Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[PetriFB]

Jotenkin tulee mieleen suhde omaan isääni ja suhteeni omiin lapsiini, kun mietin sitä, että miksi teen parannusta
synneistä.
Kun pienenä tein jotain väärin, niin en usko että pelkäsin niinkään sitä miten isä minua rankaisee. Vaan lähinnä
pelkäsin kiinni jäämistä ja sitä miten olin pettänyt rakkaan isäni luottamuksen. Ja sitä että miten se tuotti isälleni
murhetta.
Samoin nyt kun on omia lapsia, niin toivon että lapset ymmärtäisivät pysyä poissa pahanteosta, ei rangaistuksen
pelossa vaan siksi, että minulle tulee paha mieli kun he rikkovat yhteisesti sovittuja sääntöjä. Että lapset pelkäisivät sitä, että
keskinäinen luottamus kärsii.
Tuntuu ettei rangaistuksella ole niinkään väliä kun rikkoo jotakin rakasta ihmistä kohtaan, vaan kaikkein suurimman
ilon saa siitä jos se ketä on rikkonut antaa anteeksi.

Kun teen syntiä ja rikon taivaallista Isää (Pyhää Kaikkivaltiasta ja täydellistä Jumalaa) ja Hänen sääntöjään vastaan, niin
päällimmäisenä tunnen häpeää ja surua, kun olen pettänyt rakkaan Isän luottamuksen. Välillä tulee pelon tunteita siitä, että
mitä jos jatkan synnin tekemistä vaan kerrasta toiseen ja paadutan itseni ja menetän uskoni ja pelastuksen kokonaan.
Mutta silti luotan Jumalaan ja uskon että Hän antaa voiman vastustaa kiusauksia, kuten Raamatussa lupaa.

Uskonratkaisun tein paljolti helvettiin joutumisen pelossa. Nyt en enää kuitenkaan syntiä tehdessäni pelkää joutuvani
helvettiin, vaan luotan että rakas taivaallinen Isä antaa anteeksi. Pelkään lähinnä sitä että miten Isälle ja Pyhälle Jumalalle
tulee paha mieli kun taas tein väärin.

Otsikon kysymykseen vastaisin, että en usko Jumalan odottavan lastensa kiittävän Häntä synnistä.
Jumala ei tee syntiä vaan sallii saatanan tekevän sitä ihmisten oman syntisyyden vuoksi.

Kun rakastava isä antaa lapselle vitsaa rikkomuksen vuoksi, ei isä odota että lapsi kiittäisi häntä siitä lyömisestä.
Vaan siitä että isä vielä antaa lapselle anteeksi ja rakastaa häntä yhä.

Tässä on hyviä ja viisaita ajatuksia.

[PetriFB]

Niin miksi Jumala teki niin salliessaan kaiken pahan minulle (Hänen omalleen), jos kerta Hän vihaa syntiä, vääryyttä ja laittomuutta?

Jumalan lapsella on monia ahdistuksia ja vastoinkäymisiä maailmassa, eikä Jumala aina niiltä varjele. Täällä ajassa me ymmärrämme kovin vähän Jumalan ajatuksia ja teitä, joihin näyttää kuuluvan yhtenä osana kärsimyskin. Historian saatossa miljoonan uskovat ovat joutuneet kokemaan suuria kärsimyksiä ja tulleet maailman häpäisemiksi ja nöyryyttämiksi. "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" (2.Tim. 3:12). Näin se menee tässä pahassa maailmanajassa, mutta asiaintilaan tulee muutos aikanaan.

Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme (2.Tess.1:3-10)

Tuossa sanotaan, että tessalonikalaisten usko runsaasti kasvoi ja keskinäinen rakkaus lisääntyi vainojen keskellä ja "me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä". Paavali kiitti Jumalaa tessalonikalaisista. Jeesus on meidän esikuvamme. Hän syntyi maailman silmissä äpäränä, kasvoi halveksitussa Nasaretin kaupungissa, koki ihmisten pilkkaa ja vainoa sekä lopuksi rikollisen lopun häpäistynä ja rusikoituna ristillä, missä "Hänen hahmonsa ei ollut enää ihmislapsen hahmo". Millä perusteella meillä on oikeus odottaa, että maailma kohtelisi meitä lempeämmin? Jos suhteemme Herraan on oikea, niin kiitämme Häntä kärsimyksistä yhtä hyvin kuin jokapäiväisestä leivästä ja syntiemme anteeksiantamuksesta. Emmekä vain kiitä Jumalaa vaan siunaamme vainoojiamme ja niitä, jotka meille kaikenlaista vääryyttä tekevät. Niin me teemme, jos meillä on Kristuksen mielenlaatu. Lisäksi me tiedämme miten tämä kaikki kohdallamme lopuksi päättyy; tietysti samalla tavoin kuin Jeesuksellakin. "Rikkaan tykö Hän tuli kuoltuansa".

Halpa nyt morsian, siellä saa kunnian
pukunsa valkoinen on hohtava.
Heikoinkin laulunsa, siellä soi kirkkaana
kuin vetten pauhu se on valtava.

Hyvä kirjoitus Jukalta. Amen.

[Lily]

Petri, et vieläkään vastannut kysymykseeni vaan toistit itseäsi.

Tuleeko sinun mukaasi Herran vitsa ja kuritus meille ihmisille vain Jumalalta suoraan silloin kun olemme oleet tottelemattomia?

Eli siinä ei ole millään tavoin ihminen tai paholainen missään muodossa mukana, jonka kautta tuo vitsa ja kuritus meihin osuu?

Jätetään tuo synnistä kiittäminen, tämän ulkopuolelle hetkeksi ja käydään nyt läpi tuo kurituksen muoto, että millaista se on...

Taivaan Isän parhaimpia siunaksia sinullekkin Petri veljeni!

[PetriFB]

Mikko:

Raamattu opettaa rakastamaan Jumalaa sekä pelkäämään (kunnioittamaan) Jumalaa ja kun tämä tapahtuu, niin silloin uskomme keskipiste on oikea, eli Jumalan armossa, rakkaudessa, hyvyydessä ja totuudessa. Silloin kun usko on oikeassa suunnassa ja Jumalan rakkauden vaikuttamaa, niin emme pelkää syntiä, emmekä kadotusta sekä rangaistusta:

1Joh 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Jumalan rakkaus poistaa synnin, saatanan ja kadotuksen sekä kaikenlaisen rangaistuksen pelon. Uskon tien alussa kun emme ole vielä oppineet tuntemaan Jumalaa emmekä elämään Jumalan rakkauden kautta, niin hyvin helposti elämme saatanan ja synnin sekä kadotuksen pelossa. Tämä on inhimillistä ja minäkin olen elänyt tämän väärän pelon vankina uskontien alussa.

Se on hienoa, että ajattelet ettei synti saisi hallita sinun elämääsi. Uskon kasvun kautta opit hylkäämään syntiä sekä elämään Jumalan rakkaudesta käsin, sillä mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta jos halua Hänessä pysyä:

Room 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Messias Herrassa Jeesuksessa. Ainoa asia, joka voi erottaa meidät pelastuksesta on uskosta luopuminen, mutta sitä emme tahdo tehdä, koska Jumalan armo ja rakkaus Herrassa Jeesuksessa on täyttänyt meidät kiitollisuudella ja rakkaudella Jumalaa kohtaan.

Uskosta luopuminen on sama asia kuin elää synnissä tekemättä siitä parannusta. Jos emme tee parannusta synnistä, vaan haluamme elää jatkuvassa synnissä ja kapinassa Jumalaa vastaan, niin silloin synti erottaa uskovan pelastuksesta. Kukaan ihminen ei ole synnitön ja siksi jokainen uskovakin lankeaa syntiin, mutta tekee siitä Jumalan armosta parannuksen. Täten syntikään ei voi erottaa meitä pelastuksesta, jos haluamme tehdä siitä parannuksen.

Roomalaiskirjeen 8 luvussa opetus elämän Hengen laista painottaa voimakkaasti sitä että emme enää elä kadotustuomion (pelkojen, syntien ja tuomioiden) alla, koska olemme Herrassa Jeesuksessa, emmekä vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan. Tämän seurauksena elämän Hengen laki Herrassa Jeesuksessa on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista uskon kautta Jeesuksen vereen. Emme elä rangaistuksen pelossa, vaan Jumalan lasten vapaudessa, Jumalan armosta uskossa kasvaen, uskoen Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu sanoo.

Koska Jumala on meidät armostaan pelastanut uskon kautta Jeesuksen vereen ja koska olemme Herrassa Jeesuksessa, emmekä vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan, niin elämän Hengen laki Herrassa Jeesuksessa on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista ja siirtänyt meidät Jumalan valtakuntaan ja Jumalan lapseuteen. Kiitos, kunnia ja ylistys Jumalalle Herran Jeesuksen kautta, Hänen armostaan ja rakkaudestaan, joka on ylen suuri ja ihmeellinen meitä kohtaan.

Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa lapsiaan sekä rakkaudessaan kurittaa tottelemattomia lapsiaan.

Silloin kun Jumala rakastaa sinua ja sinä häntä, niin et enää joudu synnin vallan alle, koska Jumalan rakkaus on vallannut sydämesi.

Silloin kun Jumala rakastaa sinua ja sinä häntä, niin et menetä pelastusta, etkä kadotukseen, koska Jumalan rakkaus on vallannut sydämesi.

Kirjoitit Mikko näin: Jumalan rakkautta ei ole listassa, koska en tiedä miten sen liittäisin tähän asiaan. En ymmärrä miksi se seikka, että Jumala rakastaa minua saisi minut kamppailemaan syntiä vastaan.

1 Joh 2:
3 ¶ Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet," eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.

1Joh 4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Efes 4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

Gal 5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.

Jumalan rakkaus ja se että Hän rakastaa meitä on kaiken avain, että voisimme voittaa syntejä ja kasvaa uskossa. Silloin kun ymmärrät Jumalan rakastavan sinua sekä sinussa vaikuttaa Jumalan rakkaus Pyhän Hengen voiman kautta, niin silloin ymmärrät sen kuinka kaikki on kiinni Jumalan rakkaudesta ja ilman Jumalan rakkautta ei ole mitään. Tämä on kasvuprosessi, jota ei voi siirtää tiedonsiirtona toiselle, vaan se tulee uskon kasvun kautta.

Sen mitä sinua tunnen, niin sinussa on kasvupotentiaalia ja jos Hänessä pysyt (niin kun uskon että pysyt), niin Jumalan rakkauden ulottuvuus avautuu sinulle ja sitä kautta elämäsi muuttuu, etkä enää pelkää rangaistusta, vaan Jumalan rakkauden kautta teet parannusta ja kasvat uskossasi. Ole siunattu Hänessä rakas veljeni.

[Lily]

Murpatti, minusta sinulla on tuossa ihan terveitä ajatuksia siitä miksi et halua tehdä syntiä. Herran pelkohan on viisauden alku ja on viisasta olla tekemättä syntiä mahdollisimman vähän. Meidäthän on luotu Jumalan kuvaksi ja olemme kaikki todella todella arvokkaita Jumalalle, joten ei ole viisasta rikkoa itseään ja läheisiään synnin töillä ja turmella Jumalan luomusta. Onhan se myös väärin,että satutamme Herraa jota rakastamme, vain sen takia, että sillä synninteko hetkellä rakastammekin lihaamme enemmän ja se kaikki mitä liha himoitsee, onkin enemmän kaipuumme kohde kuin Jumalan rakkaus ja pyhyys.

On myös kyllä vaara, että ihminen alkaa pelkäämään "liian" paljon Herran rangaistusta ja sitten tuo pelko kahlitsee ihmisen ja siitä tulee voimakas, ettei "uskalla" tehdä juuri mitään. Itsellä oli joskus uskon elämän alkuvuosina liian voimakas Jumalan pelko, onneksi siitä olen saanut vapautua ja elämä on paljon rennonpaa. En tarkoita sitä, että rennosti teen syntiä vaan olen ymmärtänyt ja sisiäistänyt Jumalan rakkauden ja armon. Isähän rakastaa ja pitää minua aina sylissään kun sitä tarvitsen ja monestiikkin Hän on puhutellut pitkäänkin nätisti että synnitä tulisi tehdä parannus.
Välillä olen totellut jo ihan hetikin ja välillä on tullut vitsaa kun olen ollut uppiniskainen.
Meillähän on kylvämisen ja niittämisen laki voimassa ja edelleenkin kuuliaisuuden siunaus ja tottelemattomuuden kirous (5.Moos.28) koskettaa elämäämme, vaikka olemmekin armon alla.

Jeesushan saarnasi parannusta ja varoitteli paljonkin synnistä, joten on ihan hyvä valvoa tilaansa ja pitää Jumalaa Pyhänä.

Raamatussa sanotaan myös, että rakkaudessa ei ole pelkoa. Sitä ei tule sekoittaa siihen ettemme pelkäisi Herraa, koska Häntähän meidän tulee peljätä oikealla ja tervellä tavalla. Mutta kun olemme Hänen rakkaudessaan, ei meillä ole mitään pelättävää koska Hän pitää meistä huolta.

Kun haluamme vaeltaa parannuksen teossa ja olla kuuliaisia niin, Herra alkaa pikku hiljaa ilmoittamaan niitä asioita mistä pitää luopua ja tehdä parannusta ja antaa siihen voimaa ja iloa.

On oikeasti ilo sydämessä kun on saanut luopua niistä asioista elämässä, mitkä ovat olleet Herran työn esteenä.

Tsemppiä, Iloa ja Rauhaa sinulle Murpatti, olet Herralle rakas ja kallisarvoinen! Hänellä on sinulle paljon armoa varattuna mutta muista silti myös kilvoitella sen uskon takia joka on pyhille annettu

[vaisuliini]

*
Siitä Jumalan pyhyyden pelosta... Onko normaalia että pelätään Jumalan pyhyyttä? Minä pelkään Jumalan läsnäoloa joka tuntuu hyvin voimakkaalta mutta siinä on mukana hellyttä ja rakkautta mutta se muuttuu entistä enemmän todellisemmalta niin alan pelätä. Viimeksi kun Jumala muuttui todellisemmalta niin sanoin Hänelle 'armahda minua syntistä!'

Minä kohtasin Jumalan pyhyyttä, se oli hyvin pelottavaa ja Hänen rinnalla koin olevani saastainen ja likainen ja koin myös pienuuteni Jumalan rinnalla. Niin minun pelko valtasi minut täysin. Onko se normaali pelko? Jumala ei väkisin lähestynyt vaan vetäytyi hellästi ja ymmärtäväisesti minua kohtaan.

[Mikko Murpatti]

*
Siitä Jumalan pyhyyden pelosta... Onko normaalia että pelätään Jumalan pyhyyttä? Minä pelkään Jumalan läsnäoloa joka tuntuu hyvin voimakkaalta mutta siinä on mukana hellyttä ja rakkautta mutta se muuttuu entistä enemmän todellisemmalta niin alan pelätä. Viimeksi kun Jumala muuttui todellisemmalta niin sanoin Hänelle 'armahda minua syntistä!'

Minä kohtasin Jumalan pyhyyttä, se oli hyvin pelottavaa ja Hänen rinnalla koin olevani saastainen ja likainen ja koin myös pienuuteni Jumalan rinnalla. Niin minun pelko valtasi minut täysin. Onko se normaali pelko? Jumala ei väkisin lähestynyt vaan vetäytyi hellästi ja ymmärtäväisesti minua kohtaan.

Mr.Kerimäki muistaakseni joskus kertoi vastaavaa, että kun koki Jumalan Pyhyyden ja läsnäolon niin tunsi itsensä hyvin pieneksi ja likaiseksi verrattuna Jumalaan.

Näin ainakin muistelen lukeneeni joskus.

[PetriFB]

Petri, et vieläkään vastannut kysymykseeni vaan toistit itseäsi.

Tuleeko sinun mukaasi Herran vitsa ja kuritus meille ihmisille vain Jumalalta suoraan silloin kun olemme oleet tottelemattomia?

Eli siinä ei ole millään tavoin ihminen tai paholainen missään muodossa mukana, jonka kautta tuo vitsa ja kuritus meihin osuu?

Jätetään tuo synnistä kiittäminen, tämän ulkopuolelle hetkeksi ja käydään nyt läpi tuo kurituksen muoto, että millaista se on...

Taivaan Isän parhaimpia siunaksia sinullekkin Petri veljeni!

Raamatun kohta joka puhui Jumalan kurituksesta puhui ja opetti kurituksen tapahtuvan siksi, että pääsisimme osallisiksi Jumalan pyhyydestä. Jumalan pyhyydestä osalliseksi pääseminen tapahtuu aina Jumalan totuuden ja Jumalan tekojen kautta, ei ihmisen teon tai saatanan teon kautta.

Jumalan kuritus voi tulla suoraan Häneltä itseltään sekä Hän voi sallia ihmisten tai saatanan rökittävän meitä jos olemme olleet Hänelle tottelemattomia. Se tietenkin tulee muistaa, että kun ja jos teemme syntiä, niin silloin aina automaattisesti joudumme tekemisiin synnin ja saatanan kanssa ja joudumme niittämään synnin kylvön mädän hedelmän. Synnistä kiittämistä ei voi jättää tässä tapauksessa käsittelemättä, koska uskovilla on sellaisia käsityksiä, että synnistä tulee kiittää.

Silloin kun teemme uskovina syntiä ja synti satuttaa meitä, niin synnin tehtävä ei ole johdattaa parannukseen, eikä synti auta meitä pyhittymään, koska synti kertoo meidän olevan kapinassa Jumalaa vastaan, jonka kautta rikomme itseämme ja muita. Silloin kun teemme syntiä, niin meidän tulisi ymmärtää olevamme eksyksissä ja palata Jumalan rakkauden ja hyvyyden piiriin, sillä Jumalan rakkaus ja totuus pyhittää meitä, ei synti.

Jos Jumala sallii meidän kohtaavan syntiä ollessamme tottelemattomia, vaikka siten että joku tekee meille pahaa, niin sen pahan tarkoitus ei ole pyhittää meitä, vaan pysäyttää meitä palaamaan takaisin Jumalan hyvyyden piiriin. Joku voi ajatella tässä kohtaa synnin olevan hyvä asia, koska sen kautta ymmärrämme, että tulee palata Jumalan hyvyyden piiriin. Minä en näe syntiä hyvänä asiana, koska synti tuhoaa ihmistä ja silloin kun teemme syntiä tai kohtaamme synnin tekoa itseämme kohtaan, niin meidän pitäisi ymmärtää synnin olevan paha asia sekä Jumalan hyvyyden olevan hyvä asia. Jos Jumala sallii meille tehtävän syntiä, niin se tulee joko kylvämisen ja niittämisen lain kautta (mitä olemme itse tehneet) tai Hänen nimensä tähden.

Miten Jumala suhtautuu syntiin ja sitä kautta Jumalan tekojen ilmitulemiseen? Oli syntiä tappaa Jeesus ristillä, mutta Raamattu ei missään kohdassa sano ja opeta, että Jeesuksen tappaminen, eli synninteko oli siunaus ja hyvä asia, vaan että Jeesuksen suostuminen kuolemaan sekä sovitustyö syntien anteeksiantamiseksi oli siunaus ja hyvä asia sekä pelastukseksi niille jotka uskovat Häneen.

Mitä tämä tarkoittaa? Meidän ei tule keskittyä syntiin eikä pitää sitä hyvänä asiana vaikka joku kokiessaan syntiä pysähtyisi ja pelastuisi, koska synti ei häntä pelastanut, vaan Jumalan armo ja rakkaus Herrassa Jeesuksessa. Synti on rangaistus sekä tuhon väline, ei siunaus. Koska Raamattu ei anna mitään arvoa, eikä ylistystä synnin teoille, vaan Jumalan teoille, niin meidänkään ei tule yrittää pitää syntiä ylistyksen tai kiitoksen kohteena.

Otan Jumalan kurituksesta esimerkin omasta elämästäni. Jumala löi minua sairaudella kun olin katkera eräälle uskonveljelle. Hän kuritti minua henkilökohtaisesti sairauden kautta, eikä Hänen toiminnassaan minua kohtaan ollut millään tavalla syntiä mukana. Kiitän Jumalaa Hänen teoistaan.

Jos olen tottelematon ja Jumala sallisi jonkun lyövän minua turpiin ja ymmärtäisin eläväni synnissä ja Jumalan hyvyyden, niin en kiittäisi synnistä, sillä synti ei saa aikaan parannusta, vaan Jumalan hyvyys. Itse uskon ja ymmärrän, että Jumala haluaisi minun kiittävän Hänen hyvyyttään eikä syntiä. Jeesuksen ristinkuoleman sanoma on tästä meille hyvä esimerkki, sillä se kehottaa meitä ylistämään ja kiittämään Jeesuksen sovitustyötä, verta, kuolemaa ja ylösnousemusta, Jeesuksen kärsimystä ja voittoa synnistä, eikä sitä että ylistäkää niitä jotka tappoivat Jeesuksen tai ylistäkää Jeesuksen tappamista.

Jeesuksen tappaminen ei saanut itsessään aikaa mitään hyvää, vaan se että Hän suostui kärsimään, antamaan anteeksi sekä kuolemaan meidän puolestamme syntien anteeksisaamiseksi. Koska Raamattu ei kehota pitämään tärkeänä tai ylistämään Jeesuksen tappamista, vaan Jeesuksen kuolemaa ja sovitusta, niin siksi meidänkin tulisi ylistää Jumalan tekoja, ei synnin tekoja.

[Mikko Murpatti]

Jumalan rakkaus poistaa synnin, saatanan ja kadotuksen sekä kaikenlaisen rangaistuksen pelon. Uskon tien alussa kun emme ole vielä oppineet tuntemaan Jumalaa emmekä elämään Jumalan rakkauden kautta, niin hyvin helposti elämme saatanan ja synnin sekä kadotuksen pelossa. Tämä on inhimillistä ja minäkin olen elänyt tämän väärän pelon vankina uskontien alussa.

Se on hienoa, että ajattelet ettei synti saisi hallita sinun elämääsi. Uskon kasvun kautta opit hylkäämään syntiä sekä elämään Jumalan rakkaudesta käsin, sillä mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta jos halua Hänessä pysyä:

Room 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Uskonelämässäni on nyt menossa jokin kausi, missä sielunvihollinen yrittää vanhaakunnon "mahdoton mitta" eksytystä, jonka ideana on vakuuttaa minulle, että armo ei riitäkkään ja että koska lankesin tuossa ja tuossa niin nyt on ovet taivaaseen kiinni.

Vihollinen toivoo , että otan itselleni niin paljon kantolastia (henkistä ja hengellistä painetta) että murrun sen alla ja totean että en jaksa enään ja näin luopuisin Jumalasta.

Toissapäivänä eräs työntekijä joka oli iloinen kun autoin häntä hänen ongelmassansa toi ison pullollisen todella laaduksta Ranskalaista punaviiniä pöydälleni palkaksi hyvästä palvelusta. Pullo oli hienonnäköinen ja jääkylmä ja hyvin kutsuva. Vaivoin sain sen torjuttua ja samalla tunnustin että olen uskossa ja en siksi voi ottaa sitä vastaan. Kääntyikin häviöksi hyvä yritys viholliselta, kun sain todistaa uskoni Jeesukseen! Mutta hetkeksi nosti silmitön viinanhimo päästänsä.

Myös oli jokin aika sitten todellakipeä olkapää ja vihollinen maanitteli syömään enemmän kuin tarvitsin kolmiokipulääkkeitä jossa oli morfiinin johdannaista. Huomasin että kun nämä alkoivat vaikuttaa tuntui se samalta kuin joskus silloin kun vedin huumeita, taas väkevä himo nosti päätänsä. Tästäkin sain voiton kiitos Jumalalle. Huomasin että tavallinen burana riittää ihan hyvin.

Usein vihollinen sanoo että koska olen todistanut töissä uskostani niin nyt ne henkilöt ovat siksi niin etäisiä minulle eivätkä halua olla kanssani tekemisissä ja puhuvat minusta ilkkuen, tämänkin tarkoitus olisi olla hiljaa uskonasioista. Myös pelotellaan että, jos nyt lankean yhteenkin syntiin töissä niin kaikki joille olen todistanut pilkkaa Jumalaa koska "No nyt se mukamas Jumalan mieskin teki näin ja näin, tekopyhää touhua". Esimerkiksi joskus olen sanonut että korjaan jonkin asian huomenna, mutta olen unohtanut tehdä niin joten lupaukseni on muuttunut valheeksi, ja tästä on hyvä soimata.


Tuntuu että hirvittävällä voimalla minua nyt koetellaan, se masentaa ja koska olen töissäkin väsynyt ja kovissa paineissa niin välillä tuntuu että tämä on liikaa.

Mutta minä luotankin Kaikkivaltiaan apuun enkä itse voi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin vastustaa, Jumala tuokoon tilanteeseeni helpotuksen kun Hän niin hyväksi kokee.

Tällä mennään:

Hepr. 13

5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
6 niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"
7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
9 Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.

Jos Jumala sanoo "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä" on totuus juurikin tämä eikä siihen ole mitään lisättävää, epäiltävää, vaan asia on juuri näin. Siihen ripustaudun ja siinä on toivoni.

En kyllä pysty näistä koetteluista olemaan vielä kiitollinen, mutta ehkä vuoden päästä taasen .

[PetriFB]

Jumalan rakkaus poistaa synnin, saatanan ja kadotuksen sekä kaikenlaisen rangaistuksen pelon. Uskon tien alussa kun emme ole vielä oppineet tuntemaan Jumalaa emmekä elämään Jumalan rakkauden kautta, niin hyvin helposti elämme saatanan ja synnin sekä kadotuksen pelossa. Tämä on inhimillistä ja minäkin olen elänyt tämän väärän pelon vankina uskontien alussa.

Se on hienoa, että ajattelet ettei synti saisi hallita sinun elämääsi. Uskon kasvun kautta opit hylkäämään syntiä sekä elämään Jumalan rakkaudesta käsin, sillä mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta jos halua Hänessä pysyä:

Room 8:39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Uskonelämässäni on nyt menossa jokin kausi, missä sielunvihollinen yrittää vanhaakunnon "mahdoton mitta" eksytystä, jonka ideana on vakuuttaa minulle, että armo ei riitäkkään ja että koska lankesin tuossa ja tuossa niin nyt on ovet taivaaseen kiinni.

Vihollinen toivoo , että otan itselleni niin paljon kantolastia (henkistä ja hengellistä painetta) että murrun sen alla ja totean että en jaksa enään ja näin luopuisin Jumalasta.

Toissapäivänä eräs työntekijä joka oli iloinen kun autoin häntä hänen ongelmassansa toi ison pullollisen todella laaduksta Ranskalaista punaviiniä pöydälleni palkaksi hyvästä palvelusta. Pullo oli hienonnäköinen ja jääkylmä ja hyvin kutsuva. Vaivoin sain sen torjuttua ja samalla tunnustin että olen uskossa ja en siksi voi ottaa sitä vastaan. Kääntyikin häviöksi hyvä yritys viholliselta, kun sain todistaa uskoni Jeesukseen! Mutta hetkeksi nosti silmitön viinanhimo päästänsä.

Myös oli jokin aika sitten todellakipeä olkapää ja vihollinen maanitteli syömään enemmän kuin tarvitsin kolmiokipulääkkeitä jossa oli morfiinin johdannaista. Huomasin että kun nämä alkoivat vaikuttaa tuntui se samalta kuin joskus silloin kun vedin huumeita, taas väkevä himo nosti päätänsä. Tästäkin sain voiton kiitos Jumalalle. Huomasin että tavallinen burana riittää ihan hyvin.

Usein vihollinen sanoo että koska olen todistanut töissä uskostani niin nyt ne henkilöt ovat siksi niin etäisiä minulle eivätkä halua olla kanssani tekemisissä ja puhuvat minusta ilkkuen, tämänkin tarkoitus olisi olla hiljaa uskonasioista. Myös pelotellaan että, jos nyt lankean yhteenkin syntiin töissä niin kaikki joille olen todistanut pilkkaa Jumalaa koska "No nyt se mukamas Jumalan mieskin teki näin ja näin, tekopyhää touhua". Esimerkiksi joskus olen sanonut että korjaan jonkin asian huomenna, mutta olen unohtanut tehdä niin joten lupaukseni on muuttunut valheeksi, ja tästä on hyvä soimata.


Tuntuu että hirvittävällä voimalla minua nyt koetellaan, se masentaa ja koska olen töissäkin väsynyt ja kovissa paineissa niin välillä tuntuu että tämä on liikaa.

Mutta minä luotankin Kaikkivaltiaan apuun enkä itse voi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin vastustaa, Jumala tuokoon tilanteeseeni helpotuksen kun Hän niin hyväksi kokee.

Tällä mennään:

Hepr. 13

5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
6 niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"
7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
9 Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.

Jos Jumala sanoo "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä" on totuus juurikin tämä eikä siihen ole mitään lisättävää, epäiltävää, vaan asia on juuri näin. Siihen ripustaudun ja siinä on toivoni.

En kyllä pysty näistä koetteluista olemaan vielä kiitollinen, mutta ehkä vuoden päästä taasen .

Tässä oli myös hyviä ja arvokkaita voittoja, jotka olet saanut Jumalan avulla. Jos joskus koet ja haluat soitella ja jutella, niin siten päästään syvemmälle kuin tässä foorumissa voi päästä.