Lasten fyysinen kurittaminen

[Mikko Murpatti]

Oma pohdinta menee aina siihen ,että on se "Jumalallinen kuritus ,josta Raamatussa puhutaan ja siksi tästä maallisesta hakkaamisesta ei kannata samassa osiossa ees puhua.Eihän ei uskovat tee ja ymmärrä kuin uskovat tekee ja ymmärtää.Viisaus tulee Jumalalta.

Jumalan Raamatussa esittämä kuritus lapselle on samaa kuritusta mitä Jumala tekee meille aikuisillekin, kyse ei ole pieksämisesta, hakkaamisesta.

Teon idea ei ole pahoinpitely vaan rajojen asettaminen.

[Markareetta]

5 Mooses
21:18 Jos jollakin on uppiniskainen ja kovakorvainen poika,
joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat,
eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä,

21:19 niin hänen isänsä ja äitinsä ottakoot hänet ja viekööt
kaupunkinsa vanhinten eteen, asuinpaikkansa porttiin,

21:20 ja sanokoot kaupunkinsa vanhimmille: 'Tämä meidän
poikamme on uppiniskainen ja kovakorvainen, hän ei ota kuullakseen,
mitä me sanomme, vaan on irstailija ja juomari.'

21:21 Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet
kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi, ja koko Israel kuulkoon sen
ja peljätköön.

Mitähän tekisit?



Raamatun " kuritusta" sovelletaan lasten kasvatukseen kodeissa
ja Jumalan lastentarhassa seurakunnissa. Kuritusta ei saa tehdä
kepeillä ja nyrkkeillä, tai mielivaltaisesti, hallitsemattomassa
tunteenpurkauksessa, pelästyttämällä joku alistumaan.

Miksi ei ole ohjeellista korjausta tällaisesta käyttäytymistä?
Miksi ei ole selitetty ja selvitetty kunnolla tätä kurittamisasiaa?
(Pedagogiikastahan me tiedämme, että on vaikea oppia uusia
asioita, jos pelkäät. Et voi edes kuunnella ja ottaa vastaan
uusia tietojakaan, kun pitää pelätä).

Missä on rohkaisu Ja kannustus silloin kun lapsi todellakin yrittää
parhaansa? Ei, väkivaltainen ja hallitsematon käyttäytyminen
sovi yhteen Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Lujuudella ja päättäväisyydellä on paikkansa,
ei väkivallalla tai mielivallalla.

Jumalan pedagogiikkaa on varoittaminen,
ojennuksessa pitäminen,
tarkkaileminen nuhteleminen,
järjestykseen opettaminen ja
kärsivällinen ohjaaminen.

[Mikko Murpatti]

Raamatullinen kuritus ei ole mielivaltaista väkivaltaa, haliitsematonta käyttäytymistä, vaan määrätietoinen rajojen asettaminen.

Aluksi koitetaan puhumalla ja selittämällä. Sitten jos ei totella niin puhutaan ja selitetään lisää, sekä ilmoitetaan että jos mikään muu ei auta seuraa piiskaa.

Jos mikään muu ei tehoa vasta silloin viimeisenä turvaudutaan ruumiilliseen kurittamiseen, mikä ei ole mielivaltaista väkivaltaa taikka hallitsematonta hakkaamista, vaan pieni ripirapi, jonka vaikutus ei perustu iskun voimaan taikka kiivauteen taikka lukumäärään , vaan perustuu voimannäyttöön.

Silloin viimeistään huomataan, että toinen on vahvempi ja on määräävässä asemassa (vanhempi) ja toinen on kuin onkin ohjaksissa ja koska toinen on vahvempi niin silloin syntyy tietoisuus että on pakko totella, sillä muuten seuraa ripirapia.

Tästä seuraa myös turvallisuuden tunne, kun havaitaan että on joku joka laittaa rajat omaksi parhaaksi ja laittaa ne vaikka väkisin.

Jos joku pahoinpitelee ja hakkaa toisen siitä ei synny tietenkään turvallisuuden tunnetta, mutta Raamatullisessa kurittamisessa ei olekaan kyse väkivallasta ja hakkaamisesta , vaan kurittamisesta.

[toni t]

Raamatullinen kuritus ei ole mielivaltaista väkivaltaa, haliitsematonta käyttäytymistä, vaan määrätietoinen rajojen asettaminen.

Aluksi koitetaan puhumalla ja selittämällä. Sitten jos ei totella niin puhutaan ja selitetään lisää, sekä ilmoitetaan että jos mikään muu ei auta seuraa piiskaa.

Jos mikään muu ei tehoa vasta silloin viimeisenä turvaudutaan ruumiilliseen kurittamiseen, mikä ei ole mielivaltaista väkivaltaa taikka hallitsematonta hakkaamista, vaan pieni ripirapi, jonka vaikutus ei perustu iskun voimaan taikka kiivauteen taikka lukumäärään , vaan perustuu voimannäyttöön.

Silloin viimeistään huomataan, että toinen on vahvempi ja on määräävässä asemassa (vanhempi) ja toinen on kuin onkin ohjaksissa ja koska toinen on vahvempi niin silloin syntyy tietoisuus että on pakko totella, sillä muuten seuraa ripirapia.

Tästä seuraa myös turvallisuuden tunne, kun havaitaan että on joku joka laittaa rajat omaksi parhaaksi ja laittaa ne vaikka väkisin.

Jos joku pahoinpitelee ja hakkaa toisen siitä ei synny tietenkään turvallisuuden tunnetta, mutta Raamatullisessa kurittamisessa ei olekaan kyse väkivallasta ja hakkaamisesta , vaan kurittamisesta.

Mikolta erittäin selkeästi tiivistetty vastaus.

[Markareetta]

Lapsista puhuttaessa

Lapsiin kohdistuvaa vitsaväkivaltaa puolustetaan Raamatulla.
Moni ei tiedä mitä tekee, ja yhtä suuri osa ei halua edes tietää,
sillä toisenlainen käsitys murskaisi heidät. Kautta vuosikymmenten
perheissä on Raamatun varjolla oltu hirmuvaltias Äitejä ja Isiä.

Kristillisyys tuotiin suomeen pakolla.
Pitäjiin ja kaupunkeihin rakennettiin kirkkoja ja niiden mukana
velvoitettiin erilaisiin lakeihin. Uudet lait kristillisyyden alueilta lisääntyivät.
Annettiin kuva pelottavasta pahansuovasta vihaisesta jumalasta joka
välittömästi rankaisee jokaisesta virheestä, ankarimman pykälän mukaan,
ilman armoa.

Kansa oli paljolti oppimatonta. Papit olivat pieniä jumalia ja heidän sanansa
oli kansalle jumalan sana. Kirkon toimintoja ja määräyksiä ei uskallettu arvostella tai
kyseenalaistaa. Elämä oli elossa pysymistä, oma pieni yhteisö auttoi hengissä säilymistä
ja antoi turvallisuutta, kukaan ei noin vain lähtenyt pois. Oltiin kurissa ja herran nuhteessa.
Siihen kuului myös lasten fyysinen kuritus. Piiskalla piiskataan paha pois.
Vääristynyt jumalakuva sai rauhassa olla ja elää vuosikaudet muuttumattomana.

Käytäntö on tänäänkin osoittanut sen, vaikka kehitys monilla alueilla edistyisi,
ihminen ei aina helposti pääse/uskalla mukaan, henkinen perintö ja kulttuuri ovat
monesti varsin sitkeää laatua.

Tämä piiskauskysymyskin on sitä. Vanhojen polvien Jumalasta antama
julma ja ankara kuva jatkaa eloaan vieläkin. Kuvat kansan mielissä eivät kuole,
vaan ovat sitä hurskasta suomalaisten kasvatusperintöä k+ristilliselle sukupolvelle.

Tänään voisi katsoa ympärillensä, mitä uskonnon varjolla tapahtuu,
mitä se fyysinen väkivalta ja kurittaminen on monessa maassa saanut aikaan.
Valitetaan eriuskoisten syrjäytymistä täällä pohjoismaissakin.
Komiteat tekevät ehdotuksia ja muutoksia etsitään.

Kuka voi muuttaa Äitien ja Isien antamat perinnöt lastensa sieluissa?
Väärät jumalakuvat elävät aikuisuudessa ja lyömisperiaate lyö uusia lyöjiä.
Väärä jumalakuva ei kuole ihmisiä hakkaamalla ja tappamalla.

Jos usko Jeesukseen Kristukseenkin on vain sitä Raamatulla lyömistä,
sitä, joka ei koskaan ole päässyt päästä sydämen tasolle, tulee aika
jolloin täällä kristityiksi itseään nimittävät tappavat yhdessä
toisuskoisten kanssa heitä, jotka eivät alistu heidän näkemyksiinsä
ja opetuksiinsa.

Ihminen ei ole eikä tule ihmiseksi vain totuuden himosta.
Vain Golgatan Jeesus Kristus on 100 % Totuus ja 100 % Armo.
Ilman tätä Armoa, joka voi antaa kivisydämen tilalle lihasydämen,
ihminen on pieni tai suuri peto.

[iinuliinu]

Raamatullinen kuritus ei ole mielivaltaista väkivaltaa, haliitsematonta käyttäytymistä, vaan määrätietoinen rajojen asettaminen.

Aluksi koitetaan puhumalla ja selittämällä. Sitten jos ei totella niin puhutaan ja selitetään lisää, sekä ilmoitetaan että jos mikään muu ei auta seuraa piiskaa.

Jos mikään muu ei tehoa vasta silloin viimeisenä turvaudutaan ruumiilliseen kurittamiseen, mikä ei ole mielivaltaista väkivaltaa taikka hallitsematonta hakkaamista, vaan pieni ripirapi, jonka vaikutus ei perustu iskun voimaan taikka kiivauteen taikka lukumäärään , vaan perustuu voimannäyttöön.

Silloin viimeistään huomataan, että toinen on vahvempi ja on määräävässä asemassa (vanhempi) ja toinen on kuin onkin ohjaksissa ja koska toinen on vahvempi niin silloin syntyy tietoisuus että on pakko totella, sillä muuten seuraa ripirapia.

Tästä seuraa myös turvallisuuden tunne, kun havaitaan että on joku joka laittaa rajat omaksi parhaaksi ja laittaa ne vaikka väkisin.

Jos joku pahoinpitelee ja hakkaa toisen siitä ei synny tietenkään turvallisuuden tunnetta, mutta Raamatullisessa kurittamisessa ei olekaan kyse väkivallasta ja hakkaamisesta , vaan kurittamisesta.

Mikolta erittäin selkeästi tiivistetty vastaus.

Minunkin mielestäni selkeästi selitetty, kyllä tuosta ymmärtää ettei ripirapi ole mitään väkivaltaa.

[Lily]

Raamattua tutkiessa ei puhuta siitä, että ihminen olisi peto, vaan alun perin tarkoitettu Jumalan kuvaksi jonka puhtauden synnin valitseminen tuhosi. Eläintä ei luotu Jumalan kuvaksi, vaan eläimeksi joista jotku muuttuivat pedoiksi samassa yhteydessä kun ihmisestä tuli synnillinen.

Pakko oli tarttua kyseiseen virkkeeseen, koska raamatun mukaan meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme samalla tavalla kuin itseämme. Eli ei saa olla erotusta ihmisen tekojen perusteella. Suurinkin ja väkivaltaisin syntinen on raamatun mukaan yhtä rakas Herralle kuin siivosyntinen. Niinpä siis meillekkin tulee olla hänen jonka synnit ovat verituskeat yhtä rakas kuin Se paras ystävä joka meillä on. Siinä on Jeesuksen ilmoitus rakkaudesta.

Jos ajattelisin että ihminen on peto, niin silloin ajattelisin ja pitäisin häntä eläimenä, enkä rakkaana lähimmäisenä joka on Jumalan luoma. Meidän rakkautemme ei saa katsoa henkilöön, eihän Jeesuksen rakkaus katsonut henkilöön.

En sano tätä puollustaakseni "lasten hakkaajia". Sanon vain että meidän tulee olla rakastavia kaikkia kohtaan tasapuolisesti. Jumalan tahtohan ei ole että ihmiset hakkaavat toisiaan tai lapsiaan. Meidän tulee olla armahtavia ja laupeita muita kohtaan, tarvitsemmehan itsekkin armoa ja olemme yhtä syntisiä kaikki, tasapuolisesti.

[Aamu-Usva]

Pienikin lyöminen osoittaa kuitenkin lyömisen hyväksymistä yleisesti. Hyväksytään, että lyömällä ihan vähän voi saada asioita menemään perille jotenkin paremmin. Tällaisesta ajatuksesta lähtivät liikkeelle myös keskitysleirit ja muut kauheudet: Ajateltiin, että väkivallalla voidaan kitkeä pois jotain pahaa.

Nyt äkkiseltään ajatellen kulttuureissa, joissa lapsen fyysinen kurittaminen on edelleen hyvin yleistä, lapset ovat kyllä vanhemmilleen kuulaisia, mutta niissä maissa väkivalta on kaikin tavoin paljon yleisempää. Mietin nyt lähinnä islaminuskoisia valtioita.

Toivottavasti uskovat alkaisivat katsoa näitä piiskaamisjuttuja uuden liiton valossa, Hengessä eikä lihassa.

[toni t]

Pienikin lyöminen osoittaa kuitenkin lyömisen hyväksymistä yleisesti. Hyväksytään, että lyömällä ihan vähän voi saada asioita menemään perille jotenkin paremmin. Tällaisesta ajatuksesta lähtivät liikkeelle myös keskitysleirit ja muut kauheudet: Ajateltiin, että väkivallalla voidaan kitkeä pois jotain pahaa.

Nyt äkkiseltään ajatellen kulttuureissa, joissa lapsen fyysinen kurittaminen on edelleen hyvin yleistä, lapset ovat kyllä vanhemmilleen kuulaisia, mutta niissä maissa väkivalta on kaikin tavoin paljon yleisempää. Mietin nyt lähinnä islaminuskoisia valtioita.

Toivottavasti uskovat alkaisivat katsoa näitä piiskaamisjuttuja uuden liiton valossa, Hengessä eikä lihassa.

Islamilaisten valtoiden väkivalta joka kohdistuu suurimmaksi osaksi vääräuskoisia kohtaan johtuu siitä että niin islamin uskonto opettaa toimimaan. Natsien pahuus kumpusi taas Jumalan sanan vastaisesta maailmankuvasta ei siitä että he olisivat hakeneet oppinsa Jumalan sanan kultaisista ohjeista. Toivottavasti uskovat alkaisivat uskomaan Raamatun sanan opetukseen omien korvasyyhy mieltymystensä sijaan.

[Lily]

Millä tavalla humanistinen lasten kasvatus malli eroaa raamatunmukaisesta kasvatus mallista? Haluisiko joku tutkia niiden eroa. Minua ainakin kiinnostaa kovin kuulla mielipiteitä.