Kirjoittaja systeri » 03. Marras 2014 10:33
Sun henkesi kasteen alle, minun sieluni uupunut vie, ain kirkasta huokaavalle, ristin siunattu kaita tie.
Ei riitä jos kerran sulta, tään kasteesi siunatun sain, mä tavitsen uutta tulta, uutta armoa matkallain.
Ei väsyä kesken matkan, tien kaitainen kulkia saa, on määränä siksi jatkaa, kunnes perille savutaan.
Siis veresi virran alle, minun sieluni uupunut vie, ain kirkasta huokaavalle ristin siunattu kaita tie.