toni t kirjoitti:Raamatun tulkinnasta
Kirjoitan nyt tähän ketjuun koska tässä ketjussa puhutaan tästä aiheesta. Raamatun tulkinnasta on monenlaisia näkemyksiä. Jotkut sanovat että Raamattu ei puhu vaan sitä täytyy tulkita. Ja tälle tulkinnalle sitten haetaan tukea ja perusteluja kristillisestä traditiosta ja kokemuksesta. Mutta tällainen ei ole Raamatun tapa eikä edes logiikan mukaan oikea tapa. Sillä koska Raamattu on Jumalan sanaa ja siksi täysin totta niin sitä ei tule tulkita ihmisten traditioiden ja kokemuksien kautta sillä silloin nämä traditiot ja kokemukset määräisivät sen mitä näemme sanassa. Tällaisessa tilanteessa ihmisen traditiot ja kokemukset asettuisivat määrittämään sitä mitä sana sanoo. Tällöin jokainen voisi itse määrittää sen mitä haluaa sanassa nähdä. Eli toisin sanoen ihminen sanoisi sen mitä Jumalan sana sanoo kun asian tulisi olla juurikin täysin toisinpäin.
Koska Jumalan sana on absoluuttinen totuus niin sitä ei tule silloin tulkita ihmisten mielipiteiden kautta vaan Jumalan tulee itse tulkata sanansa ihmiselle – vain tällöin voimme pysyä totuudessa. Ja Jumalan sanan totuuden jonka Pyhä Henki meille tulkkaa tulee sitten toimia tulkitsijana kaikille ihmisten mielipiteille – traditioille ja kokemuksille. Tämä on Raamatun opettama tapa ja myös logiikan mukaan ainoa keino määritellä totuuden kautta asiat sillä vain Jumala tietää totuuden eikä kukaan ihminen ja siksi totuuden tulee olla tulkitsija ei vajavaisten ihmisten mielipiteet ja kokemukset.
Eli Jumalan sana on totuus jonka Jumala aukaisee ja tulkkaa Pyhän Hengen kautta jokaiselle ihmiselle joka nöyrällä sydämellä kysyy totuutta. Jumalan sanan totuus toimii sitten Pyhän Hengen kautta tulkitsijana kaikelle muulle. Tämä tarkoittaa silloin sitä että Raamatun käännökset jotka eivät perustu sanatarkkaan käännökseen vaan ihmisen tulkintaan siitä ajatuksesta mitä Raamattu haluaa missäkin kohdassa sanoa ovat hävittäneet ihmisen sanan kautta Jumalan sanan absoluuttisen totuuden ja korvanneet sen vajavaisen ihmisen luuloilla siitä mitä Jumala haluaa sanoa. Tästä esimerkkinä Raamatun väännös 1992.
Hebr. 4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Jumalan sana on elävää ja voimallista. Se ei ole kuollutta kirjainta vaan elävää sanaa – Jumalan totuuden puhetta meille.
1.Kor. 2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
2:13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Joh. 14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Jumala antaa armostaan niille jotka turvaavat (uskovat) Herraan Jeesukseen Pelastajana ja Herrana Pyhän Hengen jonka tehtävä on opettaa meille se mitä Jeesus on sanonut. Toisin sanoen tulkata meille – aukaista ymmärryksemme sille mitä sana tarkoittaa. Jumala antaa meille Pyhän Hengen opettajaksi/tulkiksi jotta tietäisimme mitä Jumala on meille lahjoittanut sanansa kautta. Jumala itse voi olla ainut ja oikea Jumalan sanan aukaisija ja tulkitsija koska vain silloin meidän on mahdollista tulla tuntemaan absoluuttinen totuus – ja koetella absoluuttisen totuuden kautta ihmisten mielipiteet ja erottaa oikea väärästä.
Ajatelkaa kuinka mahtavan lahjan Luoja Jumala antaa meille armostaan Herran Jeesuksen kautta kun nöyrrymme Hänen edessään ja emme turvaa omaan ymmärrykseemme vaan Jumalaan (San.3:5). Jumala haluaa itse puhua suoraan sydämiimme elävän ja voimallisen sanansa kautta Pyhässä Hengessä jotta voisimme tulla tietämään ja oppimaan kaiken sen mitä Jumalan haluaa meille sanoa ja lahjoittaa. Kun rakastamme Jumalaa ja etsimme vain ja ainoastaan Hänen tahtoaan ja kunniaansa niin me tulemme tietämään sen onko Raamatun sana Jumalasta vaiko ei (Joh.7:17).
Tämä tieto ei ole ihmistieteiden kautta löydettävissä tai todistettavissa koska se on Jumalan lahja jonka Jumala lahjoittaa niille jotka tahtovat Häntä rakastaa. Tämän vuoksi Jeesus ilmoittaa Itsensä hänelle joka tahtoo Häntä rakastaa (Joh.14:21-23). Siksi tätä tietoa ei ole edes tarkoitettu niiden löydettäväksi jotka eivät sydämestään halua nöyrtyä etsimään Luojaansa ja rakastaa Häntä. Tämän takia tieteen kautta ei voi todistaa Jumalan sanan totuutta koska Jumalan sana ja Jumala ovat tieteen tavoittamattomissa sen yläpuolella. Tiede pystyy parhaimmillaan tukemaan sitä mitä absoluuttinen totuus sanoo mutta ei koskaan todistamaan Jumalan sanan olevan totuus ihmisille koska usko joka syntyy Jumalan absoluuttisen totuuden sanan kautta on Jumalan - ei ihmisen lahja.
Olen samaa mieltä tässä mitä Toni sanoi.
Uskon vakaasti ja olen omin silmin nähnyt, kuinka Jumala avaa kirjoitukset syvällisesti täysin teologiasta mitään tietämättömälle henkilölle niin, että hänelle tuli tieto ja ymmärrys Raamatun sanasta ja Jumalan tahdosta. Ei kerralla ja heti eikä tietenkään täydellinen, mutta pikkuhiljaa ajan kanssa tälle henkilölle aukesi Raamatun sana ja asiat.
Tämä on sama ilmiö, joka tapahtuu jokaiselle uudestisyntyneelle.
Minä vierastan suuresti maallikkoopettajien ja saarnaajien piikittelyä ja väheksymistä, sillä Jumala on katsonut hyväksi heitä käyttää työssänsä. Jos he kelpaavat palvelioiksi Jumalalle, ne kelpaavat minullekkin. Ja heitä on paljon Jumalan valitsemia vaikka mihin työhön, raamatun opetuksesta sielunhoitoon. Raamattu ei kehoita uudestisyntynyttä hakemaan opetusta erityisesti ihmisviisaudelta, tai joltain ei Jumalalliselta taholta, joten siksi ajattelen että uskovalla on Jumalassa kaikki tarvittava tieto ja voima varustautuakseen siihen työhön johon Jumala hänet ohjaakin.
Myöskään Raamatussa ei ole kehoitusta että perustakaa rakennuksia joissa opetatte veljiä opettamaan sanaa ja tutkimaan kirjoituksia, ja minä Jumala annan sinne laitosten johtoon ihmisiä jotka varustan tähän työhön. Jumala ei ole sanonut, että Hän on mukana tässä toiminnassa ja että se on Hänen tahtonsa.
Ei ole siis teologian opetuksen armolahjaa tai armoitusta eikä tehtävää lueteltu Raamatussa. Tässä taas ihmiset ovat päättäneet vähän "auttaa Jumalaa" ja perustaa itse omat laitoksensa, joissa ovat riippuvaisia toisista ihmisistä ja omasta viisaudestaan eivätkä ole riippuvaisia Jumalasta tullakseen vahvaksi sanassa. Ihminenhän ja heidän keksimänsä oppipiste systeemi arvioi kuka valmistuu koulutuksesta, kuka on valmis. Kun saa tarpeeksi opintopisteitä ja täyttää muita ihmisten mittareita niin olet valmis. Ei siis ole kyse Jumalan aikataulusta ja mittareista , vaan ihmisten. Ihminenkö oppipiste järjestelmineen tietää senkin paremmin kuka on valmis ja arvollinen opettamaan jumalan sanaa ja paimentamaan Jumalan seurakuntaa? Tuleeko se tosiaan yliopistolta tämä taivaallinen kaitsijan/opettajan/sielunhoitajan virka ? Onnistuimmeko me auttamaan Jumalaa, joka ei muistanut vain tätä sanaansa laittaa? Yleensä kun ihminen rupeaa auttamaan Jumalaa on seurauksena katastrofi.
Minä myös uskon, että on suuri riski joutua eksyksiin teologisessa tiedekunnassa opiskellessaan, tätä vissiin ei kukaan kiistä sillä monet sieltä valmistuneet ovat myöhemmin valitelleet tätä, siksi toteankin vain että tuo tie ei ole jokaiselle se paras tai helpoin. Jumala voi sielläkin toki ihmisen varjella eksymykseltä ja sieltä toki saa hyödyllisiäkin työkaluja hengelliseen elämäänsä....kunhan ei eksy.
Tässä vielä varoitukseksi teologian tohtorin Kari Kuulan todistus siitä miten menetti uskonsa opiskellessaan teologiaa yliopistossa:
Teologian tohtori, pastori Kari Kuula kertoo Savon Sanomien verkkosivuilla kadottaneensa teologiaa opiskellessaan uskonsa Jumalaan.
”Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä. Sekin on pelkkää ihmisten uskomusta ja puuhaa, hän kirjoittaa.
Kuulan mukaan Jumalaa ei oteta teologisessa tutkimuksessa lainkaan lukuun.
– Kadotin uskoni Jumalaan. Se ei tapahtunut hetkessä vaan vähän kerrallaan. Syynä oma tyhmyys. Opiskelin satasella ja ahmin ikinälkäisenä kirjoja, koska itselleni rakkaisiin uskonkysymyksiin oli avautunut uusi ja innostava näkökulma, historiallinen, analyyttinen, järkiselityksiä hakeva tutkimus, Kuula tilittää.
Teologian osa-alueet pelaavat Kuulan mukaan samoilla säännöillä kuin muutkin tieteet.
– Tutkittava asia sijoitetaan kaikille avoimeen, yleisesti tiedettyyn ja tunnustettuun viitekehykseen, josta käsin sitä selitetään. Niinpä Jumalaa ei oteta lainkaan lukuun teologisessa tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, ettei Jumalaa itseään voi tutkia eikä hänestä saada varmaa, kaikkia vakuuttavaa yhteistä tietoa.
Kuula kirjoittaa, ettei teologisen metodin ”jumalattomuudessa” ei ole ”mitään arveluttavaa”.
– Tiede vain on sellaista. Vaikka tajusin tämän teorian tasolla, vuosikausien seurustelu raamatuntutkimuksen parissa kanssa muutti sisäisiä ajatteluratoja. Kun kaikkea isossa kirjassa selitetään aatehistoriallisina ketjuina ja ihmisyhteisöiden toimintana, koko jumalausko alkoi näyttäytyä samanlaisena ilmiönä.
- Jälkeenpäin tajusin tyhmyyteni. Olin katsonut Raamattua tieteen kapeasta näkökulmasta kuvitellen, että niin avautuu koko totuus uskonnon olemuksesta. Nyt näen teologian paljon laajemmin ja tasapainoisemmin. Se tutkii ihmisten toimintaa ja aatteita, jotka uskonnollinen ajattelija voi sijoittaa suurempaan kontekstiin, johon tiede itse ei enää yllä. Tarkoitan tällä suuremmalla kontekstilla Jumalan todellisuutta, tai jos usko ei riitä ihan tähän, puhutaan vaikka jumalaoletuksesta.
– Uskonto voi aivan oikeasti olla sitä, miksi se perinteisesti määritellään, ihmisen suhdetta Jumalaan. Vasta tämän oletuksen kautta teologia löytää sielunsa, Kuula toteaa.
LÄHDE:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset ... aan%C2%94/
Tosiasia on, että asiassa piilee riski ja itse uskon että Jumala on voimallinen täydellisesti varustamaan palvelijansa siihen tehtävään mihin Hän hänet katsoo hyväksi laittaa.
