Mikko Murpatti kirjoitti:Lily kirjoitti:
Mr.Kerimäki, Mikko ja Tanu, jos teitä kohtaan tehdään väärin, niin miten siihen suhtaudutte?
Olen päättänyt , että en teeskentele, anna valheellisesti väärin ymmärtää minusta asioita, tai esitä mitään joten tässä rehelliset vastaukset kysymyksiisi:
Riippuu väärintekijästä ja millätavalla hän tekee väärin minua kohtaan.
Kerrotteko tuolle väärintekijälle Pyhän Hengen voimassa evankeliumia, siitä miten Jumala haluaa pelastaa tuon väärintekijän?
En tiedä, voi olla että kerron tai sitten en kerro, riippuu vähän tilanteesta. Luultavasti en kerro, vaikka pitäisi kertoa.
Vaiko, säntäätte pahantekijän kimppuun LIHANNE VOIMASSA?
Riippuu mitä on tehty tai ollaan tekemässä. Jos joku vaikka yrittäisi tehdä väkivaltaa vaimolleni tai jollekkin lapselle eli minä en olisi kräsijänä niin varmasti menisin väliin fyysisesti ja tekisin mitä tahansa että fyysinen vahingoittaminen loppuu.
Jos itselleni tehtäisiin pahaa koittaisin juosta karkuun, mutta puolustaisin henkeäni jos koisin henkeni olevan uhattuna. Näin ei tulisi toimia, mutta näin luultavasti toimisin.
Kumpi noista on se mitä Herra haluaa? Kumpaa teki Jeesus? Kumpaa teki apostolit?
Jeesus ja apostolit tekivät näissä tilanteissa sen mihin saivat voimaa Jumalalta, ja mihin heidän uskonsa riitti.
Minun uskoni ja voimani eivät yllä samalle tasolle. Vesi ei itselläni muutu viiniksi, suuria Jumalan voiman tunnustekoja ei minussa näy ja joskus jopa anteeksiantaminen ja siunaaminenkin on vaikeaa. Näistä suurista Raamatun odotuksista on aina helppo puhua mutta ne ovat vaikea toteuttaa.
Monellako meistä on uskoa se kuuluisa sinapinsiemen? Moniko vuori on siirtrynyt sillä sinapinsiemenellä? Vai onko niin, että vuori ei siirry ja uskoa ei ole edes sitä sinapinsiementä? ( Luuk. 17:6 )
Minä en ole Herra Jeesuksen tai apostoli Paavalin tasolla, olen pieni ja surkea sekä itsepäinen ja vajaavainen palvelija , jossa on Herralla vielä paljon kuritettavaa ja pyhitettävää.
Pysähtykää nyt hetkeksi miettimään, miten aito rakkaus näkyy.
Meidän tulee siunata. Meidän tulee kääntää toinenkin poski ( samalla voi vaikka kertoa että kuinka paljon Jeesus rakastaa), jos joku pyytää jotain, niin annetaan jne.
Joskus onnistuu, joskus ei. Tästäkin on helppo puhua ja luoda itsestään kovinkin hurskas ja oikeamielinen mielikuva, mutta minä en siihen sorru vaan sanon vain rehellisesti , että näin pitäisi tehdä mutta en aina siihen pysty ja kykene.
Täällä ollaan hurskaana puolustamassa "Jumalan kristittyä Suomea" pakolaisilta, mutta millä tavalla ja onko lähimmäisen rakkaus sydämmessä. Jos ei ole, niin silloinhan siellä on lihaa, kovuutta ja ehkä jopa kenties vihaa.
Näin on ja lisäisin listaan vielä että pelkoa. On sielä sydämessä jotain muutakin joka listasta puuttuu eli realismia ja tosiasioiden näkemistä.
Ennen kuin joku ennättää laittamaan Raamatunkohdan jossa lukee "Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa" niin sanon jo heti kättelyssä , että meillä kenelläkään ei yhden yhdelläkään kristityllä ole täydellistä rakkautta, sitä on vain Jumalalla.
Jokaisella meistä on pelkoja ja paljon onkin, joka muuta väittää valehtelee, tai sitten ei rakasta lähimmäisiään, sillä heidän puolesta me pelkäämme itsellämme ei niin väliä ole.
En tarkoita ketään loukata, mutta veljet ja sisaret, meillä on pikkuhiljaa kiire. Ajat huononee ja meidän tulisi olla Jeesuksen seuraaji jotta työ saadaan tehtyä. Alkaisimmeko enenemässä määrin hakkaamaan sitä meidän omaa lihaa ristille, niin se ei olisi Herran työn esteenä?
En minäkään tahdo ketään loukata, vaan herätellä.
Ei ole mikään "sen kus nouset ylös ja viet roskat pihalle" -asia vaan liha panee joka käänteessä hanttiin ja vastaan. Se ei nöyrry tahtoomme ja naulaaminen on kovin kivuliasta ja vastenmielistä.
Et sinäkään ole lihaasi naulannut ristille vaan se on sinullakin esteenä ja laittamassa kampoihin siihen päivään asti kunnes kuolet. Jumalan työ tulee 100% varmuudella tehtyä, Jumala pitää siitä huolen ja käyttää meitä apunaan sen verran kuin meistä apua on.
Puhun itselleni, niin kuin muillekkin. Jokainen meistä tietää mistä tulee parannusta tehdä, Pyhä Henki puhukoon siinä sydämiimme.
Olkaa kaikki siunattuja Herramme Jeesuksen nimeen!
Lista siitä mistä pitää parannusta tehdä on 1050 kappaletta pitkä (
https://www.cai.org/bible-studies/1050- ... t-commands ).
Herra tässä meitä auttakoon ja kertokoon missä järjestyksessä asiat tapahtuvat, taitaa itse kukin pyhitys enemmän jäädä tuonne 50 kappaleen kieppeille kuin 1050.
Jotain varmasti ärsyttää kun tuon asiat näin kaunistelematta esille nykyään, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että jos en rehellisesti peilaa itseäni Raamatun sanaan ja näe vajaavaisuuttani, lihallisuuttani ja epäonnistumisiani en koskaan pyhity eteenpäin , vaan jään siihen missä olen.
Enkä halua luoda uskovien keskuudessa itsestäni valheellista kuvaa jonain suurena Herran miehenä, jolla on viisaus ja taito vaan mielummin tuon vajavaisuuteni ja heikkouteni sekä kypsymättömyyteni esille, sillä saatana tahtoo, että uskovaiset esittäisivät pyhempiä ja suurempia uskovia kuin ovatkaan ja näin he ottavat itselleen suuren taakan harteilleen kun koittavat vaeltaa kuin apostolit konsanaan ja uskon suuret isät, vaikka ovat uskossa olleet muutaman vuoden ja ovat hengellisiä vauvoja ja kapinoitsevia kurittomia joilla tahto hyvän tekemiseen on, mutta voimaa ei ole.
Mikon kanssa hyvin pitkäti olen samaa mieltä.
Omia kommentteja lisään. En osaa toisten tekstejä lainat tuolloin pätkissä, joten
saattaa tulla sekavaa kirjoitusta, pahoittelut siitä.
Mr.Kerimäki, Mikko ja Tanu, jos teitä kohtaan tehdään väärin, niin miten siihen suhtaudutte?
Kerrotteko tuolle väärintekijälle Pyhän Hengen voimassa evankeliumia, siitä miten Jumala haluaa pelastaa tuon väärintekijän?
Vaiko, säntäätte pahantekijän kimppuun LIHANNE VOIMASSA?Koska yhä olen äkkipikainen ja helposti kiivastuva, niin kun joku rikkoo minua vastaan (omasta mielestäni), niin kyllä yhä suutun
ja saatan sanoa takaisin jne. Jälkeenpäin nolottaa ja omatunto soimaa ja olen huomennut, että parhaiten riidat hoituu kun
antaa itse periksi ja ottaa kaiken syyn omille niskoille ja vie asian Herralle.
Väkivaltatilanteista en tiedä kun ei ole onneksi kohdalle osunut uskossa ollessa. Mutta jos läheisiäni kohtaan joku tekisi väkivaltaa ja
olisin paikalla, niin en varmasti katsoisi sivusta. Vaan totta ihmeessä menisin väliin. Toivottavasti ei koskaan kyseiseen tilanteeseen joudu.
Ketään en halua vahingoittaa, mutta en kyllä sivustakaan katso jos heikompia väkivallalla uhataan. Olen lapsillekin sanonut, että jos
tulee tosi hätä, niin voi huutaa Jeesusta avuksi, vaikka ihan mielessään. Mutta vaikea olisi tuollainen tilanne ja en todellakaan osaa
varmasti sanoa, että miten toimisin.
Kerrotteko tuolle väärintekijälle Pyhän Hengen voimassa evankeliumia, siitä miten Jumala haluaa pelastaa tuon väärintekijän?Jälkeenpäin ehkä joo jos tulee tilaisuus, mutta tilanteen ollessa ns. päällä, tuskin tuosta mitään hyötyä olisi. En tiedä. Yleensäkin kaikki toiminta pitäisi lähteä
lähimmäisen rakkaudesta, mutta ei ole tosiaan kovin helppoa kaikkia lähimmäsisiä joka tilanteessa rakastaa.
Kaikkien kanssa tulisi pyrkiä elämään sovussa jos vaan mahdollista. Ja se on selvä että joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.
Luottamus Jumalaan on parempi kuin mitkään aseet tai väkivalta, mutta jos oikeasti joku hyökkäisi vaikka lasteni kimppuun, niin varmasti
tekisin kaikkeni ja menisin väliin. Ehkä se luottamaus Jumalaan onkin sitä, että luotan siihen että Jumala ei näitä tilanteita edes
kohdalleni tuo. Ja jos joskus tuollainen tilanne tulee, niin sitten Jumala antaa voimia kestää sen. Tämä on pahin pelkoni ja murheeni tässä
maailmassa. Siis että läheisiäni joku vahingoittaa.
Täällä ollaan hurskaana puolustamassa "Jumalan kristittyä Suomea" pakolaisilta, mutta millä tavalla ja onko lähimmäisen rakkaus sydämmessä. Jos ei ole, niin silloinhan siellä on lihaa, kovuutta ja ehkä jopa kenties vihaa. Itse en ole puolustamassa mitään "Jumalan kristittyä Suomea" pakolaisilta. Suomi ei ole kuin tapakristitty maa nykyään, mutta silti Suomenkin lait pohjautuvat
Raamattuun. Ja kyllä se harmittaa, kun tänne päästetään tarkoituksella turisteja, joilla ei oikeasti ole mitään hätää. Miksi pitäisi hyväksyä se, että Suomi on pian
islamilainen maa, jos pian ei laiteta rajoja kiinni? Ei pitäisi sallia edes lähimmäisen rakkauden nimissä tällaista järjettömyyttä, mikä nyt on meneillään.
Muslimit ovat saatanan eksyttämiä ihmisparkoja, kuten kuka tahansa uudestisyntymätön ihminen. Heille on nyt hyvä tilaisuus kertoa Jeesuksesta ja hänen
tarjoamastaan pelastuksesta. Moni muslimi on varmasti ihan väsynyt tappamiseen, väkivaltaan ja vihaamiseen, johon islam kannustaa ja jopa pakottaa.
Silti en usko että on Jumalan tahto, että Suomesta tulee islamilainen maa. Miten epäjumalanpalvonnan lisääntyminen ja sen mukanaan tuoma tappaminen ja
väkivalta voisi olla Jumalan tahto? Jumala ei varmasti salli muslimien tänne tuloa sen vuoksi, että joku muslimi voi siten tulla uskoon. Vaan Jumala sallii tämän
tapahtuvan suomalaisten syntien vuoksi.
En tarkoita ketään loukata, mutta veljet ja sisaret, meillä on pikkuhiljaa kiire. Ajat huononee ja meidän tulisi olla Jeesuksen seuraaji jotta työ saadaan tehtyä. Alkaisimmeko enenemässä määrin hakkaamaan sitä meidän omaa lihaa ristille, niin se ei olisi Herran työn esteenä?Mihin meillä on kiire? Mikä työ meidän tulee saada tehtyä?
Vaikka tietäisin että Jeesus tulee huomenna, niin en silti alkaisi kiirehtiä. Mielestäni Jumalan mielen mukaisia asioita tai jumalan valtakunnan työtä ei voi
tehdä kiireessä, vaan levosta ja rauhasta käsin. Myöskään itseään ei voi yrittää kiireessä muuttaa, vaan sekin tapahtuu Jumalan aikataulujen mukaan.
Puhun itselleni, niin kuin muillekkin. Jokainen meistä tietää mistä tulee parannusta tehdä, Pyhä Henki puhukoon siinä sydämiimme.
Olkaa kaikki siunattuja Herramme Jeesuksen nimeen!Itselläni on niin paljon parannettavaa vähän joka asiassa, että välillä meinaa ihan masentaa. Esim. omassa suhtautumisessa vaimoon ja lapsiin ja
muihin läheisiin, on vielä paljon parannettavaa. Puhumattakaan suhtautumisesta muihin ihmisiin. En osaa rukoilla oikein ja kestäväisesti, enkä tutkia Raamattua.
Uskovien yhteys on ollut pitkään todella satunnaista. Silti uskon ja luotan, että kelpaan tällaisena Jumalalle. Parannusta koitan joka päivä tehdä.
Luotan että rakastava Isä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä sen mukaan kuin Hänen tahtonsa on.
Ei ole minunkaan tarkoitus ketään loukata tai pahoittaa kenenkään mieltä.
Kiitos pysäyttävästä kirjoituksesta, Lily.
Ahdistaa tällainen veljien ja sisarten välinen riitely ja nokittelu.
Ihan kuten Mikko mainitsi, niin meidän tulisi pitää veljiä ja sisaria itseä parempina, eikä heti syyttää jos joku on mielestämme
jossain asiassa väärässä. Meillä on kuitenkin kaikilla sama rakas Jeesus.

Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.