vaisuliini kirjoitti:Raamattu puhuu että tuomiopäivänä meillä on rohkea luottamus Jumalaan ja pelkoa ei ole rakkaudessa vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Jos pelkäämme tuomiopäivänä niin emme ole päässeet täydelliseksi rakkaudessa. Mitä on ero Jumalanpelon ja tämän pelon väliltä? Anteeksi kovasti koska mietityttää erotus niiden väliltä.
Raamattu puhuu täydellisestä rakkaudesta niin koko luku puhuu että oelmme velvollisia rakastamaan toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole nähnyt ja jos rakastamme toisiamme niin Jumala pysyy meissä ja Hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi. Niin se mietitytti välillä rakastanko minä kaikki vihollisia ja jopa inhottavia ihmisiä. Vaikea ottaa selkoa rakkaudestani heitä kohti.
Teit hyvän kysymyksen ja saman tyyppisiä kysymyksiä liikkuu varmasti tuhansien muidenkin uskovaisten mielissä tässä maassa, koko maailmasta puhumattakaan. En kykene aivan lennosta vastaamaan kahdesta syystä: 1) Kysymyksen luonne on sellainen, joka vaatii vastaajaa viipymään rukouksissa Jumalan edessä löytääkseen oikeat sanat ilmaista asia raamatunpaikkojen kera ja 2) Minulle on tulossa kaksi vierasta (ei oikeastaan vierasta vaan läheistä; pikkusiskoni ja hänen poikansa) ja valmistaudun ottamaan heitä vastaan. Viipyvät 2-3 päivää omassa kodissaan tehtävän viemäriremontin vuoksi. Oman vastaukseni laatiminen ei toivottavasti viivästy 2-3 päivää.
Tässä tahdon jo ikään kuin alustukseksi todeta Johanneksen sanoin: "Laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta" (Joh. 1:17). Kaikki Jumalan vaatimukset Uudessa Liitossa kohdistuvat siihen uuteen elämään, jonka Jumala on antanut sydämiimme. Niin tärkeä ja tinkimätön asia kuin totuus onkin niin senkin edellä kulkee armo. Me voimme toteuttaa Isämme tahtoa vain Jeesuksen Kristuksen armosta käsin. VT:n lupauksissa Jumala sanoo tästä armoliitosta näin: "Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. (Hes. 36:26-27). Tässä on ihmeellinen "kaksoislupaus". Ensin Hän antaa meille uuden sydämen ja uuden hengen s.o uudestisynnyttää henkemme ja tämän armotyön lisäksi Hän antaa Henkensä sisimpäämme. Jumala säilyttää vanhurskautensa (dikaiosyne), kun tekee tämän jumalattomalle syntiselle, koska Jeesus on uhrannut itsensä syntiuhrina edestämme ja Jumalan vanhurskas viha (orge) on kohdannut sijastamme Hänen omaa Poikaansa. Erillään rististä ei ole mitään armoa ei uutta elämää eikä pelastusta. Siellä missä ohitetaan risti, kohdataan kyllä Jumalan vanhurskaus (dikaiosyne) mutta se on Jumalan vanhurskasta vihaa (orge) ilman armoa. Me olemme uskoneet Hänen Poikaansa Jeesukseen emmekä ole vihan alla vaan armon alla. Tästä hyppään ensi kerralla Johanneksen kirjeeseen, mutta toivon kyllä jonkun ehtivän ennen minua vastauksen tai vastauksia Sinulle ystävä antamaan.
