Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 08. Loka 2015 20:45

Pankkivertauksessa on kyllä myös tuo Jumalan hyvyyden aspekti jos sitä niin halutaan ajatella. Kyllä pankkiin marssittaessa usein on mielessä myös se hyvä, mitä sinne marssimisesta seuraa, esim. uusi talo. Ei kai pankkiin kukaan ensi sijassa marssi taloudellista ahdinkoa karkuun. Jos on todellisessa taloudellisessa ahdingossa, niin marssitaan ennemminkin sosiaalitoimistoon tai diakonialle tai leipäjonoon. Pankkiin marssitaan silloin kun silmien edessä alkaa siintää joku uusi haave entistä kauniimmasta talosta tai autosta tai veneestä.

Tuhlaajapojalla oli sekä kurjaa, että muisto oman Isän hyvyydestä. Näiden yhdistelmää tarvitaan jokaisen uskoon tulossa ja uudistumisessa. Ihmisen pitää ymmärtää jollain tasolla oma syntisyytensä. Jos ei ollenkaan koe ahdistusta omien syntiensä tähden, niin ei Jumalan hyvyyskään voi aikaansaada parannusta. Ihmisen tarvitsee itse tulla parannuksen paikalle; Jumalan hyvyyden ääreen.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Joel.A » 08. Loka 2015 21:49

Tuhlaajapojan vertauksen eräs olennainen ja tärkeä asia oli tuhlaajapojan parannuksen tekeminen. Kun otit esille pankin, niin siinä ei tule esille sellaista ulottuvuutta, missä olisi vertauskuvallisesti esillä parannuksen tekeminen oman syntinsä tunnistamisesta ja sitä kautta Jumalan hyvyyden pariin hakeutuminen. Nyt pankki vertauksestasi minä saan sellaisen kuvan, että pankkiin mennään siksi kun on taloudellinen ahdinko ja tämä taloudellinen ahdinko saa menemään pankkiin. Tästä käänteisesti ajateltuna tuhlaajapoika vertaukseen johtaa siihen, että pojan nälkä veti hänet isänsä luokse.


Petri, en hakenut lainkaan pankkivertauksesta samaa ulottuvuutta kuin tuhlaajapojan vertauksessa. Otin vain yhden osan tuhlaajapojan vertauksesta käsiteltäväksi joka oli luottamus, mutta antaa olla en jaksa enää vääntää ja oikoa tuota asiaa...

Mitä nyt tuohon nälkään, parannukseen ja tuhlaajapojan vertaukseen tulee niin esitän sinulle tarinan.

Petrillä on koti ja siellä jääkaappi josta Petri tankkaa ruokaa nälkäänsä. Nyt Petri lähtee kokeilee onneaan (omaa sellaista) josko sais vähän parempaa ruokaa kuin mitä jääkaapista löytyy. Nyt käykin niin että Petri on löytänytkin jostain parempaa ruokaa kuin jääkaapissa oli ja täten on myös jäänyt sille tielleen. Eräänä päivänä Petrin eteen tulee tilanne, että omalla onnen polullaan se oma onnen polku on kääntynytkin häntä itseään vastaan niin että Petriä kalvaa kauhe nälkä.

Jotta Petri saa nälälleen vastinetta eli ruokaa niin mikä asia saa nyt Petriä ajattelemaan omaa jääkappia ja sen hyviä puolia. Se nälkä vai itse jääkaapin anti? eikö tietysti itse nälkä? koska eikö ole melko loogista ja selvää, että ilman nälän tunnetta Petri ei olisi suurella toden näköisyydellä alkanut ajattelemaan omaa jääkappia.

Eli mikä sai siis myös tuhlaaja pojan ajattelemaan kotia itse nälkä vaiko palkkalaisten hyvä toimeen tulo? eikö tietysti nälkä?

Se, että poika nyt voi palata kotiin hänen tulee tehdä parannus eli mennä itseensä eli myöntää tappionsa niinkuin Raamatun opettaa, eikö vain?

Niinpä siis poika menee itseensä ja aikoo pyytää tyhmyyttänsä isältänsä anteeksi.

Nyt tulaan siihen, että ensinnäkään miksi poika tahtoo/mieliä mennä kotiin sekä toiseksi mikä saa pojan menemään itseensä.

Eikö siksi, että ensinnäkin hänellä on nälkä ja vasta toiseksi se, että se on viimeinen apu hänen ahdinkoonsa ja vasta kolmanneksi se, että jotta hän voi palata kotiin, tulee hänen myöntää tappionsa, eikö vain?

Milloin ihminen on tehnyt parannuksen? eikö silloin kuin hän on tunnustanut synnin ja hyljännyt ne, niinkuin Raamattu opettaa. Eli tuhlaaja poika teki parannuksen silloin kuin hän myönsi tappion ja lähti isän tykö, eikö vain? Mutta mitä sitä ennen piti tapahtuman jotta poika joutui tekemään parannuksen? Muistatko nyt siis mikä asia vei pojan parannuksen paikalle? eikö se ollut juuri se nälkä, mutta ilman että parannus on parannus tulee ihmisen mennä itseensä eli tunnustaa syntinsä ja hyljättävä ne niinkuin Raamattu opettaa.
Joel.A
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Joel.A » 08. Loka 2015 22:13

PetriFB kirjoitti:Joel:

Kysyit Tonilta kysymyksen, ja vaikka et kohdistanutkaan sitä muille, niin vastaan siihen.

Raamatun opetuksen mukaan saatanassa ja synnissä ei ole mitään hyvää ja saatana on siksi olemassa vielä meitä kiusaamassa, koska sen määräaika ei ole vielä tullut umpeen. Aikanaan Jumala heittää saatanan tuli- ja tulikivijärveen, jossa saatana on vaivoissa iankaikkisesti.

Raamatun mukaan saatanassa ja synnissä ei ole mitään hyvää ja siksi Uudessa Jerusalemissa ei ole saatanaa ja hänen vaikutustaan, eikä syntiä, vaan pelkästään Jumalan rakkauden, pyhyyden ja totuuden ilmapiiri.

Siunauksin veljeni.


Jos sinä Petri kertakaikkiaan vihaat pahaa (syntiä) ja jotta se ei enää sinua kiusasi niin tahdot tietysti tuhota tämän pahan (synnin)? Mutta jos sinä vihaatkin pahaa (syntiä) mutta et tahdokkaan sitä laittaa pois kiusaamasta niin eikö siinä pahassa (synnissä) ole silloin jotain hyvää ja positiivistä sinulle?

Se, että Uudessa Jerusalemissä ei ole sataana osoittaa juuri sen, että saatana näköjään tarvitaan vielä johonkin. Eli jotain hyvää ja positiivistä siinä on pakko olla Jumalalle koska se ei sitä kerta heti langettuaan heittäny tulikivijärveen.
Joel.A
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja PetriFB » 08. Loka 2015 22:29

Aamu-Usva:

Ihan totta, että pankki vertauksessa on mukana Jumalan hyvyyden aspekti siinä mielessä, että ihminen tietää saavansa sieltä apua. Tosin aina ei edes pankki auta. Tuhlaajapoika vertauksessa oli olennaista tuhlaajapojan itseensä meneminen (katumus, synnin tunnustaminen), mutta pankki vertauksessa ei ollut tällaista ulottuvuutta, siinä oli vain pelkkä ahdinko ja avun hakeminen.

Raamatun opetuksen mukaan tuhlaajapoika meni itseensä kun hänen tuli nälkä ja hän muisti isänsä hyvyyden. Nyt kun puramme tuon vertauksen Raamatun opetukseen, niin tapahtui seuraavaa synnin seuraus (nälkä) ja jolloin hän teki parannusta kun hän muisti Jumalan hyvyyden. Synnin seuraus muistutti häntä Jumalan rakkaudesta ja näin Jumalan hyvyys veti häntä parannukseen, eikä synnin seuraus. Hän koki ahdistusta synnistään, mutta sitäkään hän ei voisi kokea ilman Jumalan hyvyyttä, sillä ilman yhteyttä Jumalaan hän ei voisi kokea synnintuntoa synnistään, sillä jumalaton ei tunne syntiä, eikä koe tarvitsevansa parannusta, vaikka hänellä olisi kuinka kova nälkä tahansa. Hän hakisi apua muualta.

Tiedän uskoontulo tapauksia, joissa toiset ovat eläneet "hyvää" elämää ja ovat kokeneet elämän olevan hyvässä mallissa ja sitten on sellaisia uskoontulo tapauksia, joissa toiset ovat eläneet huonoa elämää ja elämä on riekaleina. Molemmilla ryhmillä oli täysin eri elämän tilanne, mutta he tulivat kuitenkin uskoon, miksi näin?

Siksi koska kun he kuullessaan evankeliumin Jeesuksesta ovat tulleet Pyhän Hengen ja sanan kautta synnintuntoon ja ymmärtäneet ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa, niin he tulivat uskoon ja pelastuivat. He pelastuivat siksi, koska Jumalan hyvyys evankeliumin kautta veti heidät parannukseen ja näin parannus on Jumalan teko, ei ihmisen teko tai synnin seurauksen teko. Jumala hyvyydessään vetää ihmisiä parannukseen olkoon heidän elämän ulkoiset puitteet millaisia tahansa.

Koska sana sanoo Jumalan hyvyyden vetävän parannukseen, niin silloin Jumalan hyvyys on kaikissa tapauksissa se tekijä, joka johdattaa ihmisen tekemään parannusta, tunnustamaan syntinsä ja uskomaan Jumalaan. vain Jumalan teko voi saada ihmisen pysähtymään synnistä ja vain Jumalan teko voi saada ihmisen parannukseen ja vain Jumalan teko voi saada ihmisen uskomaan Jumalaan ja elämään uskon kuuliaisuudessa kasvaen. Me elämme eri tilanteissa, mutta kaikissa tilanteissa se on Jumalan teko, että me uskomme Häneen, eikä Jumalan teot ole syntiä tai lihan tekoja.

Nyt menen nukkumaan hyvää yötä ja Jeesus myötä
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Jukka » 08. Loka 2015 23:57

Semmosta tässä mietin, että useissa taiteilijoiden maalauksissa Saatana esitetään jumalattomia (siis pelastumattomia) tulijärvessä ikuisesti piinaavana paholaisena. Kuinka te veljet ja sisaret ymmärrätte tämän asian? Onko Raamatussa kohtia, joiden perusteella voidaan päätellä, että iankaikkista rangaistusta kärsivällä Saatanalla olisi valtaa vielä kadotuksessakin lisätä tuomituille ihmisille langetetun rangaistustuksen ankaruutta?

Mitä tulee tuohon kysymykseen "tuleeko synnistä kiittää Jumalaa" niin se on lienee virheellisesti aseteltu kysymys ja sen valossa lähestymme kysymysta väärin. Jumala hallitsee juuri nyt -vaikka emme näkisi kaikkea Hänen valtansa alle alistetuksi- eikä mikään paha voi meitä kohdata Hänen sallimattaan. Kaikesta mitä Jumala sallii kohdallemme voimme kiittää Jumalaa. "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi". Uskon, että tämä on Jeesuksen tahto; rakastaa vastustajiamme, rukoilla heidän puolesta ja kiittää Jumalaa.

Sain nuorena miehenä (olin ehkä 18-vuotias, vuosi aikaisemmin uskoon tullut) kokea jotain Herran sallimuksesta. Puolustin erästä mopolla taloyhtiön pihalla ajanutta poikaa ja jouduin vastatusten taloyhtiön talonmiehen kanssa. Hän oli vapaaseurakunnan arvostettu jäsen ja profetoi usein kokouksissa. Siihen aikaan kävin paikkakunnan kaikissa vapaaseurakunnan kokouksissa ellei vuorotyöni estänyt. Talonmies oli kutsunut poliisin paikalle mopopojan häiritsevästä ajosta. Sanoin talonmiehelle, että meidän pitäisi jutella mopopojan kanssa ilman poliisia ja kertoa hänelle Jeesuksesta, joka rakastaa syntisiä ja voi antaa synnit anteeksi. Tästä talonmies suuttui silmittömästi ja sain "elämäni selkäsaunan". Hän pieksi minut nyrkeillä huonoon kuntoon, mutta jo samana iltana oli kiitosaiheena se, ettei hän hakannut kasvojani (kuin vähän). Kolmeen viikkoon en päässyt normaalisti nousemaan vuoteesta. Kehoni oli ruhjeilla. Siinä meni edellisenä päivänä hankkimani farkkuasukin rikki. Kiihtynyt veljeni yritti pakottaa minut muuttamaan mielipidettäni ja yhtymään hänen syytöksiin mopopoikaa vastaan. Muistan hyvin, kun hän 5-10 minuuttia hakattuaan kysyi: "Onko sulla vielä jotain sanottavaa?" En kai ajatellut mitään -olin vähän sekaisin- mutta sain sanotuksi, että "mä rakastan sua". Sitten tuli vielä lisää kyytiä, mutta ei se enää tuntunut juuri miltään.

Toivon etten itse eikä kukaan muukaan joutuisi kokemaan tuollaisia kohtaloita tulevaisuudessa, mutta tosiasia on, että tänäänkin miljoonat (lukekaa ymmärryksellä: miljoonat) ovat maailmassa kokeneet kärsimyksiä. Kaikki eivät ole päässeet niin lempeällä käsittelyllä kuin minä vuosikymmeniä sitten. Kurittajastani tuli muuten dokumentti televisiosta vuosi tai kaksi sitten ja hän kertoi löytäneensä vastauksen elämänsä kysymyksiin (ensin liittymällä kommunistiseen puolueeseen) ja sitten johonkin itämaiseen uskontoon. Tuskinpa YLE tiesi miehen taustoista sitä, että hän pahoinpiteli vaimoaan ja alle kouluikäistä lastansa kauhealla tavalla. Itse näin, mutta seurakunta heräsi vasta sitten, kun tämä profeetta liittyi kommunistipuolueeseen.

Mitä tämä mies teki ja tekee, kääntyy lopuksi Jumalan valtakunnan parhaaksi ja Hänen kunniakseen. Hänen kaltaisiaan on paljon ja häntä paljon pahempia. Kaikkein pahimmatkin asiat kääntyvät lopuksi parhaaksemme ja me saamme kiittää kaikesta Jumalaa.
Jukka
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Juha » 09. Loka 2015 00:45

jukka1954 kirjoitti:Semmosta tässä mietin, että useissa taiteilijoiden maalauksissa Saatana esitetään jumalattomia (siis pelastumattomia) tulijärvessä ikuisesti piinaavana paholaisena. Kuinka te veljet ja sisaret ymmärrätte tämän asian? Onko Raamatussa kohtia, joiden perusteella voidaan päätellä, että iankaikkista rangaistusta kärsivällä Saatanalla olisi valtaa vielä kadotuksessakin lisätä tuomituille ihmisille langetetun rangaistustuksen ankaruutta?


Tuollaiset kuvaukset ovat ihmisten keksimää traditiota ja perinnäissääntöä. Raamatun mukaan helvetti on rangaistuspaikka niin syntisille ihmisille kuin myös saatanalle ja hänen enkeleilleen:

"Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli-ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti." Ilm. 20:10

Saatanalla ei ole mitään valtaa vaikuttaa tuomioihin, koska Jumala on se joka tuomitsee kadotukseen, kunkin omien tekojensa mukaan.

"11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan." Ilm. 20:11-12
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1701
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 09. Loka 2015 08:09

Juha kirjoitti:
jukka1954 kirjoitti:Semmosta tässä mietin, että useissa taiteilijoiden maalauksissa Saatana esitetään jumalattomia (siis pelastumattomia) tulijärvessä ikuisesti piinaavana paholaisena. Kuinka te veljet ja sisaret ymmärrätte tämän asian? Onko Raamatussa kohtia, joiden perusteella voidaan päätellä, että iankaikkista rangaistusta kärsivällä Saatanalla olisi valtaa vielä kadotuksessakin lisätä tuomituille ihmisille langetetun rangaistustuksen ankaruutta?


Tuollaiset kuvaukset ovat ihmisten keksimää traditiota ja perinnäissääntöä. Raamatun mukaan helvetti on rangaistuspaikka niin syntisille ihmisille kuin myös saatanalle ja hänen enkeleilleen:

"Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli-ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti." Ilm. 20:10

Saatanalla ei ole mitään valtaa vaikuttaa tuomioihin, koska Jumala on se joka tuomitsee kadotukseen, kunkin omien tekojensa mukaan.

"11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan." Ilm. 20:11-12


Olen samaa mieltä. Helvetti esitetään ikäänkuin saatanan valtakuntana, jossa hän suveneeristi saa kiduttaa ja piinata ihmisiä ja komentaa armeijaansa ja itse istuu paikan pomona. Raamattu opettaa , että helvetti on rangaistuspaikka sielunviholliselle, jossa hän kituu ja kärsii rangaistustaan, eikä suinkaan polleana nautiskele ihmisten kidutuksesta. Siksi itse aina kun näen semmoisia helvetissä vierailu kokemuksia tuomitsen ne mielikuvitukseksi. Ei myöskään tuonelassa (eri paikka kuin helvetti) ole Raamatun ilmoituksen mukaan mitään kidutussessioita. RIkasmies joka joutui tuonelaan valitti kuumuutta ja janoa, tämä Raamatunkohta ei missään ilmoita eikä Raamattu muutenkaan, että jano ja kuumuus johtuisi demonien kidutuksesta, vaan on pikemminkin paikan ominaisuus.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3062
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja PetriFB » 09. Loka 2015 09:19

Joel:

Luin sinun tekstisi. Tuhlaajapoika on hengellinen vertaus ja se tulee ymmärtää hengellisesti. Parannus on hengellinen Jumalan säätämä prosessi, joka tulee ymmärtää hengellisesti. Voidaksemme ymmärtää tämän asian oikealla tavalla, niin sitä on lähestyttävä Raamatun hengellisen opetuksen mukaan.

Joh 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

Raamatun opetuksen mukaan usko Jumalaan on kaikissa tilanteissa Jumalan aikaansaama ja vaikuttama teko, jonka Hän tekee hyvien tekojensa kautta sekä Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen.

Fil 2:13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen (myös parannus), että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Jumala ei vaikuta tahtomista ja tekemistä meidän sydämessämme lihan tekojen tai synnin kautta, vaan hyvyytensä, totuutensa ja rakkautensa kautta.

Matt 3:
4 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5 Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
.....
11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

Johannes Kastaja kastoi ihmiset kun he tunnustivat syntinsä. Ihminen ei voi tunnustaa syntiään ilman ettei Jumala näytä hänelle syntiä synniksi ja että siitä tulee tehdä parannus.

Joh 3:
23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
24 Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.
25 Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.
26 Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".
27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Kun Johanneksen opetuslapset olivat väitelleet erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta, joka liittyi vedessä puhdistautumiseen ja josta Johanneksen opetuslapset uskoivat Johanneksen kasteeseen ja sen merkitykseen. Kun Johanneksen opetuslapset tulivat Johanneksen luokse kertomaan väittelystään koskien kastetta, niin Johannes sanoi ettei ihminen voi vastaanottaa mitään, ellei hänelle anneta sitä taivaasta. Tällä hän tarkoitti että ihminen voi tulla kasteelle ja parannukseen vain jos Jumala vaikuttaa heissä, niin että he näkevät syntinsä sekä parannuksen tarpeen, koska jos Jumala ei sitä heille avaa, niin he eivät voi tulla itsestään parannukseen, koska parannus on Jumalan teko, ei lihan teko ja Jumalan hyvyys vetää ihmisen parannukseen, ei lihan teko.

Kun palaamme tuhlaajapoika vertaukseen, niin nälkä ei ollut Jumalan teko, vaan synnin seuraus. Jumala ei vaikuttanut nälkää tuhlaajapojan sydämessä, sillä se oli tuhlaajapojan synnin seuraus. Kun tuhlaajapojalle tuli nälkä, niin se oli synnin seuraus ja hän ymmärsi tehneensä väärin Jumalaa kohtaan. Vetikö nälkä häntä parannukseen vai Jumalan hyvyys? Hän meni itseensä ja muisti Jumalan hyvyyden ja niin hän teki parannuksen tunnustaen syntinsä ja kääntyi Jumalan puoleen. Nälkä ei ole Jumalan hyvyyttä, vaan tuhlaajapojan synnin seurausta. Koska synti ja synnin seuraus ei vedä parannukseen, vaan Jumalan hyvyys, niin silloin parannuksen tekijä oli Jumalan hyvyys.

Jos ihminen tekee syntiä ja synti tuottaa hänelle pahaa, niin tekeekö hän parannuksen siksi, että hänellä on paha olo vai siksi että Jumala näyttää Pyhässä Hengessä sanansa kautta synnin synniksi ja että hänen tulee parannus? Minä vastaan, että siksi koska Jumalan hyvyys näytti hänelle synnin synniksi ja tarpeen tehdä parannus, niin että hän voi hylätä syntinsä, ja siksi Jumalan hyvyys veti hänet parannukseen, ei paha olo.

Korjaa minua jos olen ymmärtänyt sinua väärin. Näetkö sinä niin, että saatanassa ja synnissä on jotakin hyvää ja Jumala käyttää tätä saatanassa ja synnissä olevaa hyvää vetääkseen parannukseen ja tehdäkseen tekojaan ihmisiä kohtaan saatanassa ja synnissä olevan hyvän kautta?

Jos saatanassa ja synnissä olisi jotain hyvää, niin miten se tulee esille, että ihminen voisi ottaa sen saatanassa ja synnissä olevan hyvän vastaan?

Minä en usko sitä, että saatanassa ja synnissä olisi jotakin hyvää, koska Raamattu sanoo näin:

Joh 8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.

Raamatun opetuksen mukaan saatanassa ja synnissä ei ole mitään hyvää.

Raamattu opettaa että meidän tulee oppia kärsimään pahaa, mutta ei sitä että me kiitämme pahasta. Raamattu opettaa että saamme kiittää siitä jos kärsimme pahaa Jumalan tähden, emme tässäkään kiitä pahasta, vaan siitä että saamme kärsiä pahaa Jumalan tähden.

Jos joku lyö minua sen tähden, että uskon Jeesukseen, niin en kiitä lyönnistä, (synti), vaan siitä että saan kärsiä pahaa Jumalan nimen tähden. Näillä kahdella asialla on suuri ero.

Siunauksin veljeni.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Jukka » 09. Loka 2015 10:33

Juha kirjoitti:
jukka1954 kirjoitti:Semmosta tässä mietin, että useissa taiteilijoiden maalauksissa Saatana esitetään jumalattomia (siis pelastumattomia) tulijärvessä ikuisesti piinaavana paholaisena. Kuinka te veljet ja sisaret ymmärrätte tämän asian? Onko Raamatussa kohtia, joiden perusteella voidaan päätellä, että iankaikkista rangaistusta kärsivällä Saatanalla olisi valtaa vielä kadotuksessakin lisätä tuomituille ihmisille langetetun rangaistustuksen ankaruutta?


Tuollaiset kuvaukset ovat ihmisten keksimää traditiota ja perinnäissääntöä. Raamatun mukaan helvetti on rangaistuspaikka niin syntisille ihmisille kuin myös saatanalle ja hänen enkeleilleen


Asia on kuten kirjoitit. Surullista on, että olen kuullut joidenkin uskovien selittävän, kuinka paholainen kiduttaa ihmisiä kadotuksessa. Olen kuullut sen myös 'saarnatuolista'. Vielä surullisempaa on huomata, että kokoushuoneiden kirjanurkkauksissa myydään teoksia joissa monisanaisesti kerrotaan jonkun käyneen taivaassa ja helvetissä ja sitten seuraa yksityiskohtaisia kuvauksia hänen näkemistään tapahtumista.

Ihmismieli on vilkas ja petollinen jos sitä ei ole vangittu Kristukselle kuuliaiseksi (2.Kor. 10:5, Jer.17:9). Elämme ajassa jossa ihmiset kirjoittavat kirjoja ja kertovat niissä 'oman päänsä näyistä' luullen saaneensa ne Jumalalta. Tällaista roskakirjallisuutta on runsaasti -jonka paikka olisi roviolla- ja teosten paljous kertoo, että ihmiset tuntevat kovin vähän Jumalan Sanaa. Eksytykset saavat sijaa siellä, missä ei tunneta Kirjoituksia eikä Jumalan voimaa s.o ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta, joka antaa Pyhän Henkensä sydämiimme.
Jukka
 

Re: Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 09. Loka 2015 11:02

Joel.A kirjoitti:
Mitä nyt tuohon nälkään, parannukseen ja tuhlaajapojan vertaukseen tulee niin esitän sinulle tarinan.

Petrillä on koti ja siellä jääkaappi josta Petri tankkaa ruokaa nälkäänsä. Nyt Petri lähtee kokeilee onneaan (omaa sellaista) josko sais vähän parempaa ruokaa kuin mitä jääkaapista löytyy. Nyt käykin niin että Petri on löytänytkin jostain parempaa ruokaa kuin jääkaapissa oli ja täten on myös jäänyt sille tielleen. Eräänä päivänä Petrin eteen tulee tilanne, että omalla onnen polullaan se oma onnen polku on kääntynytkin häntä itseään vastaan niin että Petriä kalvaa kauhe nälkä.

Jotta Petri saa nälälleen vastinetta eli ruokaa niin mikä asia saa nyt Petriä ajattelemaan omaa jääkappia ja sen hyviä puolia. Se nälkä vai itse jääkaapin anti? eikö tietysti itse nälkä? koska eikö ole melko loogista ja selvää, että ilman nälän tunnetta Petri ei olisi suurella toden näköisyydellä alkanut ajattelemaan omaa jääkappia.

Eli mikä sai siis myös tuhlaaja pojan ajattelemaan kotia itse nälkä vaiko palkkalaisten hyvä toimeen tulo? eikö tietysti nälkä?

Se, että poika nyt voi palata kotiin hänen tulee tehdä parannus eli mennä itseensä eli myöntää tappionsa niinkuin Raamatun opettaa, eikö vain?

Niinpä siis poika menee itseensä ja aikoo pyytää tyhmyyttänsä isältänsä anteeksi.

Nyt tulaan siihen, että ensinnäkään miksi poika tahtoo/mieliä mennä kotiin sekä toiseksi mikä saa pojan menemään itseensä.

Eikö siksi, että ensinnäkin hänellä on nälkä ja vasta toiseksi se, että se on viimeinen apu hänen ahdinkoonsa ja vasta kolmanneksi se, että jotta hän voi palata kotiin, tulee hänen myöntää tappionsa, eikö vain?

Milloin ihminen on tehnyt parannuksen? eikö silloin kuin hän on tunnustanut synnin ja hyljännyt ne, niinkuin Raamattu opettaa. Eli tuhlaaja poika teki parannuksen silloin kuin hän myönsi tappion ja lähti isän tykö, eikö vain? Mutta mitä sitä ennen piti tapahtuman jotta poika joutui tekemään parannuksen? Muistatko nyt siis mikä asia vei pojan parannuksen paikalle? eikö se ollut juuri se nälkä, mutta ilman että parannus on parannus tulee ihmisen mennä itseensä eli tunnustaa syntinsä ja hyljättävä ne niinkuin Raamattu opettaa.


Olen tätä hiljaa täällä pitkään miettinyt ja kallistun samalle kannalle kuin Joel. Mielestäni tuhlaajapoika vertauksessa, se tekijä, joka saa pojan tekemään parannuksen on se kun hän huomaa synnin mädän hedelmä, eli että raikulielämä oli johtanut hänet köyhyyteen, nälkään ja murheeseen.


Siinä sitten miettiessään ja kärsiessään synnin hedelmää hän muistaa isänsä hyvyyden ja laittaa viimeisen toivonsa isänsä armoon ja hyvyyteen. Tämä oli viisas veto, koska isä armahti parannukseen nöyrtynyttä poikaansa.

EDIT*

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! = Tässäkohtaa hän käsitti että ennen oli paremmin.

Kokiessaan, että hän kuolee nälkään alkoi tapahtua muutoksia ajatuksissa.

Semmoinen näläntila on tuskallinen ja saa ihmisen heikoksi ja epätoivoiseksi, sekä miettimään realistisesti vaihtoehtojaan, tavallaan pakottaa katsomaan vaihtoehtojaan ja elämäänsä uudestaan. Palatakko kotiin vai kuolla nälkään?

Mielestäni kova nälkä ilmoitetaan opetuksessa syyksi, mistä johtui, että hän päätti palata kotiin.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3062
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa

cron