Yksin Raamattu?

[PetriFB]

Tanakh eli heprealainen Raamattu hepreankielisenä kanonisoitiin ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen. Niin sanotut juutalaiset apokryfikirjat (kreikaksi salaiset tai kätketyt kirjat) sekä pseudepigrapha kirjat (valheelliset) eivät kuuluneet hepreankieliseen Raamattuun, eli niitä ei hyväksytty Raamatun kaanoniin. https://www.jewishvirtuallibrary.org/js ... rypha.html

Deuterokanoninen sana tarkoittaa kirjan syntyneen vanhan testamentin kaanonin kuuluvien kirjojen jälkeen. Juutalaisuudessa deuterokanoniset kirjat eivät ole olleet pyhien kirjojen asemassa. Septuagintassa eli kreikankielisessä VT:ssa oli kuitenkin mukana joitakin apokryfikirjoja, mutta ei niillä ollut siltikään kaanonin eli Jumalan sanan auktoriteetin asemaa, vaan olivat osa juutalaista kirjallisuutta, jotka oli kirjoitettu Malakian kirjan (viimeinen Tanakhiin kirjoitettu kirja) kirjoittamisen jälkeen. Septuagintaan mukaan otetut apokryfikirjat oli mukana historiallisena sekä uskonnollisena tarkoituksessa, mutta ortodoksijuutalaiset (VT:hen uskovat) eivät ole pitäneet niitä kanonisina kirjoina.

[vaisuliini]

*
Se septuaginta on siis tällainen ja siinä on puiset "rullat" kuten kuvassa näkyy?

[JHK]

Käsittääkseni kaikki kirjat Jeesuksen aikaan olivat tuollaisia rullia. Joissakin oli puukahvat, joissakin vielä hienommat (hopeaa vaikkapa), toisissa ei ollut kahvoja ollenkaan. Yhteen rullaan sai usein mahtumaan useampia kirjoja, joten yksi rulla on voinut sisältää vaikkapa 5 Mooseksen kirjaa. Septuaginta tarkoittaa kreikankielisiä käännöksiä hepreankielisestä raamatusta, ei välttämättä jotain yhtä ja tiettyä teosta. Jotkut tutkijat muistaakseni sanovat myös, että käännöksiä (eli "septuagintoja") oli useampi.

[PetriFB]

Blum:

Jos joku sanoo ettemme ole juutalaisia viitaten siihen, että juutalaiset eivät pitäneet VT:n apokryfikirjoja Jumalan sanana, niin siihen voimme vastata seuraavasti. Jumala antoi juutalaisille sanansa ilmoituksen, joka heidän tuli säilyttää tuleville sukupolville. Koska Jumala on myös luvannut säilyttää sanansa ilmoituksen kansansa keskuudessa, niin voimme luottavaisin ja turvallisin mielin luottaa siihen, että VT:ssa ja UT:ssa olevat kirjat ovat Jumalan sanaa ja VT:n apokryfikirjat (kuten eivät myös UT:n apokryfikirjat) eivät ole Jumalan sanaa.

Siteeraan edellistä viestiäni:

Tanakh eli heprealainen Raamattu hepreankielisenä kanonisoitiin ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen. Niin sanotut juutalaiset apokryfikirjat (kreikaksi salaiset tai kätketyt kirjat) sekä pseudepigrapha kirjat (valheelliset) eivät kuuluneet hepreankieliseen Raamattuun, eli niitä ei hyväksytty Raamatun kaanoniin.

Deuterokanoninen sana tarkoittaa kirjan syntyneen vanhan testamentin kaanonin kuuluvien kirjojen jälkeen. Juutalaisuudessa deuterokanoniset kirjat eivät ole olleet pyhien kirjojen asemassa. Septuagintassa eli kreikankielisessä VT:ssa oli kuitenkin mukana joitakin apokryfikirjoja, mutta ei niillä ollut siltikään kaanonin eli Jumalan sanan auktoriteetin asemaa, vaan olivat osa juutalaista kirjallisuutta, jotka oli kirjoitettu Malakian kirjan (viimeinen Tanakhiin kirjoitettu kirja) kirjoittamisen jälkeen. Septuagintaan mukaan otetut apokryfikirjat oli mukana historiallisena sekä uskonnollisena tarkoituksessa, mutta ortodoksijuutalaiset (VT:hen uskovat) eivät ole pitäneet niitä kanonisina kirjoina.

Kuten toin esille esim. Eenokin kirjasta, niin sen sanoma on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

On erittäin tärkeää ymmärtää se kuka hyötyisi apokryfikirjojen kanonisoinnista ja yksi hyötyjä olisi RKK. Siksi tämäkään asia ei ole merkityksetön, vaan ansaitsee tämän huomion, koska RKK elää harhaopeista ja sen perusta perustuu harhaopeille. Siksi RKK hyötyisi todella paljon, jos me uskovina erehtyisimme ja lankeaisimme pitämään VT:n apokryfikirjoja kanonisina. Kannattaa ajatella tarkasti sekä rukoilla Jumalaa ettemme päätyisi sellaiseen ratkaisuun, joka ei ole Jumalan tahto ja sitä apokryfikirjat eivät ole.

2 Tim 3:15 Raamatun jakeen kautta tulee esille se, että on olemassa pyhät kirjoitukset, jotka ovat yhtä kuin Raamatun sana, eli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Timoteus ei tuntenut lapsuudestaan asti kaikkia Raamatun 66 kirjaa, sillä tämä kohta viittaa nimenomaan vanhaan testamenttiin. Mutta kun nyt luemme sen tässä ajassa, niin meille lapsuudesta asti pyhät kirjoitukset ovat koko Raamattu, eli VT ja UT. Tämä ulottuvuus on tässä mukana kun se aikanaan kirjoitettiin, sillä vaikkakin kirjoitushetkellä oli kyse VT:n kirjoista, niin nyt 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen meidän tulee ymmärtää Jumalan sanan koko ilmoituksen koostuvan VT:sta ja UT:sta, jonka me voimme lapsuudesta asti tietää ja tuntea jollakin tavalla.

KJV:n Psalmi 12 on alkutekstin mukainen käännös:

Psa 12:
6 The words of the LORD are pure words: as silver tried in a furnace of earth, purified seven times.
7 Thou shalt keep them, O LORD, thou shalt preserve them from this generation for ever.

Kun luet koko jaejakson, niin se sanoo Jumalan varjelevan sanansa ilmoituksen tästä sukupolvesta aina iankaikkisesti. Tällä sukupolvella tarkoitetaan juutalaisia, jolle ilmoitus on annettu ja sanat iankaikkisesti tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee sanansa ilmoituksen, antaen sen kokonaisena kaikille Jumalan seurakunnan sukupolville kaikkina aikoina.

VT:ssa on profetia Jeesuksesta ja Uudesta Liitosta, joten tässä valossa ne alkuseurakunnan uskovat, jotka kuolivat ennen kuin viimeinen UT:n kirja tuli valmiiksi eivät olleet ilman Jumalan sanan ilmoitusta koskien Uutta Liittoa ja Jeesusta. Kuitenkin Jumala aikanansa valmisti myös koko Uuden Testamentin ilmoituksen, koska Hän on luvannut varjella kansansa antamalla sille koko ilmoituksensa sanan, eli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoituksen.

On selvää, ettei koko Uuden Liiton kirjallista ilmoitusta ollut heti valmiina kun Jeesus oli kuollut ja Uuden Liiton seurakunta oli syntynyt. Mutta alkuseurakunnan uskovilla, jotka kuolivat ennen kuin koko UT oli valmis oli kuitenkin apostolien opetus Uuden Liiton järjestyksestä, joka sitten myös alkoi valmistumaan kirjalliseen muotoon. Tämä tarkoittaa sitä että heilläkin oli koko Jumalan sanan ilmoitus Pyhän Hengen voimassa, vaikkakaan ei kirjallisessa muodossa. Täten Jumalan sanan lupaus Jumalan sanan varjelemisesta toteutui heidänkin kohdallaan kuten myös meidän kohdalla, jolla on käytössä koko Jumalan sanan kirjallinen ilmoitus.

Olen sydämessäni täysin varma siitä ettei langenneiden enkelien ja ihmistyttärien jälkeläiset olleet yhtä pitkiä kuin Nooan arkki, eli n. 140 metriä pitkiä. Jumala kyllä tekee paljon ihmeellisiä asioita, mutta maan päällä ei ole koskaan elänyt 140 metrin pituisia jättiläisiä, eli 140 metrin pituisia ihmisjättiläisiä. Naisesta ei voi koskaan syntyä lasta, joka kasvaisi 140 metrin pituiseksi. Goljat, joka oli jättiläisten sukua, oli vain n. 3 metriä pitkä.

Raamatussa ei ole mitään hetkeä, jolloin Isä olisi antanut Jeesukselle nimityksen Ihmisen Poika. Ihmisen Pojalla tarkoitetaan Jeesusta, joka on iankaikkinen.

Raamatun mukaan esim. Psalmi 12:6,7 on hyvä ja pätevä peruste sille ettei ole olemassa Raamatun ulkopuolista Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitusta. Raamatun opetuksen mukaan Jumalan kansalla on Jumalan sanan ilmoitus, sillä Jumala varjelee ja antaa sanansa kaikille Jumalan seurakunnan sukupolville. Silloin kun uskomme sen mitä Raamattu opettaa, niin epävarmuus poistuu ja kykenemme ymmärtämään ja uskomaan myös sen ettei Raamatun ulkopuolella ole ulkopuolista Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitusta.

On hyvä jos voimme tutkia ja varmistua ja oppia perustelemaan sen, että Raamattu on ainoa Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Mutta jos epäröimme sitä ja pidämme mahdollisena että Raamatun ulkopuolella on ulkopuolista Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitusta, niin silloin olemme suuressa vaarassa eksyä ja eksymmekin jos nostamme Raamatun rinnalle Raamatun ulkopuolisen kirjoituksen, jolle annamme Raamatun auktoriteetin aseman.

[Blum]

PetriFB:

Jos joku sanoo ettemme ole juutalaisia viitaten siihen, että juutalaiset eivät pitäneet VT:n apokryfikirjoja Jumalan sanana, niin siihen voimme vastata seuraavasti. Jumala antoi juutalaisille sanansa ilmoituksen, joka heidän tuli säilyttää tuleville sukupolville. Koska Jumala on myös luvannut säilyttää sanansa ilmoituksen kansansa keskuudessa, niin voimme luottavaisin ja turvallisin mielin luottaa siihen, että VT:ssa ja UT:ssa olevat kirjat ovat Jumalan sanaa ja VT:n apokryfikirjat (kuten eivät myös UT:n apokryfikirjat) eivät ole Jumalan sanaa.

Siteeraan edellistä viestiäni:

Tanakh eli heprealainen Raamattu hepreankielisenä kanonisoitiin ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen. Niin sanotut juutalaiset apokryfikirjat (kreikaksi salaiset tai kätketyt kirjat) sekä pseudepigrapha kirjat (valheelliset) eivät kuuluneet hepreankieliseen Raamattuun, eli niitä ei hyväksytty Raamatun kaanoniin.

Deuterokanoninen sana tarkoittaa kirjan syntyneen vanhan testamentin kaanonin kuuluvien kirjojen jälkeen. Juutalaisuudessa deuterokanoniset kirjat eivät ole olleet pyhien kirjojen asemassa. Septuagintassa eli kreikankielisessä VT:ssa oli kuitenkin mukana joitakin apokryfikirjoja, mutta ei niillä ollut siltikään kaanonin eli Jumalan sanan auktoriteetin asemaa, vaan olivat osa juutalaista kirjallisuutta, jotka oli kirjoitettu Malakian kirjan (viimeinen Tanakhiin kirjoitettu kirja) kirjoittamisen jälkeen. Septuagintaan mukaan otetut apokryfikirjat oli mukana historiallisena sekä uskonnollisena tarkoituksessa, mutta ortodoksijuutalaiset (VT:hen uskovat) eivät ole pitäneet niitä kanonisina kirjoina.

Tässä on mielestäni oikeastaan ihan kehityskelpoista pohdintaa. Olettaen toki, että juutalaiset eivät missään historian vaiheessa ole edes keskustelleet siitä, pitäisikö apokryfisten tai deuterokanonisten kirjonen olla osa kaanonia. On kuitenkin tutkimuksen yleinen käsitys, että VT:n kaanon vakiintui vasta hyvin myöhään. Mutta jos siis voidaan osoittaa, että juutalaiset ovat aina tehneet jonkinlaisen eron meidän Vanhana testamenttina pitämiemme 39 kirjan sekä apokryfikirjojen välillä, on tässä mielestäni ihan hyviä kehitelmiä.

Ristiriitojen suhteen olen itse tullut erittäin varovaiseksi siinä mielessä, että minulle pitää olla erittäin selvät todisteet kahden asian ristiriitaisuudesta, jotta tunnustaisin niiden sitä todella olevan. Tämä ehkä johtuu siitä, että olen jo jonkin aikaa harrastanut Raamatun puolustamista: onhan tunnettu tosiasia, että monet näkevät Raamatussa ristiriitoja. Minä olen elämässäni paljon paneutunut näihin ristiriitoina pidettyihin raamatunkohtiin ja hyvin usein onkin paljastunut, että tarkemmalla tutkimisella ja selittämisellä se, mikä on aluksi vaikuttanut ristiriitaiselta, onkin lopulta osoittautunut ristiriidattomaksi. Tätä periaatetta yrittää harmonisoida näennäisiä ristiriitoja olen johdonmukaisuuden nimissä halunnut soveltaa myös muualle kuin Raamattuun.

Siten voisin kuvitella, että on ainakin joitakin apokryfikirjoihin uskovia, jotka harrastavat tällaista samanlaista harmonisointia ja jotka käyttävät samanlaisia selityksiä antaakseen apokryfikirjoista ristiriidattoman kuvan suhteessa meidän Raamattuumme. En ole tarkemmin perehtynyt tähän aiheeseen, mutta uskon, että myös apokryfikirjoissa voi olla myös joitakin näennäisiä ristiriitoja, jotka eivät kuitenkaan ole absoluuttisia.

On mielenkiintoista, kun joku sanoo: "apokryfikirjat ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa". Tähän toteamukseen oikeastaan sisältyy ennakko-oletus: sanoja on jo etukäteen päättänyt, mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei ole. Tämä siitä huolimatta, että olemme vasta keskustelemassa siitä, miten Jumalan sana määritellään. Jos jo etukäteen päättää mielessään, mikä on Jumalan sana, onko enää tarvetta keskustella sen määrittelystä?

Esimerkiksi minä voisin tarttua johonkin meidän Raamattumme näennäiseen ristiriitaan, vaikka johonkin yksittäiseen jakeeseen, joka ei minusta näytä sopivan yhteen muun Raamatun kanssa, ja voisin julistaa, että tuo jae on "ristiriidassa Raamatun kanssa". Tällöin siis tekisin kannanoton, että tuo jae ei tosiasiassa Raamattuun kuulu sen sijaan, että yrittäisin harmonisoida sitä ja mahdollisesti altistaa oman teologisen näkemykseni toisinmuotoutumiselle.

Tällä en halua sanoa, ettei apokryfikirjoissa todella olisi myös absoluuttisia, ratkaisemattomia ristiriitoja meidän 66 kirjamme kanssa.

On erittäin tärkeää ymmärtää se kuka hyötyisi apokryfikirjojen kanonisoinnista ja yksi hyötyjä olisi RKK. Siksi tämäkään asia ei ole merkityksetön, vaan ansaitsee tämän huomion, koska RKK elää harhaopeista ja sen perusta perustuu harhaopeille. Siksi RKK hyötyisi todella paljon, jos me uskovina erehtyisimme ja lankeaisimme pitämään VT:n apokryfikirjoja kanonisina.

Se ei ehkä ole merkityksetöntä, mutta todisteeksi apokryfikirjoja vastaan tuskin riittää se, että jokin pahana pidetty taho niistä hyötyisi.

2 Tim 3:15 Raamatun jakeen kautta tulee esille se, että on olemassa pyhät kirjoitukset, jotka ovat yhtä kuin Raamatun sana, eli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Timoteus ei tuntenut lapsuudestaan asti kaikkia Raamatun 66 kirjaa, sillä tämä kohta viittaa nimenomaan vanhaan testamenttiin. Mutta kun nyt luemme sen tässä ajassa, niin meille lapsuudesta asti pyhät kirjoitukset ovat koko Raamattu, eli VT ja UT. Tämä ulottuvuus on tässä mukana kun se aikanaan kirjoitettiin, sillä vaikkakin kirjoitushetkellä oli kyse VT:n kirjoista, niin nyt 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen meidän tulee ymmärtää Jumalan sanan koko ilmoituksen koostuvan VT:sta ja UT:sta, jonka me voimme lapsuudesta asti tietää ja tuntea jollakin tavalla.

Paavali kykeni kirjoittamaan (ainakin minä ymmärrän sen niin), että oli aika, jolloin pelkästään Vanha testamentti riitti pelastukseen. Voimme toki sisällyttää kyseisen jakeen mainitsemiin pyhiin kirjoituksiin myös Uuden testamentin, kyllä minäkin olen taipuvainen ajattelemaan, että sitä voi niin soveltaa. Mutta jos katsomme vain tätä jaetta kysymys kuuluu: mikä varmistaa, että noihin pyhiin kirjoituksiin ei voinut tulla lisää jotain muutakin kuin vain UT? Paavali ei nähtävästi jakeella tarkoittanut kirjoitushetkellä kuin Vanhaa testamenttia - me taas luemme mukaan myös Uuden testamentin. Jos kerran mukaan voi lukea muutakin, niin mikä rajoittaa tämän muun vain Uuteen testamenttiin?

Psa 12:
6 The words of the LORD are pure words: as silver tried in a furnace of earth, purified seven times.
7 Thou shalt keep them, O LORD, thou shalt preserve them from this generation for ever.

Kun luet koko jaejakson, niin se sanoo Jumalan varjelevan sanansa ilmoituksen tästä sukupolvesta aina iankaikkisesti. Tällä sukupolvella tarkoitetaan juutalaisia, jolle ilmoitus on annettu ja sanat iankaikkisesti tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee sanansa ilmoituksen, antaen sen kokonaisena kaikille Jumalan seurakunnan sukupolville kaikkina aikoina.

VT:ssa on profetia Jeesuksesta ja Uudesta Liitosta, joten tässä valossa ne alkuseurakunnan uskovat, jotka kuolivat ennen kuin viimeinen UT:n kirja tuli valmiiksi eivät olleet ilman Jumalan sanan ilmoitusta koskien Uutta Liittoa ja Jeesusta. Kuitenkin Jumala aikanansa valmisti myös koko Uuden Testamentin ilmoituksen, koska Hän on luvannut varjella kansansa antamalla sille koko ilmoituksensa sanan, eli Jumalan sanan auktoriteetin ilmoituksen.

On selvää, ettei koko Uuden Liiton kirjallista ilmoitusta ollut heti valmiina kun Jeesus oli kuollut ja Uuden Liiton seurakunta oli syntynyt. Mutta alkuseurakunnan uskovilla, jotka kuolivat ennen kuin koko UT oli valmis oli kuitenkin apostolien opetus Uuden Liiton järjestyksestä, joka sitten myös alkoi valmistumaan kirjalliseen muotoon. Tämä tarkoittaa sitä että heilläkin oli koko Jumalan sanan ilmoitus Pyhän Hengen voimassa, vaikkakaan ei kirjallisessa muodossa. Täten Jumalan sanan lupaus Jumalan sanan varjelemisesta toteutui heidänkin kohdallaan kuten myös meidän kohdalla, jolla on käytössä koko Jumalan sanan kirjallinen ilmoitus.

Minulle nousee kysymys, mistä kumpuaa tulkintasi, että Jumala antaa ilmoituksensa kokonaisena kaikille Jumalan seurakunnan sukupolville kaikkina aikoina? Miksi sana kokonainen? Ja mitä tarkoitat tässä Jumalan seurakunnalla? Psalmin kirjoittamisen aikaista juutalaista kansaa? Heillähän ei ollut koko ilmoitusta kaikkina aikoina, vaan se kirjoitettiin vähitellen. Jos taas Uuden liiton seurakuntaa, niin miksi? Mikä psalmissa antaisi ymmärtää niin, että se yhtäkkiä tarkoittaisikin Uuden liiton aikaa ja sitä, että kaikilla Uuden liiton sukupolvilla on ollut kokonainen Jumalan sana?

Olen sydämessäni täysin varma siitä ettei langenneiden enkelien ja ihmistyttärien jälkeläiset olleet yhtä pitkiä kuin Nooan arkki, eli n. 140 metriä pitkiä. Jumala kyllä tekee paljon ihmeellisiä asioita, mutta maan päällä ei ole koskaan elänyt 140 metrin pituisia jättiläisiä, eli 140 metrin pituisia ihmisjättiläisiä. Naisesta ei voi koskaan syntyä lasta, joka kasvaisi 140 metrin pituiseksi. Goljat, joka oli jättiläisten sukua, oli vain n. 3 metriä pitkä.

Pelkkä sydämen varmuus ei kuitenkaan kelpaa argumentiksi. Samoin se, että yksi jättiläinen oli vain noin kolmimetrinen, ei tee mahdottomaksi, että heitä ei olisi joskus ollut isompiakin.

Raamatussa ei ole mitään hetkeä, jolloin Isä olisi antanut Jeesukselle nimityksen Ihmisen Poika. Ihmisen Pojalla tarkoitetaan Jeesusta, joka on iankaikkinen.

Menee ehkä jo ohi aiheen, mutta kysyisin ihan mielenkiinnosta, mitä ajattelet Jeesuksen ihmisyydestä? Onko Hän ollut ihminen jo ennen kuin tuli lihaksi vai onko Hän ollut ihminen vasta lihaksitulemisestaan lähtien?

On hyvä jos voimme tutkia ja varmistua ja oppia perustelemaan sen, että Raamattu on ainoa Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Mutta jos epäröimme sitä ja pidämme mahdollisena että Raamatun ulkopuolella on ulkopuolista Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitusta, niin silloin olemme suuressa vaarassa eksyä ja eksymmekin jos nostamme Raamatun rinnalle Raamatun ulkopuolisen kirjoituksen, jolle annamme Raamatun auktoriteetin aseman.

Mielestäni näin on vain, jos totuus todella on se, että vain Raamattu on Jumalan sanaa.

[PetriFB]

Blum:

Kyllä juutalaistenkin keskuudessa oli kiistaa ja käsityksiä siitä mitkä kirjat kuuluvat Raamattuun (Tanakh). VT:n kaanon vakiintui ehkä siksi niin myöhään, koska Jumala antoi ilmoitukseensa koko ajan lisää kirjoituksia, joista viimeisin oli Malakian kirja. Ihminen voi erehtyä tulkinnoissaan, mutta juutalaiset onnistuivat kuitenkin kanonisoimaan Raamattuun kuuluvat 39 kirjaa. Se mikä on merkittävää, niin Ivan Panin löysi kaikista VT:n 39 kirjasta seitsemän numerokoodin, mutta VT:n apokryfikirjoissa ei ole tätä seitsemän luvun numerokoodia. Jumala merkkasi sanansa ilmoituksen laittamalla siihen seitsenluvun koodin, joka kertoo Jumalan täydellisyydestä ja Hänen täydellisistä teoistaan. Tämäkin todistaa sen ettei apokryfikirjat kuulu Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitukseen.

Jos tiedämme mikä on Jumalan sanaa, niin silloin voimme sanoa varmasti, että apokryfikirjat ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Sanoja voi etukäteen myös päättää edellä olevan lauseen, koska hän uskon kautta ymmärtää ja tietää mikä on Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus, jos näin ei olisi, niin silloin olisimme hukassa ja meille voitaisiin tarjoilla vaikka mitä harhoja Jumalan sanana.

Sen luulisi olevan jokaiselle uskovalle selvää mikä on Jumalan sanan ilmoitus jos hän on tullut uskoon ja saanut siinä vähän aikaa kasvaa Jumalan armosta. Raamattu kehottaa monessa uskomaan Jumalaan Raamatun sanan (Jumalan sanan) opetuksen mukaan. Koska näin on, niin silloin meidän pitää tietää mikä on Jumalan sanan ilmoitus, jos emme sitä vielä tiedä ja keskustelemme ja yritämme ottaa selvää mikä on Jumalan sanan ilmoitus, niin silloin olemme joko vasta uskoon tulleita tai sitten muuten vain epätietoisia tai jonkun ajatuksen tai väärän opetuksen harhauttamia.

Toki niinkin voi olla, että uskova etsii perusteluita sille miten voi todistaa muille, että Raamattu (VT ja UT) on yksistään Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Silloin tulisi jo kyllä tietää se mikä on Jumalan sanan ilmoitus, koska muuten sitä ei voi määritellä ja sanoa muille.

Jos joku sanoo, että Raamatussa on ristiriita, joka ei näytä sopivan yhteen muun Raamatun kanssa, niin sanoisin hänelle, että ristiriita ei ole Raamatussa, vaan sen omassa mielessä, joka näkee Raamatussa ristiriitoja. Sanoisin myös häntä kunnioittavasti ja rakastavasti ettei hän ole vielä ymmärtänyt Raamatun sanaa tarpeeksi ja siksi hän näkee siinä ristiriidan. Uskon kasvun ja ymmärryksen lisääntymisen myötä hän näkee ettei Raamatussa ole ristiriitoja.

Jos Raamattuun uskova Herran Jeesuksen opetuslapsi sanoo Raamatun olevan VT ja UT sekä jokin pahana pidetty taho sanoisi Raamattuun kuuluvan myös apokryfikirjat, niin se voisi puhutella sellaista, joka tietää sen pahana pidetyn tahon olevan eksyttäjä ja sitä kautta hänessä voisi vahvistua käsitys siitä, että Raamattuun kuuluu vain VT:n ja UT:n kirjat. Toki uskon kasvun kautta hän tulee ymmärtämään ettei apokryfikirjat kuulu Raamattuun.

UT:n kirjojen yhteinen sanoma, joka pitää yhtä totuuden kanssa ja niihin liittyvät VT:n profetaalliset ilmoitukset todistavat sen että nykyiset UT:n kirjat ainoastaan kuuluvat Uuteen Testamenttiin. Muista myös se että Psalmi 12 luvun mukaan Jumala on luvannut varjella sanansa kaikille Jumalan seurakunnan sukupolville kaikkina aikoina.

Jumalan ilmoitus on tullut esim. vanhan liiton aikana sen mukaan kun Jumala on ilmoittanut asioita, jotka tulevat muodostamaan kokonaisuuden. Kun Malakian kirja tuli valmiiksi, niin silloin oli koko VL:n liiton ajan ilmoitus tullut valmiiksi. Kaikkina aikoina Jumalan seurakunnalla on se osa ilmoituksesta valmiina mikä tarvitaan siihen tilanteeseen ja sen mukaan kun tarvittiin lisää ilmoitusta, niin se kirjattiin ylös. VT on syntynyt juuri näin. Heillä oli juuri se koko ilmoitus joka oli tarpeellista siihen aikaan ja sen mukaan kun Jumala näki hyväksi, niin Hän antoi lisää ilmoituksia kansalleen, joka sitten lopulta tuli täysin valmiiksi Malakian kirjan kautta.

Jumala on antanut opetuksensa, profetiat ja pelastushistoriansa aina tiettyinä ajanjaksoina, eli vähitellen, mutta silti jokaisella sukupolvella on ollut kokonainen Jumalan sana, sillä se oli ilmoitettu siihen pisteeseen asti missä he elivät.

Jeremian kautta annettiin lupaus Uudesta Liitosta, mutta se astui voimaan ja kirjoitettiin voimassa olevaksi Liitoksi vasta yli viisisataa vuotta profetian antamisen jälkeen. VL:n kansa eli VT:n pelastushistorian mukaisesti Jumalan koko ilmoituksen kanssa aina sen mukaan kun siihen tuli lisää ilmoituksia. Heillä ei ollut UT:n ilmoitusta, mutta he eivät sitä vielä edes tarvinneet ja heillä oli sen aikainen koko Jumalan sanan ilmoitus. Nyt tässä ajassa Jumalan sanan ilmoitukseen on lisätty koko UT:n ilmoitus ja näin Jumalan kansalla on koko Jumalan sanan ilmoitus. Jumalan kansalla tarkoitan Jumalan pelastamia ihmisiä, joiden kanssa Hän tehnyt Liiton olkoon se sitten ennen VL:n aikaa, VL:n ajassa tai nyt Uudessa Liitossa. Jumalan sanan koko ilmoitus tuli valmiiksi kun UT:n viimeinen kirja (ilmestyskirja) kirjattiin ylös.

Psalmi 12 kertoo siitä, että Jumala on luvannut varjella sanansa ilmoituksen niin juutalaisille kuin kaikille muillekin iankaikkisesti, jotka uskovat Jumalaan. Totta kai se silloin tarkoittaa sitä, että myös Uuden Liiton aikana Jumala varjelee sanansa ja antaa kansalleen Jumalan sanan auktoriteetin ilmoituksen.

Voin sanoa täydellä sydämen varmuudella ettei maailmassa ole koskaan asunut naisesta syntyneitä jättiläisiä, jotka ovat kasvaneet n. 140 metrin pituiseksi. Eikä maailmassa ole koskaan ollut jättiläisiä, jotka synnyttäisivät n. 140 metrin pituisia jättiläisiä. Se on mahdottomuus. Ajattele kuinka isoissa taloissa ja kaupungeissa he olisivat asuneet. Nykyiset talot (omakotitalo) ovat vähän yli kaksi kertaa (tai enemmän) korkeampia kuin ihmiset. Ajattele kuinka korkeissa taloissa jättiläiset olisivat asuneet. Tai ajattele sitä kuinka paljon yli 140 metriä pitkä ihminen painaisi. Kaksi metriä pitkä ihminen painaa helposti lähelle sataa kiloa tai sen yli. Jos arvioimme painon alakanttiin ja laskemme jokaiselle metrille 40 painokiloa, niin 140 metriä pitkä jättiläinen painaisi yli viisi tonnia. Kun hän seisoo kahdella jalalla, niin painopiste on suoraan alhaalla ja kun hän astuisi johonkin, niin siihen jäisi valtava kuoppa. En viitsi enempää ottaa esimerkkejä tästä asiasta. 140 metrin pituiset Eenokin kirjan jättiläiset ovat valhetta ei Raamatun sanan totuus. Tämän pitäisi jokaisen ymmärtää.

Jeesus tuli ihmiseksi lihan syntymisen kautta: Jumala tuli lihaksi ja asui ihmisten keskuudessa sanoo Raamatun sana.

Totuus on todella vain se, että Raamattu on Jumalan sanan ainoa auktoriteetin ilmoitus ja tämän oppii ymmärtämään jokainen uskova, joka on Jumalan armosta pelastettu ja uudestisyntynyt ylhäältä Jumalan Hengestä.

[Mr Kerimäki]

Omalta kohdalta ...luotan sellaiseen henkilöön kuin Jeesus ...Hänen pelastus työhönsä ja meidän entisten pakanoiden Pyhittämiseen .Siihen kuuluu kaikki maailman kansat .Kun Raamattu ilmoittaa evankeliumi asian ja kuinka se tullaan viemään kaikille kansoille tiedoksi niin silloin tulee loppu .Uskon siis Raamatun tekstissä olevaan julistukseen ,koska uskon.
Luotan myös Jeesuksen Pyhän Hengen kautta antamaan viisauteen niille ,jotka aikoinaan päätti kirkolliskokouksissaan ,mitä Raamatussa on ja mitä ei ole .Luotan siis Pyhän Hengen toimintaan ,joka meille kaikille annettiin silloin aikoinaan .Siinä voimassa ,joka on voimassaan ihmeellistä on varmasti tullut myös meille se tieto ,jonka Jumala haluaa meille (koko maailmalle) antaa.Jumala ei anna meille käärmettä kun pyydämme leipää ..tässä tapauksessa sanan leipää.
Raamatun sana on ollut se voima ,joka on murtanut vastustajat kautta aikojen ..se on ollut muurinmurtajana ,koska Pyhä Henki on toiminut myös ja innostanut ihmisiä lukemaan ja Hän on avannut sanaa.Voima itsessään kertoo siitä ,kuinka hyvää ja Pyhää tekstiä Raamatun teksti on.
Harhoja tulee ja menee ja ihmiset elävät ja kuolevat ,mutta Raamatun sana pysyy.Se ei katoa .

[vaisuliini]

*
Ok Jhk. No onko bibliassa noita apokryfikirjoja?

[JHK]

Biblia (Biblia: Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi) oli ensimmäinen kokonainen Raamatun suomennos, joka valmistui vuonna 1642. Siitä tehtiin uudet kieleltään ajanmukaistetut versiot vuosina 1683/85 ja 1776. Pienempiä kielellisiä korjauksia tehtiin vielä 1800-luvulla. Nykyään Biblialla tarkoitetaan usein juuri uusinta versiota, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon raamatunkäännökseksi vuonna 1776. Sen korvasi uudempi käännös, jota nykyisin kutsutaan Pyhäksi Raamatuksi, vuosina 1933/38.

Useissa Biblian laitoksissa ovat mukana myös Vanhan testamentin apokryfiset kirjat toisin kuin yleensä uudemmissa käännöksissä suurikokoisia perheraamattuja lukuun ottamatta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Biblia

Vastaus kysymykseesi: Biblioissa oli usein mukana VT:n apokryfit. Minun bibliassani niitä ei ole, mutta kyseessä on hyvin pienikokoinen versio.

[Blum]

PetriFB:

Se mikä on merkittävää, niin Ivan Panin löysi kaikista VT:n 39 kirjasta seitsemän numerokoodin, mutta VT:n apokryfikirjoissa ei ole tätä seitsemän luvun numerokoodia. Jumala merkkasi sanansa ilmoituksen laittamalla siihen seitsenluvun koodin, joka kertoo Jumalan täydellisyydestä ja Hänen täydellisistä teoistaan. Tämäkin todistaa sen ettei apokryfikirjat kuulu Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitukseen.

Minkälaisen numerokoodin? Selitätkö tarkemmin? Olisin kiinnostunut kuulemaan.

Jos tiedämme mikä on Jumalan sanaa, niin silloin voimme sanoa varmasti, että apokryfikirjat ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Sanoja voi etukäteen myös päättää edellä olevan lauseen, koska hän uskon kautta ymmärtää ja tietää mikä on Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus, jos näin ei olisi, niin silloin olisimme hukassa ja meille voitaisiin tarjoilla vaikka mitä harhoja Jumalan sanana.

Uskon kautta ymmärtää? Eli ensin päätetään lopputulos ja sitten aletaan etsiä sille tukea? Eikö meidän ennemminkin tulisi mukauttaa lopputuloksemme/johtopäätöksemme siihen, mitä todisteet ja perusteet kertovat? Jos lopputulos päätetään etukäteen, eikö silloin ole vaarana, että alamme todistusaineistoa käsitellessämme olla mielivaltaisia ja epärehellisiä, jotta päätyisimme ennalta valitsemaamme lopputulokseen?

Sen luulisi olevan jokaiselle uskovalle selvää mikä on Jumalan sanan ilmoitus jos hän on tullut uskoon ja saanut siinä vähän aikaa kasvaa Jumalan armosta. Raamattu kehottaa monessa uskomaan Jumalaan Raamatun sanan (Jumalan sanan) opetuksen mukaan. Koska näin on, niin silloin meidän pitää tietää mikä on Jumalan sanan ilmoitus, jos emme sitä vielä tiedä ja keskustelemme ja yritämme ottaa selvää mikä on Jumalan sanan ilmoitus, niin silloin olemme joko vasta uskoon tulleita tai sitten muuten vain epätietoisia tai jonkun ajatuksen tai väärän opetuksen harhauttamia.

Itse asiassa se, mikä on Jumalan sanan ilmoitus, vaikuttaa olevan tänä päivänä hyvin epäselvää, mikä tulee esille esimerkiksi siinä, että käsityksiä Raamatun kaanonin rajoista on hyvin monenlaisia. Minulle itselleni on tällä hetkellä selvää (tosin osittain sokean uskon varaisesti), että ainakin Raamattu on Jumalan sanaa. Raamatun ansiosta olenkin sitten saanut kasvaa uskossani ja olen sen lupauksille elämääni perustanut. Mutta toistaiseksi en ole saanut tyydyttäviä perusteita voidakseni julistaa, että Jumalan sana rajoittuu vain Raamattuun. Tämä kysymys on omalla kohdallani edelleen etsinnän alla.

Toki niinkin voi olla, että uskova etsii perusteluita sille miten voi todistaa muille, että Raamattu (VT ja UT) on yksistään Jumalan sanan auktoriteetin ilmoitus. Silloin tulisi jo kyllä tietää se mikä on Jumalan sanan ilmoitus, koska muuten sitä ei voi määritellä ja sanoa muille.

Itse en ole ainakaan ihan tällainen ihminen. En pyri tällä hetkellä todistamaan muille, että 66 kirjaa ovat yksin Raamattu, sillä yritän vasta ottaa asiasta selvää. Eli en vielä ainakaan tiedä täsmällisesti, missä Jumalan sanan ilmoituksen rajat kulkevat.

Jos joku sanoo, että Raamatussa on ristiriita, joka ei näytä sopivan yhteen muun Raamatun kanssa, niin sanoisin hänelle, että ristiriita ei ole Raamatussa, vaan sen omassa mielessä, joka näkee Raamatussa ristiriitoja. Sanoisin myös häntä kunnioittavasti ja rakastavasti ettei hän ole vielä ymmärtänyt Raamatun sanaa tarpeeksi ja siksi hän näkee siinä ristiriidan. Uskon kasvun ja ymmärryksen lisääntymisen myötä hän näkee ettei Raamatussa ole ristiriitoja.

Entä jos joku sanoisi sinulle nämä samat sanat tarkoittaen apokryfikirjoja verrattuna meidän Raamattuumme? Että ristiriita on vain mielessäsi tai että et ole vielä ymmärtänyt tarpeeksi? En edelleenkään tarkoita, etteikö apokryfikirjoissa olisi ristiriitoja meidän Raamattumme kanssa, haluan vain herättää ajattelemaan asiaa toiselta kantilta.

Psalmi 12 kertoo siitä, että Jumala on luvannut varjella sanansa ilmoituksen niin juutalaisille kuin kaikille muillekin iankaikkisesti, jotka uskovat Jumalaan. Totta kai se silloin tarkoittaa sitä, että myös Uuden Liiton aikana Jumala varjelee sanansa ja antaa kansalleen Jumalan sanan auktoriteetin ilmoituksen.

Tutkin vähän tuota psalmia ja tulkintasi siitä herätti kysymyksen. Sinun mukaasi alkutekstin mukainen käännös on tämä:

Psa 12:
6 The words of the LORD are pure words: as silver tried in a furnace of earth, purified seven times.
7 Thou shalt keep them, O LORD, thou shalt preserve them from this generation for ever. KJV (Alkutekstin mukainen käännös)

Sinun mukaasi siis käsittääkseni jakeessa 7 esiintyvä sana ’them’ viittaisi jakeessa 6 mainittuihin sanoihin, jolloin viesti olisi se, että Jumala varjelee sanojaan.

Tutkin kuitenkin hieman hepreankielistä tekstiä tässä kohden. Hepreassahan on sellainen piirre, kuten monessa muussakin kielessä, että sanat voivat saada sukupuolen. Jakeessa 6 esiintyy sana אמרה (joka siis on käännetty sanalla ’words’, ’sanat’), joka on feminiinisukuinen sana. Jakeessa 7 puolestaan sanojen ’keep’ ja ’preserve’ objektit eli näiden sanojen ilmaisemat tekemisen (varjelemisen ja suojelemisen) kohteet on ilmaistu hepreassa tyypillisellä tavalla: liittämällä suffiksi verbien perään. Hepreassa myös suffikseilla on sukunsa, ja jakeessa 7 on tietääkseni käytetty maskuliinisuffikseja.

Joten miten selität sen, että feminiinisukuiseen sanaan ’words’ viitattaisiinkin maskuliinisukuisilla suffikseilla? Oletukseni on, että tämä kieliopillinen ongelma poistuisi, jos ymmärtäisimmekin suffiksit niin, että ne viittaavat jakeessa 5 mainittuihin kurjiin ja köyhiin, joihin tietääkseni ei olisi kieliopin puitteissa väärin viitata maskuliinisilla suffikseilla.

Tämä siis ihan kysymyksenä sen perusteella, miltä minusta näyttää. En itse ole heprean ekspertti, vaikka yliopistossa olenkin suorittanut siitä 10 opintopisteen kurssin. Tähän kommenttiini käytin tätä nettisivua apuna: https://www.kjvonly.org/doug/kutilek_why_psalm.htm (huom. sivun nimestä huolimatta se näyttäisi olevan KJV-onlyismin vastainen sivusto).

Voin sanoa täydellä sydämen varmuudella ettei maailmassa ole koskaan asunut naisesta syntyneitä jättiläisiä, jotka ovat kasvaneet n. 140 metrin pituiseksi. Eikä maailmassa ole koskaan ollut jättiläisiä, jotka synnyttäisivät n. 140 metrin pituisia jättiläisiä. Se on mahdottomuus. Ajattele kuinka isoissa taloissa ja kaupungeissa he olisivat asuneet. Nykyiset talot (omakotitalo) ovat vähän yli kaksi kertaa (tai enemmän) korkeampia kuin ihmiset. Ajattele kuinka korkeissa taloissa jättiläiset olisivat asuneet. Tai ajattele sitä kuinka paljon yli 140 metriä pitkä ihminen painaisi. Kaksi metriä pitkä ihminen painaa helposti lähelle sataa kiloa tai sen yli. Jos arvioimme painon alakanttiin ja laskemme jokaiselle metrille 40 painokiloa, niin 140 metriä pitkä jättiläinen painaisi yli viisi tonnia. Kun hän seisoo kahdella jalalla, niin painopiste on suoraan alhaalla ja kun hän astuisi johonkin, niin siihen jäisi valtava kuoppa. En viitsi enempää ottaa esimerkkejä tästä asiasta. 140 metrin pituiset Eenokin kirjan jättiläiset ovat valhetta ei Raamatun sanan totuus. Tämän pitäisi jokaisen ymmärtää.

Minä taas uskon, että mikään ei ole mahdotonta. Sanooko Eenokin kirja, että nuo jättiläiset olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan täysin verrattavissa normaaleihin ihmisiin? Onko mahdotonta, että he olisivat olleet ainakin osittain taivaallisia olentoja ja siten heidän elämänsä olisi ollut erilaista? Ja vaikka he olisivatkin olleet samanlaisia, niin miksi esimerkiksi yliluonnolliselle Jumalalle olisi ollut mahdotonta mahdollistaa heidän elämänsä luonnonlait ylittävästi?