Appaloosa kirjoitti:Otsikkoon sellainen huomio että ihminen on todella pelastunut vasta kun pääsee perille.
Matt. 10:22
Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Matt. 24:13
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Mark. 13:13
Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Et tätä sanonut ja tarkoittanut mitä nyt tuon esille, mutta joku voisi asian ymmärtää väärin.
Room 10:
9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Ihminen pelastuu Jumalan armosta kun hän on tunnustanut syntinsä, tehnyt parannuksen (katumus, mielenmuutos, ajatella toisin - Jumalan tahdon mukaisella tavalla) ja uskoo Herraan Jeesukseen.
Olemme siis jo nyt tässä ajassa täysin pelastuneita Jumalan armosta, vaikka emme ole vielä päässeetkään perille. Silloin kun Jumalan armosta olemme päässeet perille, niin silloin olemme saavuttaneet sen pelastuksen, joka on varma jo tässä ajassa, jos pysymme uskossa Herraan Jeesukseen. Toki pelastuksen voi menettää luopumalla uskosta, jos ei enää halua palata takaisin, niin silloin ei ole enää pelastusta. Luopuneessa tilassa olevakaan ihminen ei voi pelastua luopuneessa tilassaan ollessaan, ellei hän tee parannusta. Siitä mikä on luopumuksen tila ja mikä on lankeemuksen tila olisi hyvä ehkä joskus opettaa, sillä on kyse kahdesta eri asiasta.
Matteuksen ja Markuksen evankeliumit puhuvat lopunajasta, jossa monet uskovat tulevat luopumaan ja monta uskon koetusta tulee ja vain ne jotka pitävät kiinni ja elävät totuuden mukaan (uskon kasvun määränsä mukaisesti) voivat kestää lopunaikana ja pelastua. Tässäkin tulee kuitenkin huomioida se, että uskova ihminen on Jumalan armosta jo pelastuneessa tilassa täällä maan päällä. Pelastuksen lopullinen vastaanottaminen tapahtuu sitten sen jälkeen kun uskova kuolee uskossa.
Otan tähän asiaa valaisevan kuvitteellisen esimerkin. Ihminen joka Jumalan armosta pääsee matkustamaan taivaan junaan, joka on matkalla taivaaseen on koko ajan pelastuneessa tilassa pysyessään taivaan junassa. Sitten kun taivaan juna on tullut perille Uuteen Jerusalemiin, niin varma pelastuminen (pysymällä junassa), joka uskovalla on ollut jo maan päällä konkretisoituu täydellisesti Uudessa Jerusalemissa.
Hebr 10:
19 ¶ Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija,"
22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
Olen huomannut erään tärkeän asian. Sellainen uskova, joka Jumalan armosta elää täydessä uskon varmuudessa pelastuksensa suhteen Jeesuksen veren ja kuoleman ansioiden tähden on sellainen uskova, joka elää terveessä uskon kasvussa. Hän ei pyri omilla teoillaan ansaitsemaan pelastusta, hän ymmärtää pyhityselämän olevan Jumalan armotyö hänen sydämessään Pyhän Hengen voiman ja Jumalan sanan totuuden kautta. Hän ojentautuu uskossa, ei oman voimansa mukaan, vaan Pyhässä Hengessä ja uudistuu ja kasvaa uskossa Jumalan armossa.
Koin sydämelläni, että teen tästä aiheesta lyhyehkön kirjoituksen sivulleni. Tämä on tärkeä aihe.