Juttutupa

[Juha]

Minäkin olen päässäni pyöritellyt samoja pohdintoja kuin Blum.

Mutta, näillä näkymin en koe vääräksi sitä että äänestän vaaleissa veljiä tai sisaria Kristuksessa. Ei maa sillä kristilliseksi tule että kristityt ovat eduskunnassa, mutta kristillisten arvojen kautta taataan yhteiskunta, mikä on parempi kaikille.

Ymmärrän myös tuon kantasi "kristillisyyteen pakottamisesta", mutta eihän se ole "pakottamista" jos demokraattisesti äänestetään eduskuntaan ihmisiä päättämään asioista. Jokainen päättäjä toimii omien arvonäkemystensä mukaan kaikkialla. Miksi ateisti saisi toimia päättäjänä omien arvojensa mukaan, mutta kristitty ei saisi?

Yhtä lailla voisin siis kysyä että onko oikein "pakottaa" yhteiskuntaa ateistisuuteen ja evoluutiouskontoon?

Raamattu sanoo että meidän tulee rukoilla esivallan puolesta että saisimme viettää "rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" (1. Tim. 2:2). Tämän periaatteen kautta koen myös oikeaksi äänestää kristittyjä eduskuntaan, mikä suo paremman mahdollisuuden sille, että 1. Tim. 2:2 toivotut asiat toteutuisivat.

[Tirlittan]

Minun mielestä äänestäminen on hyvä asia.
En tiedä, sopiiko tämä Raamatun kohta tähän aiheeseen, mutta

Jer. 29
4 "Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, kaikille pakkosiirtolaisille, jotka minä olen siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin:
5 Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä.
6 Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä; ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö.
7 Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.

Tämä oli pakkosiirtolaisuudessa eläville, joten en tiedä, onko tämä ihan sopiva. Kuitenkin tämä elämä on vähän samanlaista, ollaan muukalaisia täällä ja
meno on kuin baabelissa ikään.
Uskovina voimme harjoittaa minun mielestä sen kaupungin tai maan parasta, missä elämme, sen mukaan, kuin pystymme.
Minusta tämä asia on myös linjassa UT:n opetuksen kanssa.

Room. 12
17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".
21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.

Mikäli siis meistä riippuu, tulee meidän elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Jos teoillamme edesautamme sellaista politiikkaa, joka
saa aikaan rauhattomuutta ja yleistä synnin rehottamista joka paikassa, niin onko se muka Jumalan tahto?
Jos laeilla saadaan aikaan sellaistakin, ettei evankeliumia saa enää julistaa, kouluissa opetetaan vaan syntiä synnin päälle ja tulevista sukupolvista on tulossa
sukupolvia, jotka eivät ole kuulleetkaan Jeesuksesta, niin moniko kuolee sellaisen politiikan seurauksena synneissään?
Jos siis meistä riippuu, no riippuuhan se, ainakin voimme äänestää ja rukoilla ja tehdä kaikkea hyvää.

Täällä vilahteli näitä kysymyksiä.
Mihin tarvitsemme kristillistä valtioita?
Eikö se ole hyvä asia, että tässä maassa ja muissakin maissa politiikka ja lait edes jotenkin perustuvat 10 käskyn lain perustalle?
Vastakysymyksenä voi esittää, että mihin tarvitsemme epäkristillistä valtiota?
Haluaako uskovat välttämättä elää epäkristillisessä valtiossa?
En minä ainakaan. Sama kuin jättäisi tämän maan saman tien ja muuttaisin irakiin.

Uskovina olemme osa tätä yhteiskuntaa. Sairastamme, meistä tulee vanhoja, lapset käy koulua, uskovat tekee töitä jne.
Haluavatko uskovat kaiken sen hyvän itseltään pois, joka yhteiskunnan taholta tullut. Osin juuri siksi, uskoisin, että tää maa on perustunut
kristillisille arvoille.
Eikö silläkin olisi merkitystä, että ne jumalattomat ihmiset voisivat nähdä, että tässä maassa asiat voisivat mennä parempaan päin, kun yhteiset pelisäännöt perustuvat
kristilliselle arvopohjalle?
Vai pitäisikö haluta vain jumalattomille ihmisille pahaa, mielummin Jumalan vitsaa, vaikkapa sen venäjän kautta ja samalla meillekin oma osamme ahdingosta?
Pitäisikö köyhille haluta vaan nälkää ja ahdinkoa, koska jos se sattuu olemaan jumalaton, niin se olisi sille oikein?
Ruoki häntä, juota häntä, sanoo Jumalan sana.
Onko meillä oikeutta sanoa, että ei noin, kun ota siltä se leipäpala pois, ei se auta sitä tulemaan uskoon.
Eikö meidän siis pitäisi voittaa paha hyvällä, eikä antaa passiivisina kansalaisina pahan tallata ja tuhota kaiken hyvän ympäriltä.

On totta, että maailma ja tämäkin polonen suomi on menossa kohti pahempaa jumalattomuutta, mutta eikö sitä sinnikkäämmin pitäisi
toimia oikein ja totuuden mukaisesti kirkastaaksemme Jeesusta tässä pimeydessä?

[toni t]

Blum vastaan vajavaisen kykyni mukaan noihin kysymyksiin joidenka johdosta et todennäköisesti äänestä. En pidä siitä lopputuloksesta että et äänestä koska sinulla ei ole hyviä vastauksia noihin kysymyksiin ja pyrin nyt auttamaan sinua. En tosin usko että vastaukseni tyydyttävät sinua mutta yrittänyttä ei laiteta.

- Jos äänestäisin, tulisiko minun olla varma, että ehdokkaan kaikki mielipiteet ovat täysin oikeita, jotta en vahingossakaan tulisi kannattaneeksi myös jotain väärää? Vai riittääkö, että äänestän "pienintä pahaa"? Onko tällainen äänestyspäätös Jumalan mielen mukainen?

Emme voi mitenkään tietää ehdokkaiden kaikkia mielipiteitä mutta päälinjat ja arvot voimme nähdä. Vain Jeesus oli täydellisen hyvä ihminen ja siksi kaikki muut ihmiset ovat jossain suhteessa pahoja - myös kristityt. Uskon kuitenkin että on Jumalan mielen mukaista että kristityt puolustavat ja ajavat kristillisiä arvoja Suomeen sillä kristilliset arvot ovat Jumalan mielen mukaisia arvoja.

– Jos äänestämäni henkilö menee läpi, olenko minä osavastuussa Jumalan edessä hänen tekemisistään, kun hän on vallan kahvassa?

Jos kannatat, tuet ja odotat hänen tekevän kyseisiä tekoja kun äänestät häntä. Esimerkiksi jos ehdokkaasi sanoo että kannattaa Jerusalemin jakamista ja sinä kannatat sen vuoksi ehdokasta niin tällöin sinulla on mielestäni myös vastuu siitä että hän kannattaa Jerusalemin jakamista eduskunnassa. Jos ehdokas sanoo ettei kannata Jerusalemin jakamista ja äänestät häntä siksi mutta sitten hän muuttaakin mielensä ja kannattaakin Jerusalemin jakamista niin et ole mielestäni vastuussa hänen tekemisistäänsä. Jumala kyllä tietää ettet sinä toivonut häneltä sanojensa syömistä.

– Millaista ehdokasta minun tulisi äänestää? Olisiko hänen oltava kristillisiä arvoja kannattava vai sellainen, jonka päätökset saisivat yhteiskunnan muuten vaan rullaamaan edes kohtuutoimivasti?

Kristilliset arvot ovat Jumalan mielen mukaisia arvoja ja siksi kristityn tulisi tietenkin äänestää ehdokasta joka kannattaa Jumalan mielen mukaisia arvoja.

– Onko Jumalan tahto, että kristityt (vähemmistö) yrittävät ajaa läpi kaikkien noudatettavaksi kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja ja siten velvoittaa myös ei-uskovat ulkoisesti käyttäytymään kristillisesti rangaistuksenkin uhalla? Tulisiko kristittyjen ponnistella rakentaakseen maan päälle "kristillistä valtiota"?

Kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja on tietysti hyvä puoltaa koska ne perustuvat Jumalan arvopohjaan. Tässä ei tule kuitenkaan sekoittaa seurakuntaa Suomen kansaan. Nykyiset laitkin perustuvat pitkälti kristilliseen arvopohjaan joka kieltää tappamasta, varastamasta jne.. Kristittyjen tulee ponnistella totuuden puolesta. Sen puolesta että evankeliumin totuutta saadaan julistaa ja meidän tulee puolustaa oikeaa ja väärää käyttäytymistä jonka perusteet nousevat Jumalan sanasta. Kristityt eivät rakenna Jumalan valtakuntaa maan päälle mutta meidän tulee ponnistella evankeliumin totuuden ja siitä nousevien arvojen puolesta. Kristillinen valtio on mahdoton toteuttaa mutta kristillisten arvojen ja oikeudenmukaisuuden puolesta me saamme ja voimme ponnistella - jotta nekin lähimmäiset jotka eivät ole vielä kristittyjä saisivat nauttia niiden hedelmistä.

– Jos vastaus viimeisimpään kysymykseen on kyllä, millainen on "kristillinen valtio"? Onko se valtio, jossa homoseksuaalisuutta ei tueta valtion taholta? Vai meneekö se pidemmälle ja langettaa homoseksuaalisuudesta rangaistuksen? Kuka määrittää, mihin asti Raamatun mukaisessa yhteiskunnassa on mentävä, jotta ollaan päästy toivottuun "kristilliseen valtioon"? Tuleeko kaikki epäjumalanpalvelus kieltää lailla vai saako uskonnonvapaus vallita? Tuleeko demokratia lakkauttaa? Tuleeko harhaoppisia suvaita vai ei? Yhtäältä nämä täytyy jotenkin pakottaa elämään kristillisesti ja toisaalta kuitenkin pakottaminen ei liene kovinkaan kristillistä?

Kristityt voivat ponnistella sen puolesta etteivät he tue ja kannata homoseksuaalisuutta koska se on synti joka johtaa sen harjoittajan helvettiin. Tämä tarkoittaa sitä ettei kristityt tue syntielämää. Mikäli kaikki epäjumalanpalvelus kiellettäisiin lailla niin vai kristillinen elämä olisi sallittua. Tämä toteutuu vasta uudessa Jerusalemissa. Koska Jumala sallii vielä epäjumalanpalveluksen olevan maailmassa niin ei kristittyjenkään tule yrittää sitä lakien kautta estää. Me voimme tuoda kantamme oikeasta ja väärästä esille mutta ei meidän tule riistää toisilta vapautta harjoittaa epäjumalanpalvelustaan jos niin haluavat. Esimerkiksi voimme sanoa että homoseksuaalisuus on syntiä joka johtaa tuhoon mutta ei meidän kannata pyrkiä rankaisemaan siitä. Ainoastaan jos tämä epäjumalanpalvelus rikkoo yhteisiä lakeja jotka ovat kaikille samat "uskoon" katsomatta niin sellainen tulee kieltää. Esivallan tehtävä on sitten rangaista tällaisia lainrikkojia.

Demokratiaa ei tule lakkauttaa. Harhaoppisia tulee suvaita ja rakastaa Kristuksen rakkaudella. Harhaoppisten suvaitseminen ei tarkoita sitä että tukisimme heidän syntielämäänsä. Kristittyjen tulee rakastaa esimerkiksi homoseksuaaleja rakkaina lähimmäisinä ja kohdella heitä samoin kuin muitakin ihmisiä mutta homouden syntiä ei tule tukea ja kannattaa. Samoiten huoruuden syntiä ei tule tukea ja kannattaa heterojen elämässä.

– Oikein ei liene myöskään äänestää ei-kristillisiä arvoja kannattavaa ehdokasta, sillä hän ajanee läpi hyväksyntää asioille, jotka ovat väärin?

Muuten samaa mieltä kunhan "myöskään" sana jätetään tuosta pois. Sillä mielestäni on hyvä äänestää ehdokasta joka ajaa asioita jotka perustuvat kristillisiin arvoihin.

[Blum]

Ydinkysymys mielessäni on tämä: Onko minulla kristittynä oikeutta tai onko tarkoituksenmukaista pakottaa ei-kristitty henkilö vastoin tahtoaan noudattamaan ulkonaisesti kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja? Onko tällainen pakottaminen käyttäytymään kristillisesti ilman sisäistä uudistumista Jumalan intressi?

Kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja on tietysti hyvä puoltaa koska ne perustuvat Jumalan arvopohjaan. Tässä ei tule kuitenkaan sekoittaa seurakuntaa Suomen kansaan. Nykyiset laitkin perustuvat pitkälti kristilliseen arvopohjaan joka kieltää tappamasta, varastamasta jne.. Kristittyjen tulee ponnistella totuuden puolesta. Sen puolesta että evankeliumin totuutta saadaan julistaa ja meidän tulee puolustaa oikeaa ja väärää käyttäytymistä jonka perusteet nousevat Jumalan sanasta. Kristityt eivät rakenna Jumalan valtakuntaa maan päälle mutta meidän tulee ponnistella evankeliumin totuuden ja siitä nousevien arvojen puolesta. Kristillinen valtio on mahdoton toteuttaa mutta kristillisten arvojen ja oikeudenmukaisuuden puolesta me saamme ja voimme ponnistella - jotta nekin lähimmäiset jotka eivät ole vielä kristittyjä saisivat nauttia niiden hedelmistä.

Itsekin olen sitä mieltä, että Jumalan mielen mukaiset arvot ovat parhaat mahdolliset ja siten niiden mukaan eläminen on ihmiselle hyväksi. Mutta eikö näitä arvoja ole mahdollista puolustaa myös ilman politiikkaa? Ilman sitä velvoittavuutta, joka lainsäädäntöön sisältyy, ilman pakkoa ja sen sijaan vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin mukaisesti? Siten, että kehoitamme ihmisiä tekemään parannusta ja uskomaan, kerromme heille, mitä Raamattu opettaa, mutta jätämme ratkaisun heille? Onko pidemmällä tähtäimellä Jumalan valtakunnalle hyödyksi, jos sen sijaan velvoitamme ei-kristityt ulkonaisesti käyttäytymään kristillisten arvojen mukaisesti? Mielestäni parempi kehityssuunta olisi se, että ensin evankeliumin julistaminen (jota seuraa sen vastaanottavissa sisäinen uudistus), ja sitten noiden kristillisten arvojen mukaan eläminen tulee ikään kuin luonnostaan, paljon paremmista lähtökohdista käsin.

Kristityt voivat ponnistella sen puolesta etteivät he tue ja kannata homoseksuaalisuutta koska se on synti joka johtaa sen harjoittajan helvettiin. Tämä tarkoittaa sitä ettei kristityt tue syntielämää. Mikäli kaikki epäjumalanpalvelus kiellettäisiin lailla niin vai kristillinen elämä olisi sallittua. Tämä toteutuu vasta uudessa Jerusalemissa. Koska Jumala sallii vielä epäjumalanpalveluksen olevan maailmassa niin ei kristittyjenkään tule yrittää sitä lakien kautta estää. Me voimme tuoda kantamme oikeasta ja väärästä esille mutta ei meidän tule riistää toisilta vapautta harjoittaa epäjumalanpalvelustaan jos niin haluavat. Esimerkiksi voimme sanoa että homoseksuaalisuus on syntiä joka johtaa tuhoon mutta ei meidän kannata pyrkiä rankaisemaan siitä. Ainoastaan jos tämä epäjumalanpalvelus rikkoo yhteisiä lakeja jotka ovat kaikille samat "uskoon" katsomatta niin sellainen tulee kieltää. Esivallan tehtävä on sitten rangaista tällaisia lainrikkojia.

Demokratiaa ei tule lakkauttaa. Harhaoppisia tulee suvaita ja rakastaa Kristuksen rakkaudella. Harhaoppisten suvaitseminen ei tarkoita sitä että tukisimme heidän syntielämäänsä. Kristittyjen tulee rakastaa esimerkiksi homoseksuaaleja rakkaina lähimmäisinä ja kohdella heitä samoin kuin muitakin ihmisiä mutta homouden syntiä ei tule tukea ja kannattaa. Samoiten huoruuden syntiä ei tule tukea ja kannattaa heterojen elämässä.

Millainen siis tulisi ideaalivaltion olla? Mikä on logiikka siinä, että joistakin synneistä (esim. murha ja varkaus) "kristillisten arvojen mukainen valtio" rankaisee, mutta joitakin (esim. homoseksuaalisuus ja epäjumalanpalvelus) suvaitsee? Keskeinen ongelma on edelleen mielestäni se, mihin asti kristillinen valtio tulisi viedä. Varmaan kaikki ovat yhtä siitä, että ei ainakaan inkvisitioon ja noitarovioihin asti, mutta monille tuskin riittää sekään, että kaikki synninteko vain suvaitaan ja synninharjoittajille annetaan vapaus harjoittaa syntejään. Tämän hyväksyvää valtiota olisi varmaan aika vaikea nimittää kristillisiin arvoihin perustuvaksi.

Eli klassikkokysymys: Missä raja kulkee? Ja vielä toinen erittäin oleellinen kysymys: Jos sen tulisi kulkea jossain, miksi juuri siinä? Ja vielä: Jos kaikki kristityt eivät ole tuon rajan paikasta yksimielisiä, miten asia ratkaistaan ja millaista valtiota kristityt voivat tällaisen erimielisyyden vallitessa rakentaa? Tuleeko esim. tehdä kompromisseja yms.?

Loppuun vielä yksi uusi kysymys: Eli jos päättäisinkin äänestää, mutta en löytäisi ketään itselleni täysin sopivaa ehdokasta, vaan kaikki kannattaisivat vaalilupaustensa perusteella jotain kristillisten arvojen vastaisia asioita, olisiko minulla velvollisuus äänestää "pienintä pahaa", vai olisinko siinä tilanteessa vapautettu velvollisuudesta äänestää?

[Blum]

Vielä tuli mieleen tällainen ajatus:

Tässäkin keskustelussa on esiintynyt seuraavanlainen päättely: Kun rukoilemme Jumalalta jotain (tässä tapauksessa hyvää esivaltaa), meidän tulisi myös itse olla edesauttamassa tuon rukouksen toteutumista.

Mielestäni tässä on hyvä ajatus, mutta toimiiko se aina kaikissa tilanteissa? Eikö voi olla myös sellaisia asioita, joissa meidän tulee pelkästään uskoa ja luottaa Jumalaan ilman että yritämmekin itse toteuttaa sen, mitä olemme Häneltä rukoilleet? Itse näkisin, että voi olla kahdenlaisia tilanteita: niitä, joissa Jumala tahtoo meidän itse sydämessämme sitoutuvan rukoukseemme niin, että toimimme tai olemme Hänen käytettävissään rukouksemme toteutumiseksi; mutta myös niitä tilanteita, joissa meidän täytyy vain yksinkertaisesti luottaa siihen, että rikas antaja ja kaikkivaltias kyllä pitää huolen asioista, jotka kuuluvat Hänen toimintapiiriinsä.

Mitä mieltä näistä ajatuksistani? Jos olen oikeassa, miten voimme tietää, onko esivalta pelkästään tällainen Jumalan oma asia vai onko se tarkoitettu myös kristityille?

[JHK]

Vielä semmonen, että jos suomesta tulis kristillinen valtio ja lait persutuis Raamattuun jne, niin kuka
sitten tulkitsee Raamattua sielä? Konservatiiviset ja liberaaliset kritityt vastakkain?? Minkä värinen sellainen hallitus olisi?
Musta-valkoinen?

(sori kirotusvireet, en jaksa korjata. Enkä tiiä, oliko nuo sivistysdanat ihan oikein)

Oivallinen pointti! Kuka teokraattisessa Suomessa saisi määritellä oikean raamatun tulkinnan? Minusta keskiajasta on syytä ottaa mallia, ja vain kertakaikkiaan unohtaa kristilliset valtiot. Jos koko kansa on kristillistä, ei lakeja tarvita. Jos taas koko kansa on pirun lapsia, ei laki hyödytä mitään. Reformaation historia on vakuuttanut minut siitä, että yritykset luoda kristillistä valtiota ovat sulaa hulluutta.

Tonille esittäisin kysymyksen, oletko vielä sitä mieltä (kuten olit muistaakseni 2012) että poliisi ei saa käyttää pamppua tai pyssyä rikollisen taltuttamiseen? (Voi olla että muistan kantasi väärin, mutta näin se hataran muistini mukaan meni.)

[Tirlittan]

Ydinkysymys mielessäni on tämä: Onko minulla kristittynä oikeutta tai onko tarkoituksenmukaista pakottaa ei-kristitty henkilö vastoin tahtoaan noudattamaan ulkonaisesti kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja? Onko tällainen pakottaminen käyttäytymään kristillisesti ilman sisäistä uudistumista Jumalan intressi?

Kommentoin tähän (vaikka ei ollukaan mulle tää kysymys varmaan, sori), kyllä on tarkoituksen mukaista ainakin johonkin rajaan asti. Ei-kristittyjä ei voi pakottaa noudattamaan vasten tahtoaan kaikkia
kristillisiä Jumalan lakeja, mutta on hyvä, että perusasiat nojaa 10 käskyyn, eli rakkauden lakiin.
Yksi niistä on "älä tapa". Voidaan siis kysyä sinun kysymys niin, että onko tarkoituksen mukaista tai oikeutettua pakottaa ei-kristittyä noudattamaan tätä lakia?
Kyllä minusta on ihan tarkoituksen mukaista että on olemassa Raamattuun pohjautuva laki, ettei toista saa tappaa ja ne jotka tappavat, rangaistaan
ja joutuvat vankilaan, eikä ihmisten tartte pelätä ihan joka hetki, että vapaana olevat tappaja-varas-raiskaajat hiippailevat oman kämpän nurkilla aikomuksena tulla tekemään pahaa, eikä se ole maallisten päättäjien mielestä edes paha asia.

Onhan tuota tappamis lakiakin venytetty ja on sallittu abortit, jotka on kuitenkin tappamista. Nyt venytellään tulevaisuudessa
vähän lisää sallimalla ehkä eutanasia. Venytelläänkö sitten vielä lisää, että pahan saa tappaa ja joku sitten määrittelee, kuka on paha.
Pikkuhiljaa murennetaan näitä lakeja ja mitä siitä seuraa?

Minun kysymys taas olisi, että eikö näiden asioiden täydy Raamatun mukaan jossain vaiheessa tapahtua?
Eikö koko maailma joudu pahan valtaan joka tapauksessa?
Ollaanko me uskovat hidasteena vai osa Jumalan suunnitelmaa jotta kaikki asiat tapahtuvat juuri oikeaan aikaan, Jumalan aikataululla?

Minä tahtoisin uskoa, että hyvää tekemällä olemme osa Jumalan tarkkaa aikataulua.
Aion yhä äänestää, en ehkä kuitenkaan sitä mikki hiirtä.
Meinaa vaan turhautua näistä poliittisista jutuista.

Äänestin muuten presidentin vaaleissa pienempää pahaa. En tiedä, oliko oikein.
Musta oli parempi, että Niinistöstä tuli presidentti, olisi ollu ällöä jos suomella olisi ollu presidentti, jolla
olisi ollu oma rattopoika.

[vaisuliini]

Äänestin muuten presidentin vaaleissa pienempää pahaa. En tiedä, oliko oikein.
Musta oli parempi, että Niinistöstä tuli presidentti, olisi ollu ällöä jos suomella olisi ollu presidentti, jolla olisi ollu oma rattopoika.

Koska jouduimme siihen tiukkaan tilanteeseen silloin ei ollut muita vaihtoehtoja jokos Sauli tai Haavisto. Haavisto sai paljon äänet niin hänellä oli mahdollista tulla meidän presidentiksi niin siksi oli pakko äänestää hänet pois ja Saulia presidentiksi.

Kyllä minua harmittelee vielä koska en ollut aktiivinen seuraamaan tutkien ketä tulee äänestää. Olisin voinut äänestää Paavo Väyrystä ja nyt harmittelee laiskuuteni takia kun jätin äänestämättä...

Voimme vaikuttaa asiaan äänestämällä ja on siihen aikaa olla aktiivinen tässä asiassa. Että Suomen kansa pääsisi tuntemaan totuuden ja pelastuisi jos kristitty pääsee toimimaan eduskunnassa. Suomen kansaa tulee ajatella etusijaisesti. Jumalahan itse tahtoo että kaikki oppii tuntemaan totuuden ja pelastuu.

1Tim. 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Anteeksi ilmaisin asiani huonosti ilman selkeää selitystä...

[toni t]

Ydinkysymys mielessäni on tämä: Onko minulla kristittynä oikeutta tai onko tarkoituksenmukaista pakottaa ei-kristitty henkilö vastoin tahtoaan noudattamaan ulkonaisesti kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja? Onko tällainen pakottaminen käyttäytymään kristillisesti ilman sisäistä uudistumista Jumalan intressi?

Kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja on tietysti hyvä puoltaa koska ne perustuvat Jumalan arvopohjaan. Tässä ei tule kuitenkaan sekoittaa seurakuntaa Suomen kansaan. Nykyiset laitkin perustuvat pitkälti kristilliseen arvopohjaan joka kieltää tappamasta, varastamasta jne.. Kristittyjen tulee ponnistella totuuden puolesta. Sen puolesta että evankeliumin totuutta saadaan julistaa ja meidän tulee puolustaa oikeaa ja väärää käyttäytymistä jonka perusteet nousevat Jumalan sanasta. Kristityt eivät rakenna Jumalan valtakuntaa maan päälle mutta meidän tulee ponnistella evankeliumin totuuden ja siitä nousevien arvojen puolesta. Kristillinen valtio on mahdoton toteuttaa mutta kristillisten arvojen ja oikeudenmukaisuuden puolesta me saamme ja voimme ponnistella - jotta nekin lähimmäiset jotka eivät ole vielä kristittyjä saisivat nauttia niiden hedelmistä.

Itsekin olen sitä mieltä, että Jumalan mielen mukaiset arvot ovat parhaat mahdolliset ja siten niiden mukaan eläminen on ihmiselle hyväksi. Mutta eikö näitä arvoja ole mahdollista puolustaa myös ilman politiikkaa? Ilman sitä velvoittavuutta, joka lainsäädäntöön sisältyy, ilman pakkoa ja sen sijaan vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin mukaisesti? Siten, että kehoitamme ihmisiä tekemään parannusta ja uskomaan, kerromme heille, mitä Raamattu opettaa, mutta jätämme ratkaisun heille? Onko pidemmällä tähtäimellä Jumalan valtakunnalle hyödyksi, jos sen sijaan velvoitamme ei-kristityt ulkonaisesti käyttäytymään kristillisten arvojen mukaisesti? Mielestäni parempi kehityssuunta olisi se, että ensin evankeliumin julistaminen (jota seuraa sen vastaanottavissa sisäinen uudistus), ja sitten noiden kristillisten arvojen mukaan eläminen tulee ikään kuin luonnostaan, paljon paremmista lähtökohdista käsin.

Kristityt voivat ponnistella sen puolesta etteivät he tue ja kannata homoseksuaalisuutta koska se on synti joka johtaa sen harjoittajan helvettiin. Tämä tarkoittaa sitä ettei kristityt tue syntielämää. Mikäli kaikki epäjumalanpalvelus kiellettäisiin lailla niin vai kristillinen elämä olisi sallittua. Tämä toteutuu vasta uudessa Jerusalemissa. Koska Jumala sallii vielä epäjumalanpalveluksen olevan maailmassa niin ei kristittyjenkään tule yrittää sitä lakien kautta estää. Me voimme tuoda kantamme oikeasta ja väärästä esille mutta ei meidän tule riistää toisilta vapautta harjoittaa epäjumalanpalvelustaan jos niin haluavat. Esimerkiksi voimme sanoa että homoseksuaalisuus on syntiä joka johtaa tuhoon mutta ei meidän kannata pyrkiä rankaisemaan siitä. Ainoastaan jos tämä epäjumalanpalvelus rikkoo yhteisiä lakeja jotka ovat kaikille samat "uskoon" katsomatta niin sellainen tulee kieltää. Esivallan tehtävä on sitten rangaista tällaisia lainrikkojia.

Demokratiaa ei tule lakkauttaa. Harhaoppisia tulee suvaita ja rakastaa Kristuksen rakkaudella. Harhaoppisten suvaitseminen ei tarkoita sitä että tukisimme heidän syntielämäänsä. Kristittyjen tulee rakastaa esimerkiksi homoseksuaaleja rakkaina lähimmäisinä ja kohdella heitä samoin kuin muitakin ihmisiä mutta homouden syntiä ei tule tukea ja kannattaa. Samoiten huoruuden syntiä ei tule tukea ja kannattaa heterojen elämässä.

Millainen siis tulisi ideaalivaltion olla? Mikä on logiikka siinä, että joistakin synneistä (esim. murha ja varkaus) "kristillisten arvojen mukainen valtio" rankaisee, mutta joitakin (esim. homoseksuaalisuus ja epäjumalanpalvelus) suvaitsee? Keskeinen ongelma on edelleen mielestäni se, mihin asti kristillinen valtio tulisi viedä. Varmaan kaikki ovat yhtä siitä, että ei ainakaan inkvisitioon ja noitarovioihin asti, mutta monille tuskin riittää sekään, että kaikki synninteko vain suvaitaan ja synninharjoittajille annetaan vapaus harjoittaa syntejään. Tämän hyväksyvää valtiota olisi varmaan aika vaikea nimittää kristillisiin arvoihin perustuvaksi.

Eli klassikkokysymys: Missä raja kulkee? Ja vielä toinen erittäin oleellinen kysymys: Jos sen tulisi kulkea jossain, miksi juuri siinä? Ja vielä: Jos kaikki kristityt eivät ole tuon rajan paikasta yksimielisiä, miten asia ratkaistaan ja millaista valtiota kristityt voivat tällaisen erimielisyyden vallitessa rakentaa? Tuleeko esim. tehdä kompromisseja yms.?

Loppuun vielä yksi uusi kysymys: Eli jos päättäisinkin äänestää, mutta en löytäisi ketään itselleni täysin sopivaa ehdokasta, vaan kaikki kannattaisivat vaalilupaustensa perusteella jotain kristillisten arvojen vastaisia asioita, olisiko minulla velvollisuus äänestää "pienintä pahaa", vai olisinko siinä tilanteessa vapautettu velvollisuudesta äänestää?

Blum voisitko antaa esimerkin jossa ei-kristitty pakoitetaan noudattamaan ulkonaisesti kristillisen arvopohjan mukaisia lakeja? Mielestäni kristillisten arvojen ajaminen on ensisijaisesti sen tukemista että meillä on mahdollisuus elää kristillisten arvojen mukaan. Kohtia 13 ja 14 ei välttämättä tule nähdä rangaistavina jos niin haluaa. Kukin miettiköön itse sitä Jumalan edessä mutta niin kuin näistäkin esimerkeistä tulee esille niin pointti on siinä että pyrimme saamaan parhaat mahdollisuudet Suomessa elää kristillisten arvojen mukaan. Jos me emme ponnistele näiden asioiden puolesta todellisessa elämässä siellä missä asioista päätetään niin nämä menetetään pikkuhiljaa kokonaan - ja sitä kautta menetetään Jumalan tahdon mukaisia arvoja.

Esimerkkejä:

1. Koulujen uskonnonopetus tulisi muuttaa Raamatun mukaiseksi.

2. Kristinuskon tulee kuulua koulujen normaaliin arkeen mm. virrenveisuuna, hengellisinä lauluina, rukouksina, aamunavauksina ja juhlatilaisuuksina.

3. Paikallisten kristillisten seurakuntien tulisi saada järjestää joka vuosi jokaisen paikkakunnan koululuokalle erikseen vähintään yksi oppitunti, jossa oppilailla on oikeus kuulla, että vaikka sinusta tuntuisi, ettei kukaan sinua rakasta, niin sinua rakastetaan. Jeesus rakastaa sinua, ja seurakunnista löydät ihmisiä, jotka rakastavat sinua.

4. ­Kristillisten koulujen perustamiseen ja ylläpitoon pitäisi saada nykyistä enemmän ja helpommin rahoitusta verotuloista.

5. Peruskoulun ja lukion opetus ei saa sisältää kristinuskoa loukkaavaa materiaalia (oppikirjoissa, oppikirjojen ulkopuolisessa kirjallisuudessa, videomateriaalissa, lauluissa eikä missään muussakaan) esim. homoseksuaalisuutta ja lesboutta.

6. Oppimateriaalin kuva- ja videomateriaalin, tekstien jne. tulee edustaa vain siveätä pukeutumista ja käyttäytymistä kunnioittaen kristilliset arvot omaavia oppilaita.

7. Valtion verorahoista tulisi rahoittaa toimielin, mikä toteutettaisiin yhteistyössä kristillisten koulujen kanssa, jotka myös valitsisivat siihen henkilökunnan. Tulevat oppikirjat ja oppimateriaalit tulisi hyväksyttää ennen julkaisua toimielimellä, joka ohjaisi myös tarpeelliset muutokset jo käytössä oleviin materiaaleihin ja kirjoihin, ettei niissä olisi kristinuskoa loukkaavaa sisältöä.

8. Oppilailla ja opiskelijoilla (myös aikuiset) tulee olla kristillisen vakaumuksen perusteella vapaus olla osallistumatta vakaumuksensa vastaiseen opetukseen tms. ilman, että se esim. vaikeuttaa opiskelua tai huonontaa arvosanoja (esim. oikeus olla olematta läsnä seksivalistuksessa, abortissa ja lepopäivänä (sunnuntai tai sapatti) tapahtuvassa opetuksessa tms. opiskeluun vaikuttavassa).

9. Rakastan Jeesusta.

10. Oppilailla tulee olla oikeus tietää, että Encyclopaedia Britannica vuodelta 1768-1771 opettaa tähtitiede-osiossa, että maailma on luotu noin 6000 vuotta sitten.

11. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman käsitellessä mm. maailmankaikkeuden, aurinkokunnan, maapallon, geologisten muodostelmien, elämän, eliöiden, jääkauden, kielten, kulttuurin, luonnontieteellisen maailmankuvan ja evoluutioteorian syntyä ja/tai kehitystä sekä Raamatun syntyä, tutkimusta ja tulkintaa, oppilailla tulee olla oikeus saada lukea oppikirjoistaan näistä samoista aiheista sensuroimattomia haastatteluja nykypäivän tiedemiehiltä, jotka edelleen uskovat nuoreen maailmaan ja Raamattuun.

12. Oppilailla tulee olla oikeus tietää mitä eroa on käytännön kokeellisella ja toistettavalla tieteellä verrattuna historiallisia tapahtumia tutkivaan tieteeseen (esim. evoluutioteorian edellyttämä historia).

13. Abortit eli syntymättömien ihmisten tappaminen pitää olla lain kieltämä rangaistava rikos.

14. ­Eutanasia eli ihmisten tappaminen pitää olla lain kieltämä rangaistava rikos.

15. ­Sairaaloissa ja vanhainkodeissa potilailla tulee olla oikeus olla kuulematta ja näkemättä maallista musiikkia ja maallisia ohjelmia.

16. Kristityillä terveydenhuollon henkilökunnan jäsenillä tulee olla vapaa oikeus potilaiden kokonaisvaltaisempaan auttamiseen tarjoamalla potilaille rukousapua ja keskusteluapua uskonasioista.

17. Vankiloissa olemassaolevien kristillisten osastojen laajentamistarvetta tulisi selvittää ja uusia kristillisiä osastoja tulisi perustaa vankiloihin, joissa ei vielä niitä ole.

18. Avioliitto tarkoittaa vain sellaista liittoa, joka on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.

19. Lainsäädäntöhanke sukupuolineutraalista avioliittolaista tulee kumota.

20. Lasten adoptio-oikeus kuuluu vain heteroseksuaaleille.

21. Seurakuntien, yhdistysten ja yritysten tulee voida asettaa työntekijöilleen kelpoisuusvaatimukseksi kristillisen vakaumuksen. Kelpoisuusvaatimuksen puute tulee voida olla myös vanhojen työntekijöiden irtisanomisperuste.

22. Tulisi olla normaalia eduskunnan päivittäisessä elämässä (esim. täysistunnoissa), että kristityt poliitikot pitäisivät julkisia rukouksia esim. Suomen puolesta

23. Kristillinen toiminta tulee olla peruste rahankeräykselle.

24. Yle-verosta tulisi antaa osa sellaisille toimijoille, jotka tuottavat pelkästään kristillistä sisältöä television ja sähköisen median keinoin. Tästä hyvänä esimerkkinä TaivasTV7.

25. Uskovien poliitikkojen pitäisi puhua avoimesti julkisuudessa uskostaan Jeesukseen ja sen merkityksestä.

[toni t]

Vielä semmonen, että jos suomesta tulis kristillinen valtio ja lait persutuis Raamattuun jne, niin kuka
sitten tulkitsee Raamattua sielä? Konservatiiviset ja liberaaliset kritityt vastakkain?? Minkä värinen sellainen hallitus olisi?
Musta-valkoinen?

(sori kirotusvireet, en jaksa korjata. Enkä tiiä, oliko nuo sivistysdanat ihan oikein)

Oivallinen pointti! Kuka teokraattisessa Suomessa saisi määritellä oikean raamatun tulkinnan? Minusta keskiajasta on syytä ottaa mallia, ja vain kertakaikkiaan unohtaa kristilliset valtiot. Jos koko kansa on kristillistä, ei lakeja tarvita. Jos taas koko kansa on pirun lapsia, ei laki hyödytä mitään. Reformaation historia on vakuuttanut minut siitä, että yritykset luoda kristillistä valtiota ovat sulaa hulluutta.

Tonille esittäisin kysymyksen, oletko vielä sitä mieltä (kuten olit muistaakseni 2012) että poliisi ei saa käyttää pamppua tai pyssyä rikollisen taltuttamiseen? (Voi olla että muistan kantasi väärin, mutta näin se hataran muistini mukaan meni.)

Tehköön poliisi mitä parhaaksi näkee mutta olen sitä mieltä ettei kristityn tule toimia enään virassa jossa joutuu käyttämään väkivaltaa.