Juttutupa

[Lily]

Mä uskon ehdottomasti !

[Jukka]

Vaisuliini. Varmasti saamme omistaa monet psalmin 34 lupaukset itsellemme, mutta psalmiin kätkeytyy myös suuria ennustuksia tulevasta Messiaasta, Hänen elämästään ja kuolemastaan. Ihmeellistä onkin kuinka paljon Jeesuksesta on kerrottu VT:n pyhissä Kirjoituksissa. Kaikille ne eivät avaudu ja olen tavannut niitäkin, jotka eivät anna mitään arvoa VT:n Kirjoituksille. Tämä on hyvin surullista, sillä he menettävät hengellisessä elämässään suuria rikkauksia, jotka on kätketty Vanhan Liiton ilmoitukseen ja esikuviin tulevasta Messiaasta.

Mitä tulee lainaamasi profeetta Jesajan kirjan sanoihin "Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan" niin ilmoitus jatkuu "vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule" (Jes. 59:1-2). Syntimme peittävät meiltä Hänen kasvonsa s.o Hänen persoonansa tosi tuntemisen. Raamatussa Jumalan läsnäoloa ja siunausta ei kuvata persoonan läsnäolona (joka olisikin aivan liian vähäistä Hänen Majesteetilleen) vaan Jumalan läsnäolo kuvataan Hänen kasvoillaan, Siunaus on siinä, kun Hän kääntää kasvonsa meidän puoleemme ja kun Hänen kasvoistaan tulevat virvoituksen ajat meille. Kirous seuraa, jos Hän ei käännä kasvojaan puoleemme vaan kääntyy pois.

Vaisuliini, vielä kysyit: "Uskotteko Jumalan yliluonnolliseen huolenpitoon jolla Jumalalla on tapa varjella meitä kaikilta pahoilta?" Kokemukseni perusteella en usko. Tämä mitä sanon on henkilökohtaista. Jumala ei varjellut minua vammautumasta. Jumala ei ole varjellut minua vammojeni aiheuttamilta kivuilta, jotka herättävät joka yö. Jumala ei varjellut koiraani, jolle puhkesi erittäin harvinainen autoimmuunikatosairaus. Jumala ei pelastanut siskoani, joka kuoli jo pienenä sydänsairauteen.

Mitä siis sanon vietettyäni satoja öitä valveilla? Toisinaan olen huutanut kivusta. Olenko katkera elämälle tai Jumalalle. En todellakaan ole, päinvastoin, kiitän Jumalaa näistä vastoinkäymisten vuosista, joiden kautta olen oppinut tuntemaan Hänet Isänäni. Minun taivaallisena Isänä. Hän ei tee virheitä tällaista hulttiopoikaansa kasvattaessaan...Jos Jumala varjelee jonkun jostain onnettomuudesta tai pahasta, niin silloin varjeltu on varjeltu (hassu sanaleikki).

Taisin nyt eksyä aiheesta, vai eksyinkö...?

[vaisuliini]

*
Et eksynyt tästä aiheesta. Olen pahoillani mitä sinun siskolle ja koiralle tapahtui. Niin ne kohdat kertoo tarkalleen mutta ne tietyt kohdat todistavat että Jumalan käsi ei ole lyhyt auttamaan.

Minä vasta uskon minun kokemuksien perusteella. Yhtenä päivänä olin shoppailemassa niin yksi yöpaita pisti silmiini. Siinä on nyplätyt pitsireunat hihoissa ja kaula-aukossa. Siinä oli joku tarra jossa luki että on helposti syttyvä kangas. Minua houkutti nyplätyt pitsit ja vanhanaikainen kangas niin minun oli pakko ostaa sen.

Myöhemmin kun se ostamani yöpaita oli päälläni. Niin sinä iltana sytytin lämpökynttilät, niitä oli monta. En huomannut että hihan alla oli kynttilä ja siten yhtäkkiä ikään kuin kuuma aalto hyökkäisi minua ja kasvojani vastaan. Näin vain valkoisia höyheniä. Ja siten huomasin että minun yöpaita oli muuttunut mustaksi siis harmaaksi ikäänkuin olisi palannut. Olin ihmeissäni ja siten katsoin kynttilöitä niin ahaa syy oli palava kynttilä ja vielä helposti syttyvä yöpaita, älysin ajatellen.

Myöhemmin törmäsin Psalmin kohtaan. Siinä puhuu:

Ps. 91:4 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Minä olisin voinut kuolla neljä vuotta sitten mutta Jumala ei sallinut niin herätti oikeasti suoraan taivaasta sänkyyn asti ja pelasti minut. Vicks-kurkkupastilli oli tiedottomasti suussani, lähellä kurkkuani. Herättyäni minä ihmettelin miksi Jumala herätti ja siten huomasin vicks-kurkkupastillin ja tajusin miksi Jumala herätti. Se vahvisti uskoani Jumalan huolenpitoon. Älä sinä ole epäilevä vaan usko Jumalan huolenpitoon!

[Lily]

Mä ajattelen hyvin saman lailla kuin Jukka, tuosta että jos meillä on syntielämää mistä tiedetään että pitäisi todella tehdä parannusta eikä leikitellä armolla, niin silloin ei voida olla Jumalan suojelun alla. Näin mä ainakin ymmärrän. Mulle on tullut monta vaivaa ja kipua ihan katkeruuden takia.

Ja kun ei ole lupaa olla katkera kellekkään mistään. Onhan Herra yrittänyt ihan nätistikkin aluksi saada mua kääntymään katkeruudesta pois, mutta kun on kova pää ollut niin se on ollut. Nykyisin muistan, muistan jo kun meinaa tulla tilanne missä voisi katkeroitua, että pitää olla nöyrä ja pyrkiä todelliseen anteeksiantoon ihan heti, muuten mulle tulee pipi. Siis ihan oikeesti, saan ihan fyysistä kipua vitsana.

Mutta mä myös olen selvinnyt hengissä monta kertaa, ollut ihan sekunneista kiinni... Viimeeksi oli kiinni elmukelmun paksuuden verran mulla oli ihan hurja riskiraskaus ja ei olis tarvinnut kun yhden "väärän" liikkeen, niin kohtu olisi voinut revetä ja multa ja vauvalta henki pois.

Voi että, miten Herran läsnäolo oli niin voimakasta ja sain valtavan levollisen mielen. Olin kuitenkin koko raskausajan kotona meidän kolmen muksun kanssa, pienin oli silloin reilu 1,5 v. Itku tulee ihan vieläkin, kun muistelee sitä miten Herra meitä kannatteli ja teki vielä ihmeen, poisti arpikudosta mun vatsasta ( odotettiin vaikeaa sektioita niiden takia) ja leikkaus olikin helppo ja lääkärit ihan ihmeissään

Kyllä meillä on ihmeellinen Jumala. Välillä olen rukoillut, että Herra parantais mun autoimmuuni sairauden, mutta kai se on nyt hyvä näin. Sekin on Herran kädestä, niin mä se otan.

Herra päättää milloin tekee mitäkin ja milloin sallii mitäkin.

Ja ei tuo autoimmuuni loppujen lopuks ole paha, osaanpa paremmin pitää itsestä huolta
joten olen oppinut tärkeitä läksyjä sen kautta

Jukka, Jumala voi sinuakin auttaa milloin vain, muista pitää se vaihtoehto avoinna

Siunausta!

[vaisuliini]

*
Kyllä Jumala varjelee ja pelastaa myös syntisiä ihmisiä konkreettisella ja yliluonnollisella tavalla että he saisivat virvoituksen ajan ja tulisivat uskoon.

[vaisuliini]

*
"Useat uskovat kyllä ottavat todesta sen Raamatun sanan, että he ovat kuolleet Kristuksen kanssa - mutta yrittävät sitten itse saada sitä toteutumaan omassa elämässään tai työssään ja joutuvat lain alle. Kun olemme päässeet omistamaan jonkin Raamatun totuuden, meidän tulisi levätä siinä. Herra toteuttaa sen meissä. Jos olemme oikealla tiellä, niin vanha minämme näyttää vain entistä elävämmältä sen jälkeen kun olemme käsittäneet, että Kristuksen kuolema on meidät vapauttanut! Juuri silloin Jumala haluaa meidän pysyvän lujasti Hänen kirjoitetussa sanassaan (lepäävän sen varassa).

Kun oman minämme olemus paljastuu meille yhtä paremmin, tämä vain osoittaa meidän todella alistuneen ristinkuolemaan Kristuksen kanssa. Pyhä Henki nimittäin ottaa todesta meidät, kun sanomme uskovamme ja paljastaa meille kaiken mitä näkee sisimmässämme. Hän paljastaa sen, jotta se voitaisiin käsitellä ristillä. Meidän asiamme on alistaa tahtomme Jumalan tahtoon ja mennä Jumalan puolelle itseämme vastaan. Samalla tavalla Pyhä Henki soveltaa ristinkuolemaa kaikkeen mitä Hän ei hyväksy."

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-

[vaisuliini]

*
"Uskovalle ei siis sanota vain, että Kristus on kuollut hänen puolestaan (sovitus) vaan myös, että uskova on kuollut Kristuksen kanssa (yhteenkasvaminen, Kristukseen samaistuminen)."

-Evan H. Hopkins-

[vaisuliini]

*
"Kun olemme ymmärtäneet, mitä meille kuuluu Kristuksessa ja tajunneet tarvitsevamme sitä, meidän on rauhallisesti odotettava, että Herra totuttaa meidät ottamaan sen käyttöömme jokapäiväisessä elämässä. Jos kuvittelemme seuraavan sielunhoitokeskustelun, seuraavan hartauskirjan, evankelioimiskokousten sarjan tai herätyksen aallonharan täyttävän tarpeemme, emme koskaan saa mitä tarvitsemme.

Kristityn kehityksessä ei ole mitään oikotietä, ei mitään nopeaa eikä helppoa ratkaisua. Taivaallinen Isä muovaan uskovaan ihmiseen sen, mitä Hän haluaa tämän välityksellä antaa toisille. Jotta kristitty voisi välittää Elämää lähimmäisilleen, hänen sanojensa ja tekojensa on kummuttava siitä, mitä hän on. Jumalan valtakunnan työntekijä on ihminen, jolla on tärkeitä elämänvaiheita takanaan, joka on ollut Jumalan käsittelyssä ja kokenut Hengen muokkaavan häntä. Jumala valitsee sanansa julistajiksi niitä, joissa Hän on jo saanut aikaan sen, mistä Hän tahtoo ihmisille puhuttavan."

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-

[vaisuliini]

*
"Ponnistelemattomuus ei merkitse tahdottomuutta. Käytämme kyllä tahtoamme, mutta uskomiseen, vastaanottamiseen, emmekä yritä tahdonvoimamme avulla suorittaa sellaista, minkä vain Jumala voi tehdä. Emme enää pyri voittamaan syntiä turvautumalla Kristuksen lisäksi omiin ponnistuksiimme. Tajuamme, että meidän puoleltamme tarvitaan vain vastaanottamista. Jotta saisimme Häneltä voiton, meidän tulee uskoa Hänen sanaansa, että Hän pelkästä armosta vapauttaa meidät juuri tällä hetkellä synnin vallasta. Ja kun uskomme Häneen tällä tavalla, niin se merkitsee, että tajuamme ja myönnämme Hänen tekevän meidän puolestamme sen, mihin itse emme pysty."

-Charles Trumbull-

[vaisuliini]

*
"Me siis yritämme turhaan itse vapautua vanhan Aadamin elämästä ja päästä kokemaan uuden Aadamin elämää, elämää Kristuksessa. Tällä taistelulla on oma arvonsa; tajuamme lopulta, että yrittämisemme on täysin tuloksetonta. Kun arkikristillisyytemme epäonnistuu surkeasti joka käänteessä, niin juuri sillä tavoin Isämme saa meidät vihdoin käsittämään, että Hän onnistuu meidän puolestamme. Hänen kielteinen valmistelutyönsä vie meidät lopulta siis Hänen myönteisen lupauksensa omistamiseen:"Varmasti luottaen siihen, että Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen päättävä Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä." "

-Miles J. Stanford/Vihreä kirja-