Tuleeko synnistä kiittää Jumalaa

[PetriFB]

Jos ajattelet tilannetta, että uskova lankeaa elämään synnissä ja Jumala sallisi jonkun lyövän synnissä elävää uskovaa, niin haluaisiko Jumala uskovan kiittävän lyönnistä (synnin teosta) ja palaavan Jumalan luokse vai olisiko Jumalan tahto se koko ajan, että uskova palaisi Jumalan hyvyyden tähden takaisin Jumalan luokse, koska synti rikkoo ja tuhoaa uskovaa?

Jos sinä olisit tilanteessa missä lapsesi tekee pahoja, niin odotatko (tai et odota ja tämä vain tapahtuu), että hän uskoo sinua kun joku löisi häntä nyrkillä naamaan ja menisitkö kiittämään lyöjää, kun lapsi palaa itkien luoksesi? Vai pyrkisitkö hyvän kautta auttamaan lastasi palaamaan luoksesi?

Minä näkisin lyönnin syntinä ja väärin tekona, enkä kiittäisi lyöjää, vaan pyrkisin lohduttamaan ja auttamaan lastani. Jos kiittäisin lyöjää, en olisi rakastava isä, vaan vahinkoa tuottava isä ja vaaraksi lapselleni.

Olisi hyvä erottaa Jumalan kuritus sekä sallimus ja synnin teot toisistaan, koska Jumala ei jalosta uskovia synnin tekojen kautta, vaan rakkautensa ja totuutensa kautta. Koska Jumalan hyvyys vetää parannukseen, niin Hän ei silloin vedä ihmistä parannukseen synnin tekojen kautta, koska synnin tekojen palkka on kuolema. Kun ja jos uskova ihminen lähtee synnin teille, niin synnin tekojen hedelmä on aina kärsimys, tuska, ahdistus sekä lopulta iankaikkinen kuolema. Tällaisessa tilanteessa pahuus ihmisen elämään tulee aina hänen oman valintansa kautta myös silloinkin jos Jumala sallii hänen kohdata pahuutta. Pahuuden sallimisen (synnin tekojen) tarkoitus ei ole saattaa ihmistä parannukseen, koska vain Jumalan hyvyys voi vetää ihmisen parannukseen. Pahuuden salliminen ajaa ihmisen tilanteeseen, jossa hän synnin mädän hedelmän kautta niittää synnin kylvönsä seurauksia, mutta kun ja jos hän synnin teillä muistaa Jumalan hyvyyden, niin Jumalan hyvyys vetää häntä parannukseen niin kuin sanakin sanoo. Synnin teot eivät johtaneet parannukseen, vaan Jumalan hyvyys. Jos tätä ei ymmärrä, niin silloin uskova eksyy kiittämään ja ylistämään perkeleen tekoja, jotka Jeesus on tullut tekemään tyhjiksi, koska synti tuottaa tuhoa ja sen palkka on kuolema ja lopulta iankaikkinen kuolema.

Nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä kaikille.

[Mr Kerimäki]

Ja seurakunta tasolla mies ja nainen pariskuntana ...itse ymmärrän niin ,että niinkuin mies on perheenpää niin Kristus on miehen pää ja seurakunnassa ylin.
Synnit kehoitetaan tunnustamaan toinen toisillemme.
Voisi kysyä ,miksi ei armonlahjat pelaa monisaakaan srk ssa........On jätetty tämä tärkeä syntien käsittely tekemättä ja sitte siellä srk ssa istuu vaikka miten paljon synnissä eläviä ihmisiä.

Alkuperäinen tarkoitus lienee kuitenkin ollut niin ,että paljastamme synnit ja käsittelemme ne ja pyydämme anteeksi .Tulisi esim tuollainen hienosti käyttäytyvä uskonmies paljastettua ,joka vuosia on hakannut vaimoaan kotona ihan leikkauspöydälle asti ja samalla on esittänyt niin täydellistä kulissia ja koko srk on uskonut näytelmää..kuinka hyvin pyyhkii.

Tuollaista järjettömyyttä ei pidä kenenkään joutua kokemaan.Onneksi naisen sanojen mukaan Jumala on suojellut häntä ja uskon sen kyllä.

[Mikko Murpatti]

Minäkin uskon sen, että monet uskovat myös minä mukaanlukien olen etsinyt Herraa sen takia kun on tehty syntiä ja eletty synnissä, niin synnin ja kadotuksen pelko on ajanut Jumalan luokse, ei Jumalan rakkaus ja hyvyys. Silloin kun usko on tervettä ja Raamatullista, niin silloin uskova tekee parannuksen synnistä, ei kadotuksen pelon tähden tai synnin ahdistuksen tähden, vaan Jumalan rakkauden ja hyvyyden tähden. Tämä on tärkeä asia ymmärtää, koska silloin meidän keskipiste on Jumalan rakkaus, armo ja totuus ja Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen kuten sanakin sanoo.

Synnin teot eivät vedä parannukseen, vaan tuhoavat, mutta synnin tekojen rasittamina ja rääkkääminä muistamme Jumalan hyvyyden ja huolenpidon ja Jumalan hyvyyden tähden teemme parannuksen. Jos parannus tapahtuu synnin tekojen tähden, eikä Jumalan hyvyyden tähden, niin silloin ihminen elää väärässä suhteessa Jumalaan, Hänen hyvyyteensä sekä syntiin. Tämä vääristymä voi johdattaa uskovia elämään saatanan ja synnin pelossa, eikä Jumalan hyvyyden kautta. Silloin synnin teotkin voivat olla siunauksia, vaikka Raamatun sanan mukaan synnin palkka on kuolema, eikä siunaus.

Minä elän saatanan ja synnin pelossa, ja teen parannusta synneistä koska pelkään eroa Jumalasta, uskon ja pelastuksen menettämistä ja sitä minkälaiseksi muuttuisin jos antaisin synnille hallintavallan elämässäni.

Silloin tuhoaisin perheeni ja aiheuttaisin monelle pahaa oloa itsekkään syntini tähden. Kaikki joille olen todistanut uskostani vaikka työpaikalla nyökyttelisivät päätänsä ja iloitsisivat kun lankean, he miettisivät "ei ole Jumalaa koska Mikkokin vain esitti nythän hän tekee syntiä niin kuin minäkin".

Olen kuuliainen Jumalalle seuraavista syistä:

- Jumalan pelko (pelkään Jumalan pyhyyttä, joka rankaisee vääryyttä kun Hänen mittansa tulee täyteen). Vanhatestamentti opettaa, kuinka kiivaasti ja väkevästi Jumala vihaa syntiä, ja miten dramaattiset seuraamukset synnillä on kun on vitsan vuoro. Israelin kansa on aivan yhtä puupäinen ja sokea kuin minäkin, jos Hän omaa nimikkokansaansa suomii vitsalla on Hän velvollinen suomimaan ja kurittamaan minuakin, tai muuten Jumala on väärin puolueellinen.

- Synnin pelko. Muistan vielä miten hirvittävää elämä oli kun elin synnin alla, se oli hirveää pelkään että joutuisin siihen takaisin.

- Pelastuksen menettämisen pelko. Haluan elää koko ikuisuuden Jumalan yhteydessä enkä erossa Jumalasta jossain kadotuksessa.

- Muiden uskovien huomioonottaminen. En uskalla kohdata uskovia ja olla heidän kanssaan kanssakäymisissä jos antaudun synnille ja elän synnissä, heidän tulee silloin kavahtaa seuraani, sekä karkoittaa minut yhteydestään kunnes asia on kunnossa, etten tartuta hapatetta muihinkin.

- Viisaus. Tiedän että Jumala tietää paremmin, koska Hänen viisaudellansa ei ole rajoja, ja minä olen vain ruohoa ja tomua. Siksi ei kannata tehdä Jumalan ohjeita vastaan, vaikka järkemme sanoisi mitä , koska Jumala tietää paremmin.

Jumalan rakkautta ei ole listassa, koska en tiedä miten sen liittäisin tähän asiaan. En ymmärrä miksi se seikka, että Jumala rakastaa minua saisi minut kamppailemaan syntiä vastaan.

Synnistä en kiitä Jumalaa, mutta jos Jumala kurittaa minua omaksi parhaakseni niin silloin kiitän Jumalaa (ajan kanssa, kunhan ensin olen kapinoinut ja napissut ja itsesäälinyt kohtaloani, kun minua kuritetaan).

Room. 2:4

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen

Minusta tämänlauseen Jumalan hyvyys on Hänen pitkämielisyytensä ja kärsivällisyytensä (armo), eli armo vetää minua parannukseen, sillä luotan että armoa riittää vielä eli vielä voi mennä takaisin parannuksessa etsimään Jumalan armoa.

Jos olen tässä eksynyt ja teen parannusta vääristä syistä (pelko), niin en tiedä miten löytäisin oikealle polulle, en tiedä miten voisin muuttaa tätä miten ajattelen.

Rukoilkaa puolestani, jos ajattelette että olen eksyksissä ja harhassa tässä että teen parannusta synnistä, koska pelkään sen seurauksia.

[Jukka]

Niin miksi Jumala teki niin salliessaan kaiken pahan minulle (Hänen omalleen), jos kerta Hän vihaa syntiä, vääryyttä ja laittomuutta?

Jumalan lapsella on monia ahdistuksia ja vastoinkäymisiä maailmassa, eikä Jumala aina niiltä varjele. Täällä ajassa me ymmärrämme kovin vähän Jumalan ajatuksia ja teitä, joihin näyttää kuuluvan yhtenä osana kärsimyskin. Historian saatossa miljoonan uskovat ovat joutuneet kokemaan suuria kärsimyksiä ja tulleet maailman häpäisemiksi ja nöyryyttämiksi. "Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi" (2.Tim. 3:12). Näin se menee tässä pahassa maailmanajassa, mutta asiaintilaan tulee muutos aikanaan.

Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme (2.Tess.1:3-10)

Tuossa sanotaan, että tessalonikalaisten usko runsaasti kasvoi ja keskinäinen rakkaus lisääntyi vainojen keskellä ja "me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä". Paavali kiitti Jumalaa tessalonikalaisista. Jeesus on meidän esikuvamme. Hän syntyi maailman silmissä äpäränä, kasvoi halveksitussa Nasaretin kaupungissa, koki ihmisten pilkkaa ja vainoa sekä lopuksi rikollisen lopun häpäistynä ja rusikoituna ristillä, missä "Hänen hahmonsa ei ollut enää ihmislapsen hahmo". Millä perusteella meillä on oikeus odottaa, että maailma kohtelisi meitä lempeämmin? Jos suhteemme Herraan on oikea, niin kiitämme Häntä kärsimyksistä yhtä hyvin kuin jokapäiväisestä leivästä ja syntiemme anteeksiantamuksesta. Emmekä vain kiitä Jumalaa vaan siunaamme vainoojiamme ja niitä, jotka meille kaikenlaista vääryyttä tekevät. Niin me teemme, jos meillä on Kristuksen mielenlaatu. Lisäksi me tiedämme miten tämä kaikki kohdallamme lopuksi päättyy; tietysti samalla tavoin kuin Jeesuksellakin. "Rikkaan tykö Hän tuli kuoltuansa".

Halpa nyt morsian, siellä saa kunnian
pukunsa valkoinen on hohtava.
Heikoinkin laulunsa, siellä soi kirkkaana
kuin vetten pauhu se on valtava.

[Lily]

Petri tarkoitatko, että Herran vitsa ei koskaan tule kenenkään ihmisen tai paholaisen kautta?

[PetriFB]

Petri tarkoitatko, että Herran vitsa ei koskaan tule kenenkään ihmisen tai paholaisen kautta?

Tarkoitan sitä ettei Jumala käske meitä kiittämään synnin ja perkeleen teoista, sillä meitä ei ole kutsuttu ylistämään perkeleen tekoja, vaan Jumalan tekoja.

[tanu]

Jotenkin tulee mieleen suhde omaan isääni ja suhteeni omiin lapsiini, kun mietin sitä, että miksi teen parannusta
synneistä.
Kun pienenä tein jotain väärin, niin en usko että pelkäsin niinkään sitä miten isä minua rankaisee. Vaan lähinnä
pelkäsin kiinni jäämistä ja sitä miten olin pettänyt rakkaan isäni luottamuksen. Ja sitä että miten se tuotti isälleni
murhetta.
Samoin nyt kun on omia lapsia, niin toivon että lapset ymmärtäisivät pysyä poissa pahanteosta, ei rangaistuksen
pelossa vaan siksi, että minulle tulee paha mieli kun he rikkovat yhteisesti sovittuja sääntöjä. Että lapset pelkäisivät sitä, että
keskinäinen luottamus kärsii.
Tuntuu ettei rangaistuksella ole niinkään väliä kun rikkoo jotakin rakasta ihmistä kohtaan, vaan kaikkein suurimman
ilon saa siitä jos se ketä on rikkonut antaa anteeksi.

Kun teen syntiä ja rikon taivaallista Isää (Pyhää Kaikkivaltiasta ja täydellistä Jumalaa) ja Hänen sääntöjään vastaan, niin
päällimmäisenä tunnen häpeää ja surua, kun olen pettänyt rakkaan Isän luottamuksen. Välillä tulee pelon tunteita siitä, että
mitä jos jatkan synnin tekemistä vaan kerrasta toiseen ja paadutan itseni ja menetän uskoni ja pelastuksen kokonaan.
Mutta silti luotan Jumalaan ja uskon että Hän antaa voiman vastustaa kiusauksia, kuten Raamatussa lupaa.

Uskonratkaisun tein paljolti helvettiin joutumisen pelossa. Nyt en enää kuitenkaan syntiä tehdessäni pelkää joutuvani
helvettiin, vaan luotan että rakas taivaallinen Isä antaa anteeksi. Pelkään lähinnä sitä että miten Isälle ja Pyhälle Jumalalle
tulee paha mieli kun taas tein väärin.

Otsikon kysymykseen vastaisin, että en usko Jumalan odottavan lastensa kiittävän Häntä synnistä.
Jumala ei tee syntiä vaan sallii saatanan tekevän sitä ihmisten oman syntisyyden vuoksi.

Kun rakastava isä antaa lapselle vitsaa rikkomuksen vuoksi, ei isä odota että lapsi kiittäisi häntä siitä lyömisestä.
Vaan siitä että isä vielä antaa lapselle anteeksi ja rakastaa häntä yhä.

[Lily]

Petri, et vastannut kysymykseeni vaan kiersit sen.

Tässä lainaus kommentistasi :

Tässä puhutaan maallisista isistä kurittajina ja sitten verrataan, että Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osalliseksi Hänen pyhyydestään. Maallinen isä kurittaa itse henkilökohtaisesti lastaan kukin omalla tyylillään ja tavallaan, eikä hän ulkoista kuritusta vieraalle, vaan kurittaa itse omaa lastaan. Kun nyt tämä maallinen isä vertaus siirretään Jumalaan, niin ei Hänkään ulkoista kuritusta saatanalle, joka ei armoa tunne, vaan Jumala kurittaa itse omaa lastaan henkilökohtaisesti ja koska Jumala on rakkaus ja hyvyys, niin Hän kurittaa meitä aina rakkaudessa ja hyvyydessä, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. En tässäkään näe sellaista ulottuvuutta, että Jumala jalostaisi uskovia synnin ja saatanan tekojen kautta. Jumalan kuritus pyhyydestä osalliseksi pääsemisestä on eri asia kuin saatanan kuritus synnin kautta, joka tuhoaa ihmistä.

Tuossahan juuri sanot, että Jumala ei ulkoista kuritusta muiden tehtäväksi vaan kurittaa henkilökohtaisesti. Tämä olis erittäin tärkeä käydä läpi joten kertoisitko mitä tarkoitat tuolla, että Herra kurittaa henkilökohtaisesti?

[vaisuliini]

*
Murpatti, rukoilen sinulle Kristuksen sisäisen tuntemisen ja Hänen rauhan sisimpääsi.

[PetriFB]

Petri, et vastannut kysymykseeni vaan kiersit sen.

Tässä lainaus kommentistasi :

Tässä puhutaan maallisista isistä kurittajina ja sitten verrataan, että Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osalliseksi Hänen pyhyydestään. Maallinen isä kurittaa itse henkilökohtaisesti lastaan kukin omalla tyylillään ja tavallaan, eikä hän ulkoista kuritusta vieraalle, vaan kurittaa itse omaa lastaan. Kun nyt tämä maallinen isä vertaus siirretään Jumalaan, niin ei Hänkään ulkoista kuritusta saatanalle, joka ei armoa tunne, vaan Jumala kurittaa itse omaa lastaan henkilökohtaisesti ja koska Jumala on rakkaus ja hyvyys, niin Hän kurittaa meitä aina rakkaudessa ja hyvyydessä, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. En tässäkään näe sellaista ulottuvuutta, että Jumala jalostaisi uskovia synnin ja saatanan tekojen kautta. Jumalan kuritus pyhyydestä osalliseksi pääsemisestä on eri asia kuin saatanan kuritus synnin kautta, joka tuhoaa ihmistä.

Tuossahan juuri sanot, että Jumala ei ulkoista kuritusta muiden tehtäväksi vaan kurittaa henkilökohtaisesti. Tämä olis erittäin tärkeä käydä läpi joten kertoisitko mitä tarkoitat tuolla, että Herra kurittaa henkiläkohtaisesti?

Niin tuossa Raamatun esimerkissä käytetään maallisia isiä sekä Jumalaa kurittajana. Ja kuten esimerkistä käy ilmi, niin maallinen isä itse henkilökohtaisesti kurittaa omia lapsiaan sekä tietysti Jumala kurittaa myös itse henkilökohtaisesti omia lapsiaan kun Hän kurittaa meitä, että pääsemme osalliseksi Hänen pyhyydestään. Perkeleen tekojen kautta ei ihminen pyhity, vaan totuuden kautta. Minä en näe Raamatusta sellaista opetusta, että meidän tulisi kiittää ja ylistää synnin ja perkeleen tekoja, vaan Jumalan tekoja.

Olen juuri parhaillaan kirjoittamassa uutta kirjoitustani sivulleni sekä vastaamassa tämän ketjun muihin viesteihin ja siksi vastaukseni voivat viipyä tästä eteenpäin. Siunausta sisarelle.