Petri kirjoitit:
Koska nimeni on nostettu esille, niin pyytäisin tuomaan esille minun tekstistäni sellaisia kohtia, joissa kirjoitan muita loukkaavasti tai toisia halventaen sekä provosoivasti ja jos sellaista tekstiä löytyy, niin toki teen siitä parannuksen. Jos taas sellaista ei löydy, niin sitten ihmettelen miksi nimeni on nostettu esille negatiivisessa mielessä.
Tämä varmaan menee jo aika paljon ohi tämän ketjun aiheesta, mutta tämän voinee siirtää muualle, jos tarvis on.
Minun mielestäni tässä ei pitäisi niinkään olla kyse toisten loukkaamisesta ehdottomilla lauseilla, vaan mielestäni tässä on kyse vastuustamme, jos tulemme puhuneeksi vastoin totuutta. Tähän kohtaan linkitän tänne aiemmin kirjoittamani lyhyen kirjoituksen opettajan vastuusta, jonka kehoitan kiinnostuneita lukemaan:
https://uskonaskel.foorumi.eu/viewtopic ... lit=vastuuTämän haluan sanoa kaikella rakkaudella: Mielestäni Petri sinun kirjoitustesi suurimpia ongelmia on se, että niin usein näytät vetävän yhtä kuin -merkin omien mielipiteittesi ja totuuden välille. Tekstissäsi kohtaa harvoin jos koskaan sanaa "mielestäni" tai "uskon, että...". Näiden sijaan todella usein kirjoitat "kiistattomista" ja "päivänselvistä" tosiasioista.
Lainaus sinulta tästä ketjusta:
Todiste sille, että Apt 8:37 kuuluu alkuperäiseen UT:n tekstiin on hyvin helppo todeta, sillä tekstiyhteys todistaa 37 jakeen puolesta, että se kuuluu alkuperäiseen tekstiin.
Apt 8:36 hoviherra kysyy estääkö mikään häntä kastamasta. Jos jätetään kokonaan pois jae 37 ja hypätään suoraan jakeeseen 38, niin Filippus ei vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen, vaan kastaa hoviherran. Se että Filippus ei vastaa mitään vaan alkaa suoralta kädeltä kastamaan hoviherraa todistaa selkeästi sen, että jae 37 kuuluu alkuperäiseen tekstiin, sillä hoviherra kysyy jakeessa 36, että estääkö mikään minua kastamasta ja Textus Receptuksen tekstin jakeessa 37 Filippus vastaa hänelle kreikankielen tekstin mukaan näin: ja Filippus sanoi jos uskot koko sydämestäsi niin on lupa. Ja hän vastasi minä uskon että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
On selvää, että alkuperäisen tekstin kysymykseen kuuluu vastaus, joka tulee esille jakeessa 37. Tämä todistaa kiistattomasti, että Apt 8:37 kuuluu alkuperäiseen tekstiin, kuten se on on Textus Receptuksessa.
Tässä otteessa en ainakaan itse huomaa muuta kuin suoria väite- ja toteamuslauseita. Tämä siitä huolimatta, että päättelysi on mielestäni selkeästi virheellistä.
Käsittääkseni argumenttisi on seuraavanlainen:
Premissit:
1. Jos jossakin historiallisen käsikirjoituksen kertomuksessa esitetään kysymys, jolle ei käsikirjoitukseen ole kirjoitettu vastausta, tarkoittaa tämä, että osa alkuperäisen kertomuksen sisällöstä puuttuu käsikirjoituksesta.
2. Historiallisen käsikirjoituksen X kertomuksessa A on henkilön B kerrottu esittäneen kysymyksen, jolle ei ole käsikirjoitukseen kirjoitettu vastausta.
Johtopäätös:
3. Niinpä osa alkuperäisen kertomuksen sisällöstä puuttuu käsikirjoituksesta X.
Argumentti on loogisesti pätevä, mikä tarkoittaa sitä, että johtopäätös on looginen seuraus premisseistä.
Looginen pätevyys ei kuitenkaan tarkoita, että argumentin sisältö olisi totta. Esimerkiksi voimme mainita seuraavan argumentin:
Premissit:
1. Kaikki lentävät eläimet syövät vain kasviksia.
2. Kotka on lentävä eläin.
Johtopäätös:
3. Kotka on syö vain kasviksia.
Tämäkin argumentti on loogisesti pätevä. Mutta se ei silti ole totta, mikä voidaan osoittaa kumoamalla toinen tai molemmat premissit. Tässä tapauksessa premissi 2. on kyllä tosi, mutta premissi 1. ei. Tämä saa aikaan sen, että myös johtopäätös on virheellinen.
Myös tuota aiempaa argumenttia voimme tarkastella samoin. Premissi 2. on kertomuksen Filippoksesta ja etiopialaisesta hoviherrasta suhteen tosi, mutta premissi 1. ei mielestäni ole, sillä miksi jossain dokumentissa ei voisi ihan alun perinkin olla kerrottu kysymyksestä, jolle ei ole mainittu vastausta?
Vaikuttaisikin siltä, että jotain seuraavan päättelyn kaltaista on premissin 1. taustalla:
Premissit:
1. Jos kaikkiin esitettyihin kysymyksiin vastataan aina, ovat historialliset dokumentit, joissa kerrotaan esitetyistä kysymyksistä ilman vastauksia, virheellisiä.
2. Kaikkiin kysymyksiin vastataan aina.
Johtopäätös:
3. Niinpä historialliset dokumentit, joissa kerrotaan esitetyistä kysymyksistä ilman vastauksia, ovat virheellisiä.
Edellisen päättelyn heikkous on premississä 2. Tätä perustelen sillä, että on olemassa retorisia kysymyksiä, joihin ei odotetakaan suullista vastausta.
Tämän takia, Petri, mielestäni olet esittänyt virheellistä päättelyä, ja olet esittänyt sitä hyvin ehdottoman tuntuisella tyylillä, vakuuttaen, että kirjoittamasi on varmasti totta. Tässä mielestäni on esimerkki kirjoitustesi keskeisestä ongelmasta. Olen seurannut argumentaatiotasi jo aika kauan, eikä se mielestäni ole useissakaan tapauksissa täysin virheetöntä.
Minäkin tunnustan, että absoluuttisia tosiasioita on olemassa. Mutta itse haluan olla hyvin harkitseva sanoissani sen suhteen, mitä väitän tällaiseksi absoluuttiseksi tosiasiaksi. Sillä voi käydä niinkin, että sekoitamme oman mielipiteemme tai tulkintamme absoluuttiseen tosiasiaan, tai sitten meiltä puuttuu asiantuntemusta ja tulemme sen vuoksi esittäneeksi virheellistä informaatiota.
Esimerkiksi tästä käy tämä keskustelu:
https://uskonaskel.foorumi.eu/viewtopic.php?f=2&t=1864. Kuten ehkä muistat, siellä esitit virheellisen käännöksen latinankielisestä virkkeestä ja myöhemmin huomattuasi asian kirjoitit, että teit parannuksen. Tarkoitukseni ei ole sen paremmin kaivella vanhoja juttuja syyttääkseni sinua niistä kuin kyseenalaistaa tuolloista parannuksentekoasikaan. Silti itse toivoisin, että parannuksesi näkyisi myös tyylisi jonkinlaisena muutoksena: tutkiskelisit omia kirjoituksiasi tarkemmalla ja huolellisemmalla silmällä ennen kuin esität niitä totuuksina. Toivoisin, että parannus, jonka kirjoitat tekeväsi silloin, kun erehdyt, voisi ilmetä konkreettisesti myös siten, että itse aktiivisemmin ennaltaehkäisisit sitä, että vastaavia virheellisen tiedon esittämisiä tapahtuisi vähemmän. Toki saamme virheemme anteeksi. Mutta tämä ei ole mielestäni peruste sille, että näiden virheiden ennaltaehkäisy olisi turhaa.
Edelleen korostan sitä, että ei ole mikään häpeä käyttää esimerkiksi sanaa "mielestäni". Jos jätämme käyttämättä mitään ehdottomuutta vähentäviä sanoja ja julistamme vain kirjoituksiamme tosiasioina, on vastuumme nähdäkseni suurempi myös Jumalan edessä silloin, jos nuo kirjoituksemme, joista olimme niin varmoja, osoittautuvatkin virheellisiksi (vahvempi ilmaus: valheellisiksi). Kun puhumme totuudesta ja valheesta, puhumme erittäin vakavista asioista. Jos olisit esimerkiksi tuon latinajutun suhteen kirjoittanut: "Käsittääkseni virke tulisi kääntää näin", et olisi esittänyt virheellistä tietoa, jos käsityksesi todella oli se.
Nämä saattavat vaikuttaa pikkuasioilta, mutta emme usein arvaakaan, mihin kaikkeen niinkin viattoman oloiset asiat kuin sanat pystyvät. Joku saattoi lukea tuon virheellisen käännöksesi ja jättää lukematta korjauksesi. Hän saattaa vielä tänäänkin uskoa virheellisesti tuon virkkeen suhteen. Tämä sama on mahdollista myös suurempien erehdystesi suhteen, joita olet tosina esittänyt.
Niinpä yksinkertainen ehdotukseni kirjoittamisesi suhteen on: Harkitse, harkitse, harkitse. Jos olet vähänkin epävarma, sen kannattaa antaa näkyä tekstissä. Jos tunnet olosi varmaksi, niin harkitse vielä silloinkin, onko asia sataprosenttisella todennäköisyydellä näin.
Sinua siunaten
Blum