahto. Mutta harvoin esimerkiksi saarna/opetus suuremmin minua rakentaa. Ehkä olen vain pyörinyt väärissä piireissä, onhan täällä päin uskovien yhteisöjä kuin sieniä sateella, joten koluamista voisi jatkaakin.

Kuten joskus sanoin sinulle, niin ulkomailla olisi ollut hyviä uskovien pitämiä Raamattu uskollisia teologisia opinahjoja, joissa valmistutaan Raamatun tutkijoiksi.

Taidan hämärästi muistaa sinun sanoneen tämän, mutta paikkoja en enää muista...

[Juha]

Ihan mielenkiinnosta Blum, haluaisitko kertoa, että missä asioissa kantasi ovat muuttuneet opiskeluidesi myötä?

[Blum]

Ihan mielenkiinnosta Blum, haluaisitko kertoa, että missä asioissa kantasi ovat muuttuneet opiskeluidesi myötä?

Nyt ei ainakaan heti muistu mieleen muuta kuin Matteuksen lopussa olevan opetuslapseuttamiskäskyn tulkinta, josta kysyin erikseen kreikan opettajaltani. Kysymykseni koski jakeessa olevia partisiippimuotoja, sitä, miten ne olisi luontevinta ymmärtää. Opettajan vastauksen perusteella aloin pitää todennäköisempänä toista tulkintaa kuin mikä minulla oli aiemmin ollut.