Lasten fyysinen kurittaminen

[Tirlittan]

Minun mielestä voi lukea muutakin, kuin Raamattua kurittamis asioista. Moni ei ymmärrä, missä menee kurittamisen ja väkivallan ero.
On siis hyvä, että tätäkin asiaa katsellaan eri näkökulmista.

Kepillä lyöminen on minusta väkivaltaa. Onneksi suomessa ei ole tommosta.
Kun lukee tätä wikipedian kepistystä koskevan jutun, niin kyllä ällöttää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kepitys

Minä olen saanut lapsena piiskaa, risulla, useamman kerran. Vyöstäkin olen saanut ja tukkapöllyä.
Vaikka se olikin rakkaudellista eikä niin pahassa tarkoituksessa annettua risua, (vyö oli toinen juttu),
asioita en sen perusteella tullut ymmärtäneeksi yhtään paremmin eikä minusta tullut kunnollisempaa, päin vastoin.
Traumat on ja jäljet sydämessä ja elämässä.

[Isoäiti]

No huh.. en minäkään vyöllä lyömistä ymmärrä. Meidänkin lapsuuden perheessä pojat saivat vyöstä jonkun kerran ja oli sellaistakin väkivaltaa jota en missään tapauksessa hyväksy. Onneksi pojatkin ovat kuitenkin selvinneet isän rangaistuksista 'terveinä'. Ehkä asiaa on pehmentänyt äidin lempeys ja rakkaus. Itsekkin sain isältä tukkapöllyä ja henkistä väkivaltaa koin varsinkin murrosiässä. Nimittelyä ja sitä etten ole mitään. Muistan tämän henkisen pahempana, kuin tukkapöllyn. Isälle annoin kuitenkin anteeksi uskon ratkaisuni ja isän kanssa keskustelemisen jälkeen. Se oli Jumalan vaikuttama ihme. Eikä ole mitään katkeruutta enää häntä kohtaan. Isä on jo kuollut vuosia sitten.

Mutta olen nyt miettinyt, että se äidin risu siellä oven päällä tuo vaan humoristista muistoa. Ei ollenkaan muistu pahana mieleen, vaan saa hymyn suupieliin. Kun en muista, että se olis tuottanut mitään kovaa kipua kuitenkaan kenellekkään. Mutta tehokas väline se oli. Koska äidin ei tarvinnut useinkaan muutakuin osoittaa sinne sormellaan ja porukan tappelut ja meteli hiipui. Oli iso lapsikatras hoidettavana.

Kysyin muuten uudemman kerran eilen pojaltani, että teinköhän väärin, kun annoin risusta silloin pienenä. Poika sanoi, että mitä sä äiti nyt tuollaisia kaivelet. Ettei muista edes siitä jutusta mitään, eikä muista mitään asioita pahalla. Nyt minä annan sen jutun olla ja pyyhin huonon omantunnon mielestäni, joka nousi täällä, kun luin näitä kommentteja. Se pieni ripsautus kuitenkin silloin tehosi siihen asiaan, ja poika on tänä päivänä aikuinen vastuunsa kantava kansalainen. Ja tosi upea tyyppi. Niin mitä minä enää itken. Kiitän vaan Jeesusta!

[Aamu-Usva]

Onneksi me ihmiset ei olla ihan niin heikkoa tekoa, että hajottais totaalisesti heti pienestäkin vääryydestä Me vanhemmatkin vain ollaan epätäydellisiä kaikessa valtavassa rakkaudessakin lapsukaisiamme kohtaan...

[Markareetta]

Minun mielestä voi lukea muutakin, kuin Raamattua kurittamis asioista. Moni ei ymmärrä, missä menee kurittamisen ja väkivallan ero.
On siis hyvä, että tätäkin asiaa katsellaan eri näkökulmista.

Kepillä lyöminen on minusta väkivaltaa. Onneksi suomessa ei ole tommosta.
Kun lukee tätä wikipedian kepistystä koskevan jutun, niin kyllä ällöttää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kepitys

Minä olen saanut lapsena piiskaa, risulla, useamman kerran. Vyöstäkin olen saanut ja tukkapöllyä.
Vaikka se olikin rakkaudellista eikä niin pahassa tarkoituksessa annettua risua, (vyö oli toinen juttu),
asioita en sen perusteella tullut ymmärtäneeksi yhtään paremmin eikä minusta tullut kunnollisempaa, päin vastoin.
Traumat on ja jäljet sydämessä ja elämässä.

Minun mielestä voi lukea muutakin, kuin Raamattua kurittamis asioista. Moni ei ymmärrä, missä menee kurittamisen ja väkivallan ero.

Ajattelevat ihmiset tykkäävät lukea paljon.
Ajattelevat ihmiset tykkäävät keskustella.

On myös heitä, jotka eivät osaa, uskalla, halua; ajatella;
Uusi Suomi kirjoittaa:
Koe yllätti tutkijat: Ajatteleminen on epämiellyttävää:
https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ympar ... ellyttavaa


Jotkut lukevat vain Raamattua, tai ainakin sanovat lukevansa.
On asia erikseen, miten he sitten lukemansa ymmärtävät ja
miten osaavat sen soveltaa käytäntöön.

Olisi hyvä kuunnella miten toiset tekevät ja voisi
varmaan olla paikallaan sen oman näkemyksen
korjaaminen, monessakin tapauksessa.

Näissäkin asioissa on Jumala antanut ohjeensa:
Jaakobin kirje:
3:13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan
viisauden sävyisyydessä.

3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus
sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä
valhetelko totuutta vastaan.

3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.

3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on
epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas,
sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta
ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

3:18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

[Markareetta]

Kuka lasta puolustaa?

Koko Suomi on täynnä Isiä ja Äitejä,
joita on hakattu lapsena, hakattu sanoilla
huutamisella ja ivailemalla, tai käsillä.
Monet heistä jatkavat samaa hakkaamista.

Harva jaksaa miettiä, mitä se vaikuttaa
lapsen sielussa ja mielessä. Harva edes
tajuaa, että on hakkaamalla nujertamassa
lapsen perusolemusta, kun on ottamassa niitä
(omia) luuloja pois.

Kierre jatkuu, kun hakatut avioituvat
ja moni hakkaa puolison lisäksi lapsiaan.

Joku sanoi, kaikki saavat turpiinsa elämässä,
joku useammin, joku harvemmin, niin tenavat
kuin aikuiset, mitä sitten?

Kuka enää välittää, kun kaikki ovat saaneet
selkäänsä, joko sanoin tai käsin?

Luin erään tutkimuksen käyttäytymishäiriöisistä
lapsista ja aikuisista. Siinä oli ajatus, joka
jäi mieleen:

kun ihminen, aikuinen tai lapsi, raivoaa ja purkaa
aggressioitaan, se on hengissä säilymismekanismi,
ettei menehtyisi, oleviin oloihin, kohteluun tai
epäoikeudenmukaisuuteen. Lisäisin tuohon vielä,
ihminen raivoaa omaa avuttomuuttaan.

Joku sanoi, että se on Kirkon syy, että on kuritusta.
Että Papit ovat panneet alulle sen kurittamisen,
kun Raamatussa sanotaan, että se on sitä Jumalan
nuhteeseen ohjaamista. En usko siihen.

Ihminen haluaa määrätä, hallita ja vallita toista ihmistä,
sillä primitiivisellä tavalla: lyömällä tai hakkaamalla.
Ihminen osaa määrätä, alistaa ja hallita myös sanoilla.
Alistettu ihminenkin osaa alistaa, jos ei yksin,
niin porukalla. Kouluissa on koulukiusaamista.
Työpaikoilla työpaikkakiusaamista, samoin on
kotona ja suvun keskellä, seurakunnissa ja järjestöissä.

Aikuisena kuitenkin osataan pitää puoliamme,
mutta kaikkien aikuisten tehtävä on puolustaa
lasta, omia ja kaikkien toistenkin lapsia.

Jumalaton maailma väittää, että
Raamattu antaa luvan hakata kuritonta lasta,
kristillinen maailma ei tarvitse edes lupaa,
heillä on omasta mielestään
se on Raamatun antama etuoikeus, kepillä
hakkaamiseen.

Kuitenkin osataan kauhistella lasten ja nuorten
Raakuutta, koulukiusaamisten ja muun nuoriso
väkivallan ja rikollisuuden takia. Päihdeongelmien
lisääntymistä, masennusten/mielialaongelmien ja lääkkeidenkäytön
enenemistä hirvitellään ja niihin on Uskovaisten taholta löytynyt
selityksiä, kuinka olisi pitänyt kurittaa tenavia jo pienestä
asti, etteivät rupeaisi juopoiksi ja narkomaaneiksi. Mielialaongelmaiset
ovat samojen jeesustelijoitten mielestä syntiseuraustensa uhreja,
ja ovat helvettiin menossa, elleivät tule uskoon.

Seurakunnat ovat täynnä näitä entisiä helvettiin menossa olleita,
uskoon tulleita, jotka ovat saaneet kunnon selkäsaunoja ja joista silti tuli
päihdeongelmaisia, jotka tulivat uskoon, ja ovat masentuneita uskovaisia!
Mistä nyt pitäisi tehdä parannusta?

Vielä yksi asia.
Jos Jeesus Kristus ei saa joka hetki uskovaista
ihmistä vyöttää, vanhan luonnon väärä itsevarmuus
nostaa päänsä, niin että uskovainenkin voi joutua tilaan'
jolloin hänestä tulee pahempi kuin villipeto.
Raadeltuja on aikuisissa ja lapsissa.

[paa]

Löisikö Jeesus lasta? Vetelis ympäri korvia kaikella rakkaudella? Niinpä.

Meitä tukistettiin lapsena jonkun kerran eikä siitä jäänyt traumoja. Minä olin meistä lapsista hankalin tapaus, mutta ei tarvinnut hakata kun muut keinot purivat tehokkaasti. Isoäiti sanoi hienosti, että kurittaminen pitäisi tehdä rakkaudessa eikä niin, että raivona hakkaa lasta kun se ei tottele.

Kyllä on ihmisessä jotain pielessä, jos kepillä pitää hakata lapsiaan. Omia lapsia mulla ei ole, mutta siskollani kolme, joista vanhin on 3-vuotias. Sydäntä kylmää ajatellakin, että aikuinen ihminen mätkisi häntä jollain helkkarin kepillä tai sauvalla. Kuri pitää olla, mutta ketään ei hakata millään, ei ihmistä eikä eläintä. Ei Jumala kehota meitä väkivaltaan.

[Lily]

Tuli tässä mieleeni, että eikös nuo kaikki vitsalla kurittamis kohdat ole vanhassa testamentissa? Sopiiko Se sitten yhteen ut:n julistuksen kanssa? Kun onhan siellä vt:ssä paljon juttuja jotka meidän tulee pitää ja paljon juttuja jotka meidän tulee hyljätä näin uuden liiton aikana.

Kun eihän kaikki saarnaajan kirjan kohdat ole meille uudenliiton aikana enää välttämättä tavoiteltavia. Esim. Eikö riitä että meillä on elatus ja vaatteet?

Nyt alkoi kiinnostamaan tämä vitsa juttu tosi paljon, olisikin kiva että joku minua viisaampi voisi tutkia sen vt:n ja ut:n valossa, miten yhteen sovittaa kyseinen aihe.

Itse uskon että lapsi voi kokea ruumiillisen kuritusen väkivallaksi hyvinkin herkästi ja tämä tekee lapseen sisäistä agressiota ja rauhattomuutta.

Eläinten luottamus ihmistä kohtaan katoaa jos eläintä käsitellään kovakouraisesti, mitenkä ihmiselle käy?...

[toni t]

Minusta tässä ketjussa on monia viestejä jossa ensin itse tehdään tietynlainen tulkinta "löymisestä" jossa sille annetaan jopa ympäri korvia vetelyn muoto ja sitten paheksutaan sitä ettei tällainen opetus kuulu enään uuden liiton kristityille. No ei Raamattu missään kohden sellaista opetakkaan. Raamattu ei opeta pieksemään ja hakkaamaan lapsia niinkuin "vierasta sikaa".

Eläin vertauskin oli tuossa että eläimen luottamus katoaa kovakouraisesta käsittelystä. Tietysti jos eläintä käsitellään kuin "vierasta sikaa". Sen sijaan kun rakkaudellisesti kuritat koiranpentua sen rikkeestä niin pentu oppii ja myös alkaa tottelemaan ja kunnioittamaan kasvattajaa - niin myös eläin vanhemmat tekevät. He rakkaudellisesti "kurittavat" poikasiaan. Jos koiranpentua ei koskaan rakkaudellisesti kuriteta kun olisi aihetta niin koirasta tulee tottelematon jne...

Uskon myös että jokainen oikeasti tajuaa sen perustavaalaatua olevan eron rakkaudellisen "kurituksen" ja ympäri korvia pieksämisen välillä. Kyse on lähinnä siitä haluammeko uskoa tämän maailman ohjeita ja ihanteita vaiko tuhansia vuosia vanhaa Raamatun sanaa. Tähän vaikuttaa tietysti myös se uskotko kirjoitusten olevan Jumalan vaiko ihmisen sanaa.

Uskallan myös väittää että ennen vanhaa oli paljon vähemmän sisäistä agressiivisuutta ja rauhattomuutta lapsissa koska heitä kasvatettiin rakkaudessa ja nuhteessa Herran sanan mukaan enemmän kuin nykyään. Jumala tietää parhaiten miten ihmisiä kasvatetaan vai sanooko tehty tekijälleen miten on parempi kasvattaa? Ei lasten kasvatuksen kultaiset ohjeet voi muuttua Jumalan liittojen välissä sillä silloinhan se tarkoittaisi että ihminen muuttuu erinlailla kasvatettavaksi.

[Aamu-Usva]

Minä ymmärrän niin, että kuritukseen ei uudessa liitossa missään tapauksessa saa käyttää minkäänlaista väkivaltaa. Vanha liitto oli täynnä väkivaltaa. Se oli lakiliitto: Silmä silmästä, hammas hampaasta. Oli pakko pystyä väkivaltaan, jotta pysyi laissa. Uusi liitto on toisenlainen. Uudessa liitossa jos joku lyö sinua toiselle poskelle, niin käännä toinenkin. Meidän lempeytemme tulisi tulla kaikkien ihmisten tietoon; ei ankaruutemme. Kuri ja rajojen pitäminen on tietenkin hyvä asia, mutta lyöminen ei missään tilanteessa eikä minkään muotoinen lyöminen.

Minä yritän täällä opettaa 3-vuotiaalleni, että kepillä ei saa lyödä ketään. Jos hän kuitenkin lyö (niin kuin on tapahtunut), niin pitäisikö lyödä takaisin? Ei todellakaan, vaan ottaa häneltäkin keppi pois ja sanoa, että noin ei saa tehdä koskaan kenellekään; selittää, että eihän äiti tai isäkään koskaan lyö ketään, että otahan poika mallia. Jos itse joskus löisimme häntä, niin eihän meillä olisi oikeutta vaatia häntä olemaan lyömättä meitä.

Ja sama pätee muuten eläimiin. Koiraa ei tarvitse koskaan lyödä tai muutenkaan kohdella kovakouraisesti. Koiralle ei tarvitse koskaan edes huutaa. Eläimeen tarvitsee luoda hyvä suhde ja olla johtaja. Jos lähtee tappelemaan koiran kanssa, niin alistuu sen eläimen tasolle ja muuttuu sen silmissä eläimeksi. Luonnostaan ihminen on koiran isäntä ja valtias. Ei sitä paikkaa tarvitse väkivalloin ottaa. Se tarvitsee vain lempeydellä säilyttää. Ja tällä asenteella olen itse kilpaillut edesmenneen haukkuni kanssa tottelevaisuuskokeissa Hevostenkin kanssa olen huomannut, että lyömisestä tai huutamisesta tms. ei ole mitään hyötyä, päin vastoin.

[toni t]

Minä ymmärrän niin, että kuritukseen ei uudessa liitossa missään tapauksessa saa käyttää minkäänlaista väkivaltaa. Vanha liitto oli täynnä väkivaltaa. Se oli lakiliitto: Silmä silmästä, hammas hampaasta. Oli pakko pystyä väkivaltaan, jotta pysyi laissa. Uusi liitto on toisenlainen. Uudessa liitossa jos joku lyö sinua toiselle poskelle, niin käännä toinenkin. Meidän lempeytemme tulisi tulla kaikkien ihmisten tietoon; ei ankaruutemme. Kuri ja rajojen pitäminen on tietenkin hyvä asia, mutta lyöminen ei missään tilanteessa eikä minkään muotoinen lyöminen.

Minä yritän täällä opettaa 3-vuotiaalleni, että kepillä ei saa lyödä ketään. Jos hän kuitenkin lyö (niin kuin on tapahtunut), niin pitäisikö lyödä takaisin? Ei todellakaan, vaan ottaa häneltäkin keppi pois ja sanoa, että noin ei saa tehdä koskaan kenellekään; selittää, että eihän äiti tai isäkään koskaan lyö ketään, että otahan poika mallia. Jos itse joskus löisimme häntä, niin eihän meillä olisi oikeutta vaatia häntä olemaan lyömättä meitä.

Ja sama pätee muuten eläimiin. Koiraa ei tarvitse koskaan lyödä tai muutenkaan kohdella kovakouraisesti. Koiralle ei tarvitse koskaan edes huutaa. Eläimeen tarvitsee luoda hyvä suhde ja olla johtaja. Jos lähtee tappelemaan koiran kanssa, niin alistuu sen eläimen tasolle ja muuttuu sen silmissä eläimeksi. Luonnostaan ihminen on koiran isäntä ja valtias. Ei sitä paikkaa tarvitse väkivalloin ottaa. Se tarvitsee vain lempeydellä säilyttää. Ja tällä asenteella olen itse kilpaillut edesmenneen haukkuni kanssa tottelevaisuuskokeissa Hevostenkin kanssa olen huomannut, että lyömisestä tai huutamisesta tms. ei ole mitään hyötyä, päin vastoin.

Kyllä meidän tulee pystyä opettamaan lapsille se mikä ero on lapsen vitsassa ja siinä että lapsi itse huitoo kepilla. Nehän ovat kaksi täysin eri asiaa. Lapsi saa vitsasta kasvattajaltaan koska on tehnyt väärin ja kasvattajan oikeus ja velvollisuus on pyrkiä kasvattamaan lasta rakkaudessa ja nuhteessa. Lapsen ei tule alkaa kasvattamaan ja kurittamaan vanhempaa ja jos tätä ei osaa oikein opettaa ja sanoa lapselle niin ei hyvin mene.

Ei koiran rakkaudellisessa kurittamisessa ole kyse koirankanssa tappelemisesta vaan siitä että hänelle osoitetaan oikeat rajat jne.. Niinhän koiran oikeat vanhemmatkin tekevät. Se vain nyt sattuu olemaan tosiasia että niin eläimille kuin pienille lapsillekkin pieni kipu menee paremmin perille kuin toruva puhe. Lapset ja eläimet kun eivat tahdo oikein tuota puhetta aina ymmärtää niin kuin ymmärtää tulisi.

Ja se kaikkein tärkein - lapsen ja eläimen rakkaudellinen kuritus esim pieni vitsa ei ole väkivaltaa. Joka tekee rakkaudellisesta vitsasta väkivaltaa tekee väkivaltaa koko käsitteelle väkivalta.

Joh.2:15 Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.
2:16 Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi."

Jeesus itse "piiskasi" kurittomia vanhan liiton Jumalan "lapsia" (israelilaisia). Jeesus ei harjoittanut väkivaltaa heitä kohtaan vaan rakkaudesta käsin kuritti heitä. Rakkaudellinen vitsa ei ole väkivaltaa vaan kun se annetaan rakkaudellisesti oikeassa paikassa niin se on Jumalan tahdon mukainen teko. Näin uskon vankasti.

Hebr.12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.