rpe kirjoitti:Minulla on paha olla myös. Nyt on joitakin päiviä täällä foorumilla väännetty esim. teologiasta ja se on ollut minusta aikamoista sekasotkua, välillä ihan vaikea saada selvää mitä edes kirjoituksella halutaan ihan oikeasti sanoa.
Huomenta. Voin sen verran avautua,että olen ymmärtääkseni osallinen tähän hämmennykseen. Olen vuosia ollut ekumeenisissa yhteydessä luterilaisten, vapaakirkon, ortodoksien ym kanssa ja missään em kohtaamisissa en ole nähnyt näin voimakasta kahtiajakoa oikea ja "vääräuskoisten" välillä. Yksi syy saattaa juuri olla Petri P.n voimakas ehdottomuus "opettamissaan" jutuissa. Toiset nimittävät sitä raamatullisuudeksi, toiset Jumalan miellyttämiseksi tähtääväksi fundamentalismiksi. Olen yrittänyt, toki vajavaisesti, ja huonolla menestyksellä avata hieman tätä ääri tiukan "raamatullisuuden" maailmankuvaa ja osaltani ahdistunut edelleen. Hyvä esimerkki: onko täällä oikeasti novum testamentin graecea viikottain lukevia veljiä/sisaria, joilla olisi kompetenssia keskustella esim alkutekstin sävyistä, tekstikritiikki ongelmista jne? Jo pelkkä "pyhä viha"kr1992 vastaan kuvastaa monoliittisen opettajan vaikutusvaltaa ja sokeaa uskoa ilman tietoa. En jaksa vääntää raamatunkäännöksestä, koska minulle käy Jumalan sanana niin 33/38 kuin nykyinenkin. On tekopyhää hurskastelua vailla kompetenssia tuomita ilman oikeaa asiantuntemusta ja tutkimista jotain. Tosin mikään käännös, ei edes alkuteksti, josta käännökset tehdään, ole täydellinen, vaan kopiot, kirjoitusvirheet ym pitää suodattaa pois. Myös väitteet rkk:n väärennysjutut tekstien ym yhteydessä voi kuka tahansa asioihin perehtynyt kuitata lähinnä huonona pilana.
En jaksa enempää tästä vääntää. Jos joku on elämässään kovin onnellinen (eudaimonia) laittamalla opin tulkinnan ja raamatullisuutensa ruuvin hyvin kireälle, mikä minä olen hänen tiukkaa onneaan pois ottamaan. Itse vaan en jaksaisi jatkuvia uhkakuvakiistelyjä, hiusten halkomisia, kehällisistä jutuista ( kuten evoluutio, Israelin kritiikitön ymmärtäminen jne). Minulle riittää armo ja Kristus ja myös usko siihen, että Jumala on myös huumorintajuinen ja armollinen jopa meitä kirkon jäseniä kohtaan.Tahdon toivottaa kaikille siunausta ortodoksisen pääsiäistroparin sanoin " Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi" ja monia armorikkaita vuosia.
Minä olen ollut vuosia uskon yhteydessä uskovien kanssa, jotka ovat Jumalan armosta uudestisyntyneet, uskoen Jeesuksen olevan ainoa pelastustie. Edellä mainittuja minulle rakkaiden uskon ystävien kanssa olen viettänyt uskon yhteyttä helluntailaisten, vapaaseurakuntalaisten, baptistien, luterilaisten, kirkkokuntien ja herätysliikkeiden ulkopuolella olevien kanssa jne. En minäkään ole tehnyt heidän kanssaan kahtiajakoa.
Tosin se täytyy sanoa, että yleensä minun tuntemani luterilaiset eivät ole uskoneet kirkon sakramenttien pelastavan, vain usko Jeesukseen pelastaa. Sekä näiden luterilaisten joukossa on ollut uskovien kasteella käyneitä ja olen tainnut myös muutamia heitä itsekin kastaa upottamalla Herran Jeesuksen nimessä vedessä, Raamatun opetuksen mukaisesti. Yleensä tapaan luterilaisia uskovia muualla kun lut.kirkon tiloissa. Toin tämän esille siksi, koska lut.kirkon jäsenyyteen kuuluu jumalattomia ja uskovia ihmisiä, tosin uskovia vain vähemmistö ja enemmistö jumalattomia. Tämä ilmenee gallupeista mitä on tehty kirkon jäsenistä sekä suomalaisista, joista kuuluu kirkkoon n. 80 % väestöstä. Kyse pitäisi olla uskovien yhteydestä eikä, niin että jumalattomista tehdään seurakunnan jäseniä, koska yksikään jumalaton ihminen ei kuulu Jumalan seurakuntaan, vaan siihen kuuluu Jumalan armosta pelastetut, jotka uskovat Jeesuksen olevan ainoa pelastustie. Jumala on sitten tämän kahtiajaon itse määrännyt ja asettanut.
Kun nyt minut on mainittu ja minun ehdottomuuteni, niin haluan muistuttaa että esimerkiksi monet uskovat edellä mainituissa yhteyksissä uskovat ekumenian olevan perkeleen teko. En ole siis yksin ehdoton, vaan minun kanssani on monia, jotka ovat yhtä ehdottomia esimerkiksi ekumenian suhteen.
Minä ymmärrän Raamatullisuudella Jumalan rakastamista ja Hänen käskyjensä pitämistä, niin kuin Raamattukin opettaa. Käskyjen pitäminen tapahtuu Pyhässä Hengessä uskoen Raamatun totuuteen, Jumalan armosta ja rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan, eli kyse ei ole pelastuksen ansaitsemisesta omien tekojen kautta, eikä vanhan liiton järjestyksen alaisuutta, vaan Uuden Liiton uskon järjestystä.
Minä en vihaa 1992 väännöstä, mutta en pidä sitä hyvänä ja luotettavana käännöksenä. Asioista joita ei pidä, ei tarvitse vihata, vaan niistä ei vain tarvitse pitää jos niissä vääristellään Raamatun sanan totuutta. Yksi esimerkki:
1992 käännös: Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 5 Moos 32:8
33/38 käännös: Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. 5 Moos 32:8
Raamatussa pakanakansojen jumalat ovat epäjumalia ja siksi Raamatussa ei voi lukea, että Jumala olisi määrännyt kansoille epäjumalat. 1992 käännös on ekumeenisen hengen mukainen käännös. Ekumenia uskoo, että jokainen uskonto on tie Jumalan luokse. Ekumeeninen henki on suvaitsevaisuuden henki. Jumala ei todellakaan ole määrännyt kansoille omia jumaliaan, jotka ovat epäjumalia. 33/38 käännös kääntää jakeen Raamatun Hengen mukaan. Muistuu mieleeni edesmennyt Uuras Saarnivaara, joka sanoi: " 1992 käännös on ekumeenis-katolinen käännös. Saarnivaara varoitti aikoinaan, ettei kukaan uskova vaihtaisi 33/38 käännöstä uuteen vuonna 1992 käännettyyn raamattuun, joka on todella liberaalinen sekä ekumeeninen käännös.
Kenenkään ei tarvitse osata alkukieliä ymmärtääkseen, että 1992 väännöksen 5 Moos 32:8 ei kuulu Raamatun alkuperäiseen tekstiin. Raamattu itse opettaa, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Siksi tekstiyhteyden perusteella uskova Pyhässä Hengessä oppii ymmärtämään totuuden sekä erottamaan valheen. Siihen ei tarvita korkeaa akateemista koulutusta, vaan Pyhän Hengen ohjaus yhdistettynä Raamatun totuuteen. En ole korkeaa akateemista koulutusta vastaan, vaan sillä on oma tärkeä paikkansa esim. lääketieteessä, mutta mitä tulee Raamatun opetuksen ymmärtämiseen, niin siihen tarvitaan Pyhän Hengen avaama ymmärrys.
Olen muuten kysynyt Helsingin teologisesta tiedekunnasta, että oliko Emil Anton oikeassa kun hän sanoi näin: "Koska asia on jatkuvasti monille ulkopuolisille epäselvä, Helsingin teologisessa tiedekunnassa opetettava teologia on itseymmärrykseltään tieteellistä tutkimusta, jossa tutkitaan kristinuskoa ilmiönä – se ei siis ole opetusta Jumalasta, hänen tahdostaan ja sanastaan. Tutkimuskohteena ovat tekstit, eri ajattelijoiden näkemykset, historialliset tapahtumat, ei yliluonnollinen todellisuus itsessään. Näin ollen ateisti voi aivan hyvin tehdä teologista tutkimusta."
Minulle vastattiin Hki:n teologisesta tiedekunnasta näin:
- Teologinen tiedekunta edustaa akateemista tutkimusta. Osalla opettajista on
uskonnollinen vakaumus, osalla ei. Tämä ei tee eroa opettajien välillä.
Rekrytoinnissa huomioidaan akateeminen pätevyys.
- kiitos kysymyksestänne, tässä vastaus: Teologinen tiedekunta on osa Helsingin
yliopistoa. Helsingin yliopisto on tutkimusyliopisto, jossa tehtävän
tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen tulee olla mahdollisimman
korkeatasoista. Yliopisto ei aseta työntekijöilleen uskonnolliseen (tai
muuhun, esim. poliittiseen) vakaumukseen liittyviä reunaehtoja, ei myöskään
teologinen tiedekunta. Itse asiassa yliopisto ei edes voisi asettaa tällaisia
reunaehtoja, sillä ne olisivat yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön
vastaisia.
- netissä etusivullaan https://www.helsinki.fi/teol/tdk/ teologinen tiedekunta
määrittelee olevansa "uskonnollisiin katsomuksiin nähden sitoutumaton
tiedeyhteisö". Näin ollen ateistikin voi meillä tehdä tutkimusta.
Sain kolme vastausta ja lähetin kysymykseni useille teologisen tiedekunnan (Hki) työntekijöille. Se on tiedeyhteisö, jossa ateistikin voi opettaa. Emil Anton taisi sittenkin olla oikeassa sanoessaan: Helsingin teologisessa tiedekunnassa opetettava teologia on itseymmärrykseltään tieteellistä tutkimusta, jossa tutkitaan kristinuskoa ilmiönä – se ei siis ole opetusta Jumalasta, hänen tahdostaan ja sanastaan.
Tämän takia kenenkään uskovan ei tule antaa tuollaiselle laitokselle sellaista arvovaltaa, että sieltä valmistuisi korkean Raamatun tuntemuksen omaavia ihmisiä kun siellä ei edes opeteta Jumalasta, Hänen tahdostaan tai sanasta. Näin ainakin katolinen teologi sanoo ja väittää.
Jos asia on on näin kuten Emil Anton sanoo, niin silloin minusta on tekopyhää ja hurskastelua tuomita ja syyttää niitä, jotka uskovat Raamattu, vain sen perusteella että itsellä on Hki:n teologisen tiedekunnan korkea akateeminen koulutus, koska siellä ei opita eikä opeteta Jumalasta, Hänen tahdostaan ja sanastaan, vaan tehdään tieteellistä tutkimusta.
Minä rukoilen ja siunaan Israelia, mutta en tee sitä kritiikittä, sillä hekin ovat vajavaisia ja erehtyväisiä, mutta Jumala sanassaan kehottaa siunaamaan ja rukoilemaan heille rauhaa ja Jumalan tahdon tapahtumista. Rukoilen Israelille Jumalan rauhaa Messias Jeesuksen kautta.
Minäkin uskon armoon ja siihen että Herra Jeesus on ainoa pelastustie. Jumalan armo ei tue vääryyttä eikä vääriä pelastusteitä.
