Helsingissä muslimit marssivat

[Lily]

Minä olen lukenut jo alle 10 vuotiaana kirjoja joissa kerrotaan kunniamurhista ja naisten kohtaloista islamimaissa. Kamalan järkyttävää luettavaa, miten naisen asema on kuin eläimellä jos edes niinkään hyvä. Jos jotakin uskontoa, niin Islamia olen inhonnut.

En minäkään haluaisi lapsieni kasvavan Islamin keskellä, onneksi minulla on lapset poikia, eikä tyttöjä.

Meidän maailmassa tapahtuu valtavan suuria muutoksia ja ikävä kyllä nuo pakolaiset ovat jäädäkseen, EMME VOI SILLE MITÄÄN, vai miten ajattelit Mr. Kerimäki saada heidät täältä pois??

Kyllähän se on ihan selvää, että vaikka suurin osa suomalaisista haluaa irti eu:sta ja eurosta, niin niin ei tule käymään!

Suomi ja itsenäisyys on mennyttä jo aikaa sitten ja sille ei voi enää mitään. Raamattu sanoo, että asiat menevät vaan lisää sekaisin ja huonommaksi, ei me voida muuta kuin rukoilla ja olla suolana ja valoja.

Ajatteletko Mr.kerimäki että kun noin ajattelet, miten kirjoitit, että susta loistaa Jeesuksen rakkaus jotakin muslimia kohtaan kun hänet tapaat, että olisit todistuksena Herrasta?

[iinuliinu]

Laitan tähän Tapani Suonnon opetuksen, missä minusta on hyvin kerrottu kuinka kannattaa
suhtautua aikaan jossa elämme;

https://www.onewaymission.fi/index.php/ ... tulee-pian

[JHK]

mr. Kerimäki:

meille annettiin tehtävä tietääkseni Kuninkaan suulla ?? Tehdä kansat Jeesuksen opetuslapsiksi.Meillä suomessa tämä on onnistunut ja meillä ainakin yritetään kasvattaa ja antaa perusymmärrys kristillisyyteen ja siitä jokainen voi tehdä aikuisena johtopäätökset haluaako ottaa Kristuksen vastaan vai ei .
En todella ymmärrä kristittyjä ,jotka haluavat antaa meidän maan saatanalle ....ei vaikka selittäis millä selityksillä ,kuinka mukavaa jne jne .
Tämä on taistelu saatanaa vastaan ,jossa meidän kristittyjen tulisi pitää maa kristittynä kun se on kertaalleen aikanaan voitettu .

Ei Suomea voittanut kristinuskolle kristikunnan hurskaus, vaan Ruotsin kuninkaan miekka. Samainen kalpa piti myös "Herran pelon" suomalaisten sydämissä.

[Joel.A]

Kysymys Kerimäelle (muutkin voi miettiä).

Otetaan villi esimerkki.

1000 ihmisen lauma "muslimeita" lähtee pakoon jotakin esim sotaa. Tämä lauma tulee suomeen ja täällä ollessa noista 1000:sta yksi tulee uskoon, mutta ilman että tuo 999 ei ois lähtenyt ei olisi päässyt lähtemään myöskään tuo yksi henkilö joka tuli myöhemmin Suomessa uskoon.

Oliko ollut siis hyvä, että tuo 999 olis jäänyt tuonne kotimaahansa?

laitetaan viel sen verran pökköä pessään, että tuo 999:ihmisen joukko saa paljon pahaa aikaan täällä suomessa.

Olisi ollut hyvä jos 999 olisi jääneet kotimaahansa.

Ihminen voi tulla uskoon ihan missä maailmankolkassa tahansa. Raamattu ei opeta , että kansojen on matkattava kristillisiin maihin voidakseen tulla uskoon....

Ei opeta ei. Hain vaan lähinnä sitä, että useasti asiat johdattuvat niin, että meneminen johonkin toiseen paikkaan voi olla johdatusta uskoon tulemiselle ja myös monesti voi olla niin, että siihen matkaamiseen tarvitaan muitakin jumalattomia.

Mitä tapahtuikaan Paavalinkin elämälle, kun hän lähti joukkoineen sotimaan kristittyjä vastaan?

Minusta olisi ollut hyvä, että tuo 999 lähti matkaa, jotta tuo yksi johdattui pelastuksen tielle. Koska tuo yksi voi olla kuka tahansa meistä esim: vaikka sinä Mikko.

[Aamu-Usva]

Näin minäkin ajattelen kuin JHK. Ei todellista uskoa ole missään vaiheessa tullut suomalaisten sydämiin kansana.

Nykyisin vakaumukselliset kristityt vastustavat islamia ja homoutta. Homot eivät hyväksy vakaumuksellista uskonnollisuutta, oli uskonto mikä hyvänsä. Muslimit vastustavat homoutta kuolemaan asti. Kaikki vastustavat vähän kaikkia.

Toivoisin, että Jeesukseen uskovat voisivat tulla tunnetuiksi lempeydestään myös homojen ja muslimien keskuudessa. Jos joku on homo, niin ei hänelle auta paasata, että älä ole homo. En usko, että hän voi sille mitään sen enempää kuin todella pohjille päässyt alkoholisti voi lopettaa juomista vain, koska joku ulkopuolinen henkilö siitä hänelle paasaa. Varmaan suurin osa homoista haluaisi olla ihan taviksia ja perustaa ihan tavallisella tavalla ihan tavallisen perheen. Suurin osa narkkareistakin haluaisi olla ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, joita ympärillä oleva yhteiskunta voisi kunnioittaa. Tässä maailmassa vain vaikuttavat sellaiset pahuuden voimat, jotka pitävät ihmisraukkoja sidottuina kaikenlaiseen pahuuteen. Ja meistäkin jokainen elää jossain määrin tämän maailman pahuudessa siihen asti, kunnes pääsemme lopullisesti tästä maailmasta pois.

Kunpa syntien sitomat ihmiset saisivat meissä tai jollain tavalla jossain nähdä Jumalan armahtavan rakkauden, joka vetää parannukseen. Silloin parannus ei ole ulkoista kuoren kiillottamista, vaan todellista sisäisen ihmisen muutosta. Minun sydämeeni laskeutui jotenkin raskaana tämä asia nyt. Olen itse sortunut välillä kovuuteen ja ikään kuin pakottamaan heikkoja ihmisraukkoja paremmalle tielle. Sekin on lähtenyt rakkaudesta. Minulla on hyvin rakkaita ihmisiä, joiden haluaisin niin kovasti nousevan niin syvältä Jumalan valoon. Kun kuulin taas yhden minulle niin rakkaan lähteneen väärille teille, vaikka hänellä on niin paljon pelissä, niin sorruin sanomaan hänelle melko tiukasti. Sen jälkeen tuli kyllä huono omatunto. Kunpa olisin vain pysynyt Jumalan hyvyydessä ja sanonut lempeästi. Hän kyllä tietää tehneensä väärin ja kokee sen nahoissaan. Riittää, että koko maailma tuomitsee. Ylhäältä päin katsoo paheksuen niin moni. Jospa joku katsoisi silmiin samalta tasolta ja näkisi silmissä ihmisen.

Oli ihminen nimellisesti minkä tahansa uskonnon edustaja tai minkä tahansa synnin tekijä, niin meidän Herramme menisi hänen luokseen ja ojentaisi auttavan kätensä.

[lonelyrider]

En ymmärrä, miksi mahdollinen "yhden tai useamman muslimin" kääntymys, tekee itse pakolaiskriisistä jotain sellaista "odotusarvojen täyttäjää", jos siitä voi olla mahdollisesti myös haittaa toisille lähimmäisille? Ne on ikäänkuin odotusarvoja, joita asetetaan kriiseille, mutta niille ei ole konkreettista faktaa, johon ottaa "kosketuspintaa". Ei yhden kääntymys voi olla muiden pahoinvoinnissa ja kärsimyksessä? Se ei voi olla toisiinsa suhteutettu asia, että meidän tulisi tarkastella asiaa niin... että ei välitetä sitten muiden kärsimyksestä siinä sivussa, mitä tapahtuu. On tietenkin asioita joille emme mitään voi, ja joihin emme voi vaikuttaa.

Jo täällä meillä on ihmisiä valmiina odottamassa, jotka tarvitsevat lähimmäisyyttä... ja eritoten meiltä Kristuksen Jeesuksen omilta, että olisimme valona, kaikkialla minne menemmekin. Juoksemmeko lähimmäistemme ohitse ja katsomme jonnekin muualle... sen sijaan, että näkisimme lähimmäiset joka hetki, vierellä?

[Mr Kerimäki]

No ...jokainen voi aatella ihan vapaasti ,mistä ja miten suomikin sai kristinuskon tai koko maailma sai kristinuskon .Laittaako sen kunnian Ruotsin Kuningaskunnan kunniaksi va minkä .Minulle ei ainakaan ole yhtään epäselvää ,miksi Pohjola on ollut Kristinuskon SUURI ja mahtava alue .

Sitähän se suvaitsevaisuus teettää ,että alkaa uskoa tuollaista kuten homouden puolustelua tai hissuttelua.Kyseessä on sellainen asia ,joka on ilmoitettu ,että Taivaaseen ei homoutta harjoittava pääse .Asiat tulee ilmoittaa kuten ne on ,eikä mitään piilottelua tai vastaavaa .Perkele käyttää sitä taktiikkkaa.

Meillä tulee olla selvät tekstit .

[lonelyrider]

Evankeliumia viedään parhaiten eteenpäin olemalla lähimmäisiä toinen toisillemme. Niin että Kristuksen valo olisi kirkkaana pimenevässä maailmassa, Hänen omiensa kautta nähtävissä.

Ihmiset etsivät ja ovat sidoksissa, he etsivät loppuviimein jotain, joka kertoisi heille Jumalan rakkaudesta. Kenen kautta se Jumalan rakkauden tulisi ilmetä? Ja ne ihmiset jotka Jumalaa etsivät, keistä he odottavat sen Jumalan rakkauden ilmenevän?

[lonelyrider]

Tiedättekö... monet ihmiset, jotka meiltä uskovilta on apuansa odottaneet... on joutuneet pettymään meihin... miksi emme katso siihen konkretiaan? Miksi lähimmäisen vierelle ei käydä ihan arjessa ja olla vaan lähimmäisiä? Miksi kaikki tarvitsee suuret mittakaavat ja puitteet onnistuakseen?

Lähimmäisen kohtaaminen on jo sitä, että on kuuntelemassa ja vierellä... ja että lähimmäinen saa jakaa pois harteiltaan murheensa ja painolastinsa, jotka tätä on taakoittaneet.

Ei ole pienen mittakaavan töitä, on elämä Kristuksessa Jeesuksessa ja vaeltaminen Hänen tahtonsa mukaan.
"rakasta lähimmäistä kuten itseäsi".

[Aamu-Usva]

Ihan totta, Lonelyrider