En halua loukata tai aiheuttaa turhaa riitaa kirjoituksillani. Välillä tuntuu, että moni kirjoittamani asia ymmärretään väärin. En ole puolustamassa Saatanan palvontaa tai okkultistista toimintaa... Toivon todella musiikillista Hengen vapautta kaikesta aggressiivisesta (ja muusta negatiivisesta). Toivon samalla raikasta uudistusta ylistysmusiikin rintamalle
!
Yritin kertoa edellisessä kommentissani, että musiikissa on käytössä eri nimityksiä ja termejä - ne voivat aiheuttaa sekaannuksia. En tiedä tarkalleen, mitkä ovat musiikin saatanallisia piirteitä. Olen kerran käynyt 2 kertaa käynyt Metallimessussa: toisesta lähdin hyvin pian ulos liian kovan metelin vuoksi, toinen ei ollut sitten erityisen metallihenkinen (kuten olin kuvitellut). Mielestäni tunnelma oli levoton, mutta se voi johtua mistä tahansa. Efektit (valot, savut ja muut) ovat minulle toisarvoisia, jos sisin on paikallaan. Jos jumalanpalveluksen sisin on mätä, niin sitä ei ihmetempuilla pelasteta. Ulkoinen väriloisto ei tee tee hengellisestä tilaisuudessa automaattisesti "maallista". Olen surullinen, jos joku koki huonoja hetkiä metallimessussa kitarariffejä kuunnellessaan, tai jos jumalanpalvelus ei ollutkaan jumalanpalvelus...
En tiedä, kuinka pitkä pätkä musiikkia täytyy olla, että joku kappale muistuttaa toista (onko se riffi vai pidempi pätkä). Kuten kirjoitin aiemmin, en tiedä, mistään saatanallisista melodiakuluista sen enempää. Monissa kappaleissa on samankaltaisuuksia (esim. hengellisessä kappaleessa lainataan toisesta hengellisestä laulusta). Kyllä Simojoen Pekan kappaleet tunnistaa hänen tekemikseen ja Jaakko Löytyn kappaleet Jaakko Löytyn tekemiksi.
Yleensä mennään vikaan, jos yritetään alkaa kaivamaan pahaa esiin siitä, missä sitä ei ole. Silloin käytetään energia väärään asiaan. Sen tiedän, jos jotain musiikkia kuunnellessa on rauha ja jos sitä ei ole. Kaikilla ei ehkä tule jostain (vaikkapa hevimusiikista) paha olo. Uskon, että Jumala kyllä uskoon tullutta johdattaa. En tiedä, kuka muusikko, säveltäjä tai sanoittaja on myynyt sielunsa Paholaiselle tai ei ole. Luultavasti heitä on - niin musiikissa kuin muussakin taiteessa. Itsellä on se periaate, että jos törmään musiikkiin, arvioin sitä kuultuani. On varmasti sellaista musiikkia, jota minä en pidä hyvänä hengellisenä, mutta jollekin Jumala puhuu sen kautta (ja on oikeasti hengellistä). On paljon ylistyslauluja, joista en yksinkertaisesti pidä melodiakulun tai muun syyn vuoksi. Silti se voi olla jollekin rakas ylistyslaulu ja auttaa keskittymään Jeesukseen.
On olemassa paljon luuloja ja ennakkoasenteita, jotka voivat pahimmassa tapauksessa rajoittaa elämästä kokonaista elämää. Luuloilla ja ennakkoasenteilla tarkoitan esimerkiksi tarkkaa rajaamista, mikä on hyvä tai mikä huono hengellinen artisti/ musiikkia. En osaa suoralta kädeltä nimetä jotain rytmikuviota tai melodiakulkua "jumaliseksi" tai "saatanalliseksi". En usko, että se on edes tarpeen. Toisaalta, jos jotain helpottaa tämä tarkka rajaaminen auttaa esimerkiksi säveltämisessä, en voi sitä kieltääkään. Vastaavia kyllä-ei -listoja on tehty varmasti kristittyjen piireissä aiemminkin, ja niissä mielestäni keskitytään silloin vääriin asioihin.
"Välttämällä näitä ja näitä asioita, pelastun..." Inka kirjoitti, että pitää kitaramusiikista. Hän ei tiedä, mitä uskaltaa kuunnella, jos se onkin syntiä. En ainakaan halua sotkea hänen mieltään liikaa termeillä tai muilla.
Toistaiseksi minulle itselleni helpointa on erotella kappaleet sanojen perusteella. Vaikeus tulee joskus myös hengellisen musiikin parissa, jos se on laulettu sellaisella englannin murteella, jota en ymmärrä. En voi syyttää siitä tekijöitä vaan omaa englannin kielen taitoani! Joku pitää sitä hienona ylistysmusiikkina, niin minun puolestani voi kuunnella.
Se, mikä kuulostaa toisen korvaan liialta jytkeeltä voi olla toisen korvaan mahtipontista. Olen samaa mieltä, ettei aggressiivinen musiikki ole ylistysmusiikkia. On paljon rytmikästä musiikkia, mikä ei ole pätkän vertaa aggressiivista. Mielestäni HB -niminen yhtye on pitkästä aikaa piristävää hengellistä musiikkia, jossa on suora sanoma. Joku ehkä pitää musiikkia liian raskaana, en sitten tiedä... Kuulin myös yksillä kesäjuhlilla kristillistä rap-musiikkia, jossa oli todella kolahtavat ja suorat sanat. En yleensä pidä rap-musiikista, mutta tuo oli todella hyvin tehtyä kristillista rappia. Voiko rap-musiikilla palvoa Jumalaa? Jos olisi pitänyt sanoa esiintyjien hengellinen tila, niin ainakin minun mielestäni se vaikutti "raikkaalta, puhtaalta ja omistautuneelta". (Harmi, etten muista yhtyeen nimeä. En tiedä, onko levyttänyt...)
Toivon itselleni ja kaikille muille rakkautta.
