Vanhurskauden voimassa pitäminen

[Joel.A]

ennekuin vastaan sinun kysymyksiisi niin haluatko vielä vasta näihin kysymyksiin?

Jos hyppään 100metrin korkeudelta asfaltille niin olenko väärässä jos sanon, että minä kuolen? tai jos menisin avaruuteen ilman avaruus pukua niin väittäsin etten kuolisi? Tai jos minulle sanottaisiin, että Jumala on olemassa niin olen ymmärtänyt kuulemani sanat oikein?

Jos hyppäät 100 metrin korkeudelta asfaltille, niin et ole väärässä jos sanot kuolevasi tarkoittaen sillä ruumiillista kuolemaa. Jos menisit avaruuteen ilman avaruuspukua, niin silloin olisit väärässä jos sanot ettet kuolisi, jos tarkoitat sillä ruumiillista kuolemaa. Jos sinulle sanotaan, että Jumala on olemassa, niin olet ymmärtänyt kuulemasi asian oikein, ja jos uskot Jumalan olemassoloon, niin silloin uskot Hänen olevan olemassa, mutta jos joku ei uskoisi Jumalaan, niin hän on ymmärtänyt kyllä sanat oikein, mutta ei hän silti usko Jumalan olemassaoloon.

Jos hyppään 100 metrin korkeudelta asfaltille on melko varmaa, että kuolen ruumiillisesti, mutta asia ei kuitenkaan välttämättä ole fakta. Jos mensin avaruuteen ilman avaruuspukua en välttämättä ruumiillisesti kuolisi, mutta ruummiiillinen kuolema olisi hyvin todennäköistä ja jos kuulisin, että Jumala on olemassa niin se ei ole automaatio, että olen kuullut kuulemani oikein.

Ja mitä Jumalaan uskomiseen tulee niin en ole enkä voikkaan olla 100% varma siitä, että hän on olemassa mutta pyrin luottamaan erilaisten hengellisten kokemusten perusteella 100% että hän on olemassa.

Se miksi kysyin tätä asiaa sinulta on se, että tekstistäsi huokuu monessa kohtaa "minä tiedän asian olevan näin ja se on näin ja se joka on eri mieltä on väärässä (ja on jopa turhaa pullikoida vastaan (ehken näin et ajattele, mutta tekstiti kertoo sen))" Minusta sinä oletat todella paljon asioita faktana ilman että niillä monilla asioilla on ylipäätään totuudellista pohjaa.

Olen ollut sielunhoidollisten asioiden kanssa tekemisissä noin 20 vuotta ja olen huomannut muutamia asioita, joita on tärkeä käsitellä. Olen myös itse saanut heti uskonelämäni alusta olla sielunhoidollisen opetuksen ja tuen parissa.

Tämä jo kertoo sen, että se mitä olet nähnyt ja kokenut sielunhoidollisissa tilanteissa niin näistä saamiesi kokemusten perusteella sinä yleistät monet kokemasi asiat faktoina.

Esim näissä:

Vaille rakkautta jäänyt lapsi, joka on joutunut kokemaan sen ettei vanhemmat arvosta ja rakasta häntä, mutta vaativat suorituksia olematta lapseen tyytyväisiä tai sanovat ettei hänestä tule koskaan mitään eikä hän osaa mitään kokee uskoon tullessaan olevansa huono ja näkee Jumalan ankarana ja vaativana Jumalana. Tämä johtaa tekojen kautta pyrkimykseen, jossa uskova tekojensa kautta pyrkii saavuttamaan Jumalan hyväksynnän.

Eli on siis täysin varmaa, että asia on näin, että vaille rakkautta jäänyt lapsi (yleistys kaikista vaille rakkautta jääneistä lapsista)
uskoontullessaan kokee olevansa huono ja näkee Jumlan ankarana jne.. ja vielä , että tämä johtaa (automaattisesti) tekojen kautta pyrkimykseen jne...

Yksin ollessasi rikkinäisyys ja vääristynyt kuva Jumalasta ahdistaa sinun siten, että vääristymä, joka tuottaa sinulle ahdistusta on elämäsi keskipiste. Siksi olet jatkuvasti ahdistunut, etkä pääse siitä eroon. Tämän tähden saatana tekee kaikkensa, että saisi sinut eristettyä uskovista pitämällä sinut yksinäisyydessä, koska saatana haluaa tuhota sinut. Älä anna saatanan tuhota itseäsi. Rukoile johdatusta löytääksesi tervehenkisen seurakunta yhteyden. Terveessä seurakunta yhteydessä sinut ohjataan uskon kasvuun, jossa elämäsi keskipiste on Herra Jeesus, Jumalan sanan totuus ja Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä.

Taas tiedät faktana sen, että rikkinäinen ja vääristyneen Jumala kuvan omaava uskova (eli siis jokainen tälläinen uskova) on ahdistunut ja tämä ahdistus on myös tämän ihmisen keskipiste.

Millainen kuva uskovalla on Jumalasta määrittelee sen miten hän suhtautuu yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ja kuinka hän ymmärtää Raamattua. Raamatun sanan opetusta ei voi ymmärtää oikealla tavalla ellei kuva (käsitys) Jumalasta ole Raamatun mukainen

Sama toistuu. Se joka omaa väärän Jumala kuvan Luojastamme määrittelee sen, että jokainen tälläinen uskova ajattelee väärin melkeenpä (tai sinun mukaan aina) kaikista hengellisistä asioista oikealla tavalla eli väärin. Kysynpähän vaan, että onko sinulla ollut koskaan/joskus (kun kerta nyt ei nähtävästi ole) uskovana väärä Jumala kuva ja jos oli niin olitko kaikista hengellisistä asioista aina väärässä (ristiriidassa)?

Kysyn tätä siksi, koska jokainen uskova joka lukee kirjoitukseni, niin hän huomaa sen varmasti etten ole tässä kirjoituksessani erehtynyt joka asiassa ja väärässä kaikessa, vaikka heidän mielestään voisinkin olla jossakin väärässä. Siksi ihmettelen sitä miksi kysyit kysymyksen, jos olet lukenut kirjoitukseni.

Tämä on taas melkeenpä kuin piste iin päälle tästä yleistyksestä joka on myös nähtävästi faktaa.

[uuhi]

katso siis elohimin hyvyyttä ja ankaruutta, ankaruutta langenneita kohtaan, ja hyvyyttä sinua kohtaan, jos hyvyydessä pysyt, muutoin myös sinut hakataan irti.



[room. 11:22]



jhwh:n pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi



[snl 14:27]



jhwh:n pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat. Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti.



[psa 111:10]



So that, my beloved, as you always obey, not as in my presence only, but now much more in my absence, with fear and trembling your own deliverance work out,



[fil 2:12]



Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun ja ruumiin hukuttaa helvettiin.



[matt. 10:28]



Te näette, että ihminen vanhurskautetaan teoista eikä ainoastaan uskosta



[jaak 2:24]


Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iäisen pelastuksen aikaansaaja niille kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset



[heb 5:9, raamattu kansalle käännös hieman korjattuna. jakeessa on kreikan sana soteria, joka on käännetty v. 1938 käännöksessä sanalla autuus tässä jakeessa, mutta joka on monissa muissa jakeissa v. 1938 käännöksessä käännetty sanalla pelastus. Raamattu kansalle käännöksessä soteria on käännetty sanalla pelastus myös tässä jakeessa. Itse kyllä kääntäisin sanan soteria sanalla vapahdus monissa lauseissa]



hedelmistäheidän tiedätte heidät. ei jokainen sanova minulle hallitsija hallitsija, tule kuningaskuntaan taivaiden, vaan se tekevä tahdon isäni taivaissa



[matt. 7:21]
[suom. käännökset enimmäkseen v. 1933/1938 käännöksestä, joitain korjauksia tehty]

[PetriFB]

Joel:

Lupasit vastata kysymyksiini, mutta et vastannutkaan. Minä odotan ja toivon, että vastaisit kysymyksiini, koska se voisi kertoisi paljon siitä mistä tässä on oikeastaan kyse.

Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Raamatun opetuksen mukaan uskomme Jumalan olemassaoloon tulisi olla varmaa, koska ilman uskoa Häneen ja Hänen olemassaoloonsa emme voi olla Jumalalle otollisia.

Tunnustan sen, että monissa kirjoituksissani tietyissä asioissa koskien uskon asioita sanon olevani varma asioista, mutta en tietenkään kaikista ja koska tunnet ja tiedät minut, niin sinäkin varmasti tiedät sen. Jos jokin asia on varma Raamatun totuus kuten esim. vesikaste uskon tulemisen jälkeen, niin silloin voimme varmuudella sanoa, että sylivauvana annettu "kaste" on väärä kaste.

Olen nähnyt ja kokenut monenlaisia asioita sielunhoidollisissa yhteyksissä ja niiden perusteella monet ihmiset kokevat samoja kokemuksia eri tavalla sekä jotkut samalla tavalla. Sitten on olemassa yhteisiä piirteitä, joita monet ihmiset kokevat, jotka ovat kokeneet samantyylisiä asioita. Monet kokemukset ja käyttäytymiset ovat siinä mielessä faktaa, että moni kokee niitä samoja asioita, vaikka kaikki eivät koekaan. Käyttäytyminen ja ajatusmaailma kertoo meille tarkasti monia asioita.

Ei tietenkään kaikki rakkautta vaille jääneet ihmiset toimi täsmälleen samalla tavalla, mutta usein moni heistä toimii hyvin samanlaisella tavalla.

Sellainen rikkinäinen ihminen, joka kokee elämässään ahdistuksia elää usein ahdistuskeskeistä elämää ja hyvin usein saatana hänen haavojensa kautta pyrkii eristämään hänet muista uskovista ja varsinkin silloin kun ja jos hän pelkää eksytyksiä, eikä ole vielä kyennyt erottamaan Jumalan tahtoa ja eksytyksiä toisistaan.

Uskovalla jolla on väärä kuva Jumalasta ei tietenkään ole kaikissa uskon asioissa väärässä, sillä eihän hän silloin voisi olla edes uskossa, jos hän ei ymmärtäisi yhtään mitään oikealla tavalla Raamatusta (tämä koskee minua ja kaikkia uskovia). Väärä Jumalakuva kyllä tuottaa monenlaisia vaikeuksia ja esteitä ymmärtää tiettyjä asioita Raamatusta esimerkiksi hän voi ymmärtää Jumalan tahdon ja Jumalan sallimuksen samaksi asiaksi, vaikka ne ovat eri asioita.

Kun minä tulin uskoon alkoholistikodissa, niin minullakin oli vääriä käsityksiä Jumalasta, enkä tietenkään ollut kaikessa väärässä, mutta väärä Jumalakuva oli minulle haitallista monin tavoin. Minä suutuin monesti Karismakodin uskoville työntekijöille, koska minusta he luulivat tietävänsä minua paremmin omasta käyttäytymisestäni jne. Eräänä päivänä minulle paljastui, että nämä työntekijät olivat Jumalan armoittamia ja voideltuja uskovia, jotka tiesivät minua paremmin sitä mikä oli minun ongelmani ja miksi toimin tietyllä tavalla ja miten minun tulisi käyttäytyä. Tein parannuksen uhmastani ja aloin kokemaan oloani turvalliseksi, koska Jumala oli asettanut ympärilleni uskovia, joiden kautta Hän hoiti minun syviä ja vaikeita sisäisiä haavoja, jotka synti oli rikkonut, eli kuinka minä olin synnillä rikkonut itseäni ja kuinka muut olivat minua rikkoneet synnin kautta.

Tietyllä tavalla meillä kaikilla uskovilla on enemmin tai vähemmin väärä kuva Jumalasta, sillä perusteella ettemme tule täydellisiksi tässä ajassa. Jumalan armosta, Jumalan tuntemisen kautta Jumalakuva koko ajan selkenee ja oikenee oikeaan suuntaan.

Asia josta sanoit, että se on piste ii:n päälle oli laajempi kokonaisuus kuin mitä lainasit. Otan sen vielä esille tähän:

Toki voin olla jossakin kohdassa väärässä ja erehtyneeni kirjoituksessani siinä miten ajattelen, uskon ja ymmärrän uskon asioita, mutta en kuitenkaan kaikessa tässä kirjoituksessani. Perustelen sen miksi tässä kirjoituksessani en voi olla kaikessa väärässä:

Kirjoitin näin: Uskovina meidän tulisi ymmärtää ja oppia ajattelemaan asioista aina hengellisesti Jumalan näkökulmasta käsin, ei luonnollisen ihmisen mukaisesti, koska ihmisen järki eksyttää pois totuudesta. Meidän tulee myös ymmärtää se, että minkä Jumala sanoo synniksi, niin se on Hänelle paha asia, jota ei saisi tehdä ollenkaan, koska synti tuhoaa ihmisiä, tuottaen kipua, kärsimystä ja kuolemaa.

Minusta tuo yllä oleva on täysin Raamatun sanan mukaista opetusta ja ymmärrystä? Uskotko sinä samoin?

Kirjoitin näin: Raamatun evankeliumi on yksinkertainen, sillä jos ihminen uskoo Jeesukseen, niin hän pelastuu, mutta jos hän ei usko, niin synnin orjana ja saatanan pettämänä oman valintansa tähden hän valitsee iankaikkisen kadotuksen

Minusta tuokin yllä oleva on täysin Raamatun sanan mukaista opetusta ja ymmärrystä? Uskotko sinä samoin?

Kirjoitin näin: Se on suurta Jumalan armoa, että Hän on pelastanut meidät jumalattomuudesta ja kadotuksesta. Ilman Jumalan armoa, emme olisi pelastavassa uskossa. Meillä ei ole mitään omia ansioita koskien pelastusta ja Jumalan lapseutta, vaan kaikki on puhdasta Jumalan armoa.

Tämäkin on minusta Raamatun sanan opetuksen mukaista opetusta ja ymmärrystä. Uskotko sinä samoin? Näitä kohtia olisi muitakin, mutta riittäköön nuo esimerkit tässä kohden.

Kysyisin sinulta, että jos olet lukenut kirjoitukseni, niin minkä takia kysyit minulta sitä että voinko olla jokaisessa asiassa ja kohdassa (pois lukien Raamatun jakeet) väärässä? Kysyn tätä siksi, koska jokainen uskova joka lukee kirjoitukseni, niin hän huomaa sen varmasti etten ole tässä kirjoituksessani erehtynyt joka asiassa ja väärässä kaikessa, vaikka heidän mielestään voisinkin olla jossakin väärässä. Siksi ihmettelen sitä miksi kysyit kysymyksen, jos olet lukenut kirjoitukseni.

Jos et ole lukenut koko kirjoitustani, niin siinäkin tapauksessa kysyin sinulta miksi kysyt, jos et ole lukenut?

Kuten huomaat, niin en pidä itseäni erehtymättömänä ja kaikkitietävänä. Edellä olevassa lainauksessa on myös asioita Raamatun sanan opetuksen mukaan, josta en ole erehtynyt, näin uskon vakaasti ja varmasti. Uskallan sen vieläkin kirjoittaa, että edellä olevassa lainauksessa olevat uskon käsitykseni varmasti pystyy uskomaan ja hyväksymään lähes jokainen uskova myös tälläkin foorumilla.

Kyse ei siten ollut yleistyksestä, vaan sen todistamisesta miksi en ole erehtynyt kaikessa tässä kirjoituksessani, vaikka olenkin erehtyväinen, pieni ja vajavainen ihminen.

[Joel.A]

Joel:

Lupasit vastata kysymyksiini, mutta et vastannutkaan. Minä odotan ja toivon, että vastaisit kysymyksiini, koska se voisi kertoisi paljon siitä mistä tässä on oikeastaan kyse.

Olen lukenut tekstisi ja se että kysyit muutamat "uskotko samoin" kysymykset niin vaikka ajattelen ja uskonkin samoin niin minun kohdallani se ei tarkoita välttämättä sitä, että olen välttämättä ymmärtänyt Sanan oikein. Hassua, mutta totta.

Hebr 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Raamatun opetuksen mukaan uskomme Jumalan olemassaoloon tulisi olla varmaa, koska ilman uskoa Häneen ja Hänen olemassaoloonsa emme voi olla Jumalalle otollisia.

Totta kai tulee uskon olla varmaa, mutta kuinka varmaa uskoa Jumala meiltä vaatii, jotta olisimme otollisia? Jos on uskoa Jumalan olemassa oloon vain 99.99999999......... %:sti niin menetänkö Sanan mukaan Jumalan antaman palkinnon? Tai jos sanon, että minulla on 0,0000000........01 %:tin epävarmuus sydämessäni niin menetänkö Jumalan tarkoittaman palkkioni? Minusta ei, koska Sana osoittaa meidät hyvin tyhmiksi ihmisiksi mitä tulee viisauteen niin meidän tulee jättää edes se 0,0000..............1%: mahdollisuus epäilykselle jokaisessa asiassa niin "kiistatomissa" ja "selvissäkin" asioista, koska tämä pienen pieni epävarmuus on ehkäisemässä sydämmen ylpeyttä.

Tunnustan sen, että monissa kirjoituksissani tietyissä asioissa koskien uskon asioita sanon olevani varma asioista, mutta en tietenkään kaikista ja koska tunnet ja tiedät minut, niin sinäkin varmasti tiedät sen. Jos jokin asia on varma Raamatun totuus kuten esim. vesikaste uskon tulemisen jälkeen, niin silloin voimme varmuudella sanoa, että sylivauvana annettu "kaste" on väärä kaste.

Vaikka asia olisikin varma ja selvä totuus niin minusta sinulla tulee olla siitä huolimatta sydämessäsi tässäkin "kiista" kysymyksessä pienen pieni prosentti siihen, että olet ymmärtänyt Sanasta asian väärin.

Olen nähnyt ja kokenut monenlaisia asioita sielunhoidollisissa yhteyksissä ja niiden perusteella monet ihmiset kokevat samoja kokemuksia eri tavalla sekä jotkut samalla tavalla. Sitten on olemassa yhteisiä piirteitä, joita monet ihmiset kokevat, jotka ovat kokeneet samantyylisiä asioita. Monet kokemukset ja käyttäytymiset ovat siinä mielessä faktaa, että moni kokee niitä samoja asioita, vaikka kaikki eivät koekaan. Käyttäytyminen ja ajatusmaailma kertoo meille tarkasti monia asioita.

Se on totta, että yleisiä piirteitä on monessa asiassa, mutta monessa kohdessa kirjoituksessasi sinä yleistät kaikki vaikka kohde ryhmän B:een ihmiset samanlaisiksi niin tunnetiloiltaan kuin käyttäytymisiltään. Et siis käytä esim tuota "usein" tai "voi olla niin tai näin" usein" sanaa tai lausetta monessakaan kohden tudessasi tärkeitä asioita esiin niin kuin mm. tässä alla olevassa tekstissäsi. kt.tummenetut

Ei tietenkään kaikki rakkautta vaille jääneet ihmiset toimi täsmälleen samalla tavalla, mutta usein moni heistä toimii hyvin samanlaisella tavalla.

Sellainen rikkinäinen ihminen, joka kokee elämässään ahdistuksia elää usein ahdistuskeskeistä elämää ja hyvin usein saatana hänen haavojensa kautta pyrkii eristämään hänet muista uskovista ja varsinkin silloin kun ja jos hän pelkää eksytyksiä, eikä ole vielä kyennyt erottamaan Jumalan tahtoa ja eksytyksiä toisistaan.

Otan vielä vertailua tekstistäsi joita myös aikasemmin jo lainasin. Tummenetut on minun lisäystä. ja ennekuin siirryt eteen päin tekstissäni lue vielä kertaalleen tuo yllä oleva lainaus ilman että luet tummennukset.

Yleensä Vaille rakkautta jäänyt lapsi, joka on joutunut kokemaan sen ettei vanhemmat arvosta ja rakasta häntä, mutta vaativat suorituksia olematta lapseen tyytyväisiä tai sanovat ettei hänestä tule koskaan mitään eikä hän osaa mitään voi vaikkapa hyvin herkästi kokee uskoon tullessaan olevansa huono ja näkee Jumalan ankarana ja vaativana Jumalana. Tämä taas voi/voi hyvin yleensä myös taas johtaa tekojen kautta pyrkimykseen, jossa uskova tekojensa kautta pyrkii saavuttamaan Jumalan hyväksynnän.

Eli ilman nuita tummentamaani "ehdotuksia" tekstistä tulee täyttä faktaa jossa ei ole siis sijaa fiktiolle tai siihen, että voit olla tässä kohtaa millään muotoa väärässä.
----------------------
Kirjoitit aikasemmin näin.

"Millainen kuva uskovalla on Jumalasta määrittelee sen miten hän suhtautuu yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ja kuinka hän ymmärtää Raamattua. Raamatun sanan opetusta ei voi ymmärtää oikealla tavalla ellei kuva (käsitys) Jumalasta ole Raamatun mukainen"


mutta nyt kuitenkin näin.

"Uskovalla jolla on väärä kuva Jumalasta ei tietenkään ole kaikissa uskon asioissa väärässä, sillä eihän hän silloin voisi olla edes uskossa, jos hän ei ymmärtäisi yhtään mitään oikealla tavalla Raamatusta (tämä koskee minua ja kaikkia uskovia)."

Eli ensin kirjoitit tai annoit hyvin vahvasti ymmärtää sen, että se joka omaa väärän Jumala kuvan ei voi ymmärtää Jumalan sanaa oiken, mutta nyt taas kirjoitat, että väärän Jumalakuvan omaavakin voi ymmärtää raamattua ihan oikein. Kummmin siis on?

Tähän suuntaan sinun olisi tekstissäsi kertoa tämä(kin) asia liittyen Jumala kuvaan, mutta "ehdotan" taas tummennuksin jotta tekstistä ei saa käsitystä "oikeaoppisuudesta"

"Väärä Jumalakuva voi kyllä hyvin usein/lähes aina tuottaa monenlaisia vaikeuksia ja esteitä ymmärtää tiettyjä asioita Raamatusta esimerkiksi hän voi ymmärtää Jumalan tahdon ja Jumalan sallimuksen samaksi asiaksi, vaikka ne ovat eri asioita."

Kun minä tulin uskoon alkoholistikodissa, niin minullakin oli vääriä käsityksiä Jumalasta, enkä tietenkään ollut kaikessa väärässä, mutta väärä Jumalakuva oli minulle haitallista monin tavoin. Minä suutuin monesti Karismakodin uskoville työntekijöille, koska minusta he luulivat tietävänsä minua paremmin omasta käyttäytymisestäni jne. Eräänä päivänä minulle paljastui, että nämä työntekijät olivat Jumalan armoittamia ja voideltuja uskovia, jotka tiesivät minua paremmin sitä mikä oli minun ongelmani ja miksi toimin tietyllä tavalla ja miten minun tulisi käyttäytyä. Tein parannuksen uhmastani ja aloin kokemaan oloani turvalliseksi, koska Jumala oli asettanut ympärilleni uskovia, joiden kautta Hän hoiti minun syviä ja vaikeita sisäisiä haavoja, jotka synti oli rikkonut, eli kuinka minä olin synnillä rikkonut itseäni ja kuinka muut olivat minua rikkoneet synnin kautta.

Tietyllä tavalla meillä kaikilla uskovilla on enemmin tai vähemmin väärä kuva Jumalasta, sillä perusteella ettemme tule täydellisiksi tässä ajassa. Jumalan armosta, Jumalan tuntemisen kautta Jumalakuva koko ajan selkenee ja oikenee oikeaan suuntaan.

Tämä olisi ollut hyvä myös tuoda tekstissäsi esille. varsinkin tummentamani kohta.

[Joel.A]

Asia josta sanoit, että se on piste ii:n päälle oli laajempi kokonaisuus kuin mitä lainasit. Otan sen vielä esille tähän:

Toki voin olla jossakin kohdassa väärässä ja erehtyneeni kirjoituksessani siinä miten ajattelen, uskon ja ymmärrän uskon asioita, mutta en kuitenkaan kaikessa tässä kirjoituksessani. Perustelen sen miksi tässä kirjoituksessani en voi olla kaikessa väärässä:

Kirjoitin näin: Uskovina meidän tulisi ymmärtää ja oppia ajattelemaan asioista aina hengellisesti Jumalan näkökulmasta käsin, ei luonnollisen ihmisen mukaisesti, koska ihmisen järki eksyttää pois totuudesta. Meidän tulee myös ymmärtää se, että minkä Jumala sanoo synniksi, niin se on Hänelle paha asia, jota ei saisi tehdä ollenkaan, koska synti tuhoaa ihmisiä, tuottaen kipua, kärsimystä ja kuolemaa.

Minusta tuo yllä oleva on täysin Raamatun sanan mukaista opetusta ja ymmärrystä? Uskotko sinä samoin?

Kirjoitin näin: Raamatun evankeliumi on yksinkertainen, sillä jos ihminen uskoo Jeesukseen, niin hän pelastuu, mutta jos hän ei usko, niin synnin orjana ja saatanan pettämänä oman valintansa tähden hän valitsee iankaikkisen kadotuksen

Minusta tuokin yllä oleva on täysin Raamatun sanan mukaista opetusta ja ymmärrystä? Uskotko sinä samoin?

Kirjoitin näin: Se on suurta Jumalan armoa, että Hän on pelastanut meidät jumalattomuudesta ja kadotuksesta. Ilman Jumalan armoa, emme olisi pelastavassa uskossa. Meillä ei ole mitään omia ansioita koskien pelastusta ja Jumalan lapseutta, vaan kaikki on puhdasta Jumalan armoa.

Tämäkin on minusta Raamatun sanan opetuksen mukaista opetusta ja ymmärrystä. Uskotko sinä samoin? Näitä kohtia olisi muitakin, mutta riittäköön nuo esimerkit tässä kohden.

Kysyisin sinulta, että jos olet lukenut kirjoitukseni, niin minkä takia kysyit minulta sitä että voinko olla jokaisessa asiassa ja kohdassa (pois lukien Raamatun jakeet) väärässä? Kysyn tätä siksi, koska jokainen uskova joka lukee kirjoitukseni, niin hän huomaa sen varmasti etten ole tässä kirjoituksessani erehtynyt joka asiassa ja väärässä kaikessa, vaikka heidän mielestään voisinkin olla jossakin väärässä. Siksi ihmettelen sitä miksi kysyit kysymyksen, jos olet lukenut kirjoitukseni.

Jos et ole lukenut koko kirjoitustani, niin siinäkin tapauksessa kysyin sinulta miksi kysyt, jos et ole lukenut?

Kuten huomaat, niin en pidä itseäni erehtymättömänä ja kaikkitietävänä. Edellä olevassa lainauksessa on myös asioita Raamatun sanan opetuksen mukaan, josta en ole erehtynyt, näin uskon vakaasti ja varmasti. Uskallan sen vieläkin kirjoittaa, että edellä olevassa lainauksessa olevat uskon käsitykseni varmasti pystyy uskomaan ja hyväksymään lähes jokainen uskova myös tälläkin foorumilla.

Kyse ei siten ollut yleistyksestä, vaan sen todistamisesta miksi en ole erehtynyt kaikessa tässä kirjoituksessani, vaikka olenkin erehtyväinen, pieni ja vajavainen ihminen.

..."josta en ole erehtynyt"...

Ei siis ole pienen pintäkään mahdollisuutta, että et voi olla (ihmisenä ) noissa asioissa erehtynyt?

Tuon sanomisen jälkeen tämäkin lause on vain sanan helinää...

..."vaikka olenkin erehtyväinen, pieni ja vajavainen ihminen"

Vähän sama jos sanoisin nyt, että minulla ei ole sinua vastaan mitään, mutta kuitenkin kommenteissani tulee melko selvästi esille se, että minä olen sinua vastassa jossain asiassa(oissa) . Eli olisi minulta vain sanan helinää sanoa nyt, että minulla ei ole sinua vastaan mitään.

[Aamu-Usva]

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen (1.Kor.13:1)."

[tanu]

Tiit.3
1. Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,
2. etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
3. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7. että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
8. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
9. Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

[Joel.A]

Tiit.3
1. Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit,
2. etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.
3. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
4. Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6. jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7. että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
8. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
9. Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10. Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11. sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Jos aina varotaan "riitelemästä" tai jos ei sasi "kinastella" laista niin kohta ei saa sano juurikaan mitään ketään vastaan varsinkaan nuhtelu mielellä. Tämä tälläinen ajatus minulta taas näin.

Mitä ajatuksia tanu sinulle on tullut tästä keskustelusta? Esim riitelenkö minä nyt mielestäsi? Tai onko tämä keskustelu minun osaltani täysin turhaa?

[Aamu-Usva]

Ehkä sellainen kinastelemaan jääminen silloin, kun kumpikin osapuoli on vakuuttunut omasta kannastaan asiaan, on vain turhaa ja voi viedä aikaa joltain paljon tärkeämmältä ja rakentavammalta. Silloin kun on pari kertaa oman kantansa tuonut esiin, niin ei sitä enää tarvitse tuoda uudestaan ja uudestaan. Hyvien tekojen harjoittaminen olisi tärkeämpää.

Mitä hyvää sinä siis tänään olet tehnyt? Kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta kannattaa miettiä. Joka päivä pitäisi tehdä jotain, mikä on lähimmäisille tai edes jollekin lähimmäiselle hyödyllistä.

[PetriFB]

Joel:

Et vieläkään vastannut minun kysymykseeni, et varsinkaan tähän:

Kysyisin sinulta, että jos olet lukenut kirjoitukseni, niin minkä takia kysyit minulta sitä että voinko olla jokaisessa asiassa ja kohdassa (pois lukien Raamatun jakeet) väärässä? Kysyn tätä siksi, koska jokainen uskova joka lukee kirjoitukseni, niin hän huomaa sen varmasti etten ole tässä kirjoituksessani erehtynyt joka asiassa ja väärässä kaikessa, vaikka heidän mielestään voisinkin olla jossakin väärässä. Siksi ihmettelen sitä miksi kysyit kysymyksen, jos olet lukenut kirjoitukseni.

Ota huomioon myös tuon laajempi kokonaisuus. Jos uskot kuten annat ymmärtää uskovasi samoin esille ottamien kohtien kanssa miten ymmärrän uskon asioita, niin miksi kysyit minulta voinko olla kaikessa väärässä, jos itsekin koet, että joku niistä kohdista oli oikein?

Se miksi haluaisin tietää vastauksen tähän kysymykseen johtuu siitä, että millä logiikalla ja motiivilla kysytään, että voiko olla mahdollista, että olisin kirjoituksessani väärässä jokaisessa asiassa ja kohdassa (pois lukien Raamatun jakeet) jos ja kun olet lukenut ja tiedät, etten ole kirjoituksessani jokaisessa asiassa ja kohdassa väärässä?

Minä itse en voisi kysyä tällaista kysymystä keneltäkään, jos luen jonkun tekstin ja huomaan siinä totuutta, vaikka en olisikaan kaikesta samaa mieltä. Siksi minusta olisi hyvin outoa kysyä häneltä voiko olla mahdollista, että hän on väärässä kaikessa, koska hän ei ole kaikessa väärässä, vaikka olisikin jossain väärässä. Mikä on motiivi ja asia tämän takana, että tällaisen kysymyksen esittää?

Se on totta, että me kaikki voimme ja ymmärrämmekin jossakin kohdin väärin Raamattua.

Hebr 11:6 kohdassa oli kyse siitä, että meidän tulisi olla täysin varmoja Jumalan olemassaolosta, ei jokaisesta opinkappaleesta. Raamatun sanan mukaan emme voi olla otollisia Jumalalle, jos emme usko Hänen olevan olemassa. Silloin kun uskomme Jumalan olevan olemassa, niin olemme Hänelle otollisia. Minä uskon tuon sanan olevan totta, koska se on Jumalan sanaa meille kaikille.

Opinkappaleissa voimme erehtyä, emmekä kykene olemaan varmoja kaikissa opinkappaleissa, mutta koskien Jumalan olemassaoloa meillä tulisi olla varmuus, sillä miten voit uskoa Jumalaan ja olla otollinen ja jos epäilet Hänen olemassaoloaan, niin miten voisit uskoa Häneen niin kuin Hän haluaa? Sen ymmärrän, jos uskontien alussa epäröimme tällä alueella, mutta uskon kasvun kautta sekä Pyhän Hengen todistuksen kautta meillä tulisi olla varmuus Jumalan olemassaolosta.

Minä näen asian, niin että on hyvä tiedostaa se että olemme Jumalan armosta ja Hänen vaikutuksestaan nöyriä, pieniä, heikkoja ja vajavaisia ihmisiä uskovina ja voimme erehtyä uskon opinkappaleissa (niin se on osoitus ettemme ole ylpeitä), mutta jos epäilemme ja olemme epävarmoja jokaisessa asiassa vain sen tähden, ettemme ylpistyisi, niin silloin eläisimme tässä suhteessa vääristyneessä uskossa.

Jos jättäisin epävarmuuden jokaiseen asiaan, niin se johtaisi seuraavanlaiseen olotilaan: Epäilen onko Jumalaa olemassa, epäilen onko Jeesus Pelastaja, epäilen olenko pelastettu, epäilen olenko Jumalan lapsi, epäilen asuuko Pyhä Henki minussa jne.

Huomaatko sen, että joka asian epäileminen on totaalisen vääristynyttä uskoa, ei Raamatullista uskoa.

Se on taas eri kun tiedostamme ettemme voi ymmärtää kaikkea ja voimme erehtyä. Sitten kun olemme Raamatullisessa uskossa, niin tiedämme Jumalan olevan olemassa, tiedämme Jeesuksen olevan Pelastaja, tiedämme olevamme pelastettuja, tiedämme olevamme Jumalan lapsia, tiedämme Pyhän Hengen asuvan meissä jne.

2 Tim 3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,

Jos viittaat "kiista" kysymyksellä vesikasteeseen, niin kun olen Jumalan armosta ymmärtänyt vesikasteen tapahtuvan uskoon tulemisen jälkeen, niin ei minulla tule olla tässä asiassa pienen pientä prosenttia sydämessäni, että olen voinut ymmärtää asian väärin Raamatusta.

Jos jokaisessa asiassa olisimme epävarmoja siitä mikä on oikein ja mikä on väärin, niin se olisi aika ahdistavaa, koska Jumalan lapsen tulisi elää totuudessa eikä valheessa tai väärän opetuksen mukaan. Raamatun ihan totuus on uskon varmuus, jonka Jumala vaikuttaa ja todistaa sydämelle. Uskon varmuudella, en tarkoita sitä ettemme voisi erehtyä, koska voimme erehtyä, vaan sitä että on asioita ja Raamatun opetuksia, joista voimme olla täysin varmoja ja niitä ovat mm. Jumala on olemassa, Jeesus on Pelastettu, olen pelastettu Jumalan armosta, minussa asuu Pyhä Henki, vesikaste vastaanotetaan uskoon tulemisen jälkeen.

Ihana totuus on se ettei meidän tarvitse elää jatkuvassa epävarmuudessa koskien kaikkea, eikä meidän tarvitse epäillä kaikkea, sillä uskon kautta kasvamme ja opimme ymmärtämään asioita ja saavuttamaan uskon varmuutta koskien Raamatun opetusta, vaikka emme voikaan kaikkea ymmärtää ja tietää ja voimme erehtyä, niin siitä huolimatta saamme kasvaa ja pysyä varmoina siinä minkä olemme Jumalan armosta oppineet. Minä olen varma sydämessäni, että vesikaste tapahtuu uskoon tulemisen jälkeen ja siksi olenkin käynyt kasteella sen jälkeen kun Jumala armossaan pelasti minut. En sitä heti ymmärtänyt, mutta ajan päästä ymmärsin ja sain siitä uskon varmuuden.

En ole myöskään kirjoittanut tekstiini, että aina varmuudella kaikki toimivat niin ja näin ilman poikkeusta. Se millä mielellä tekstin lukee voi myös vaikuttaa miten sen kokee ja ymmärtää. Aion tehdä tekstiini muutamia muutoksia ettei kukaan vahingossa tai tarkoituksellisesti ymmärrä minua väärin.

Jos meillä on sellainen kuva Jumalasta, että Hän salliessaan synnin vaikuttaa sen kautta hyviä asioita, niin tällainen vääristynyt Jumalakuva voi johtaa siihen, että uskova ymmärtää Jumalan tahdon ja sallimuksen olevan sama asia, vaikka ne ovat eri asioita. Vaikka hänellä on väärä kuva Jumalasta, niin totta kai hän voi ja näkeekin asioita oikein. Hän voi ymmärtää vesikasteen Raamatullisesti, seurakunnan Raamatullisesti, seurakunnan johtajuuden Raamatullisesti, mutta hän voi silti sekoittaa Jumalan tahdon ja sallimuksen samaksi asiaksi.

Totta kai väärän Jumalakuvan omaava voi ymmärtää Raamattua oikeinkin ja ymmärtääkin, mutta tietyissä asioissa hän ei voi sitä ymmärtää oikein. Silloin kun uskova ymmärtää Jumalan rakkauden, pyhyyden ja oikeudenmukaisuuden oikein, niin hän ei sekoita Jumalan tahtoa ja sallimusta yhdeksi ja samaksi asiaksi, mutta jos hän sekoittaa, niin silloin hänen Jumalakuvansa on tässä kohden väärä ja sillä on aika haitalliset seuraukset, vaikka hän ymmärtäisi oikein vesikasteen, seurakunnan johtajuuden, Raamatullisen seurakunnan jne.

Tämä Raamatun kohta on ihana lupaus, jonka Pyhä Henki todistaa ja vahvistaa varmaksi, niin että me voimme olla uskon täydessä varmuudessa koskien pelastusta ja sitä minkä Hän opettaa meille.

Hebr 10:
19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija,"
22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;

Kirjoitit vielä uuden viestin ja sanoit näin:

..."josta en ole erehtynyt"...

Ei siis ole pienen pintäkään mahdollisuutta, että et voi olla (ihmisenä ) noissa asioissa erehtynyt?

Tuon sanomisen jälkeen tämäkin lause on vain sanan helinää...

..."vaikka olenkin erehtyväinen, pieni ja vajavainen ihminen"

Vähän sama jos sanoisin nyt, että minulla ei ole sinua vastaan mitään, mutta kuitenkin kommenteissani tulee melko selvästi esille se, että minä olen sinua vastassa jossain asiassa(oissa) . Eli olisi minulta vain sanan helinää sanoa nyt, että minulla ei ole sinua vastaan mitään.

Niin nämä asiat olivat seuraavanlaisia:

Toki voin olla jossakin kohdassa väärässä ja erehtyneeni kirjoituksessani siinä miten ajattelen, uskon ja ymmärrän uskon asioita, mutta en kuitenkaan kaikessa tässä kirjoituksessani. Perustelen sen miksi tässä kirjoituksessani en voi olla kaikessa väärässä:

Kirjoitin näin: Uskovina meidän tulisi ymmärtää ja oppia ajattelemaan asioista aina hengellisesti Jumalan näkökulmasta käsin, ei luonnollisen ihmisen mukaisesti, koska ihmisen järki eksyttää pois totuudesta. Meidän tulee myös ymmärtää se, että minkä Jumala sanoo synniksi, niin se on Hänelle paha asia, jota ei saisi tehdä ollenkaan, koska synti tuhoaa ihmisiä, tuottaen kipua, kärsimystä ja kuolemaa.

Minusta tuo yllä oleva on täysin Raamatun sanan mukaista opetusta ja ymmärrystä? Uskotko sinä samoin?

Kirjoitin näin: Raamatun evankeliumi on yksinkertainen, sillä jos ihminen uskoo Jeesukseen, niin hän pelastuu, mutta jos hän ei usko, niin synnin orjana ja saatanan pettämänä oman valintansa tähden hän valitsee iankaikkisen kadotuksen

Minusta tuokin yllä oleva on täysin Raamatun sanan mukaista opetusta ja ymmärrystä? Uskotko sinä samoin?

Kirjoitin näin: Se on suurta Jumalan armoa, että Hän on pelastanut meidät jumalattomuudesta ja kadotuksesta. Ilman Jumalan armoa, emme olisi pelastavassa uskossa. Meillä ei ole mitään omia ansioita koskien pelastusta ja Jumalan lapseutta, vaan kaikki on puhdasta Jumalan armoa.

Tämäkin on minusta Raamatun sanan opetuksen mukaista opetusta ja ymmärrystä. Uskotko sinä samoin? Näitä kohtia olisi muitakin, mutta riittäköön nuo esimerkit tässä kohden.

Kysyn nyt sinulta vieläkin, että olenko sinun mielestäsi väärässä, joissakin noista kohdista, jotka otin esille? Ja jos olen, niin missä ja mikä on totuus?

Yritän vielä toistaa, että koen etten ole erehtynyt noissa kirjoitin näin kohdissa, vaikka muuetn olen erehtyväinen ihminen sekä pieni, heikko ja vajavainen. Jos pystyt Raamatun sanan kautta todistamaan, että olen jossakin kohdin noissa kirjoitin näin kohdissa erehtynyt, niin silloin olet oikeassa siinä, että sanani ovat vain sanan helinää ja minun tulee tehdä parannus. Mutta jos en ole erehtynyt noissa kirjoitin näin kohdissa (vaikka olenkin vajavainen ja voin erehtyä jossakin muussa), niin miten sitten meidän tulisi toimia ja menetellä tässä kohdin?

Minustakin on reilua ja rehellistä käydä avointa keskustelua kanssasi ja haluan sitä jatkaa, sillä koen tämän asian olevan todella tärkeä. Sinua siunaten ja rukouksissa muistaen.