PetriFB kirjoitti:Lily kirjoitti:Petri, et vieläkään vastannut kysymykseeni vaan toistit itseäsi.
Tuleeko sinun mukaasi Herran vitsa ja kuritus meille ihmisille vain Jumalalta suoraan silloin kun olemme oleet tottelemattomia?
Eli siinä ei ole millään tavoin ihminen tai paholainen missään muodossa mukana, jonka kautta tuo vitsa ja kuritus meihin osuu?
Jätetään tuo synnistä kiittäminen, tämän ulkopuolelle hetkeksi ja käydään nyt läpi tuo kurituksen muoto, että millaista se on...
Taivaan Isän parhaimpia siunaksia sinullekkin Petri veljeni!
Raamatun kohta joka puhui Jumalan kurituksesta puhui ja opetti kurituksen tapahtuvan siksi, että pääsisimme osallisiksi Jumalan pyhyydestä. Jumalan pyhyydestä osalliseksi pääseminen tapahtuu aina Jumalan totuuden ja Jumalan tekojen kautta, ei ihmisen teon tai saatanan teon kautta.
Jumalan kuritus voi tulla suoraan Häneltä itseltään sekä Hän voi sallia ihmisten tai saatanan rökittävän meitä jos olemme olleet Hänelle tottelemattomia. Se tietenkin tulee muistaa, että kun ja jos teemme syntiä, niin silloin aina automaattisesti joudumme tekemisiin synnin ja saatanan kanssa ja joudumme niittämään synnin kylvön mädän hedelmän. Synnistä kiittämistä ei voi jättää tässä tapauksessa käsittelemättä, koska uskovilla on sellaisia käsityksiä, että synnistä tulee kiittää.
Silloin kun teemme uskovina syntiä ja synti satuttaa meitä, niin synnin tehtävä ei ole johdattaa parannukseen, eikä synti auta meitä pyhittymään, koska synti kertoo meidän olevan kapinassa Jumalaa vastaan, jonka kautta rikomme itseämme ja muita. Silloin kun teemme syntiä, niin meidän tulisi ymmärtää olevamme eksyksissä ja palata Jumalan rakkauden ja hyvyyden piiriin, sillä Jumalan rakkaus ja totuus pyhittää meitä, ei synti.
Jos Jumala sallii meidän kohtaavan syntiä ollessamme tottelemattomia, vaikka siten että joku tekee meille pahaa, niin sen pahan tarkoitus ei ole pyhittää meitä, vaan pysäyttää meitä palaamaan takaisin Jumalan hyvyyden piiriin. Joku voi ajatella tässä kohtaa synnin olevan hyvä asia, koska sen kautta ymmärrämme, että tulee palata Jumalan hyvyyden piiriin. Minä en näe syntiä hyvänä asiana, koska synti tuhoaa ihmistä ja silloin kun teemme syntiä tai kohtaamme synnin tekoa itseämme kohtaan, niin meidän pitäisi ymmärtää synnin olevan paha asia sekä Jumalan hyvyyden olevan hyvä asia. Jos Jumala sallii meille tehtävän syntiä, niin se tulee joko kylvämisen ja niittämisen lain kautta (mitä olemme itse tehneet) tai Hänen nimensä tähden.
Miten Jumala suhtautuu syntiin ja sitä kautta Jumalan tekojen ilmitulemiseen? Oli syntiä tappaa Jeesus ristillä, mutta Raamattu ei missään kohdassa sano ja opeta, että Jeesuksen tappaminen, eli synninteko oli siunaus ja hyvä asia, vaan että Jeesuksen suostuminen kuolemaan sekä sovitustyö syntien anteeksiantamiseksi oli siunaus ja hyvä asia sekä pelastukseksi niille jotka uskovat Häneen.
Mitä tämä tarkoittaa? Meidän ei tule keskittyä syntiin eikä pitää sitä hyvänä asiana vaikka joku kokiessaan syntiä pysähtyisi ja pelastuisi, koska synti ei häntä pelastanut, vaan Jumalan armo ja rakkaus Herrassa Jeesuksessa. Synti on rangaistus sekä tuhon väline, ei siunaus. Koska Raamattu ei anna mitään arvoa, eikä ylistystä synnin teoille, vaan Jumalan teoille, niin meidänkään ei tule yrittää pitää syntiä ylistyksen tai kiitoksen kohteena.
Otan Jumalan kurituksesta esimerkin omasta elämästäni. Jumala löi minua sairaudella kun olin katkera eräälle uskonveljelle. Hän kuritti minua henkilökohtaisesti sairauden kautta, eikä Hänen toiminnassaan minua kohtaan ollut millään tavalla syntiä mukana. Kiitän Jumalaa Hänen teoistaan.
Jos olen tottelematon ja Jumala sallisi jonkun lyövän minua turpiin ja ymmärtäisin eläväni synnissä ja Jumalan hyvyyden, niin en kiittäisi synnistä, sillä synti ei saa aikaan parannusta, vaan Jumalan hyvyys. Itse uskon ja ymmärrän, että Jumala haluaisi minun kiittävän Hänen hyvyyttään eikä syntiä. Jeesuksen ristinkuoleman sanoma on tästä meille hyvä esimerkki, sillä se kehottaa meitä ylistämään ja kiittämään Jeesuksen sovitustyötä, verta, kuolemaa ja ylösnousemusta, Jeesuksen kärsimystä ja voittoa synnistä, eikä sitä että ylistäkää niitä jotka tappoivat Jeesuksen tai ylistäkää Jeesuksen tappamista.
Jeesuksen tappaminen ei saanut itsessään aikaa mitään hyvää, vaan se että Hän suostui kärsimään, antamaan anteeksi sekä kuolemaan meidän puolestamme syntien anteeksisaamiseksi. Koska Raamattu ei kehota pitämään tärkeänä tai ylistämään Jeesuksen tappamista, vaan Jeesuksen kuolemaa ja sovitusta, niin siksi meidänkin tulisi ylistää Jumalan tekoja, ei synnin tekoja.
Tässä Petrin kirjoituksessa asia tulee todella selkeästi ja ymmärrettävästi esille
