Homoseksuaalisuus

[pehmytpusu777]

Mulla ei ole oikeastaan kovinkaan suuria kommentteja gay-asiaan. "Raamattu ja sen kirjoituttanut Elävä Jumala ei siitä asiasta pidä".. itse olen niin naisiinmenevä, että aihe ei kosketa mua lainkaan. Pikemminkin mun on tehtävä parannusta naishimosta ja pakkomielteestäni..

[PetriFB]

Lakialoite sukupuolineutraalista avioliitosta eli homo- ja lesboparien avioliitto-oikeudesta on pian eduskunnan käsittelyssä. Tämä asia on siis varsin ajankohtainen. Monet luotettavat tutkimukset todistavat, että homous ei ole geneettinen ominaisuus, vaan seksuaalinen vääristymä, jonka aiheuttavat tietyt tekijät. Raamattu sanoo homouden olevan syntiä. Olen tehnyt uuden kirjoituksen homoseksuaalisuuden synnystä, joka on myös vahvasti evankelioiva sekä Jumalan tahtoa ja Jeesusta esille tuova. Kyse ei siis ole homofobiasta, vaan Jumalan sanan totuudesta, joka kehottaa syntistä ihmistä tekemään parannuksen uskon kautta Herraan Jeesukseen.

Kirjoitus on sivullani:

https://www.kotipetripaavola.com/homose ... synty.html

Jaoin kirjoituksen pienimpiin osiin:

https://www.kotipetripaavola.com/homose ... ynty1.html
https://www.kotipetripaavola.com/homose ... ynty2.html
https://www.kotipetripaavola.com/homose ... ynty3.html
https://www.kotipetripaavola.com/homose ... ynty4.html

[JHK]

Vastikään kuulin että 60% evl.lut. papeista ovat valmiit siunaamaan homoliittoja kirkossa. Tämä kirkon omista lähteistä, joten tieto on luotettava. https://ranneliike.net/teema/enemmisto- ... ?aid=11413

Tämä erittäin korkea luku ei selity siten että papit olisivat kaappiateisteja (epäuskottava väite). Kyse on pikemminin liberaaliteologian suuresta suosiosta, mikä johtuu siitä että valtavan suurin osa papeista ei ole syntynyt uudesti ylhäältä. Jos he olisivat syntyneet uudesti ylhäältä, he kohtelisivat Jumalan sanaa sille kuuluvalla kunnioituksella.

Luin viime viikolla läpi kaksi pitkää esitystä liberaalien teologien homonäkemyksistä. Kirjoitin niihen omat kommentit. Havaitsin kaksi asiaa:

1. Olen kirjoittanut noin yhdeksän sivua käsittävän tekstin, jossa käsittelen yleisimmät argumentit, jotka esitetään raamatullista näkemystä vastaan tässä asiassa. Nuo argumentit ovat käytännössä aina esillä, kun liberaalit esittävät homomyönteisiä kantojaan. Kannattaa tutustua noihin argumentteihin, jotta osaa nopeasti ja tarkasti kumota ne. Jos joku haluaa, voi tekstiäni kysellä YV:nä.

2. Liberaalien argumentaatio on tasoltaan erittäin heikkoa, raamattua käsitellään välinpitämättömästi, alisteisena tieteelle ja moderneille asenteille. Jakeita lainataan irti kontekstista, ja tekstistä perataan pois kaikki sellainen, mikä ei miellytä itseä. Väitän toistamiseen; jos nämä kirjoittajat olisivat syntyneet uudesti ylhäältä, he kunnioittaisivat pyhiä kirjoituksia. Näin ei kuitenkaan ole.

Aloitetaan teksti lainauksella keskustelusta liberaalin kanssa:

Liberaali: moi! täällä yksi peukuttava pappi ja Raamattu on täälläkin uskon ylimpänä ohjeena jännä että se oma käsitys Raamatusta on aina kaikille se oikea ja muut on aivan mettäs.

JHK: Ihan mielenkiinnosta, onko kantasi siis se, että kristikunta on tulkinnut sanaa väärin parin vuosituhannen verran? Raamattuaahan voi tulkita tuhannella eri tavalla, mutta nyt ei minusta ole kyse siitä.

Liberaali: Minusta Raamattua ei ole tulkittu väärin vaan kysymykset, joita Raamatulle on esitetty ovat olleet toiset toisina aikoina kuin nyt.

Siis kun raamatulle esittää erilaisia kysymyksiä, saa erilaisia vastauksia? Toisaalta homous siis on synti, toisaalta ei ole? Liberaaliteologien järkeily ei ole johdonmukaista eikä loogista, vaan ajatukset menevät kummallisia uria pitkin. Ainakin näin konservatiivin näkökulmasta. Mutta minä olenkin (kai) ahdasmielinen.

Ohessa argumentteja sivustolta https://www.yhteys.org/raamattu.html

PERUSVIRHE 1: "RAKKAUS"

Kristillisen uskon keskukseen kuuluu ajatus siitä, että jokainen ihminen on samanarvoinen Jumalan edessä. Johanneksen evankeliumin niin kutsutussa pienoisevankeliumissa Joh. 3:16 sanotaan: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Tässä ei tehdä eroa ihmisten välille, vaan sama lupaus koskee kaikkia ihmisiä. Yksikään Kristukseen uskova ei joudu kadotukseen. Paavali ilmaisee saman asian toisin sanoin: Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. (Room. 3:23-24).

Jo tämän kirjoituksen alku osoittaa oireen itse aiheutetusta sokeudesta raamatun sanaa kohtaan. Toisaalla raamattu toteaa etteivät synnintekijät peri Jumalan valtakuntaa. Jeesus sanoo että se joka ei häntä tottele, ei pääse näkemään elämää, vaan kirous pysyy sellaisen yllä. Moni sanoo hänelle ”Herra, Herra”, mutta tulee käännytetyksi pois hänen tyköään. Yleensä nämä "rakkauden" diskurssin kannattajat ohittavat raamatussa sen materiaalin, joka ei tue heidän tulkintaansa – siis noin puolet koko teoksesta. Yksi yleisimpiä tapoja torjua raamatun oppi on vedota rakkauteen. Tämä on kuitenkin rakkautta ilman totuutta.

4) Lähdetään siitä, että periaatteessa mikä tahansa Raamatun säädös voidaan katsoa ei-sitovaksi, jos se ei toteuta rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Tällöin keskeiseksi nousevat Jeesuksen sanat: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille Tässä on laki ja profeetat." (Mt. 7:12).

Tällaisella logiikalla voi perustella miltei mitä hyvänsä. Rakkaus ja oikeudenmukaisuus, jos niitä ei johdeta raamatun kokonaisilmoituksesta, voivat tarkoittaa ihan mitä hyvänsä. Tällöin raamattu sanoo tasan mitä minä tahdon sen sanova. Pyhien kirjoitusten täytyy itse saada määritellä terminsä, muutoin tulkinta ei ole tekstille uskollinen!

ESIMERKKI TÄSTÄ VIRHEESTÄ:

Ihminen on luotu yhteyteen toisten kanssa. Elämämme laatu on vahvasti riippuvainen rakkaudesta toisiin ihmisiin. Meissä on syvä tarve saada jakaa elämän merkittävät kokemukset, huolenpito ja hellyys toisen ihmisen kanssa, saada sitoutua ja olla uskollinen. Ympäristön ennakkoasenteiden takia seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat kuitenkin usein joutuneet kieltämään itseltään nämä perustarpeet. He ovat eläneet kuluttavassa salaisuuksien verkossa ilman mahdollisuutta osoittaa aidosti iloaan Jumalan kauneimmista lahjoista, jotka liittyvät ihmisten väliseen rakkauteen.

Elämän laatu ja itsensä kieltämisen esittäminen negatiivisessa valossa eivät ole sitä kristillisyyttä, mitä apostolit edustavat – he jotka kärsivät nälkää, janoa, miekkaa, ruoskaa, vainoa ja vilua saarnatakseen sanomaa, jota suurin osa ihmisiä ei tahtonut kuulla. Jos keskustelua rakkaudesta ei käydä raamatun määritelmällä rakkaudesta, on jo menty metsään.

PERUSVIRHE 2: JUMALA EI OLE PUHUNUT SELVÄSTI ASIASTA

Vuosisatojen ajan kirkot suhtautuivat seksuaalisuuteen yleensäkin kielteisesti. Seksuaalisuus kuului vain suvunjatkamiseen, eikä siitä saanut tuntea mielihyvää. Kaikkea seksiä, joka ei pyrkinyt lisääntymiseen, pidettiin luonnonvastaisena. Itsetyydytyksen uskottiin johtavan muun muassa sokeuteen. Naiset ja orjat olivat miesten omaisuutta, joille mies sai tehdä lähes mitä tahtoi. Seksuaalisuus ja synti liitettiin läheisesti toisiinsa. Tämä traditio vaikuttaa ajatusten tasolla yhä. Vieläkin jotkut opettavat, että naisen tulee olla miehelle alamainen ja hyväksyvät ihmisten eriarvoisen kohtelun sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Usein he puolustelevat asennettaan Raamatulla ja sanovat, että esimerkiksi homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä. Monet aikamme raamatuntutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Raamattu ei missään tuomitse rakastavaa ja vastuullista homoseksuaalista suhdetta. On myös niitä, jotka pitävät homoseksuaalisuutta sairautena. Vaikka nykylääketiede on selkeästi kumonnut tämän käsityksen, varsinkin kirkkojen piirissä saattaa esiintyä ajatuksia siitä, että homot ja lesbot ovat epänormaaleja ja tarvitsevat jonkinlaista eheytystä.

Miten raamatun arvovalta ohitetaan? Modernien tutkijoiden ja nykylääketieteen pohjalta. Tämä pitää sisällään sen linjauksen, että kun raamattu aikoinaan kirjoitettiin, asiat ymmärrettiin väärin. Nykyään me tiedämme oikein. Jumala, joka puhui kirjoittajien kautta, ei kyennyt ilmaisemaan itseään selvästi, ja aiheutti miltei kahden vuosituhannen erehdyksen, ja valtavan määrä kärsimystä, jota ei tarkoittanut, mutta ei osannut puhua selvästi omalle ajalleen. Millainen Jumala näillä liberaaleilla mahtaa olla? Vaikuttaa aika epäpätevältä tyypiltä.

JATKOA:

Homoseksuaalisuus ei ole synti eikä sairaus. Siksi homot ja lesbot pitäisi hyväksyä kristillisten kirkkojen jäseninä samanarvoisiksi kaikkien muiden kanssa ja heidän sitoutumistaan pitäisi tukea ja juhlistaa aivan niin kuin heteroseksuaalistenkin pariskuntien kohdalla.

Koska maailma sanoo että homoseksuaalisuus ei ole syntiä, niin raamattu on väärässä. Tämän tulkinnan looginen seuraus on, että Jumala tuomitsi homot vahingossa. Juutalaisuus ja kristinusko ovat ne ajatussuunnat, jotka aikanaan muuttivat kreikkalais-roomalaisten homomyönteiset kannat negatiivisiksi, johtaen vajaan parin vuosituhannen konsensukseen homoseksuaalisuuden syntisyydestä. Tämä oli kuitenkin vahinko, Jumala mokasi. Tai sitten VT ei olekaan Jumalan sanaa, jona Jeesus ja Paavali sitä pitivät. Yhtäkaikki tämä tulkinta kaivaa maata kristinuskon perustuksien alta. Jos Jumala ei ole puhunut, ja puhunut selvästi, ei ole mitään ilmoitusta. Ilman ilmoitusta ei ole profetiaa, ilman profetiaa ei ole messiasta/Kristusta, ilman Kristusta ei ole sovitusta, ilman sovitusta ei ole mitään kristinuskoa.

VIELÄ YKSI ESIMERKKI:

Vanha testamentti syntyi tuhansia vuosia sitten. Kirjoittajien maailmankuva ja ihmiskäsitys on monella tavalla erilainen kuin meidän, mikä näkyy luomiskertomuksista alkaen Vanhan testamentin kaikissa teksteissä. Ajallisen etäisyyden ja kulttuurierojen vuoksi Vanhan testamentin tapahtumien ja opetusten todellinen ymmärtäminen edellyttää huolellista raamatuntutkimusta. Erityisen työlään haasteen eteen joudutaan, kun kertomuksista etsitään eettistä valoa meidän aikamme elämään.

Tätä huolellista tutkimusta tarvitaan, kun koetetaan selittää, miksi aikanaan kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty asia onkin nyt luvallista. Vaikka VT ei sidokaan kristittyä, joudutaan kummallisen tilanteen eteen, jos VT:n ei anneta tässä kohtaa enää päteä. Jumala puhui mitä puhui, ja Hänen sanansa toivat kuoleman homoseksuaaleille – Hänen sanansa muovasivat homoseksuaalisuuden vastaisen kulttuurisen näkemyksen, jonka Paavali välitti eteenpäin kristikunnalle, joka piti siitä kiinni 1900 vuotta. Jumala on siten aiheuttanut kaiken sen kärsimyksen, jonka tähden homoseksuaaleja nyt surkutellaan. Vaan nyt, vuonna 2000, on ihmiskunta viimein kyllin viisas ymmärtämään, ettei homous olekaan syntiä. Tämä näkemys on teologisesti hatara, historian valossa epäuskottava, ja suoraan sanoen löyhkää ylpeydelle.

VIRHE 3: "VT EI OLE SITOVA"

On kohtuullista vaatia, että Raamattua käytetään johdonmukaisesti. Sellainen käyttö, jossa Raamatusta otetaan ne kohdat, jotka sopivat omaan käsitykseen ja hylätään ne, jotka eivät sovi, ei ole raamatullisuutta vaan omien mielipiteiden perustelua enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti valituilla Raamatun jakeilla.

1) Koko Raamattu on sitova. Tällaista tulkintaa kuulee itseään raamatullisina pitäviltä julistajilta. Jeesus ei opettanut näin, vaan kumosi useita Vanhan testamentin säädöksiä. Paavali korosti, että Mooseksen laki ei koske pakanakristittyjä. Kukaan näin opettava ei myöskään tänä päivänä ole johdonmukainen, koska kukaan ei vaadi koko Mooseksen lakia noudatettavaksi yhteiskunnassa.

Mutta ei kai tuosta seuraa, että ne kohdat laista, jotka käsittelevät oikeaa ja väärää, ovat nyt väärässä? Eihän kukaan tuntemani sanan auktoriteettia kunnioittava ihminen vaadi kivittämään jumalanpilkkaajia. Tässä vedetään mutkat tahallaan suoriksi, ja sorrutaan olkinukke-argumentointivirheeseen. Konservatiivien näkemys ymmärretään tahallaan väärin, ja esitetään vääristyneessä muodossa.

PERUSVIRHE NRO. 4: JEESUS EI MAININNUT ASIAA

Evankeliumikertomuksissa Jeesus ei missään ota kantaa samaa sukupuolta olevien suhteisiin. Hän ei tuomitse homoseksuaalisuutta. Omassa toiminnassaan hän näyttää asettuneen yhteiskunnassa sorrettujen ja alistetussa asemassa olevien puolelle hyväksyen heidät yhteyteensä.

Mitä Jeesus sitten sanoi? Hän vahvisti genesikseen pohjautuvan kuvan miehen ja naisen tulemisesta yhdeksi lihaksi Jumalan edessä. Jeesuksella oli nyt mahdollisuus korjata oman kulttuurinsa erehdys, puhdistaa homoseksuaalien maine ja aloittaa uusi suvaitsevaisuuden aikakausi. Mitä hän teki? Jätti sanomatta mitään. Kai Jumalan poika sentään tiesi, että nyt oli tilaisuus laittaa homma reilaan? Minusta ei ole yhtään hyvää syytä, miksi Jeesuksen vaikeneminen tukisi ajatusta siitä, että homous ei olisi synti.

Matt. 19:12:ssa Jeesus sanoo, että on sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia. Jotkut ovat arvelleet, että Jeesus tässä viittaa homoseksuaaleihin. Asia jää kuitenkin arvoitukseksi.

”Avioliittoo kelpaamaton” on alkukielessä kirjaimellisesti ”eunukki”. Minusta näyttää kovasti siltä, että Jeesus yhdistää seksin ja avioliiton toisiinsa. Ja jos miestenvälinen seksi on syntiä, niin miestenväliset avioliitot ovat varsin kyseenalaisia tämän valossa.

Joh. 16:12-13:ssa Vapahtaja toteaa: "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden." Pyhä Henki johtaa kirkkoa tuntemaan totuuden myös homoseksuaalisuudesta.

Tosin parin vuosituhannen viiveellä, mutta ei juututa tosiasioihin...

Selkeimmäksi ohjeeksi meille sopivat Jeesuksen sanat siitä, miten meidän tulee suhtautua kaikkiin lähimmäisiimme: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. (Matt. 7:12).

"Rakkaus" argumentti jälleen. Jos rakastamme, pidämme kiinni totuudesta. Raamattu taitaa jossain paikassa naittaa yhteen totuuden ja rakkauden. Se, mitä meitä tässä pyydetään tekemään, on rakastamaan ilman totuutta, ja tarjoamaan ihmisille miellyttäviä valheita.

ARGUMENTTI 5: PAAVALI EREHTYI

Uudessa testamentissa ainoastaan Paavali ottaa esille samaa sukupuolta olevien ihmisten erotiikan. Näitä Paavalin tekstejä on käytetty sen osoittamiseen, että Jumala tuomitsee homoseksuaalisen elämäntavan. Kolmannen Mooseksen kirjan kiellot sisäistäneenä myös Paavali näkee vieraat kansat siinä valossa, että he elävät irstaudessa, mikä näyttäytyy muun muassa homoseksuaalisena käytöksenä. Paavalille seksi samaa sukupuolta olevien välillä näyttäytyy Tooran valossa häpeällisenä ja luonnonvastaisena, sillä se rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja. Vaikka Paavali toisaalla (Gal. 3:28) radikaalisti julistaakin, ettei kristittyjen joukossa sukupuolella ole merkitystä, hän oli kuitenkin sisäistänyt omaan kulttuuriinsa kuuluvan sukupuolieettisen normiston.

Normiston, joka perustuu Jumalan sanaan. Huomatkoon tarkkaavainen lukija sen, että liberaaliteologien homomyönteiset kannat tekevät silppua siitä uskomme perustasta, että Jumala on puhunut, ja puhunut selvästi, pyhissä kirjoituksissa. Vahvistamalla Tooran näkemykset tässä Paavali torjuu ehdottomasti tämän modernin hullutuksen. Jos Paavaliin ei voi luottaa tässä, onko meillä syytä luottaa mihinkään muuhunkaan, mitä hän kirjoitti? Ilman Galatalaiskirjettä ja Roomalaiskirjettä meidän on kovin vaikea paeta Tooran noudattamista käytännössä, syntiuhreineen, kivittämisineen jne.

VIRHEELLINEN ARGUMENTTI NRO. 6: ARSENOKOITES EI TARKOITA HOMOSEKSUAALIA

Homoseksuaaleja vastaan on yleensä esitetty myös kaksi muuta Uuden testamentin kohtaa, joiden oletetaan tuomitsevan homoseksuaalisen suuntautumisen tai ainakin sen mukaisen käyttäytymisen. Näissä kohdissa, 1. Kor 6:9 ja 1. Tim. 1:10, esitellään pitkä lista paheita, joita kristittyjen on vältettävä. Molemmissa käytetään jossain määrin samoja ilmauksia, niiden joukossa usein homoseksuaalisuudeksi tulkittua kreikan kielen sanaa arsenokoites. Tämän sanan merkitys on raamatuntutkijoillekin epäselvä. Sanaa ei löydy kreikankielisistä kirjoituksista ennen Paavalia, joten mahdollista on sekin, että kyseessä on Paavalin itsensä keksimä ilmaus.

Tämä on valhe! Septuaginta käyttää selvästi samaa ilmausta. Tämä erehdys kiertää suusta suuhun sellaisten joukossa, jotka eivät ole aiheeseen oikeasti perehtyneitä. Se on torjuttu niin monta kertaa konservatiivien toimesta, että valheen levityksen täytyy olla joissakin piireissä jo ihan tahallista. Petri Paavolan sivuilla on erinomainen selitys tästä: https://www.kotipetripaavola.com/homose ... tu.html#16

VIRHEELLINEN ARGUMENTTI NRO 7, joka on samalla myös NRO. 2

Eri raamatunkohtien huolellinen tarkastelu siis osoittaa, että ne eivät puhu homoseksuaalisuudesta siinä mielessä kuin homoseksuaalisuus nykyään ymmärretään. Raamatun kirjoittajat eivät tunteneet ajatusta pysyvästä homoseksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä eivätkä tasa-arvoisesta, kestävästä parisuhteesta. Tästä syystä emme voi tehdä eettistä arviota niistä kyseisten raamatunkohtien perusteella. Löytyisikö Raamatusta muita kohtia, jotka antaisivat meille valoa homoseksuaalisen rakkauden arviointiin?

Raamattu ei mainitse sellaista, mikä ei tarkoita, etteivätkö kirjoittajat olisi aiheesta jotakin tienneet. Homoseksuaalisuus oli kuitenkin suhteellisen yhleinen ilmiö antiikin Kreikassa, mitä kirjavimmissa muodoissaa. Mutta vaikka Paavali, Pietari ja jopa Herra Jeesus itse olisivatkin olleet tietämättömiä, niin kai Jumala sentään tiesi asiasta?

Lopuksi kirsikkana kakussa tämä älyttömyys:

Niin homo- kuin heteroperheessä elävät on kutsuttu yhtymään Joosuan sanoihin: "Minä ja minun perheeni palvelevat Herraa." (Joos. 24: 15)

Esimerkillisellä tavalla täysin kontekstistaan irrotettu jae! Joosuan sanoessa nuo sanat ne tarkoittivat Tooran noudattamista. Minusta tämä ei ole ymmärtävä eikä rehellinen tapa käsitellä raamatun tekstiä.

Ketju yhdistetty -Juha

[paa]

Sinäpä olet ollut ahkera JHK! Tämä on todella mielenkiintoinen aihe, kiitos tästä.

Jäin miettimään tuota liberaalin kommenttia: "Minusta Raamattua ei ole tulkittu väärin vaan kysymykset, joita Raamatulle on esitetty ovat olleet toiset toisina aikoina kuin nyt."

Siis mitä ne kysymykset olivat ennen ja mitä ne nyt ovat?

Minusta liberaaliteologeilta puuttuu maalaisjärki. Jumala loi miehen ja naisen, ei miestä ja miestä tai naista ja naista.. Kuinka vaikeaa tämä on käsittää? Mutta ihmisellä on aina ihan uskomattoman hieno taito selittää asiat itselleen sopiviksi, ja siinä ei Jumalan ohjeet ja säännöt paina mitään. En minäkään usko, että tällaiset papit ovat uudestisyntyneitä. Kunhan yrittävät miellyttää mahdollisimman monia ihmisiä.

[JHK]

Tuo Liberaalin kommentti on kuin zen-budhalaiseten koani - lausahdus, jossa ei ole mitään loogista tajuttavaa. Raamatun arvovaltaa ei suoraan tahdota kieltää, joten se täytyy kiertää. Jos tarpeeksi hiillostaisi, saisi todennäköisesti pakotettua kyseisen henkilön tavalla tai toisella kiinni sanoistaan. Eli siis tunnustamaan, että raamattu on väärässä, tai ainakin riittämätön. En osaa sanoa mikä totuus lienee.

Otetaan seuraavaksi käsittelyyn tämä: https://sydanhymni.blogspot.fi/2014/11/ ... sesta.html
Tämän kirjoituksen tekee virkistäväksi se, että se on sävyltään erittäin asiallinen, ja käsittelee näitä teemoja poikkeuksellisen avoimella ja rehellisellä tavalla.

Toisenlainen kristillinen näkökulma
Joku voi ihmetellä, miksi kannatan homojen kirkollista vihkimistä, vaikka olen kristitty. Eikö Raamatussa nimenomaan kielletä miesten välinen seksi? Se ei ole vain Vanhan testamentin hullutus, vaan miesten välinen seksi kielletään myös Paavalin kirjeissä Uudessa testamentissa. Luomiskertomuksessakin kuvataan, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, ja avioliitto määritellään miehen ja naisen välisenä liittona. Raamatussa ei kuvata homoseksuaalista elämäntapaa millään muulla tavalla kuin syntisenä touhuna, eikä yksikään Raamatun hyveellinen henkilö ole kuvattu homoseksuaalina.

Onko minulla älyllistä oikeutta kutsua itseäni kristityksi, jos en tulkitse Raamattua fundamentalistisesti? Joidenkin mielestä kaikkien kristittyjen tulee tukeutua yksiselitteisesti Raamatun sanaan, Raamatun kirjaimelliseen sanaan, Raamatun joka sanaan. Jos Paavali sanoo jonkin asian olevan kauhistus, tulee kristityn seurata perässä, vaikka Jeesus olisi vaiennut kyseisestä asiasta. Homoseksuaalisuudesta ja homoavioliitoista Jeesus vaikeneekin

Minusta älyllisen oikeuden menettää luopuessaan johdonmukaisuudesta. Olen itse erittäin konservatiivinen, mutten kuvaisi lukutapaani fundamentalistiseksi. Ei-kirjaimellinen tulkinta on ok, mikäli sen kykenee perustelemaan toimivasti; tällöin on kyse näkemyseroista.

Itse en ajattele, että Paavalin kirjeet sisältävät välttämättä absoluuttisen moraalisen totuuden. Kun minä rupesin uskomaan Jumalaan, minulla ei ollut - eikä edelleenkään ole - aikomuksenani ryhtyä muodostamaan mielipiteitäni minkään pyhäksi kirjoitetuksi tituleeratun perusteella etenkään silloin, kun omatuntoni, järkeni, tunteeni ja ylipäätään omat johtopäätökseni ovat ristiriidassa sen kanssa. Minä käytän kirjoituksia toisella tavalla. Minun syyni ja tapani olla kristitty ovat toisenlaisia.

Tämä on aika yleinen lähestymistapa nykyään, mutta väitän, ettei se kestä älyllistä tarkastelua. Mikäli minun tapani olla kristitty poikkeaa hurjasti siitä tavasta, millä ihmiset ovat olleet kristittyjä aiemmin, voidaan kristillisyyteni kyseenalaistaa. Kysymys palautuu siihen, mikä on uskon ylin auktoriteetti? Raamattu? Kirkon traditio? Ihmisen henk.koht. mielipide? Enimmistön mielipide?Tässä kirjoittaja nostaa itsensä uskon ylimmäksi auktoriteetiksi, tällöin hän ei ole enää sidoksissa pyhiin kirjoituksiin eikä niihin perustuvaan oppiin. Pyhiä kirjoituksia ei voida käyttää hänen näkemyksiään vastaan, muttei myöskään niiden tukena. Tällöin kyse on yhden ihmisen valtavirrasta (kun katsotaan kristittyjä kaikkialla maailmassa, halki vuosisatojen) poikkeavasta mielipiteestä. Perinteinen nimitys tälle on harhaoppi.

Usein homoavioliittojen kannattajat argumentoivat fundamentalisteja vastaan perustelemalla sitä, miksi he torjuvat koko fundamentalistisen raamatuntulkinnan. Vedotaan esimerkiksi siihen, että fundamentalistien olisi loogisuuden nimissä myös vastustettava naisten pappeutta ja ylipäätään naisten puhumista seurakunnassa, sillä Paavali on kirjoittanut, että naisten on vaiettava seurakunnassa. (Tämä onkin hyvä kysymys fundamentalisteille, joista monet sitten toteavatkin, etteivät he itse asiassa kannata naisten pappeuttakaan.)

Johdonmukaisuus jälleen kerran. Joko raamattu on uskon ylin auktoriteetti, tai sitten sen rinnalla (tai yläpuolella!) voi olla jotakin muuta. Moni luterilainen, joka tahtoo pitää kiinni tästä raamatun totuudesta, mutta toisaalta pysyä kirkossa, kompastuu tässä, koska ei noudata sola scripturaa käytännössä. Vaikka en pidä kirjoittajan näkemyksistä, kunnioitan hänen suoraa asennettaan käsitellä tätä asiaa.

Kummastelun kohteeksi nostetaan usein myös se, että Vanhassa testamentissa, siis fundamentalistien yleisesti hyväksymän tulkinnan mukaan Vanhan Liiton aikana, Jumala on sallinut orjuuden, joka on nykykäsityksen mukaan moraalitonta. Itse en nyt sukella tähän sen syvemmälle, sillä tämä on niin laaja aihe, että se ansaitsisi mielestäni jo vähintään oman blogimerkintänsä. Kiteytän aiheen vain siihen, että järkeni ja tunteeni eivät salli minun hyväksyä fundamentalistista raamatuntulkintaa.

Eli jälleen siis, ihminen on raamatun yläpuolella, ja voi torjua sieltä kaiken sen mitä ei itse henk.koht. hyväksy. Liberaaliteologia pähkinänkuoressa. Jälleen tämä kaivaa maata Jumalan ilmoituksen alta.

En siis etsi Raamatusta objektiivista totuutta tai perusteluita mielipiteilleni enkä kopioi kenenkään Raamatun kirjoittajan mielipiteitä. Näistä periaatteellisista syistä en aio kunnioittaa mitään Raamatun kohtaa tai sen ainoaksi oikeaksi väitettyä tulkintaa sellaisena ohjenuorana, jonka tulisi määrittää yhteiskunnalliset mielipiteeni ja ylittää omantuntoni ääni.

Jos objektiivinen totuus ei ole löydettävissä pyhistä kirjoitusta, voiko sitä löytää mistään? Onko mitään objektiivista totuutta? Itse näen että tekstin kirjoittaja on tämän kirjoittaessaan tietoisesti astunut perinteisen kristinuskon ulkopuolelle, eikä siten oman näkemykseni mukaan ole enää kristitty lainkaan. Tämä on tietysti valtavan ikävä sanoa, mutta se seuraa loogisesti omasta käsityksestäni siitä, mitä kristinusko on, ja kuka on kristitty. Kaikki se, mitä tiedämme Jeesuksesta, tulee apostoleilta. Jos emme anna apostoleille perustavanlaatuista asemaa kristinuskon sisällön määrittelijöinä, voi kristinusko olla mitä hyvänsä sen toivotaan olevan. Olisi valtavan ihanaa sanoa ”kukin olkoon mitä sisimmässään tahtoo olla”, ja ”kukin uskokoon miten tahtoo”. Tällöin kuitenkin irtaudutaan kaikista yrityksistä koskaan löytää totuutta sen perinteisessä merkityksessä. Voidakseni uskoa kristinuskon olevan totta, on minun voitava määritellä, mikä on kristinuskoa ja mikä ei. Samalla sidon itseni tuohon määritelmään, ja joudun noudattamaan valittua tietä, silloinkin kun en pidä siitä. Olen kalvinisti, ja joudun sietämään sen mukanaan tuomaa epämukavuutta – en voi torjua oppiani predestinaatiosta vain siksi, etten pidä siitä – olen kalvinisti koska mielestäni Jeesus ja Paavali opettavat kalvinismia. Sama pätee esim. helvettiin. En usko ikuiseen helvettiin ilman annihilaation tai apokatastaasin mahdollisuutta, koska tahdon niin. Uskon ikuiseen helvettiin, koska mielestäni sana opettaa niin.

Homojen rakastamisesta

Konservatiiveilla on hyvät perustelut mielipiteilleen, mikäli hyväksytään lähtökohdaksi Raamatun pitäminen kirjaimellisena Jumalan sanana ja mikäli sitä käytetään yleisten moraalilakien lähteenä. Yllä mainituista premisseistä käsin on varsin loogista tuomita homoseksuaaliset teot, sillä ne tuomitaan Paavalin kirjeissä. Homoseksuaalisten tekojen tuomitseminen ei tietenkään ole sama asia kuin homoseksuaalien tuomitseminen ihmisinä. Ei minun tarvitse tuomita itseänikään ihmisenä, vaikka tuomitsisin esimerkiksi sen, että joskus laiskottelen liikaa. En liioin hajoa palasiksi siitä, että tekojani joskus tuomitaan.
Joskus liberaalit kristityt puolustavat kirkollisia homoavioliittoja vetoamalla rakkauteen ja armoon. He eivät silloin lähesty asiaa samasta kulmasta kuin konservatiivit. Kyllä konservatiivit sallivat samaa sukupuolta olevien välisen rakkauden, mutta eivät seksuaalisia suhteita eivätkä avioliittoa. Ja kyllä homoseksuaalit ovat konservatiivien mielestä Jumalalle rakkaita, rakastettavia, rakastamisen arvoisia - mutta eivät aviokelpoisia saman sukupuolen kanssa. Kyllä Jumalan armo ulottuu myös homoseksuaaleille, ihan siinä missä myös laiskottelijoille, ylensyöjille, varkaille, riitelijöille, pahan puhujille, pahojen ajattelijoille - siis meille kaikille - mutta Jumala ei voi siunata pahoja tekoja. Jumala ei siunaisi laiskottelua, ylensyöntiä, riitelyä, pahan puhumista eikä pahoja ajatuksiakaan - siis asioita, joihin me kaikki olemme syyllistyneet - joten Hän ei (konservatiivisesta näkökulmasta) siunaa homoseksuaalisia tekojakaan, eikä homojen vihkimisessä seurakunnan ja Jumalan silmien alla silloin ole mieltä. Sikäli tämä näkemys on ymmärrettävä.
Huomautan kuitenkin, että kokemuksellisesti on aivan eri asia tulla tuomituksi sellaisesta asiasta, jota ei itse pidä syntinä, kuin sellaisesta, jonka myöntää itsekin olevan huono juttu.

Kenellä siis on lopulta oikeus määritellä synti? Palaamme jälleen kysymykseen ylimmästä auktoriteetista. Tai siihen, onko mitään auktoriteettia ylipäänsä? Jos syntiä ei voi määritellä raamatulla, voiko synnin olemassaoloa ylipäänsä perustella millään? Jos ei ole sellaista Jumalan ilmoitusta, johon vedota, samalla ei ole enää syntiäkään. Kun syntiä ei enää ole, ei ole tarvetta syntien sovitukselle. Tällöin ei ole tarvetta Kristukselle. Väitän, että kristinuskon historiallinen kudos purkautuu, jos kielletään Jumalan puhuneen sellaisella tavalla, johon voi vedota. Mykällä Jumalalla taas ei tee mitään. Tällöin ei enää tarvita yhtä Jumalakaan. Kenties Jumala on syntynyt ihmiskunnan kollektiivisista ajatuksista. Kenties Jumalia onkin monta?

[Aamu-Usva]

"Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti (Room.1:26-27)."

Olen kuullut joidenkin perustelevan homoseksuaalisuutta myös tällä Raamatun kohdalla sanoen, että luonnollisen yhteyden vaihtaminen luonnonvastaiseen on syntiä. Eli jos joku luonnostaan on homoseksuaali, niin hänen ei tule vaihtaa tätä luonnollista yhteyttään saman sukupuolen kanssa luonnottomaan yhteyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Kuuntelin eilen RadioDeitä, jossa muistaakseni Turunen sanoi, että sekä homoseksuaalilta että heteroseksuaalilta vaaditaan uskoon tulon jälkeen samaa asiaa eli puhdasta vaellusta Jumalan edessä. Homoseksuaali ei välttämättä pysty koskaan luopumaan seksuaalisesta suuntautumisestaan, mutta vääristä teoista pystyy siinä missä heterokin. Onhan heterollakin uskoon tulon jälkeen usein aihetta muuttua seksuaalikäyttäytymisensä suhteen. Toisilta tämä sujuu helpommin ja toisilta vähän vaikeammin.

[JHK]

Tässä vastaukseni tähän argumenttiin kirjoitelmastani:

Paavalin kirje roomalaisille 1:23-32

23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;
27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.

Roomalaiskirje opettaa selkeästi homoseksuaalisen yhteyden olevan luonnonvastaista, ja Jumalan tuomion seuraamus. Jae 32 vahvistaa 3.moos 18 määräämän kuolemantuomion tämänkaltaisista teoista olevan ”Jumalan vanhurskas (se on, ”oikeamielinen”) säädös. Se mitä ”luonnonvastainen” tarkoittaa, on ilmeistä. Miehen ja naisen on mahdollista yhtyä toisiinsa fyysisesti tavalla, joka on mahdotonta saman sukupuolen edustajien kesken. Tämä luonnollinen yhteys on se sama jota 1.moos 2 kutsuu ”yhdeksi lihaksi tulemiseksi”, mikä raamatussa viittaa sukupuoliyhdyntään.

Olen toisinaan sanonut tätä argumenttia ”putkistoargumentiksi”. Homoseksuaaleilla on toki erilaisia tekniikoita jäljitellä tätä luonnollista yhteyttä, mutta se ei ole sama asia, ja jokaisen loogisesti ajattelevan ihmisen täytyy tämä käsittää. Raamatun aikaan avioliittoa ei itse asiassa edes pidetty täyttyneenä ennen kuin puolisot olivat olleet sukupuoliyhteydessä ensimmäisen kerran. Tästä seuraa, ettei meidän kristityiden tarvitse edes tunnustaa tällaisia avioliittoja avioliitoiksi, raamatun määrittelemällä tavalla. Siten on itse asiassa aivan yhdentekevää, vihkiikö kirkko tai maistraatti homoseksuaaleja ”avioliittoon”. Raamattu ei aseta liiton ehdoksi uskonnollista siunausta, täten mitään liittoa ei ole, vaikka se siunattaisiinkin.

Eräs mitä mielikuvituksellisin vastaväite tätä raamatunpaikkaa kohtaan on, että osa ihmisistä olisi luonnostaan homoseksuaaleja, ja osa heteroja. Tästä seuraisi se, että luonnostaan hetero voisi vaihtaa kiinnostuksensa toiseksi, samoin ”luonnostaan” homo. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan nouse roomalaiskirjeen tekstistä, vaan on tuotu siihen jostakin muualta. Kyseessä on ns. eisegeesi, eli oman tulkinnan lukeminen tekstiin. Roomalaiskirjeen 1. luvun sisäisellä logiikalla tuo "luonnollinen yhteys" viittaa selkeästi miehen ja naisen sukupuoliyhteyteen ("putkisto"). Tämän sitten nämä langenneet vaihtavat luonnonvastaisiin - miehet keskenään ja naiset keskenään. Väitän ettei tummennettua tulkintaa voi osoittaa tekstistä millään menetelmällä, vaan se perustuu tarpeen sanelemaan oletukseen.

[JHK]

VIHOVIIMEINEN VIRHEARGUMENTTI: DANIEL JA JOONATAN

Palataan sivustoon https://www.yhteys.org/raamattu.html

Joskus Raamatussa puhutaan hyvin myönteisesti samaa sukupuolta olevien syvästä rakkaudesta. Samuelin kirjoissa selostetaan tunteikkaasti Daavidin ja Joonatanin läheistä suhdetta ja syvää rakkautta toisiaan kohtaan. Daavidillehan Joonatanin suhde häneen oli naisen rakkautta ihanampi. Luepa tämä kertomus Raamatusta! Millaisia ajatuksia se Sinussa herättää?

Kun tekstin lukee nykykulttuurin näkökulmasta, niin se on helppoa tulkita homoeroottisesti. Kirjoitusajankohtana tällainen tulkinta tuskin tuli kysymykseen. Oliko Daavid siis homoseksuaali - sitäkö liberaali ystävämme tässä tahtoo sanoa?

Voiko tämän kertomuksen avulla arvioida samaa sukupuolta olevien parisuhteita? Emme saa koskaan tietää, sisälsikö Daavidin ja Joonatanin suhde seksiä. Joka tapauksessa se sisälsi paljon sellaista, jota nykyään ajatellaan voivan kuulua samaa sukupuolta olevien väliseen hyvään parisuhteeseen. Daavidin ja Joonatanin välinen epäitsekäs ja palava rakkaus sopii monella tavalla samaa sukupuolta olevien kumppanien rakkauden esikuvaksi.

Uutisisku! Daavidin ja Joonatanin ihana keskinäinen rakkaus ei tarvinnut sukupuolineutraalia avioliittoa ollakseen mitä oli. Eikä sellaista tarvita nykyäänkään tällaisen ihmissuhteen tueksi. Liberaaliteologia näyttää olevan pahaksi loogiselle ajattelulle.

Kun Raamatusta etsitään valoa meidän aikamme eettisiin kysymyksiin, on syytä muistaa, että Raamatun ajan yhteiskunta poikkesi monella tavalla meidän yhteiskunnastamme. Käsitys ihmisestä, hänen sukupuoli- ja muista rooleistaan, kyvyistään ja tehtävistään oli monella tavalla erilainen kuin nykyään. Niinpä emme voi ajatella löytävämme Raamatusta suoraan sovellettavia esimerkkejä tai neuvoja meidän aikamme tilanteisiin. Raamattu ei ole lakikirja, josta löytyisivät yksityiskohtaiset säännöt ihmisten elämään, oli sitten kyse homoista tai heteroista.

Mitä kauemmaksi yhteiskuntamme eksyy tuon ajan arvoista ja näkemyksistä, sitä vähemmän me enää ymmärrämme niitä merkityksiä, joita tekstillä oli kun se kirjoitettiin. Tämä on postmodernia subjektivismia, joka kieltää objektiivisen totuuden olemassaolon - tai ainakin sen tavoittelun mielekkyyden. Samalla itse asiassa lähestymme myös Jumalan kieltämistä. Liberaaleille lienee aivan sama, miten nämä tekstit on aikoinaan ymmärretty: heitä kiinnostaa lähinnä nykyajan tarpeisiin ja odotuksiin vastaaminen. Historiallinen kristinusko ja johdonmukainen tulkinta joutavat siinä sivussa ikkunasta ulos!

Olen aiemmin kirjoittanut asiasta näin:

Etsiskellessään raamatusta materiaalia, jota käyttää homoseksuaalisuuden puolustamiseen, ovat homoteologit löytäneet sieltä Joonatanin ja Daavidin kertomuksen, jolle on tahdottu antaa homoseksuaalinen tulkinta.

1.Sam 20:12. Ja Joonatan sanoi Daavidille: "Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni; ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.
13. Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niinkuin hän on ollut minun isäni kanssa.
14. Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla?
15. Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?"
16. Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.
17. Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

1.Sam 18: 1. Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan
kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
2. Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin.
3. Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
4. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.

Nykylukija saa toki suhteellisen helposti tekstistä väärän kuvan, koska ei tunne tuon ajan tapoja ja ajattelumalleja. On vaikea kuvitella, että hurskaat juutalaiset olisivat tarkoittaneet tällä sitä, että Daavid ja Joonatan olisivat solmineet jonkinlaisen homoliiton. Siksi toiseksi, miksi seksi pitää sotkea läheiseen, elinikäiseen ystävyyteen, joka voi olla niin vahva että ystävykset tekevät liiton keskenään? Esimerkkinä tästä vaikkapa intiaanien veriveljeys. Raamattu tukee tätä ajatusta Daavidin ja Joonatanin liittona. He olivat molemmat oman aikansa juutalaisia, ja tiesivät varmasti, ettei miehen sovi maata miehen kanssa. En pidä lainkaan uskottavana sitä, että he olisivat niin tehneet, vaikka rakastivatkin toisiaan syvästi. Tämä episodi ei olisi juutalaisissa pyhissä kirjoituksissa, jos se olisi tarkoitettu tulkittavaksi homoeroottisena. Tällaisen väitteen voi esittää vain tietämätön tai tahallaan epärehellinen ihminen.

[Mikko Murpatti]

Hyvi vasta-argumentteja JHK:lta .

Liberaalien Jumala on voimaton, ei osaa puhua eikä Hän ole Kaikkivaltias ja hylkää ihmiset omiin päätelmiinsä ilman Häneltä tulevaa selkeää ilmoitusta.

Ilman Jumalan ilmoitusta (Raamattu) ei ole mitään kristinuskoa, on vain ihmisten "järkeilyä" irrallaan jumalisuudesta.

[tanu]

Mahtava juttu, että edes joillakin päättäjillä on vielä järkeä päässä!

Toivottavasti tuota tasa-arvoista avioliittolakia(kauhea sanahirviö-iljetys) ei
Suomessa koskaan hyväksytä.
https://www.hs.fi/politiikka/a1416376922106