Lily kirjoitti:Kiitos vastauksestasi Petri. Se on todella pitkä ja lainaukset laitettu niin epäselvästi, että luen ihan tarkasti läpi ajan kanssa kun täällä on vähän rauhallisempaa

Vastauksesi herätti sellaisen kysymyksen, kuin:
Voiko raiskauksen seurauksena syntyvä lapsi olla siunaus? Minusta tuossa vastauksessasi sanot että raiskauksesta seuraa vain pahaa hedelmää.
Silloinhan tultaisiin siihen, että raiskauksen seurauksena syntyvä lapsi, ei olisikaan siunaus (niin kuin sana sanoo)?
Ja tuohan ajattelu käsittäisi myös sen, että kaikkien avolittossa syntyneiden lasten tapaus olisi myös niin, että ne eivät olisi siunauksia (niin kuin sana sanoo) vaan mielestäsi synnin pahaa hedelmää?
Siinä kai olemme samaa mieltä, että raiskaus on hirvittävä synti siitäkin huolimatta, että siitä syntyisi lapsi. Uskoisin sinun olevan myös kanssani samaa mieltä siinä että Jumala ei ole suunnitellut ja halunnut, että naisia raiskaamalla heidät tehdään raskaaksi.
Raiskaus on sellainen asia, että sen kautta nainen voi tulla raskaaksi, mutta raiskaus on silti synti, vaikka siitä syntyisi lapsi. Lapsi on aina syytön syntymäänsä, vaikka hän syntyisi minkälaisten tilanteiden seurauksena. Ja on selvää ettei Jumala halua kenenkään naisen tulevan raskaaksi raiskauksen tai avioliiton ulkopuolisen suhteen kautta, koska se on syntiä. Jumala sallii asioita, mutta ei hyväksy syntiä, eikä anna synnille hyvää arviota ja arvosanaa.
Raiskauksesta koituu synnin kirous, vaikka siitä syntyisi lapsi, jota meidän tulee kuitenkin rakastaa. Raiskaus ei ole Jumalan tahto ja raiskauksen kautta syntyvä lapsi jää vaille biologista isä suhdetta, josta hän tulee kärsimään aina ja kun ja jos hän kuulee äitinsä joutuneen raiskatuksi, niin lapsi kokee sen pahana sekä voi tuntea katkeruutta ja vihaa biologista isää, eli raiskaaja kohtaan sekä myös vääriä tuntemuksia itseään kohtaan. Raiskauksesta syntyvä lapsi jää siis aina vaille biologista isä suhdetta, joka tuo ongelmia hänelle synnin kirouksen tähden, hän on syytön raiskaukseen, mutta kantaa sen seurauksia. Jumalan tahto on aina että lapset syntyvät avioliitossa ja heillä on rakastava äiti ja isä, siksikin raiskaus on synnin kirousta, vaikkakin siitä syntyisi lapsi. Se on tosiasia, että raiskatun naisen raiskauksen kautta syntyvä lapsi syntyy synnin seurauksena, jota tulee kuitenkin rakastaa.
Jos on kyseessä uskova nainen, joka on raiskattu ja hän olisi tullut raskaaksi raiskauksen tähden, niin en usko, että Jumalan tahto olisi salata tapahtunut ja kertoa lapselle valhe siitä miten hän on saanut syntynsä. Äiti ja lapsikin voi uskon ja anteeksiantamuksen kautta elää anteeksiantamuksessa, mutta itse synnistä ei tule kiittää. Pelastus ja usko on ainoa lääke, joka antaa voiman siten että synnin kirous väistyy uskovan sydämestä, vaikka sen seuraukset jäävät olemaan, sillä raiskauksen kautta syntynyt lapsi jää vaille suhdetta biologiseen isäänsä, vaikka eläisi anteeksiantamuksessa asian suhteen. Toki hän voi vanhempana ottaa yhteyttä biologiseen isäänsä ja kertoa anteeksiantamuksesta sekä pelastuksesta, mutta silti hän jäi lapsena vaille biologisen isänsä seuraa. Biologisen äidin ja isän merkitys lapselle on todella tärkeätä lapsuudessa ja raiskauksen ja synnin kirouksen tähden lapsi jää vaille biologisen isän huolenpitoa. Synnillä on aina ikäviä seurauksia sekä siihen liittyy kirous, vaikka siitä syntyisi lapsi, jota tulee rakastaa.
Raiskauksen seurauksena syntyneet lapset kärsivät hyvin usein suurta taakkaa ja elämä voi olla heille todella vaikeaa ja suurta kärsimystä. Miksi näin? Koska Raamatun opetuksen mukaan synti tuottaa kipua, kärsimystä ja kuolemaa. Synti tuottaa aina kaikessa kirouksen hedelmää, vaikka synnin kautta syntyisi lapsi. Totta kai kaikkia lapsia tulee rakastaa, mutta se on ikävä tosiasia, että esim. raiskauksen kautta syntynyt lapsi kantaa raskasta taakkaa sydämessään ehkä jopa koko elämänsä ajan. Tässä kohden kun kirjoitan, niin näen kuinka vain Jumalan armo ja rakkaus voi poistaa synnin haavat ihmisen sydämestä ja kuinka Hän haluaisi auttaa ja rakkautensa ja totuutensa kautta auttaa kaikkia ihmisiä, mutta harvat haluavat vastaanottaa Hänen apuansa.
Nykyään (kai muulloinkin) myös jotkut isät raiskaavat tyttäriään sillä seurauksella, että he tulevat raskaaksi. Se että tästä hirveästä raiskauksesta syntyy lapsi ei tee siitä millään tavalla hyvää, vaan se pysyy syntinä Jumalan edessä.
Jumala ei ole suunnitellut tai toteuta tahtoansa raiskauksen kautta, niin että siitä syntyvä lapsi sekä raiskaus olisivat Jumalan koulutus- ja kasvatusmenetelmä joidenkin kohdalla, jolla olisi jokin tarkoitus Jumalalle, koska raiskaus on synti, jonka Hän kieltää sanoen ettei ketään saa raiskata.
Monet naiset voivat kokea väärän raiskaus opetuksen kautta, että he ovat syypäitä raiskaukseen ja Jumala salli sen heille sen kostoksi ja opetukseksi ja kasvatukseksi. Voi kuinka kauhean väärin on ajatella tällä tavoin ja millaisen Jumalan me teemmekään? Tällainen väärä opetus voi tehdä Jumalasta pahan, jonka voi luulla olevan pahan alkuperä. Raamatun opetuksen mukaan pahan alkuperä on saatanassa, ei Jumalassa. Raiskaaja on syypää raiskaukseen, eikä raiskattu. Raiskaus on synti ja rikos ja raiskattu on synnin ja rikoksen uhri.
Sitten on sellaisia nuoria tyttöjä raiskattu, jotka ovat tulleet raskaaksi ja synnytyksen kautta voi joko lapsi tai äiti kuolla. Tällaistakin hedelmää raiskaus saa aikaan.
Tämä asia tulee nähdä hengellisen ymmärryksen kautta, ei luonnollisen ymmärryksen kautta, koska silloin voisimme kiittää kaikesta pahasta. Otan esimerkin tositarinasta, jonka olen kuullut. Erään avioparin lapsi tapettiin ja he joutuivat kriisiin. Jumalan hyvyys evankeliumin kautta veti heidät parannukseen ja pelastukseen. He hyväksyivät osansa ja elävät anteeksiantamuksessa, mutta he eivät kiitä siitä että heidän lapsensa murhattiin. He eivät nähneet mitään hyvää heidän lapsensa murhaamisessa, koska se oli synnin ja saatanan teko. Jos asia olisi vääristynyt heidän sydämessään, niin he olisivat kiittäneet lapsensa murhaamisesta, eli saatanan teosta.
Raiskaukseen vielä sellainen ulottuvuus, että VL:n lakien mukaan raiskaaja tuomittiin kuolemaan raiskauksesta. Emme enää elä VL:n lakien alaisuudessa, mutta se että VL:n aikaan raiskaaja tuomittiin kuolemaan kertoo siitä kuinka ja miten pahana Jumala näki raiskauksen synnin, sillä kaikista synneistä ei saanut kuolemantuomiota, mutta niistä sai, jotka olivat Jumalan mielestä erityisen raskauttavia syntejä ja raiskaus oli tällainen synti. Jokainen synti on paha asia, mutta pahuus vaikutuksiltaan synnit ovat erilaisia ja raiskaus on pahuudessaan syntien kärkipäässä, siksi siitä sai kuolemantuomion VL:n aikana. Jumala ei näe raiskauksessa mitään hyvää, eikä raiskauksesta tule millään tavalla hyvää, vaikka siitä syntyisi lapsi.
Koska uskomme ja tiedämme, että Jumala kieltää raiskauksen, niin Hänen tahtonsa ei ole että raiskauksen kautta syntyisi lapsia, koska raiskaus on syntiä ja väärin. Se että Jumala sallii raiskauksessa syntyvän lapsia, ei tee siitä Jumalan tahtoa, vaan se on synnin seuraus. Jumalan tahto ei ole se että ihminen tappaa ketään, koska se johtaa ihmisen kuolemaan. Salliessaan ihmisen kuolevan tappamisen seurauksena se johtuu siitä että kuolema tapon seurauksena on synnin seuraus. Synnin seuraus ei tee synnistä hyvää, eikä Raamattu edes opeta sellaista ja siksi mekään emme saisi sellaista opettaa.
Jos uskomme että synnillä on hyviä seurauksia, niin eikö meidän tulisi pyrkiä tekemään syntiä? Mutta koska emme pyri tekemään syntiä, niin uskomme ettei synnissä ole mitään hyvää. Kukaan uskova mies ei pyri saamaan lapsia raiskauksen kautta, koska se on syntiä ja väärin, eikä lapsen syntymä tee synnistä hyvää asiaa.
Ihminen voi tehdä inhimillisesti hyviä tekoja, mutta siitä huolimatta Jumalan mittapuun mukaan kukaan ihminen ei ole hyvä. Jos ajattelemme asioita Jumalan mielen mukaisesti, niin emme pyri etsimään synnistä ja synnin seurauksista hyviä asioita, mutta jos emme ajattele Jumalan mielen mukaisesti, niin silloin voimme ajatella ihan mitä tahansa ja voimme aina jollakin tavalla "löytää" puolustus asioille, jotka sanomme olevan Jumalan tahdon mukaisia, vaikka ne eivät ole sitä. Tarkoitan sanoa, että ettei uskovan tulisi edes ajatella, että synnissä voi olla jotakin hyvää, koska Raamattu sanoo synnin palkan olevan kuolema.
Olen huomannut että me jokainen joudumme niittämään tekojemme seurauksia. En toivo että kukaan joutuisi omassa elämässään kokemaan raiskausta tai että hänen lapsensa raiskattaisiin, koska se ei ole Jumalan tahto, sillä se oli kuolemantuomion synti ja on yhä edelleen myös Uudessa Liitossa hirvittävä synti, vaikka seurakunta ei voikaan siitä antaa täällä maan päällä kuolemantuomiota kuten VL:ssa tehtiin.
Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Uskon että jos ymmärrämme sen ettei Jumalan tahdon vastaiset asiat ole Jumalalle mieleen, koska ne ovat syntiä, niin silloin voimme ymmärtää tämän asian hengellisesti, eikä meidän tarvitse yrittää ymmärtää asiaa luonnollisen mielen mukaan, koska se vie meidät loputtomaan karuselliin, jossa eivät järjenpäätelmät lopu.
Jumala siunatkoon sinua rakas sisareni Herrassa.