Lasten fyysinen kurittaminen

[paa]

Tämä on hyvä keskustelu. Mutta kai ihmisillä saa olla eriäviä mielipiteitä? Minusta Markareetta on ollut hyvin asiallinen ja tuonut oman kantansa esille. Eihän tässä mistään harhaopista kuitenkaan ole kyse.

[Mikko Murpatti]

Toki täällä saa olla eriäviä näkemyksiä tästä asiasta, vai onko se
kiellettyä?

En ymmärrä tätä lasten kurituskohaa Raamatussa,
niin kuin moni täällä, ”rakkaudellisena ripi- rapi kurittamisena”.
Miksi pitäisi kurittaa lasta rakkaudellisellakaan lyömisellä,
kun muitakin keinoja on?

Saa toki olla eriäviä näkemyksiä ja niitähän ei voi välttää, sillä Raamattu käsittelee niin monia eri asioita ja aiheite sekä kaikki ovat uskon tiellään aina vähän eri vaiheissa.

Toiselle avautuu eri Raamatunkohdat eri aikaan ja joskus voi olla että on saanut väärää opetustakin tai inhimillisesti ymmärtänyt jonkun asian väärin.

Näistä syistä johtuen aina tulee olemaan erimielisyyttä ja tämä on ihan ymmärrettävää ja sallittua.

Vaikka me keskustelijat olemmekin toistemme kanssa eri mieltä asioista niin muistetaan, että annetaan toisillemme tilaa myös olla väärässä, ja koitetaan parhaamme mukaan Raamatun kohdilla perustella näkemyksemme. Jos toinen ei ymmärrä tai ei pysty vielä ojentautumaan niin kuin Raamattu opettaa, niin rukoilkaamme hänen puolestaan ja siunatkaamme häntä.

Muista en puhu, mutta itse olen monesti ollut metsässä Raamatun tulkinnoissa ja olen myös niellyt väärää oppia aikoinani (liberaaliteologia), joskus olen kapinoinut enkä ole pystynyt ojentautumaan Jumalan sanan mukaan.

Minä uskon, että kun kärsivällisesti ja perustellen Raamatulla esitellään asia ja rukoillaan päälle niin Herra on kaikessa näyttävä meille totuuden....Hänen aikataulussaan.

Koitetaan sietää kaikki toistemme heikkouksia ja jatkaa keskustelua rakentavassa ja armollisessa ilmapiirissä, sillä kärsivällisyys ja rukous kantaa aina parhaan hedelmän .

[PetriFB]

Minulla ei ole ketään vastaan yhtään mitään ja kaikki saavat ihan vapaasti uskoa Jumalaan, niin kuin he kokevat oikein olevan. Tuon kuitenkin asioita esille, joista tässä keskustelussa ei ole puhuttu eikä tuotu esille.
Me kaikki uskovat tiedämme, että Jumala on rakastava, armollinen, hyväsydäminen, totuudellinen, pyhä jne. Me tiedämme myös että Jumala rakkaudessaan kasvattaa kansaansa uskomaan Häneen ja olemaan kuuliainen Hänelle.
Meillä voi olla myös taipumuksia inhimillistää Jumala ja Hänen tekonsa sellaiseksi kuin millaisena me haluamme nähdä Jumalan. Inhimillistämisen seurauksena me teemme Jumalasta oman mielemme näköisen, emme sellaista kuin millainen Hän on todellisuudessa ja millä tavalla Hän toimii ihmisten keskuudessa.

Jumala "lyö" (antaa) ihmisiä sairauksilla kuten Raamattu opettaa. Kaikki sairaudet eivät ole Jumalan antamia, mutta joissakin tapauksissa Hän antaa ihmisille sairauksia. Sairaus voi tuottaa kipua, mutta useissa tapauksissa ihminen ei käänny suloisella ja kauniilla puheella ja kutsulla ja siksi joidenkin kohdalla vasta sairaus pysäyttää ihmisen etsimään Jumalan pelastusta ja Jumalan tahdon toteutumista. Sairauden antaminen ihmiselle on rakkautta, vaikka se tuottaakin kipua, sillä monet eivät käänny Jumalan puoleen muuten kuin sairauden pysäyttämänä ja sitä kautta he löytävät todellisen rakkauden.

Raamattu sanoo: "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä"

Pyhän Hengen työ uskovan sydämessä tuottaa myös kipua ja kärsimystä hänen sydämeensä. Kivun ja kärsimyksen kokeminen on välttämätöntä, koska ihmisen liha ei muuten voi alistua Jumalan tahdon toteuttamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, että joka kerta uskova kokee sydämessään kipua halutessaan tehdä Jumalan tahtoa. Mutta kun on kyse uskovan mielenmuuttumisesta ja syntitapojen sekä tottumusten pois laittamisesta, niin siihen kuuluu lihan kuolema pois synnistä, joka jossakin tilanteessa ja vaiheessa tuottaa ihmisen lihalle kärsimystä, koska lihan on kuoltava synnin himoille ja haluille. Pyhän Hengen työ uskovan sydämessä ei siis ole aina joka kerta ihanaa hallelujaa huutamista, vaan myös lihan kärsimystä, että lakkaisimme syntiä tekemästä.

Saamme tietenkin kokea ihania hetkiä Jumalan kanssa, mutta myös lihan kärsimystä Pyhän Hengen vaikuttaessa lihamme kuolemaa. Jumala ei siis kaihda kivun ja kärsimyksen tuottamista kasvattaessaan meitä uskossa. Miksi Jumala toimii näin? Raamattu vastaa näin: Sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Ihminen itse omilla valinnoillaan ja synnin himojen ja halujen kautta saa aikaan sen ettei Jumalalle jää muuta vaihtoehtoa kuin kuolettaa ihmisen liha, koska ihminen ei itse halua omassa voimassaan kuolla pois synnin himoista ja haluista, niin siksi Jumala tekee sen Pyhän Hengen kautta, jolloin lihamme kärsimyksen kautta lakkaa synnistä.

Näin ei tietenkään aina tapahdu, että koko ajan kokisimme Pyhässä Hengessä kärsimystä lihassa, mutta silloin kun lihamme hallitsee jotakin elämämme osa-aluetta, niin usein liha joutuu kuolemaan ja kärsimään, että Jumalan tahto tapahtuisi uskovan elämässä. Pyhän Hengen työn aikaansaama lihan kärsimys on suurta Jumalan rakkautta, koska ilman sitä synti tuhoaisi ja rikkoisi ihmisen sisimmän.

Mitä tulee risunkäyttöön, niin anoppini kertoi kuinka hänen äitinsä joutui joskus antamaan ripirapia hänelle kun hän oli tehnyt jotakin tuhmaa jne. Anoppini sanoi ettei se ripirapi tuntunut pahalle, eikä tuottanut kipua, mutta se sattui anopin sydämeen ja tuotti hänelle kipua pikkutyttönä sydämeen, kun ripirapin aikana hänen äitinsä kasvoilta valuivat kyyneleet. Kyse ei ollut pahoinpitelystä, eikä lyömisestä, vaan hellästä kurista ja rajojen asettamisesta.

Itse olen sitä mieltä, että aina pitäisi pystyä puhumaan ja vasta viimeinen keino on ripirapi. Silloinkin se tulee kertoa mistä ripirapi tulee, eikä ripirapia saa antaa vihan tai suuttumuksen vallassa. Joillekin pelkkä puhe tehoaa, mutta toisille ei, eli jos puhe tehoaa, niin ripirapia ei tarvita.

Jos lasta rangaistaan siten, että hänen vapauttansa rajoitetaan asettamalla arestia tai ottamalla leluja pois jne. niin se on lapsen vapauden rajoittamista, joka voi tuntua lapsesta henkiseltä väkivallalta, joka voi koskea sydämeen paljon enemmän kuin asiallinen ja hellä ripirapi. Henkinen väkivalta voi jättää paljon syvemmät arvet kuin ripirapi. Ajattele viikon, kuukauden jne. pituisia rangaistuksia, jonka aikana aikuinen rajoittaa lapsen vapautta, tällainen toiminta voi aiheuttaa henkisen väkivallan kokemuksia ja kapinaa lapsen sydämeen. Tällainen toiminta voi hajottaa lapsen sisintä paljon enemmän kuin hellä ripirapi. Itse olen sitä mieltä, että hellä ripirapi ei jätä traumoja lapsen sydämeen, koska on kyse Jumalan asettamasta asiasta. Joku voi sanoa, että se oli vain vanhan liiton aikaan tarkoitettu, mutta nyt se ei enää ole voimassa ja se tuottaa kipua ja traumoja lapselle.

Minä uskon, että koska Jumala on selkeästi asettanut ripirapin Raamattuun, niin se ei tuota traumoja lapselle, vaan on hänen parhaaksensa ihan niin kuin Pyhän Hengen työ lihan kuolettamisessa lihan kärsimyksen kautta on meidän parhaaksemme, eikä siitä jää mitään traumoja, vaan päinvastoin se poistaa synnin traumat.

Ripirapi ei ole lyömistä, ei hakkaamista, eikä pahoinpitelyä, vaan hellä ja rakastava toimenpide, joka tehdään lapsen parhaaksi. Miksi Raamattu ei kehottanut miestä antamaan ripirapia vaimolleen tai vaimoa antamaan ripirapia miehelleen? Siksi koska mies ja nainen kykenevät puhumalla selvittämään asioita, mutta pikkulapsi ei ymmärrä puhetta, eikä aina ymmärrä edes tekojensa seurauksia, mutta ripirapi ohjaa häntä oikeaan suuntaan ihan samoin kuin Pyhän Hengen työ uskovan sydämessä lihan kärsimyksen kautta ohjaa meitä oikeaan suuntaan.

Näin uskon tällä hetkellä ja jos olen erehtynyt, niin heti kun sen ymmärrän, niin teen parannusta, mutta nyt tässä hetkessä uskon tällä tavalla. Olkaa kaikki Herran Jeesuksen omat siunatut ja Hänessä rakastetut riippumatta siitä miten näemme tämän asian. Tämä asia kuten ei mikään muukaan saa aiheuttaa keskuuteemme riitaa tai eripuraa. Asioista voi ja saa olla eri mieltä, mutta rakastakaamme ja kunnioittakaamme silti toisiamme, niin kuin Raamattukin meitä kehottaa tekemään.

[Mikko Murpatti]

On hyvä tuoda UT:n todistus myös asiassa esille:

Hepr.12

5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";

[Aamu-Usva]

Tuo heprealaiskirjeen kohta on tuotu esiin jo useita kertoja. Mutta eihän kurittaminen aina ole fyysistä. Minä ajattelen Jumalan kohtelevan omia lapsiaan kuin rakastava vanhempi. Ei siis lyömällä, vaan asettamalla rajoja mutta antamalla kuitenkin oman valinnan vapauden lopulta ylittää nuo rajat jos joku ei halua niissä pysyä. Jumala ei pakota tottelemaan itseään. Ei vanhempikaan voi pakottaa mutta voi tehdä parhaansa ansaitakseen lapsensa kunnioituksen, jotta tämä lopulta tottelisi. Tai enhän minä lopulta tiedä onko minun totteleminen lapselleni sitten joskus tulevaisuudessa hyväksi. Jos olenkin itse hiffannut homman ihan väärin. Mutta vanhempien kunnioittaminen on hyvä juttu ja sitä en usko ansaitsevani lyömällä.

[vaisuliini]

*
No en ole vissiin saanut ripirapin koko lapsuudestani saakka niin siksi en tiedä mitä ripirapi on. Voisiko joku selittää mitä ripirapi on?

[vaisuliini]

*
Minulla olisi kysyttävää. Mitä mieltä te olette että lapsia holhotaan kokoajan kunnes hänestä tulee aikuinen ja oireilee vielä kun joku holhoaa häntä? Ne oireet ahdistaa ja holhoaminen tuntuu tukahduttavalta. Mitä sille asialle pitäisi tehdä? Holhoaminen voi jättää haavan myös.

Joku uskova haluaa vain parasta niin oikaisee häntä neuvoen mutta hän torjuu sen heti haavasta johtuen.

[Aamu-Usva]

Olen samaa mieltä Vaisuliini siitä, että myös liiallinen holhoaminen voi olla huono asia. Kaikkeen ei vanhempien tarvitse aina puuttua ollenkaan. Liiallinen holhoamineen on luottamuksen puutetta.

Minun äitini on sitä mieltä, että lapsia ei tarvitse mitenkään tietoisesti kasvattaa, vaan heidän tulee antaa vain kasvaa siinä sivussa. Itse olen vähän enemmän puuttuvaa sorttia, mutta tietyllä tasolla annan kuitenkin vapautta. En tuo esiin omia mielipiteitäni joka asiassa. Annan lasteni muodostaa rauhassa omansa.

[vaisuliini]

*
Ok. Se liikaa holhottu lapsi, siis aikuisena tapaa hänen äidin kaltaisia uskovia jotka holhoavat häntä ja hän ahdistuu ja oireilee vielä. Ne oireet kertoo että haava on yhä hoitamatta. Miten sen haavan voi mennä yli?

[Tirlittan]

*
No en ole vissiin saanut ripirapin koko lapsuudestani saakka niin siksi en tiedä mitä ripirapi on. Voisiko joku selittää mitä ripirapi on?

Minä ymmärsin, että osa täällä tarkoittaisi ripirapia risulla räpsimiseksi, eli risulla annetaan piiskaa rakkaudellisesti lapselle. Jotkut ainakin ilmeisesti on sitä mieltä, että tämä ripirapi annetaan paljaalle pyllylle.

Sananl. 23
13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.

Tästä nyt sitten on monta tulkintaa. Tuossa tuo vitsa sana tarkoittaa sauvaa tai keppiä, kuten Uuhi onkin täällä kertonut.
Uuhi on ottanut näitä Raamatun kohtia ihan kirjaimellisesti ja on sitä mieltä, että lasta kuritetaan kepillä lyömällä ja
osa on ilmeisesti pehmentänyt tuon kohdan hellemmin risuksi, vaikka noissa Raamatun kohdissa ei puhutakaan mistään risusta eikä hellämielisestä risulla ripsauttelusta.
Tuossa kohdassa lyödään poikasta, eli lasta lyödään raipalla tai kepilla tai sauvalla, ei risulla. En tiedä, mitä kukakin käyttää, millaista risua, muistuttaako se sitten kovempaa vitsaa. Raippahan on tietenkin joku samantapainen, jota jotkut käyttävät hevosien kanssa.


Siitähän tämä erimielisyys johtuu, että näistä kohdista ollaan eri mieltä. Yksi ottaa ihan kirjaimellisesti alkutekstin mukaan ja sallii kepillä lyömisen ja toiset sanovat tätä ripirapiksi, josta tulee mieleen hieman inhimillistetty versio noista jakeista, eli vähän risulla ripsautellaan tai jotain sen tapaista.

Sitten jotkut eivät hyväksy sitä ripirapiakaan, eli risulla ripsauttelua. He kai ovat inhimillistäneet tämän kokonaan tai ymmärtäneet näitä kohtia eri tavalla, jos nyt vaikkapa lukee tuostakin luvusta jakeen 12, joka kuuluu näin

12 Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.
13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.

Esim. tuosta kohdasta voisi ymmärtää, että siinä viedäänkin se sydän kuritettavaksi ja sydäntä lyödään kepillä. Sydämeen raipan lyönnit menevät korvien kautta sanallisesti.

Mutta toinen on sitä mieltä että sydämeen se kuritus menee fyysisesti ja toinen on sitä mieltä että puheella korvien kautta.
Toinen lyö kepillä ja toinen antaa ripirapi ripsautuksia risulla ja kolmas komentaa kovasti tai jotain muuta.

Pyllyjen paljastelua minä en hyväksy. Minun mielestä on yököttävää ja sairasta, jos jo vähänkin kehittynyt nuori tyttö paljastaa itsensä isälleen ja vielä pyllistää sille. Hyi.

Toiset sitten kai ovat sitä mieltä, että koska pyllyssä on rasvaa enempi, niin siksi voi lyödä sinne. En kyllä ole löytänyt Raamatusta ohjetta, että pitää lyödä pyllylle tai että lapsi riisutaan paljaaksi ja käsketään pyllistää tai otetaan se syliin niin, että pylly on pystyssä ja sitten läpsitään. Selkään lyömisen olen löytänyt, sananlaskuissa sanotaan, että tyhmälle vitsa selkään.