Valtio pakottaa kunnat vastaanottamaan "pakolaisia"

[lonelyrider]

"Uskovan elämä ei ole aina helppoa siksi meidän tulee varatua elämässämme pahimpaan. Surua ja kipua saa tuntea samalla tavalla kuin esim Jeesus kun Hän meni kuolemaan ristillä."

Jeesus kantoi kipua ja kärsimystä. Miksi? Koska Hän teki sen kaiken ihmiskunnan puolesta. Sitä samaa tuskin Hän vaatisi nuorelta raiskatuksi joutuneelta naiselta? Hän on armahtavainen ja heikkojen puolustaja. Hänessä on myös täydellinen anteeksianto.

Jos hän jotakin vaatii niin ainenkin aanteeksi antoa tätä raiskaajaa kohtaan.

Kun parantuu, tulee myös anteeksianto, se on Hengentyö ihmisessä, kun Hän rakkautensa kautta parantaa sydämen.
Se kaikki tapahtuu Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jotta ihminen voi olla ehjä jälleen ja iloita jälleen elämästä, joka hänelle on annettu, Jeesuksessa.

[Joel.A]

"Uskovan elämä ei ole aina helppoa siksi meidän tulee varatua elämässämme pahimpaan. Surua ja kipua saa tuntea samalla tavalla kuin esim Jeesus kun Hän meni kuolemaan ristillä."

Jeesus kantoi kipua ja kärsimystä. Miksi? Koska Hän teki sen kaiken ihmiskunnan puolesta. Sitä samaa tuskin Hän vaatisi nuorelta raiskatuksi joutuneelta naiselta? Hän on armahtavainen ja heikkojen puolustaja. Hänessä on myös täydellinen anteeksianto.

Jos hän jotakin vaatii niin ainenkin aanteeksi antoa tätä raiskaajaa kohtaan.

Kun parantuu, tulee myös anteeksianto, se on Hengentyö ihmisessä, kun Hän rakkautensa kautta parantaa sydämen.
Se kaikki tapahtuu Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jotta ihminen voi olla ehjä jälleen ja iloita jälleen elämästä, joka hänelle on annettu, Jeesuksessa.

Ei ihminen voi parantua ihmisten tekemistä haavoista ilman anteeksiantamusta. Tänä päivänä monet uskoon tulleet ihmiset elävät luopumuksen tilassa sen tähden, että he eivät ole antaneet anteeksi lähimmäiselleen.

[Jukka]

Mielestäni esimerkiksi Job ei kiittänyt pahasta vaan hän kiitti ja ylisti Herraa vaikka hänelle tapahtui pahaa. Eli ikävienkin olosuhteiden keskellä meidän tulee kiittäen ylistää Herraa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että kiittäisimme pahasta vaan sitä että ylistämme ja kiitämme Herran nimeä sama kuinka pahaa meille tapahtuu. Jobin kiitos oli myös liitetty Hänen rukoukseensa Herralle sillä meidän tulee aina kiittäen rukoilla Herraa.

Kaikki paha, mitä Job joutui kärsimään oli Jumalan sallimaa. Jumala antoi pahalle luvan tehdä Jobille kaiken sen, mitä Jobille tapahtui. Lisäksi huomaamme, että kaikki kääntyi lopuksi Jobin parhaaksi, koska hän kovien kokemustensa jälkeen saattoi riemuiten sanoa: "Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt." (Job. 42:5). Jobin kohtalo tosin varsinaisesti kääntyi vasta sen jälkeen, kun hän oli rukoillut kolmen ystävänsä puolesta, jotka olivat väärin perustein häntä syyttäneet. "Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut." (Job. 42:10).

Mutta otsikon aiheeseen: Se kaikki, mikä maatamme nyt kohtaa, tulee Jumalan kädestä. Yhdenkään pakolaisen jalka ei astu rajamme yli Jumalan sallimatta. Kun meidän ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta niin sillä on seurauksensa. Näin on aina ollut historiassa. Vanhurskaudella kansa pysyy pystyssä, mutta jumalattomuus sen kaataa. Syyttävä sormeni osoittaa nyt ennen kaikkea itseäni. En ole elänyt Jumalan kunniaa etsien vaan tärkeintä on ollut oman parhaani tavoittelu. Työnsin kauas ajatuksenkin pahoista päivistä, mutta nyt ne näyttävät olevan käsillä. Ja ei tämä pakolaisongelma ole kuin vähäistä alkua, näin uskon ja sisimmässäni koen (pelkään).

[pekka]

Mitä mieltä olette tästä tämän päivän paikallislehden M. Viinamäen mielipidekirjoituksesta?


"Pakolaiskriisi ja evakot ihan eri asioita"

https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yl ... -1.1918139

"Tässäkin lehdessä on kirjoituksia, joissa verrataan meneillään olevaa pakolaiskriisiä sodanajan Suomessa tapahtuneeseen evakkokriisiin. Mielestäni tämä on erittäin vastenmielistä, koska näillä kahdella tapahtumalla ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä.

Talvisodan syttyessä -39 Suomessa jouduttiin tekemään evakuointipäätös, jonka perusteella siirrettiin Karjalan asukkaita sodan jaloista muualle Suomeen. Päätöstä ei periaatteessa voinut vastustaa. Evakuointi sana muuttui sitten sanaksi evakko.

Ruotsi antoi myös mahdollisuuden tuoda lapsia turvaan, syntyi sana sotalapsi.

Evakot olivat vanhuksia, naisia ja lapsia. Myöhemmin sodan jälkeen evakot olivat myös rintamalla jopa viisi vuotta taistelleita miehiä.

Nämä lähinnä Irakista ja Somaliasta tulevat ovat pääosin nuoria, terveen näköisiä miehiä, jotka lähtevät liikkeelle vapaaehtoisesti. Naisia ja lapsia ei ole juuri nimeksikään, joitakin perheitä on liikkeellä. Miehet tulevat, naiset, lapset ja vanhukset jäävät.

Jos tätä kriisiä pitää johonkin verrata, niin jollakin tapaa se muistuttaa Suomesta Ruotsiin muuttoa. Suomesta Ruotsiin mentiin suoraan valmiiseen työpaikkaan, koska Ruotsissa oli valtava työvoiman tarve.

Nämä Suomeen tulevat siirtolaiset tulevat työttömyyden riivaamaan maahan ja väitän, että näiden älykännyköiden aikana sen myös suurin osa tietää. Mennään vaan sinne, missä tuntuu olevan paras huolenpito.

Markus Myllymäen mielestä Karjalan asukkaat olivat Neuvostoliiton vainoamia ja lähtivät sodan jälkeen pakoon. Eipä tainnut monikaan päästä sodan jälkeen Suomeen pakoon, siitä kyllä Josef Stalin, kansojen isä piti huolen.

Matti Viinamäki

Laihia"



Kuva karjalaisten evakkoon lähdöstä joskus vuoden 1940 tienoilla:



Kuva: Puolustusvoimat, SA-kuva

[lonelyrider]

Jos ajatellaan asiaa ihan poliittisesti, niin mielestäni kyseessä on kaksi eri asiaa.
Talvisodan syttymisen jälkeiset päätökset...kyseessähän oli maan sisäinen poliittinen päätös, joka koski valtiovallan omia kansalaisia... eikö valtiovallan tehtävä ole ensisijaisesti turvata omien maiden kansalaisten oikeudet.... sitä varten kait valtiovalta on asetettu, kansalaisten turvaksi, annettu tavallaan mandaatti asioiden hoitamiseksi.

Ruotsiin muutossa taas paljolti mentiin työn perässä käsittääkseni ja Ruotsi oli valmis vastaanottamaan työntekijöitä täältä päin... se liittyi taas työvoimapoliittiseen päätökseen ja Ruotsi kait oli oikeastaan edunsaaja uusista työntekijöistä. Tämäkin oli valtiovallan sisäinen päätös vastaanottaa muualtapäin tulevia työntekijöitä, mutta tähän ei liittynyt kansainvälistä painostusta ja ohjailua.

Tämä pakolaiskriisi, ja vastuunkanto... taitaa kuitenkin olla enemmän jostain muualtakinpäin määrättyä. Valtioilla ei ole kunnollista vapautta tehdä itseään koskevia päätöksiä... tähän liittyy myös ns. kansainvälistä painostusta, itsenäisiä valtioita kohtaan. Ja se miten tätä käsillä olevaa kansainvälistä kriisiä hoidetaan kansainvälisellä tasolla, kun se hoidetaan huonosti... niin tästä seuraa myös yksittäisille valtiovalloille seuraamuksia, joissa ei vastaavasti sitten kansainvälisesti olla tukemassa niiden seurauksien hoidossa, mitä siitä aiheutuu yksittäisille valtioille.

[toni t]

Tuleeko meidän siis kiittää Jumalaa asioista joita Hän itsekkin vihaa?

Mielestäni kyllä meidän tulee kiittää, koska monesti Jumala esim. kurittaa ja ohjaa meitä ihmisiä vihaamansa asioittensa kautta, mutta vain siinä tapauksessa jos se koskettaa meitä henkilökohtaisesti.

En näe niin. Esimerkiksi jos näen miehen raiskaavan tytön niin vaikka Jumala sallikin sen niin en usko että Jumala odottaa minun kiittävän Häntä tuosta tytön raiskauksesta. Sen sijaan uskon että Jumala odottaa että silloin huutaen rukoilen Häneltä armoa ja apua tuohon tilanteeseen kiitoksen kanssa.

Niin ei meidän tule kiittää siitä, että tyttö joutuu raiskatuksi vaan nimen omaan rukoilla hänelle voimaa ja armoa kestää se kauhe kipu, mutta jos itse olisin uskovainen tyttö tulisi minun "teoriassa" ottaa se raiskaus kiitoksella vastaan, koska tälläkin tapahtumalla on varmasti tarkoituksensa. Niin itse en siis kiitä pahoista asioista jotka koskevat muita, mutta yritän kiittää niistä pahoista ja ikävistä asioista mikä minua kohtaa tai minua koskettaa.

Olen pitkälle samaa mieltä tästä. Jumala ohjaa meitä varmasti monesti sallimalla meille tapahtua ikäviäkin asioita ja voimme ottaa ne kiitoksella vastaan. Jos siis katson pahoja asioita vain siitä näkökulmasta mitä minulle itselle tapahtuisi niin voin kyllä ottaa ne kiitoksella vastaan. Jos pahoja ja ikäviä asioita ei tapahtuisi meille niin tuskin olisimme tulleet edes uskoon koskaan. Sillä ihminen alkaa etsimään Herraa monesti vasta kärsimysten kautta.

Ja kun tarkemmin miettii niin jos raiskattu tyttö alkaisi etsimään Jumalaa raiskauksen johdosta ja tulisi sitä kautta uskoon niin silloinhan tämä synti (raiskaus) olisi ollut loppujenlopuksi hyvä asia iankaikkisuuden kannalta.

Itse lähestyin tätä aihetta siitä näkökulmasta ettei kristittyjen tulisi olla kiittelemässä synnin ja vääryyden teoista joita maailma on pullollaan. Ja lähestyin asiaa nimenomaan siitä näkökulmasta että ne teot kohdistuvat lähimmäisiin. Eli en näe että meidän tulisi kiittää eksytyksistä ja epäjumalanpalvomisista jne.. jota esim islam edustaa. En siis voi sanoa Jumalalle että kiitos Jumala että annat islamin tulla Suomeen eksyttämään lähimmäisiä. Jos sanoisin näin niin enkö minä silloin kannattaisi itsekkin eksytystä. Enkä usko että Jumala edes haluaisi minun kiittävän sellaisesta. Islamin tuleminen suomeen voi toki olla myös jollekin ihmiselle pelastukseksi sitä kautta että hän alkaa sen vuoksi etsimään Jumalaa mutta en näe että meidän tulisi siltikään kiittää Jumalaa eksytyksistä ja synnin teoista jotka kohdistuvat lähimmäisiimme. Vai pitäisikö...?

Kristittyjen tulisi taistella eksytyksiä vastaan ja hajoittaa maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Tällöin olisi mielestäni ristiriitaista että kiittelisimme eksytyksistä. Tiedän Raamatun perusteella sen että maailma tulee menemään vain huonompaan suuntaan ja Jumala sallii sen ja tulee jopa lähettämään kaikista suurimman eksytyksen mitä on koskaan nähty että kaikki ne tuomittaisiin jotka eivät ole uskoneet totuutta vaan ovat mielistyneet vääryyteen. Kiitän Jumalaa siitä että Hänen tahtonsa saa ja tulee tapahtumaan lopuksi kaikessa. Olenko tässä siis nyt ristiriidassa itseni kanssa? Koska en halua kiittää Jumalaa eksytyksistä jotka ovat johtamassa lähimmäisiämme tuhoon ja silti kiitän Jumalaa siitä että Hänen tahto ja myös lopunajan suuri eksytys tulee tapahtumaan... saatan olla ristiriidassa mutta sydämessäni en voi iloita ja kiittää asioista jotka ovat johdattamassa rakkaita lähimmäisiä tuhoon.

[toni t]

Jos minua lyötäisiin nyrkillä poskelle niin kiitän Herraa siitä että Hänen armostaan saan antaa tuolle lyöjälle anteeksi ja kääntää hänelle myös toisen posken - Herramme esimerkin mukaan. Tällöin en kiitä Herraa pahasta (nyrkistä) vaan siitä että Hänen armostaan saan sen kestää ja rakastaa tuota lyöjää.

Kiitätkö Herraan sitten siitä "nyrkistä" jos joku jumalaton tulee siitä uskoon, koska näkee mikä voima sinulle on annettu, voiman joka antaa kääntää toisenkin posken ja voiman joka antaa vielä anteeksi ja sekä voiman rakastaa tuotä lyöjää lyönnin jälkeen?

Olet oikeassa ja tässä tapauksessa kiittäisin suuresti Herraa siitä että sain maistaa tuosta nyrkistä - se oli lähimmäisen elämäksi

[toni t]

Mielestäni esimerkiksi Job ei kiittänyt pahasta vaan hän kiitti ja ylisti Herraa vaikka hänelle tapahtui pahaa. Eli ikävienkin olosuhteiden keskellä meidän tulee kiittäen ylistää Herraa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että kiittäisimme pahasta vaan sitä että ylistämme ja kiitämme Herran nimeä sama kuinka pahaa meille tapahtuu. Jobin kiitos oli myös liitetty Hänen rukoukseensa Herralle sillä meidän tulee aina kiittäen rukoilla Herraa.

Kaikki paha, mitä Job joutui kärsimään oli Jumalan sallimaa. Jumala antoi pahalle luvan tehdä Jobille kaiken sen, mitä Jobille tapahtui. Lisäksi huomaamme, että kaikki kääntyi lopuksi Jobin parhaaksi, koska hän kovien kokemustensa jälkeen saattoi riemuiten sanoa: "Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt." (Job. 42:5). Jobin kohtalo tosin varsinaisesti kääntyi vasta sen jälkeen, kun hän oli rukoillut kolmen ystävänsä puolesta, jotka olivat väärin perustein häntä syyttäneet. "Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut." (Job. 42:10).

Kyllä, olen samaa mieltä.

[tanu]

Mutta otsikon aiheeseen: Se kaikki, mikä maatamme nyt kohtaa, tulee Jumalan kädestä. Yhdenkään pakolaisen jalka ei astu rajamme yli Jumalan sallimatta. Kun meidän ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta niin sillä on seurauksensa. Näin on aina ollut historiassa. Vanhurskaudella kansa pysyy pystyssä, mutta jumalattomuus sen kaataa. Syyttävä sormeni osoittaa nyt ennen kaikkea itseäni. En ole elänyt Jumalan kunniaa etsien vaan tärkeintä on ollut oman parhaani tavoittelu. Työnsin kauas ajatuksenkin pahoista päivistä, mutta nyt ne näyttävät olevan käsillä. Ja ei tämä pakolaisongelma ole kuin vähäistä alkua, näin uskon ja sisimmässäni koen (pelkään).

Olen samaa mieltä kanssasi Jukka.
Ja ihan turhaan syyttelen muita ja seuraan ja murehdin näitä asioita mitä nyt tapahtuu. Kun en kuitenkaan voi asioihin mitenkään vaikuttaa.
Se mihin voin vaikuttaa on oma tilani ja oma vaellus ja siinä riittääkin parantamista ja työsarkaa oikein roppakaupalla.
Viime aikoina olen tuijottanut näitä ruutuja (tv+netti) ihan liikaa ja nyt on parannuksen paikka siinäkin asiassa.

Taidan pitää taukoa täällä kirjoittamisesta, koska en kykene mitään yhteistä uskoa rakentavaa kirjoittamaan. (sama virsi taas kerran )

Siunausta kaikille teille rakkaille uskon veljille ja sisarille ja läheisillenne.

Ja kiitos Herralle, kun ei oikeasti tarvitse mistään huolta ja murhetta kantaa.

[toni t]

Jos minua lyötäisiin nyrkillä poskelle niin kiitän Herraa siitä että Hänen armostaan saan antaa tuolle lyöjälle anteeksi ja kääntää hänelle myös toisen posken - Herramme esimerkin mukaan. Tällöin en kiitä Herraa pahasta (nyrkistä) vaan siitä että Hänen armostaan saan sen kestää ja rakastaa tuota lyöjää.

Kiitätkö Herraan sitten siitä "nyrkistä" jos joku jumalaton tulee siitä uskoon, koska näkee mikä voima sinulle on annettu, voiman joka antaa kääntää toisenkin posken ja voiman joka antaa vielä anteeksi ja sekä voiman rakastaa tuotä lyöjää lyönnin jälkeen?

Olet oikeassa ja tässä tapauksessa kiittäisin suuresti Herraa siitä että sain maistaa tuosta nyrkistä - se oli lähimmäisen elämäksi

Olen nyt miettinyt tarkemmin aihetta ja palaan alkuperäiseen kantaani - eli en kiittäisi tässäkään tapauksessa Jumalaa nyrkistä sillä nyrkin isku oli syntiä enkä näe niin että meidän tulisi kiittää Jumalaa mistään synnistä. Eikä nyrkki pelasta tätä Jumalatonta kyseisessä tapauksessa. Jos tämä kaveri tulee uskoon sen seurauksena että lyö minua niin hänen lyöntinsä ei häntä pelasta. Eikä edes tämä tapahtuma. Tapahtuma on kyllä johdattamassa häntä pelastukseen sitä kautta että kun hän näkee miten suhtaudun hänen lyöntiinsä (käännän toisen posken ja annan anteeksi) niin tätä kautta Jumalan hyvyys vetää tätä kaveria parannukseen ja Jumalan sanan kuuloon jonka kautta hän voi pelastua. Jumalan hyvyys vetää lähimmäisiä parannukseen tekojemme kautta kun elämme ja toimimme Jumalan sanan opetuksen mukaan.

Synti eikä synnin tekeminen ei voi ketään pelastaa vaan Jumala pelastaa sanansa kautta ja Jumalan hyvyys vetää synnintekijöitä parannukseen. Tässä tapauksessa tulee kiittää Jumalaa siitä että Hänen armostaan saamme kärsiä ja kestää pahaa (nyrkki) ja sitä kautta Jumalan hyvyys voi näkyä pahantekijälle ja tämä hyvyys vetää häntä parannukseen ei nyrkki. Siksi kiitos kuuluu Jumalalle Hänen meille antamasta armostaan jonka seurauksena voimme kestää ja kärsiä pahaa tässä maailmassa mutta meidän ei tule kiittää synnin tekoja missään tilanteessa. Näin näen nyt vahvasti.