Raamatullinen vesikaste

[rpe]

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella sinua kohtaan sanon ettei lut.kirkon katekismuksen opetus ole Raamatun opetus, vaan valhe opetus. Raamattu sanoo uskon tulevan yksistään ja pelkästään Jumalan sanan kautta, ei kasteen ja Jumalan sanan kautta.

Kaikella rakkaudella ja kunnioituksella sinua kohtaan sanon ettet ole kokenut Raamatullista uudestisyntymistä, vaan uskot kirkon väärään oppiin. En sano tätä pahalla, mutta Raamatun todistus on ehdoton koskien pelastusta ja uudestisyntymistä. Tästäkin ollaan ikävä kyllä luopumassa varmaankin myös muualla kuin vain isoissa kirkoissa.

Arvostan huolehtivaisuuttasi. Minulle riittää, että minulla on rauha Jumalan kanssa tässä asiassa, koska minut lähetyskäskyn (matteuksen versio MT28) on kastettu ja opetettu tälle tielle. Ymmärrän toki, jos Jeesuksen toinen lähetyskäsky MK16 antaa toisen näkökulman Jeesuksen opetukseen. En tämän takia pidä sinua harhaoppisena, pelastuksen ulkopuolella, koska ymmärrän hyvin kirkkohistoriallisen uudestikastikastajaliikkeen 1500 luvulta alkaneen tradition. Itselleni myös sylivauvat kuuluvat perhekuntaan jota apostoliselta ajalta saakka kastettiin. Toivottavasti ette pidä minuakaan tämänkään kysymyksen puolesta harhaoppisena (tai taivaaseen pääsemättömänä)

Kysyisin myös sinulta rpe, että joutuvatko mielestäsi kastamattomat vauvat kuollessaan kadotukseen?

Onneksi ei ole minun vallassani päättää. Toivon ja rukoilen, että näen kuolleena syntyneet lapseni kerran taivaassa, vaikka heitä ei keritty kastamaankaan. Vaikka kirkossa on käytössä niin sanottu hätäkaste, on sielunhoidollisesti on myös ajatelta, että onneksi Jumalan armo ja rakkaus ovat suurempia kuin osaamme kuvitellakaan. En haluaisi rakentaa liikaa raja-aitoja kastekysymyksen äärelle. Kristittynä voimme olla (toivottavasti) kerran uudessa Jerusalemissa, vaikka ajattelemme kasteesta tai sakramenteista eri tavalla.

[Leea]

Petri tuossa selittikin hyvin aiemmin, että kasteessa ei pelastuta ja mitä on uudestisyntyminen. Itsellä uskoontulo tapahtui tarkalleen näin: etsikkoaikana (joka kesti noin vuoden ajan) Jumala puhutteli monin eri tavoin, tuli synnintunto ja ymmärsin olevani matkalla kadotukseen. Eräänä heinäkuun yönä yksin omassa huoneessa käännyin rukouksessa Jeesuksen puoleen, kaduin syntejäni ja uskoin Herraan Jeesukseen ja Hänen ristinsovitukseen kohdalleni. Tässä hetkessä syntitaakkani otettiin pois, sain rauhan sydämeen ja sisäinen ajatusmaailmani alkoi tuosta hetkestä lähtien muuttumaan. Jeesuksen tuntemisen myötä ymmärsin, että Raamattu on kokonaan totta ja sen sanoma alkoi avautumaan. Kasteella kävin vasta pari vuotta uskoontuloni jälkeen.

"8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"."
Room. 10:8-13

[Aamu-Usva]

Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että omat vanhempani eivät olleet kastattaneet minua vauvana. Niinpä minulla ei uskoon tulon jälkeen ollut kahta kysymystäkään siitä kuuluuko minun mennä kasteelle vai ei. Menin kasteelle innoissani pari viikkoa uudestisyntymiseni jälkeen Saman lahjan olen halunnut antaa omille lapsilleni.

[Jukka]

Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että omat vanhempani eivät olleet kastattaneet minua vauvana. Niinpä minulla ei uskoon tulon jälkeen ollut kahta kysymystäkään siitä kuuluuko minun mennä kasteelle vai ei. Menin kasteelle innoissani pari viikkoa uudestisyntymiseni jälkeen Saman lahjan olen halunnut antaa omille lapsilleni.

Olipa tuo suloista luettavaa. Itse en päässyt 'yhtä helpolla'. Uskoin Herraan Jeesukseen, itselleni autuudeksi, 17.7.1971 illalla. Oi sitä riemua ja vapautta, kun synnin taakat ja syyllisyys pyyhittiin pois. Aloin lukemaan Raamattua, ahmin sitä, eikä aikaakaan, kun luin sen sivuilta kuinka Pietari julisti evankeliumia Jeesuksesta ja Luukas kirjoitti päivän tapahtumista näin: "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" (Ap.t 2:41). Alkoi kova taistelu nuoren uskovan sydämessä. Se kesti melkein 2 vuotta. Seurakunnan nuorisonohjaaja puhutteli minua tiukalla äänellä ja sanoi, että "on vain yksi kaste ja se on sinulle annettu" ja viittasi Paavalin opetukseen (Ef. 4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste). Mutta en saanut rauhaa asiasta ja rukoilin Jeesusta auttamaan, että ratkaisisin asian Hänen tahtonsa mukaan.

Ystävät. Kun Jumala puhuu ja kirkastaa Sanansa ilmestystietona, niin ihmisjärjen ja -viisauden rakentamat mutkat selviävät. Uudelleen ja uudelleen mielessäni toistuivat Ap.t 2:41 sanat "jotka ottivat sanan vastaan, ne kastettiin". Asia tuli aivan selväksi. Sylivauvana en ollut ottanut evankeliumin sanaa vastaan koska en ylipäätään voinut yhtäkään suomen kielen sanaa, tavua tai edes kirjainta ymmärtää. Samasta syystä en voinut esittää omaa tahtotilaani uskoon ja kasteeseen nähden *). Siispä, koska en ollut ottanut evankeliumin sanaa vastaan ei minua oltu kastettukaan raamatullisella kasteella. Menin kasteelle, tietenkin.

*) Jälkeenpäin olen lukenut, että vanhemman "ison katekismuksen" mukaan kasteessa pappi kysyy sylivauvalta: "Uskotko Jeesukseen Kristukseen?" Tämä onkin välttämätön kysymys ihmiselle, joka haluaa ottaa kasteen Jeesuksen nimeen, sillä "suun tunnustuksella pelastutaan". No sylivauva ei osaa antaa vastausta, mutta kummit osaavat vastata hänen puolestaan: "Minä uskon!" Hyvä, nyt asia oli hoidossa, sylivauva uskoi ja tunnusti kummiensa suulla uskonsa kaikkien kuullen. Mikä esti enää kastamasta? ... Minulle tämä on järkyttävää harhaoppia.

[Juha]

Kysyisin myös sinulta rpe, että joutuvatko mielestäsi kastamattomat vauvat kuollessaan kadotukseen?

Onneksi ei ole minun vallassani päättää. Toivon ja rukoilen, että näen kuolleena syntyneet lapseni kerran taivaassa, vaikka heitä ei keritty kastamaankaan. Vaikka kirkossa on käytössä niin sanottu hätäkaste, on sielunhoidollisesti on myös ajatelta, että onneksi Jumalan armo ja rakkaus ovat suurempia kuin osaamme kuvitellakaan. En haluaisi rakentaa liikaa raja-aitoja kastekysymyksen äärelle. Kristittynä voimme olla (toivottavasti) kerran uudessa Jerusalemissa, vaikka ajattelemme kasteesta tai sakramenteista eri tavalla.

Jos et ota asiaan kantaa, niin ilmaiset vain oman oppisi epävarmuuden. Luterilaisen teologian mukaan vauva on syntinen ja tulee uskoon kasteessa, ja pelastuu täten helvetin lieskoilta. Luterilaisen teologian mukaan siis kyllä, vauvat joutuvat kadotukseen. Jos ei usko että vauvat joutuvat kadotukseen, niin koko vauvojen kastamiselta putoaa täysin pohja, eikä siinä ole enää mitään järkeä eikä se hyödytä mitään. Sen sijaan vauvakaste pyrkii riistämään ihmiseltä sen mahtavan kokemuksen kun saa käydä uskoontultuaan kasteella. Minä kävin kasteella uskoontuloni jälkeen ja muistan hyvin sen päivän, oli todella hieno päivä. Vauvakasteestani taas minulla ei ole yhtikäs mitään muistikuvia enkä edes tietäisi asiasta ellei minulle oltaisi siitä sanottu. Miksi siis ihmistä ei kastettaisi vasta sitten kun hän sitä itse haluaa?

Jos taas uskoo että vauva tarvitsee kasteen tai joutuu kadotukseen, niin silloin ihminen uskoo että vauva tuomitaan kadotukseen muiden tekemien syntien (Aatamin ja Eevan vuoksi). Kuitenkin Raamatussa sanotaan että tuomionpäivänä kukin tuomitaan omien tekojensa mukaan, ei toisten ihmisten tekojen mukaan:

"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan." Ilm. 20:12

[Iustus]

Luterilaisen teologian mukaan siis kyllä, vauvat joutuvat kadotukseen.

Tämä oli kiinnostava tieto. Löytyykö mistään luterilaisten tekstiä, jossa he sanovat kastamattomien vauvojen joutuvan kadotukseen?

[Juha]

Tämä oli kiinnostava tieto. Löytyykö mistään luterilaisten tekstiä, jossa he sanovat kastamattomien vauvojen joutuvan kadotukseen?

IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.

Kasteenuusijoiden harhaoppeja

Me hylkäämme seuraavat kasteenuusijoiden kerettiläiset harhaopit, joita ei ole suvaittava kirkon, valtion eikä perheen ja talouselämän piirissä:

...

2. Kastamattomat lapset eivät Jumalan silmissä ole syntisiä vaan vanhurskaita ja viattomia. Viattomia kun ovat, he eivät tarvitse kastetta vaan pelastuvat ilmankin. Kasteenuusijat kiistävät ja hylkäävät siis koko perisyntiopin ja kaiken, mikä liittyy siihen.

Tässä niitä olisi. Tuntuu, että monet nykypäivän luterilaiset kyseenalaistavat ja epäilevät kastamattomien vauvojen joutumista helvettiin. Virallisissa tunnustuskirjoissa asia kuitenkin seisoo.

[pekka]

Hätäkaste

Hätäkasteen voi toimittaa kirkon jäsen tai muu kristitty, jos lapsen pelätään kuolevan eikä pappia ole heti saatavissa.

Hätäkaste voidaan toimittaa myös aikuiselle. Kastamaton aikuinen voi kuolemanvaaran uhatessa halutessaan pyytää kastetta. Hätäkaste toimitetaan useimmiten sairaalassa.

Hätäkasteessa kastaja valaa kastettavan päähän vettä kolme kertaa ja sanoo: "(nimi) minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Tämän jälkeen lausutaan yhdessä Isä meidän -rukous. Lopuksi kastaja lausuu Herran siunauksen. Kasteen yhteydessä voidaan laulaa myös virsi.

Hätäkasteesta on viipymättä ilmoitettava kirkkoherranvirastoon.

Hätäkasteen vahvistaminen

Hätäkaste on papin vahvistettava Hätäkasteen vahvistaminen ei tarkoita, että hätäkaste olisi heikompi kuin tavallinen kaste. Hätäkasteen vahvistamisessa kastetun ja hänen perheensä puolesta rukoillaan.

Hätäkasteen yhteydessä annettu nimi voidaan muuttaa vahvistamisen yhteydessä. Jos hätäkasteessa ei ole annettu lapselle nimeä, se annetaan vahvistamisen yhteydessä. Nimen rekisteröinti toteutetaan yleensä hätäkasteen vahvistamisen jälkeen. Hätäkasteen vahvistamisen yhteydessä nimetään kummit, jos hätäkasteessa on ollut läsnä vain todistajia.

Aikuisen hätäkastetta vahvistaessa käytetään nuoren ja aikuisen kasteen kaavaa.

Hätäkasteen vahvistaminen on luonteeltaan kiitosjuhla. Jos hätäkasteen vahvistaminen tapahtuu kotona, se toimitetaan valkealla liinalla peitetyn pöydän ääressä. Pöydälle laitetaan Raamattu, palava kynttilä ja kukkia.

https://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/C40C ... nt&lang=FI

Hätäkaste

Hätäkaste on uskonnollinen toimenpide, jossa mahdollisesti hengenvaarassa oleva kastetaan. Hätäkasteen saaja on usen vastasyntynyt, mutta hän voi olla myös kuolemanvaarassa oleva aikuinen, joka pyytää kastetta. Hätäkaste suoritetaan, mikäli pelätään, ettei pappia saada ajoissa paikalle. Hätäkasteen suorittaa yleensä lapsen vanhempien kirkkokuntaan kuuluva henkilö. Luterilaisen, ortodoksisen sekä katolisen kirkon oppien mukaan hätäkasteen voi tarvittaessa suorittaa myös muu kristitty, riippumatta siitä mitä kristinuskon suuntausta hän edustaa.[1][2][3] Hätäkasteesta on aina ilmoitettava omaan seurakuntaan. Hätäkasteen jälkeen Suomen evankelis-luterilainen kirkko toimittaa hätäkasteen vahvistamisen.[1] Ortodoksit puolestaan toimittavat mirhavoitelun sakramentin heti kun lapsi on voimistunut riittävästi. Hätäkaste tarvitaan, koska kasteella uskotaan olevan merkittävä rooli ihmisen pelastumisessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4t%C3%A4kaste

Niin, siinä oli pari lainattua tekstiä hätäkasteesta.

Mutta kuinka ollakaan, Raamatusta ei löydy sanaakaan tuollaisesta hätäkasteesta.

[vaisuliini]

*
Minä löysin jotain...

Voimme päätellä, että kasteessa Jumala ottaa lapsekseen. Mahdotonta on myös se, että olisi Jumalan lapsi vailla Pyhää Henkeä. Raamatun selvä opetus on, että jokaisessa Jumalan omassa asuu Jumalan Henki (esim. Room 8,9). Kasteessa tapahtuu siis myös tämä: Jumalan Henki tulee kastettuun asumaan. Mainio Svebiliuksen katekismus tiivistää sen, mitä Raamattu opettaa kasteesta: "Isä Jumala ottaa kastettavan lapsekseen, Poika pukee hänet vanhurskaudellaan, Pyhä Henki uudestisynnyttää hänet ja tekee asuinsijakseen."

Syntiinlankeemuksen jälkeenkin ihminen on kyllä Jumalan luoma mutta syntyy tähän maailmaan erossa Jumalasta. Ja se, joka on erossa Jumalasta, on Paholaisen oma. Muita mahdollisuuksia kuin nämä kaksi ei ole. Kasteessa Jumala siirtää ihmisen Paholaisen joukoista omiensa joukkoon. Siksi vanhassa kastekaavassa kysyttiin kastettavalta: "Luovutko Perkeleestä." Niin pitäisi edelleen kysyä - se olisi sopiva muistutus, mistä kasteessa on kyse.

Kasteessa saa kaiken, mitä ihminen tarvitsee Jumalan omana elämiseen ja taivaaseen pääsemiseen. Sinäkin sait sen kaiken, kun sinut kastettiin, eikä sinun tarvinnut ansaita sitä mitenkään. Ihmettele ja mieti tätä, opettele tuntemaan tätä ja kiitä tästä Jumalaa.

Miten näin voi tapahtua? Eihän lapsi edes ymmärrä, mistä on kyse, kun hänet kastetaan? Kaste on Jumalan teko. Kasteessa Jumala on, tulee paikalle, tekee työtä ja jakaa armoaan. Se ei ole niin tärkeää, mitä me teemme tai miten paljon me ymmärrämme. Se on tärkeää, mitä Jumala tekee - että hän ottaa omakseen ja pelastaa. Juuri tämä on se ratkaiseva ero luterilaisen ja ns. vapaiden suuntien kastekäsityksen välillä. Me opetamme - kuten Raamattukin - että kaste on ensisijaisesti Jumalan teko. Vapaissa suunnissa korostetaan, että kaste on ihmisen teko, ratkaisu ja tunnustauminen ja edellyttää ihmisen ymmärrystä ja kilvoitusta.

Joku saattaa ajatella, että eikö se ole melkein taikuutta, jos ajatellaan, että kaste - vedellä valelu ja muutamien sanojen sanominen - pelastaa. Tuntui se meistä taikuudelta tai miltä tahansa, Jumala on kuitenkin valinnut tämän tavan pelastaa. Miksi? Siihen emme ehkä osaa antaa täysin tyydyttävää vastausta. Ehkä siksi, että pelastumisestamme olisi jokin näkyvä merkki - että voisimme tarttua siihen ja uskoa, että minutkin on pelastettu.

Uskooko pieni lapsi? Usko Jeesukseen on varsinaisesti sitä, että Pyhä Henki asuu ihmisessä ja synnyttää ja ylläpitää ihmisessä luottamuksen Jumalan hyvyyteen ja armoon. Lapsi saa kasteessa Pyhän Hengen ja siksi sanomme, että lapsi uskoo. Pyhä Henki synnyttää lapsessa aikanaan uskon, jonka lapsi osaa pukea sanoiksi. Kuitenkin siinäkin on syvimmiltään kyse siitä, mitä usko varsinaisesti on - siitä että Pyhä Henki asuu ihmisessä.

Kirkon opettajat ovat sanoneet, että kaste on välttämätön pelastumiseen. Kastamatonta ei ole kirkossa pidetty Jumalan omana ja siksi kastamaton ei ole saanut osallistua ehtoolliselle, joka on Jumalan lasten ateria. Vanhoissa kirkossa kastemalja sijoitettiin kirkon ulko-oven tuntumaan muistuttamaan kirkkoon tulijoita siitä, että kaste on portti pelastettujen joukkoon eikä muuta porttia ole.

Onko sitten niin, ettei ilman kastetta ole mitään mahdollisuutta pelastua? Muutama vuosi sitten nuori äiti oli synnyttämässä lasta ja lapsi syntyi hyvin heikkona. Kätilö kysyi, kastetaanko lapsi, ja äiti vastasi, ettei kasteta ajattematta asiaa sen enempää - hän toivoi, että saataisiin järjestää kotona kastejuhla. Lapsi kuoli pian synnytyksen jälkeen. Muutama päivä tämän jälkeen kätilö tapasi äidin sairaalassa ja sanoi: "Oletpa julma äiti - lähetit lapsesi kadotukseen, kun et antanut kastaa häntä." Äiti järkyttyi ja kyseli papilta ja muiltakin, onko se totta, mitä kätilö sanoi. Ehkä sinultakin on tätä kysytty tai olet joutunut tätä miettimään, kun asia on tullut sinua lähelle.

Aikanaan kirkkoisä Augustinus kirjoitti lauseen, joka kannattaa toistaa: "Kasteen puuttuminen ei välttämättä kadota, mutta kasteen halveksiminen kadottaa." Augustinus tarkoitti, että me ihmiset olemme sidottuja Jumalan asettamiin armonvälineisiin, jotka ovat Jumalan sana ja sakramentit. Ne ovat meille se ainoa keino päästä osalliseksi Jumalan armosta tai tuoda Jumalan armo toisille ihmisille. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella eikä ole sidottu mihinkään. Hän voi tehdä poikkeuksen ja pelastaa ilman armonvälineitä tavalla, jota me emme tunne. Emme siis sano, että lapsi, jota ei ehditty kastaa, joutuu varmasti kadotukseen. Tämä ei tarkoita, että voimme jättää lapset kastamatta - se olisi juuri sitä kasteen halveksimista. Kastamme aina, kun se on mahdollista. Jos mahdollisuutta syystä tai toisesta ei ollut, jätämme kastamattoman lapsen hyvän Jumalan käsiin ja sanomme: Hän päättää, mitä hän tekee, eikä hän tee koskaan mitään väärää. Tämä sama koskee pakanoita, jotka eivät kuulleet evankeliumia tämän elämän aikana. Meidän tehtävämme on viedä heille evankeliumi. Mutta emme sano, että ne miljoonat, jotka eivät kuulleet evankeliumia, joutuvat varmasti kadotukseen. Jätämme tuomion Jumalalle. Tämä on vapautta ahdistavista kysymyksistä, johon meillä Jumalan sanan perusteella on oikeus.

Totta on, että kasteessa saa pelastuksen. Yhtä totta on, että pelastuksen, jonka kasteessa saa, voi menettää. Sen menettää, jos hylkää Jeesuksen ja elää epäuskossa. Siinä tapauksessa kastettu palaa siihen, mistä Jumala hänet pelasti. Tämä tapahtuu tavallisesti vähitellen ja siitä syystä, ettei kastettu lapsi kuule Jumalan sanaa, jolla Jumala pitää ihmisen omiensa joukossa. Usein myös jokin synti on irrottamassa kastettua Jumalasta. Näyttää siltä, että useimmille kastetuille tässä maassa käy näin. On epärehellisyyttä, ihmisen pettämistä ja Raamatun selvien sanojen sivuuttamista väittää, että kaikki kastetut ovat uskossa ja matkalla taivaaseen. Ja silti usein näin väitetään tai ainakin näin annetaan ymmärtää. Teet tärkeää työtä, jos kylvät kastettuihin lapsiin Jumalan sanaa. Se pitää heitä siinä, mitä he ovat kasteessa saaneet.

Jumalan luota poiseksyneenä ja kadotuksen tiellä kulkevana kastettu on yhä Jumalalle rakas lapsi, jota Jumala kutsuu hartaasti luokseen, että saisi antaa hänelle takaisin sen, minkä hän on menettänyt. Uskoontulo tai parannus - mitä sana sitten käytetäänkin - on palaamista siihen, mihin kasteessa päästiin. Eikä palaajan tarvitse tehdä jotakin erinomaista päästäkseen jälleen Isän lapseksi. Isän puolelta sovinto on jo valmis - täytyy vain palata ja suostua sovintoon. Muista vertaus tuhlaajapojasta. Muista myös, ettei uskoontulo täydennä kastetta - kasteessa saatiin kaikki, mitä pelastumiseen tarvitaan. Ei siis välttämättä tarvita uskoontuloa tai juuri oikeanlaista uskoontula. Eikä tarvitse osata sanoa, milloin on tullut uskoon. Pääasia on, että uskoo nyt. Kastettu voi pysyä Jumalan omana kasteesta hautaan asti - mikä olikin ihanne - ja väärin tekee se, joka antaa ymmärtää, ettei tällainen ihminen olisi oikeasti uskossa. Uudelleen kastamista ei missään tapauksessa tarvita - eihän Jeesustakaan tarvitse ristiinnaulita uudestaan, jos me olemme luopuneet hänestä. Yhtä kertakaikkinen Jumalan teko kuin risti on myös kaste, jossa meidät on liitetty ristiinnaulittuun Herraamme.

Kun kysytään, onko lapset kastettava, on palattava siihen kysymykseen, tarvitseeko lapsikin pelastusta itsensä ulkopuolelta. Järki ja ihmisen tunteet sanovat, ettei tarvitse - eihän lapsi ole tehnyt mitään pahaa ja hän on niin suloinen. Ne, jotka jättävät lapset kastamatta, kuuntelevat järkeään tai tunteitaan. Jumala sana on toista mieltä. "Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" (Room 3,23). Sana "kaikki" tarkoittaa myös lapsia. Myös lapsi tulee tekemään syntiä ja hänessä on perisynti, joka "on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan" (Augsburgin tunnustus). Kasteessa lapselle tuodaan se pelastus, jota hän tarvitsee ja jonka Jeesus on hankkinut hänellekin.

Paavali vertaa kastetta Kaislameren ylitykseen (1 Kor 10,1). Egyptistä pakenevaa kansaa ajoivat takaa faaraon joukot. Jumala valmisti kansalleen pelastuksen halkaisemalla eteen tulleen meren kahtia. Valittuun kansaan kuului kaikenikäisiä sylilapsista vanhuksiin. Lapsia ei tietenkään jätetty rannalle faaraon käsiin, vaan heidät kannettiin toisten mukana läpi halkaistun meren. Jos joku olisi vaatinut lasten rannalle jättämistä siksi, että lapset eivät ymmärrä, mistä nyt on kyse, vaatijaa olisi pidetty typeryksenä. Yhtä kummallinen on vaatimus jättää lapset kastamatta - koska heillä ei ole tarpeeksi ymmärrystä - ja näin jättää heidät vaille sitä, mitä Jumala on tehnyt pelastaakseen tuomion ansainneen ihmiskunnan.

Lapsena saadulla kasteella on suuri merkitys aikuiselle:

Minun ei tarvinnut tehdä mitään ansaitakseni paikka Jumalan lasten joukossa. Kaste muistuttaa tästä ja vakuuttaa, että näin on nytkin. Saan olla Jumalan lapsi ilman mitään sellaista syytä, joka löytyy minusta. Jumala pelasti minut armosta, vaikka en osannut tehdä asian eteen mitään. Pelastumiseni on siis Jumalan teko. Jumalan teon varassa olen kestävällä perustalla. Jumala teko kestää tämän elämän myrskyt ja kantaa minut taivaaseen. Varsinkin silloin, kun tuntee itsensä huonoksi ja kun tuntuu, että usko on niin heikkoa, on syytä muistaa kastetta. Minun huonouteni tai minun heikko uskoni ei tee tyhjäksi Jumalan tekoja ja voin Lutherin kanssa sanoa: "Olen kastettu, olen pelastuva." Saan turvautua kasteeseeni silloinkin, kun muuta ei ole jäljellä. Eikä muuta tarvitakaan. Tästä saa pelastusvarmuuden.

Kaste kysyy: Pääsit Jumalan lapseksi - elätkö Jumalan lapsen arvon mukaisesti? Kasteessa alkoi uusi elämä - näkyykö tämä siinä, miten elät. Kastetun kuuluu elää Isänsä tahtoa kuunnellen ja totellen. Jos elät toisin, olet todellisessa vaarassa, että hukkaat sen, mitä kasteessa sain. Mieti, missä asioissa et elä Jumalan lapsen arvon mukaisesti, ja tee niissä asioissa parannusta.

Kaste on muistutus jokaiselle kastetulle, ovatko asiat Jumalan kanssa kunnossa. Kaste on paluukutsu sille, joka elää erossa Jumalasta: Kuulut Jumalalle - olet nyt väärässä joukossa, oikea paikkasi on Jumalan lasten joukossa. Isäsi odottaa sinua ja tie hänen luokseen on sinulle avoin. Paluumuuttajan on helpompi palata kuin sen, jolla ei ole mitään yhteyksiä sinne, minne pitäisi muuttaa. Kastetulla on yhteyksiä - hän on ollut Isän kotona.

https://sley.fi/luennot/ESITYS/KasteJR.htm

[vaisuliini]

*
Tosin Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisen opin mukaan jokainen ihminen, joka kuolee kastamattomana, joutuu helvettiin, mutta nykyisin useimmat evankelis-luterilaiset papitkaan eivät opeta näin.

Luterilaiset perustavat uskon kasteelle.

Katolisessa, ortodoksisessa, luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkossa sekä metodismissa kaste on armon välittävä salaisuus eli sakramentti. Nämä kirkot tunnustavat toistensa kasteen päteväksi, eikä toisessa kirkossa kastettua kasteta uudelleen, jos hän vaihtaa tunnustuskuntaa. Uudelleen ei kasteta myöskään muuta kristillisen kasteen saanutta henkilöä.
Kasteessa ihmisen katsotaan tulevan osalliseksi Jumalan armosta ja hän saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtävänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. Nikaian uskontunnustuksen mukaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen katsotaan välittävän anteeksiannon eli pelastuksen.

Luterilaisen käsityksen mukaan "kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, antaa pääsyn Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan" [49]. Kasteen pelastavan vaikutuksen ei katsota johtuvan itse vedestä, vaan siihen liittyvästä Jumalan sanasta.

Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo kasteesta: "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.[26]" Luterilaisen käsityksen mukaan tämä tarkoittaa, että usko ja kaste liittyvät yhteen ja että epäämällä lapselta kaste evätään häneltä samalla usko. Usko ymmärretään lahjaksi, joka syntyy aina evankeliumin varmoista armonlupauksista milloin ja missä Pyhä Henki hyväksi näkee. Luterilaisen opin mukaan sakramentit vaativat uskoa. Tämä tarkoittaa, ettei pelkkä kaste tekona pelasta, vaan ihmisellä pitää olla henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Martti Luther korosti, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan kaikkia ihmisiä ja että kaste on Jumalan lahja eikä ihmisen ansiota, joten lapsetkin tulee kastaa. Luterilaiset puolustavat lapsikastetta Jeesuksen sanoilla, sillä Jeesus sanoi heidän mielestään lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan sekä kielsi aikuisia estämästä lapsia tulemasta Hänen luoksensa.[50]. Luterilaiset katsovat lasten taivasten valtakunnan vastaanottamisen osoittavan sen, että lapset, ainakin pienet lapset, uskovat itsestään ja luonnostaan. Lutherin mukaan aikuisen usko ei ole välttämättä oikeaoppista, vaikka heille tulisi hyvinkin tutuksi Jumalan sana Raamatun kautta tai kasteessa, jolloin he joutuvat kadotukseen [26], mutta juuri lapsi ottaa vastaan taivasten valtakunnan eli uskoo (Luuk. 18:17). Luterilaisen opin mukaan siksi juuri lapsikasteessa usko on varmimmin läsnä.

Kolmiyhteinen Jumala on tosiasiallinen kastaja, ihminen on vain välikäsi, mitä osoittaa kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste