Tässä on kaksi surullista tapausta. Jumala heitä auttakoon ja armahtakoon, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, amen.
Antti Pitkäsaloa olen nähnyt katukuvassa aina silloin tällöin, hänen kasvonsa ovat hyvin tutut, olen luultavasti hänelle kertonut myös Jeesuksesta.
Kimmo Repo alias "retku" on tuttuni hyvinkin pitkältä ajalta mutta en kuitenkaan juurikaan aikoinaan pyörinyt samoissa piireissä hänen kanssaan mutta tunnen hänet kuitenkin aika hyvin, käytinhän itsekin aikoinaan alkoholia hyvinkin paljon ja tuli silloin tavattua kaikenlaisia ihmisiä. Kimmolle olen myös kadulla sittemmin kun hän oli jo halvaantunut kertonut Jeesuksesta.
Isä Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, auta ja armahda näitä heikkoja ja surullisen kohtalon omaavia ihmisiä. Tapahtukoon sinun tahtosi heidän elämissään. Sinun on kaikki valta, voima ja kunnia, aina ja iankaikkisesti, amen.
"Alkoholisti toivoo pehmeitä paketteja"
https://www.pohjalainen.fi/erikoissivut ... -1.1743600"Antti Pitkäsalo tykkää hymyillä ihmisille ja toivottaa heille hyvää joulua. Ihmisiltä menee kuulemma pasmat sekaisin. Yleensä tuntemattomia alkaa pakostakin hymyilyttää.
– Meiltä juopoilta ei yleensä odoteta sellaista. Hauska nähdä, miten ihmisten ilmeet muuttuvat iloisiksi, kun alkoholisti käyttäytyykin eri tavalla.
Pitkäsalo ja Kimmo Repo asuvat Aalto-kodissa. Kaupungin päihdehuolto ylläpitää asuntolaa niille, jotka tarvitsevat tuettua asumista.
Pitkäsalo on viettänyt talvia asunnottomana. Ennen Aalto-kotia hän asui teltassa tai autossa.
– Ei me oikein vaadita joululta mitään. Joulu on lapsia varten. Lämpimimmät joulumuistot liittyvät jollain tapaa omaan isyyteen. En saa tavata enää lapsiani, mutta minulla on heille joululahjat valmiina.
Pitkäsalo ei suostu kertomaan, mitä on lapsilleen ostanut.
– Pehmeitä paketteja, sen voin kertoa. Niitä ei osannut silloin lapsena arvostaa, mutta nyt ne olisivat kaikista rakkaimpia.
Kalastajankadulla asuu seitsemän vuokralaista, joista jokainen maksaa asumisestaan vuokraa päihdehuollolle. Aulan pöydällä on joulukranssi, kynttilöitä ja vaaleanpunainen, villalangasta kudottu pehmoleluporsas.
Seinällä on lappu, jossa asukkaita kehotetaan olemaan aulassa selvin päin.
Päihdekodin henkilökunnasta ei kuitenkaan puhuta pahaa sanaa, päinvastoin. Työntekijät ovat asukkaille enkeleitä.
– Miehet nyt ovat aina tällaisia ensiseinästä revittyjä rumiluksia. Naiset ovat ihania ja kauniita vielä vanhanakin. Me tykkäämme niitä niin kehua, että vieläkin te olette niin nättejä, Pitkäsalo huikkaa työntekijälle, joka lähtee huoneesta kikattaen.
Repo ja Pitkäsalo asuvat toistensa naapurissa. Ongelmia ei ole tullut. Pitkäsalo kutsuu kymmenen vuotta nuorempaa Repoa pikkuveljeksi. Kaikilla Aalto-kodissa on melko samanlainen tarina; vuosien varrelle mahtuu viinaa, huumeita ja vankilatuomioita. Maanantaina asukkaille järjestetään oma jouluateria.
Pitkäsalo muistelee, miten jouluruokaa syötiin joskus lasten kanssa.
– Näytin, miten otetaan paistettu ruisleivän pala ja kastetaan se sianrasvaan. Ruuanlaitto oli siihen aikaan vähän niin kuin intohimo, hän kertoo.
Repo istuu ja kuuntelee kärsivällisesti Pitkäsalon polveilevaa tarinaa teurastajasta, jonka porsas livahti karkuun.
Repo on kärsinyt aivoverenvuodosta. Toinen puoli hänen kehosta on halvautunut. Esittäytyessään hän nostaa vasemmalla kädellä oikeaa rannetta kätelläkseen.
– Juopporosvo ja rikollinen, Repo toteaa itsestään pala kurkussa.
Hänen äitinsä on töissä Aalto-kodissa.
– Kaikista eniten sitä toivoo, että olisi tehnyt asiat toisin. Olen istunut 14 vuotta linnassa omaisuusrikoksista.
Entiselle rikolliselle rakkain joulumuisto oli pakkasesta eteiseen astunut joulupukki maalla. Koko Suku oli koolla. Lahjaksi tuli lego-paketti.
–Invalidisuus ei ole mukavaa, mutta sen voi yrittää ottaa huumorilla, kun ei itkeminenkään auta."

Kuvateksti: "Antti Pitkäsalo, 57, ei kertomansa mukaan saa nähdä lapsiaan. Tästä huolimatta hänellä on heille joululahjat varattuna. Oikealla etualalla Kimmo Repo"