Vaisuliini: Minulla ei valitettavasti ole tarjota muuta kuin wikipediaa:
Kristinuskon historia Suomessa ulottuu ristiretkiajalta nykypäivään. Ensimmäiset kristilliset vaikutukset saapuivat Suomeen viikinkiaikana pääosin idästä. Kirjallisia lähteitä suomalaisten varhaisimmista kosketuksista läntiseen katolilaisuuteen ei ole juurikaan säilynyt,[2] ja historioitsijat ovat myöhemmin kyseenalaistaneet varhaiset tarinat katolilaisuuden leviämisestä Suomeen. Esimerkiksi piispa Henrikin Suomeen suuntautuneen ristiretken todenperäisyydestä kiistellään tutkijoiden keskuudessa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinus ... a_Suomessa[3]
Kristinuskon uskotaan saapuneen Suomeen kahdelta suunnalta: Skandinaviasta lännestä ja Venäjältä idästä kauppiaiden ja lähetyssaarnaajien mukana.[4] Hautalöydöistä kristillisiä esineitä, kuten krusifikseja, on löytynyt ainakin 900-luvulta lähtien.[5] Kiovan Venäjää hallineen Vladimir Suuren tiedetään ottaneen kasteen vuonna 988, mikä nopeutti huomattavasti kristinuskon leviämistä idässä.[2] Ruotsin Birkassa taas on nykytietojen perusteella ollut kristittyjä 800-luvulta lähtien.[2] Ajatusta, jonka mukaan Suomen varhaisimmat kosketukset kristinuskon kanssa saapuivat idästä, tukee se, että useat keskeiset kristilliset sanat ovat tulleet suomen kieleen muinaisvenäjästä. Näitä sanoja ovat esimerkiksi pappi, pakana, suntio, risti ja Raamattu.[2]
Vuodelta 1171 tunnetaan myös paavi Aleksanteri III:n aikana laadittu paavin kirje, jossa käsitellään suomalaisten suhtautumista kristinuskoon. Kirjeessä muun muassa todetaan:
»Ylen raskas ja vaikea valitus on esitetty apostoliselle istuimelle siitä, että suomalaiset aina, kun heitä uhkaa vihollisten sotajoukko, lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävät hartaasti saarnaajia ja kristillisen lain selittäjiä, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon, halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia.» ([3])
Kirjeen ilmaisut ovat stereotyypistä kansliakieltä eivätkä sinänsä anna yksityiskohtaista tietoa Suomen oloista. Ilmeistä kuitenkin on, että kirkollisten olojen vakiinnuttaminen oli hidasta ja vaivalloista.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinus ... a_Suomessa
Lähteet ovat niin puutteellisia, että emme periaatteessa voi todistaa Suomessa olleen muita kuin katolisia ja ortodokseja. Varovaisia arvioita voi tietty esittää sen pohjalta mitä tiedämme muutoin tuon ajan kristinuskosta, mutta en kauheasti perusta sellaisesta opillisesti motivoituneesta spekuloinnista, jossa me väkisin tulkitsemme entisaikojen "tosi kristittyjen" olleen samanlaisia kuin me itse olemme.
Jako "terveet uskovat" ja "ne pahat katolilaiset" 1000- luvun Suomessa ei siksi ehkä ole kamalan mielekäs - pikemminkin voisi pohtia sitä, missä määrin tuon ajan kristityillä on ollut katolisesta valtavirrasta (ja eteenkin myöhemmästä katolilaisuudesta) poikkeavia näkemyksiä, jotka vastaisivat meidän määritelmäämme terveestä uskosta. Esim. varhaiset munkkiliikkeet syntyivät vastalauseena maallistuneelle kirkolle, ja saattoivat hyvinkin olla terveemmän kristillisyyden ilmaisumuotoja. Osa näistä liikkeistä aikanaan erkaantui kirkosta "harhaoppisiksi", toiset taas saatiin pysymään kirkon alaisuudessa. Euroopassakin kirkon opit ja käytänteet olivat vielä vuoden 1000 tienoilla aika kirjavia. Papit eivät periaatteessa saaneet olla naimisissa, mutta käytännössä eteenkin maalaispapit monin paikoin olivat.
Uuhi: en erityisesti tarkoittanut sinua, vaan ihan ylipäänsä Lutherin arvostelijoita. Olen minäkin useasti esittänyt miehestä aika jyrkkiä arvioita, mutta jälkeenpäin oivaltanut, että pahus, jos itseeni sovellettaisiin samaa seulaa, niin olisin ihan yhtä kelvoton.