Raamatullinen pelastusvarmuus

[paa]

Joel tulee Jeesuksen sovituksen myötä pelastavan uskoon vaikkapa 20 vuotiaana ja hän kuolee sitten 50 vuotiaana. Tämän 30 vuotis vaelluksen aikaan hän niillä voimavaroillaan mitä hän omasi rakasti vain niitä jotka olivat joko samaa mieltä olevia tai muuten vain valikoidusti.

Elikö siis Joel pelastavassa uskossa? Minä uskon että ei. Uskon kyllä, että taivaaseen Joel kyllä pääsi jos hän kerkesi katumaan koko sydämmestään tätä valikoitua rakastamistaan.

Jos hän uskoi vilpittömästi sydämessään Jeesukseen, niin pelastui. Jos hän tämän lisäksi valikoiden rakasti, niin siinä olisi ollut parannuksen paikka, mutta ei kai pyhityselämä kenenkään taivaspaikkaa määrää? Eikä kenestäkään ns. valmista tule tässä elämässä.

[Joel.A]

Joel tulee Jeesuksen sovituksen myötä pelastavan uskoon vaikkapa 20 vuotiaana ja hän kuolee sitten 50 vuotiaana. Tämän 30 vuotis vaelluksen aikaan hän niillä voimavaroillaan mitä hän omasi rakasti vain niitä jotka olivat joko samaa mieltä olevia tai muuten vain valikoidusti.

Elikö siis Joel pelastavassa uskossa? Minä uskon että ei. Uskon kyllä, että taivaaseen Joel kyllä pääsi jos hän kerkesi katumaan koko sydämmestään tätä valikoitua rakastamistaan.

Jos hän uskoi vilpittömästi sydämessään Jeesukseen, niin pelastui. Jos hän tämän lisäksi valikoiden rakasti, niin siinä olisi ollut parannuksen paikka, mutta ei kai pyhityselämä kenenkään taivaspaikkaa määrää? Eikä kenestäkään ns. valmista tule tässä elämässä.

On totta, että ei kenestäkään tässä ajassa valmista tule, mutta uskon jo tämän paikan perusteella...

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." Matteus‬ ‭25‬

...että vääränlainen pyhityselämä voi määrittää uskovan kadotukseen. Uskon siis, että on niin oikeata lähimmäisen rakastamista että myös vääränlaista lähimmäisen rakastamista ja koska yhteen suurempaan käskyyn kuuluu rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään niin meidän uskovien täytyy todella paljon paneutua tähän aiheeseen omassa elämässään ja uskon kasvussaan(voisinpa jopa väittää, että se miten paljon uskova tekee töitä sen eteen mitenkä kohtaa ja rakastaa lähimmäistään on hyvin paljon sidoksissa siihen kuinka kasvaa uskossaan ja näin ollen myös eheytymisessään). On siis turhaa tuntea vaikkapa Raamattu läpikotaisin ja opettaa siitä tai sitten uhrata elämänsä nälkäisten ruokkimiseen jos kuitenkaan ei sydämmessään pysty antamaan rikkojilleen anteeksi sekä rakastamaan jokaista joka on erilaisempi kuin itse on. Eli oli se toinen sitten kuinka julma, juoppo, hullu, outo, ilkeä, itsekäs, homo, pedofiili, raiskaaja, pettäjä, lapseni tappaja, pahan puhuja jne.

Omassa elämässäni yritän kasvaa enemmän ja enemmän tähän lähimmäisen rakastamiseen (oikeaan sellaiseen), jotta voisin täyttää sitä tehtävää mihinkä minut kutsuttiinkin uudestisyntymisen myötä jotta en olisi sitten eräänä hetkenä Kuninkaani tavatessani se vuohi.

[paa]

Samaa mieltä olen enimmäkseen, mutta että olisiko kuitenkaan kyse pelastuksesta, en tiedä. Toisaalta, onko sellainen 'valikoiva lähimmäisenrakastaja' todellisessa uskossa, jos sydämen asenne on se ettei edes halua rakastaa kuin tietynlaisia ihmisiä. En tiedä tätäkään, hyvä keskustelu kuitenkin

[Lily]

Niin... Itse olen miettinyt onko Jeesuksella sitä sijaa elämässäni mikä Hänellä kuuluu olla, jos en ole valmis antautumaan sille muutokselle jonka Jumala haluaa tehdä. Muuttaa minua nöyremmäksi ja alttiimmaksi antamaan itsestäni ja elämästäni kaiken Herralle. Miten paljon sitä kuuluu kasvaa rakastamaan, jos Jeesus on esimerkkinä rakastamisessa. Kuuliainen ja teki Isän tahdon, niin paljon rakasti ja oli yhtä Isän kanssa. Sitten kun minäkin olen yhtä kaikkien uskovien kanssa, niin kyllä kai pitäisi pyrkiä rakastamaan täysillä kaikkia. Voinko jäädä vanhaksi minäkseni, kohdattuani niin paljon anteeksiantoa ja rakkautta Jumalalta... Rakkaus muuttaa, rakastamaan.... Kovasti saa vielä siinä kasvaa, niinkuin kaikessa, mutta rakkaushan on tärkein olla, ettei kasva heliseväksi vaskeksi tai kiliseväksi kulkuseksi... ?

[Joel.A]

Samaa mieltä olen enimmäkseen, mutta että olisiko kuitenkaan kyse pelastuksesta, en tiedä. Toisaalta, onko sellainen 'valikoiva lähimmäisenrakastaja' todellisessa uskossa, jos sydämen asenne on se ettei edes halua rakastaa kuin tietynlaisia ihmisiä. En tiedä tätäkään, hyvä keskustelu kuitenkin

Niin itse olen paljon nähnyt niin itsessäänkin kuin muissakin tätä tälläistä "valikoivaa" rakastamista. Itse oon tehnyt ja tietysti yritän edelleenkin tehdä parannusta tälläisestä "valikoivasta" rakastamisesta. On helppoa rakastaa ja auttaa sellaista ihmistä joka on mukava/mielyttävä, mutta auta armias jos tämä mukava/mielyttävä ihminen ei enää tunnukaan mukavalta ja mielyttävältä niin on vaarana käydä helposti niin, että alkaa monasti se väärä kieli lepattaa suussa, mikä tietysti on väärin

Varmasti jokainen meistä on enempi tai vähempi tekopyhä/ulkokultainen ja kun tämän tiedostaa niin itse ainenkin yritän tehdä työtä oman itseni suhteen niin, että kasvaisin enempi ja enempi vähemmän ulkokultaisuuteen/tekopyhyyteen.

Mitä pelastusvarmuuteen tästä asiasta tulee niin uskoisin, että silti ihminen voi olla pelastavassa uskossa vaikkakin välillä vähempi rakastaakin sellaista joka ei ole niin mielyttävä ihmisenä sanojensa ja tekojensa takia, mutta se pelastumisen edellytyksenähän on juuri parannuksen teko myös siitä, että ei pysty rakastamaan sellaisia ihmisiä jotka eivät ole miellyttäviä sanojensa ja tekojensa takia.

Itsekkin nautin/tykkään juuri sellaisista keskusteluista joissa puheen aiheena on se millä tavalla minun/meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, mitä se rakastaminen on ja missä asioissa on parannettavaa tai parannuksen tekoa jne. Harmi vain nykyään on se, että oli missä uskovien seurassa tahansa niin aina puheen aiheet menevät siihen (itsekkin tätä tehneenä), että joko surkutellaan erilaisia ajallisia ilmiöitä ja asioita tai harhaoppeja eikä niinkään siihen, että missä asioissa meidän tulisi enemmän kasvaa Kristuksen rakkauden kaltaisuuteen. Toki erilaisista asioista on hyvä puhua/tutkia/pohtia vaikkakin ovat harhaopillisia tai ajallisia asioita, mutta enempi meidän tulisi keskittyä siihen omaan vajavaisuuteemme ja sen korjaamiseen, koska rakkaus rakentaa ja väistämättä kaikenlainen tieto tahtoo paisuttaa.

On hienoa Paa, että sinä tykkäät juuri tälläisistä puheen aiheista, koska tärkein aihehan on hengellisellä alueella juuri tämä lähimmäisen rakastaminen ja siinä kasvaminen ja tästä puhuminen ja sen pohdiskeleminen ja tätä tälläistä kun ei voi koskaan olla liikaa. ...Ja ja ja

[Aamu-Usva]

"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr.12:14)..."

[Mikko Murpatti]

2.tim.1

8 Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
10 mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

Tässä Timoteus opastaa kärsimään vaivaa evankeliumintähden, ei sen mukaan mitä Timoteus käskee , ei sen mukaan mitä maailma tahtoo, taikka sen mukaan mitä Jartsa sanoi , vaan sen mukaan mihin Jumala antaa voimaa.

Minä uskon niin Raamatusta, että me emme voi mennä sitä pidemmälle kuin mihin olemme valmiita ja mihin Jumala antaa voimaa.

Sama pätee lähimmäisen rakastamiseenkin, emme voi pumpata rakkautta väkisin itsestämme, ainakin itselläni sen jää kunnioituksen taikka säälittävän esityksen tasolle jos yritän lihastani väkisin pumpata rakkautta, silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.

Se ei ole aitoa rakkautta vaan esitys ja performanssi, silloin kun oikeasti rakastan jotain lähimmäistä eron tuntee itsessään eikä se ole onttoa ja esitystä.

Kun tulin uskoon ja pimeydestäni valoon, olin vastasyntynyt ja uskoni ja tekoni olivat sen mukaiset. Ei ollut Jumalalta tullut voimaa enempää...

Ensin Jumala paransi minun haavojani ja sydäntäni ja eheytti minua, ja tämän jälkeen Jumalan voimasta huomasin ajatuksieni muuttuneen ja huomasin että osasin kokea rakkauden tunnetta; Jumala opetti minut rakastamaan ja en enää vihannut ihmisiä. Tämä oli todella suuri muutos!

On ihan hyvä ojentautua sen mukaan mitä Raamattu opettaa, mutta kannattaa ottaa uskonkasvu aina huomioon, sillä Raamattu puhuu monen ikäiselle, niille jotka ovat jo täysiikäisyyteen kasvaneita, sekä myös niille jotka ottavat uskossa ensiaskeleita. Näiltä ei voi vaatia samoja asioita näiltä henkisesti vanhemmilta taikka vastasyntyneiltä.

Myös jos joku on erittäin pahasti kärsinyt ihmisten toimesta elämässänsä on hänellä vaikeampi rakastaa lähimmäistä kuin semmoisella joka ei ole kärsinyt. Joku uskon osa-alue on toiselle helpompi ja nopeampi kuin toiselle. Uskossa kasvaminen ja pyhittyminen ovat yksilöllisiä asioita ja sille antaa rajat moni asia.

*lisäys

Joel on siinä oikeassa, että uskovien tulee kyllä rakstaa lähimmäistä kuin itseämme ja ruokkia, vaatettaa ja huolehtia toisistamme ja pyrkiä ja kilvoitella siinäkin, se on ihan hyvä ja oikein.

Pointtini on siinä , että se tulee tehdä sen voiman mukaan mitä on Jumalalta saanut ja sen voiman mukaan mihin kykenee, eli uskossa täysi-ikäisyyteen päässeet ovat tässä pidemmällä kuin vastasyntyneet, ja heidän tekonsa voivat olla tässä suurempia. Tätäkin on hyvä rukoilla Jumalalta, ja on ihan viisasta myös mennä omien mukavuusrajojen ylitse joskus.

Eli rakastetaan lähimmäisiä sen voiman mukaan mitä on, eli tästä ei saa ottaa tekosyytä että ei rakasta lähimmäistä eikä tee heille laupeutta jos siihen jo kykenee. Vaikea selittää tätä selvästi...

[Markareetta]

2.tim.1

8 Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
10 mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

Tässä Timoteus opastaa kärsimään vaivaa evankeliumintähden, ei sen mukaan mitä Timoteus käskee , ei sen mukaan mitä maailma tahtoo, taikka sen mukaan mitä Jartsa sanoi , vaan sen mukaan mihin Jumala antaa voimaa.

Minä uskon niin Raamatusta, että me emme voi mennä sitä pidemmälle kuin mihin olemme valmiita ja mihin Jumala antaa voimaa.

Sama pätee lähimmäisen rakastamiseenkin, emme voi pumpata rakkautta väkisin itsestämme, ainakin itselläni sen jää kunnioituksen taikka säälittävän esityksen tasolle jos yritän lihastani väkisin pumpata rakkautta, silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.

Se ei ole aitoa rakkautta vaan esitys ja performanssi, silloin kun oikeasti rakastan jotain lähimmäistä eron tuntee itsessään eikä se ole onttoa ja esitystä.

Kun tulin uskoon ja pimeydestäni valoon, olin vastasyntynyt ja uskoni ja tekoni olivat sen mukaiset. Ei ollut Jumalalta tullut voimaa enempää...

Ensin Jumala paransi minun haavojani ja sydäntäni ja eheytti minua, ja tämän jälkeen Jumalan voimasta huomasin ajatuksieni muuttuneen ja huomasin että osasin kokea rakkauden tunnetta; Jumala opetti minut rakastamaan ja en enää vihannut ihmisiä. Tämä oli todella suuri muutos!

On ihan hyvä ojentautua sen mukaan mitä Raamattu opettaa, mutta kannattaa ottaa uskonkasvu aina huomioon, sillä Raamattu puhuu monen ikäiselle, niille jotka ovat jo täysiikäisyyteen kasvaneita, sekä myös niille jotka ottavat uskossa ensiaskeleita. Näiltä ei voi vaatia samoja asioita näiltä henkisesti vanhemmilta taikka vastasyntyneiltä.

Myös jos joku on erittäin pahasti kärsinyt ihmisten toimesta elämässänsä on hänellä vaikeampi rakastaa lähimmäistä kuin semmoisella joka ei ole kärsinyt. Joku uskon osa-alue on toiselle helpompi ja nopeampi kuin toiselle. Uskossa kasvaminen ja pyhittyminen ovat yksilöllisiä asioita ja sille antaa rajat moni asia.

*lisäys

Joel on siinä oikeassa, että uskovien tulee kyllä rakstaa lähimmäistä kuin itseämme ja ruokkia, vaatettaa ja huolehtia toisistamme ja pyrkiä ja kilvoitella siinäkin, se on ihan hyvä ja oikein.

Pointtini on siinä , että se tulee tehdä sen voiman mukaan mitä on Jumalalta saanut ja sen voiman mukaan mihin kykenee, eli uskossa täysi-ikäisyyteen päässeet ovat tässä pidemmällä kuin vastasyntyneet, ja heidän tekonsa voivat olla tässä suurempia. Tätäkin on hyvä rukoilla Jumalalta, ja on ihan viisasta myös mennä omien mukavuusrajojen ylitse joskus.

Eli rakastetaan lähimmäisiä sen voiman mukaan mitä on, eli tästä ei saa ottaa tekosyytä että ei rakasta lähimmäistä eikä tee heille laupeutta jos siihen jo kykenee. Vaikea selittää tätä selvästi...

"Minä uskon niin Raamatusta, että me emme voi mennä sitä pidemmälle kuin mihin olemme valmiita ja mihin Jumala antaa voimaa.

Sama pätee lähimmäisen rakastamiseenkin, emme voi pumpata rakkautta väkisin itsestämme, ainakin itselläni sen jää kunnioituksen taikka säälittävän esityksen tasolle jos yritän lihastani väkisin pumpata rakkautta, silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.

Se ei ole aitoa rakkautta vaan esitys ja performanssi, silloin kun oikeasti rakastan jotain lähimmäistä eron tuntee itsessään eikä se ole onttoa ja esitystä.

Kun tulin uskoon ja pimeydestäni valoon, olin vastasyntynyt ja uskoni ja tekoni olivat sen mukaiset. Ei ollut Jumalalta tullut voimaa enempää...

Ensin Jumala paransi minun haavojani ja sydäntäni ja eheytti minua, ja tämän jälkeen Jumalan voimasta huomasin ajatuksieni muuttuneen ja huomasin että osasin kokea rakkauden tunnetta; Jumala opetti minut rakastamaan ja en enää vihannut ihmisiä. Tämä oli todella suuri muutos!

On ihan hyvä ojentautua sen mukaan mitä Raamattu opettaa, mutta kannattaa ottaa uskonkasvu aina huomioon, sillä Raamattu puhuu monen ikäiselle, niille jotka ovat jo täysiikäisyyteen kasvaneita, sekä myös niille jotka ottavat uskossa ensiaskeleita. Näiltä ei voi vaatia samoja asioita näiltä henkisesti vanhemmilta taikka vastasyntyneiltä.

Myös jos joku on erittäin pahasti kärsinyt ihmisten toimesta elämässänsä on hänellä vaikeampi rakastaa lähimmäistä kuin semmoisella joka ei ole kärsinyt. Joku uskon osa-alue on toiselle helpompi ja nopeampi kuin toiselle. Uskossa kasvaminen ja pyhittyminen ovat yksilöllisiä asioita ja sille antaa rajat moni asia."

Näin on minunkin kohdallani,
Olen käsittänyt ettei voi itsestään puristaa mitään,
jos ei ole Jumalalta saanut annettavaa. Kun on elämänsä aikana
saanut pettyä ihmisiin, jo pienestä asti, ei se rakastaminen ole niin
helppoa, vaikka uskoon on tultu. Jumala todellakin alkaa minusta
itsestäni, että voisin antaa muillekin.
Ellen rikkinäisenä ihmisenä edes osaa tuntea rakkauden tunnetta,
Jumalan täytyy opettaa rakastamaan, eikä vihaamaan. Tämä on suuri asia.

[Joel.A]

Minä uskon niin Raamatusta, että me emme voi mennä sitä pidemmälle kuin mihin olemme valmiita ja mihin Jumala antaa voimaa.

Sama pätee lähimmäisen rakastamiseenkin, emme voi pumpata rakkautta väkisin itsestämme, ainakin itselläni sen jää kunnioituksen taikka säälittävän esityksen tasolle jos yritän lihastani väkisin pumpata rakkautta, silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.


Se ei ole aitoa rakkautta vaan esitys ja performanssi, silloin kun oikeasti rakastan jotain lähimmäistä eron tuntee itsessään eikä se ole onttoa ja esitystä.

Kun tulin uskoon ja pimeydestäni valoon, olin vastasyntynyt ja uskoni ja tekoni olivat sen mukaiset. Ei ollut Jumalalta tullut voimaa enempää...

Ensin Jumala paransi minun haavojani ja sydäntäni ja eheytti minua, ja tämän jälkeen Jumalan voimasta huomasin ajatuksieni muuttuneen ja huomasin että osasin kokea rakkauden tunnetta; Jumala opetti minut rakastamaan ja en enää vihannut ihmisiä. Tämä oli todella suuri muutos!

On ihan hyvä ojentautua sen mukaan mitä Raamattu opettaa, mutta kannattaa ottaa uskonkasvu aina huomioon, sillä Raamattu puhuu monen ikäiselle, niille jotka ovat jo täysiikäisyyteen kasvaneita, sekä myös niille jotka ottavat uskossa ensiaskeleita. Näiltä ei voi vaatia samoja asioita näiltä henkisesti vanhemmilta taikka vastasyntyneiltä.

Myös jos joku on erittäin pahasti kärsinyt ihmisten toimesta elämässänsä on hänellä vaikeampi rakastaa lähimmäistä kuin semmoisella joka ei ole kärsinyt. Joku uskon osa-alue on toiselle helpompi ja nopeampi kuin toiselle. Uskossa kasvaminen ja pyhittyminen ovat yksilöllisiä asioita ja sille antaa rajat moni asia.

*lisäys

Joel on siinä oikeassa, että uskovien tulee kyllä rakstaa lähimmäistä kuin itseämme ja ruokkia, vaatettaa ja huolehtia toisistamme ja pyrkiä ja kilvoitella siinäkin, se on ihan hyvä ja oikein.

Pointtini on siinä , että se tulee tehdä sen voiman mukaan mitä on Jumalalta saanut ja sen voiman mukaan mihin kykenee, eli uskossa täysi-ikäisyyteen päässeet ovat tässä pidemmällä kuin vastasyntyneet, ja heidän tekonsa voivat olla tässä suurempia. Tätäkin on hyvä rukoilla Jumalalta, ja on ihan viisasta myös mennä omien mukavuusrajojen ylitse joskus.

Eli rakastetaan lähimmäisiä sen voiman mukaan mitä on, eli tästä ei saa ottaa tekosyytä että ei rakasta lähimmäistä eikä tee heille laupeutta jos siihen jo kykenee. Vaikea selittää tätä selvästi...

Ajattelen juurikin näin miten Mikko ajattelet. Juuri sen voiman mukaan mennään mitä olemme Jumalalta saaneet ja se, että ei ketään tule rakastaa pakosta vaan juurikin puhtaasta ja aidosta sydämmestään.

Lisään vielä, että jos ei siis ole voimaa rakastaa lähimmäistään niin mielestäni kaikkein tärkein asia on elämässään tai siis uskonkasvussaan siihen, että etsii ja rukoilee herraan antamaan voimaa ja viisautta rakastaa lähimmäistään. Eli kaikki muu tieto ja taito on sinällänsä aivan turhaa ja tarpeetonta jos uskonkasvussaan/pyhityselämässään ei ensimmäisenä ja jatkuvana pyrkimyksenä ole se, että rakastaisi lähimmäistään päivä päivältä enemmän.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. 1. Korittolaiskirje‬ ‭13‬

Eli jos me emme tavoittele rakkautta niin Jumalaa kuin lähimmäistämme kohtaan oli sitten uskonkasvussaan missä vaiheessa tahansa niin kaikilla muulla asioilla ei ole mitään merkitystä. Ensiksi tietysti pitää lähteä siitä liikkeelle mitä on Raamatullinen rakkaus, eli mitä se on ja mitä siihen kuuluu.

[pekka]

Minä uskon niin Raamatusta, että me emme voi mennä sitä pidemmälle kuin mihin olemme valmiita ja mihin Jumala antaa voimaa.

Sama pätee lähimmäisen rakastamiseenkin, emme voi pumpata rakkautta väkisin itsestämme, ainakin itselläni sen jää kunnioituksen taikka säälittävän esityksen tasolle jos yritän lihastani väkisin pumpata rakkautta, silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.


Se ei ole aitoa rakkautta vaan esitys ja performanssi, silloin kun oikeasti rakastan jotain lähimmäistä eron tuntee itsessään eikä se ole onttoa ja esitystä.

Kun tulin uskoon ja pimeydestäni valoon, olin vastasyntynyt ja uskoni ja tekoni olivat sen mukaiset. Ei ollut Jumalalta tullut voimaa enempää...

Ensin Jumala paransi minun haavojani ja sydäntäni ja eheytti minua, ja tämän jälkeen Jumalan voimasta huomasin ajatuksieni muuttuneen ja huomasin että osasin kokea rakkauden tunnetta; Jumala opetti minut rakastamaan ja en enää vihannut ihmisiä. Tämä oli todella suuri muutos!

On ihan hyvä ojentautua sen mukaan mitä Raamattu opettaa, mutta kannattaa ottaa uskonkasvu aina huomioon, sillä Raamattu puhuu monen ikäiselle, niille jotka ovat jo täysiikäisyyteen kasvaneita, sekä myös niille jotka ottavat uskossa ensiaskeleita. Näiltä ei voi vaatia samoja asioita näiltä henkisesti vanhemmilta taikka vastasyntyneiltä.

Myös jos joku on erittäin pahasti kärsinyt ihmisten toimesta elämässänsä on hänellä vaikeampi rakastaa lähimmäistä kuin semmoisella joka ei ole kärsinyt. Joku uskon osa-alue on toiselle helpompi ja nopeampi kuin toiselle. Uskossa kasvaminen ja pyhittyminen ovat yksilöllisiä asioita ja sille antaa rajat moni asia.

*lisäys

Joel on siinä oikeassa, että uskovien tulee kyllä rakstaa lähimmäistä kuin itseämme ja ruokkia, vaatettaa ja huolehtia toisistamme ja pyrkiä ja kilvoitella siinäkin, se on ihan hyvä ja oikein.

Pointtini on siinä , että se tulee tehdä sen voiman mukaan mitä on Jumalalta saanut ja sen voiman mukaan mihin kykenee, eli uskossa täysi-ikäisyyteen päässeet ovat tässä pidemmällä kuin vastasyntyneet, ja heidän tekonsa voivat olla tässä suurempia. Tätäkin on hyvä rukoilla Jumalalta, ja on ihan viisasta myös mennä omien mukavuusrajojen ylitse joskus.

Eli rakastetaan lähimmäisiä sen voiman mukaan mitä on, eli tästä ei saa ottaa tekosyytä että ei rakasta lähimmäistä eikä tee heille laupeutta jos siihen jo kykenee. Vaikea selittää tätä selvästi...

Ajattelen juurikin näin miten Mikko ajattelet. Juuri sen voiman mukaan mennään mitä olemme Jumalalta saaneet ja se, että ei ketään tule rakastaa pakosta vaan juurikin puhtaasta ja aidosta sydämmestään.

Lisään vielä, että jos ei siis ole voimaa rakastaa lähimmäistään niin mielestäni kaikkein tärkein asia on elämässään tai siis uskonkasvussaan siihen, että etsii ja rukoilee herraan antamaan voimaa ja viisautta rakastaa lähimmäistään. Eli kaikki muu tieto ja taito on sinällänsä aivan turhaa ja tarpeetonta jos uskonkasvussaan/pyhityselämässään ei ensimmäisenä ja jatkuvana pyrkimyksenä ole se, että rakastaisi lähimmäistään päivä päivältä enemmän.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. 1. Korittolaiskirje‬ ‭13‬

Eli jos me emme tavoittele rakkautta niin Jumalaa kuin lähimmäistämme kohtaan oli sitten uskonkasvussaan missä vaiheessa tahansa niin kaikilla muulla asioilla ei ole mitään merkitystä. Ensiksi tietysti pitää lähteä siitä liikkeelle mitä on Raamatullinen rakkaus, eli mitä se on ja mitä siihen kuuluu.

Kirje roomalaisille 12:

1. Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

3. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

4. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,

5. niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;

6. ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;

7. Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;

8. jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

9. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.

10. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

11. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.

12. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.

13. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.

14. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.

15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

16. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.

17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".

20. Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".

21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.


Jumalan siunausta kaikille tähän päivään.