Kristityille vanhemmille!

[Herman]

Oon huomannut, että melkein kaikki perustelut kotikoulua vastaan liittyvät oppimiseen ja koulunkäyntiin. Tämä osoittaa mielestäni, että ihmisten arvomaailmassa tänä päivänä koulunkäynti ja oppiminen on ihan liian korkealla sijalla. Tottakai lasten on myös opittava asioita ja kasvatettava niin että he pärjää tässä maailmassa, mutta ei se ole elämän tärkein asia. Jumala ei ole luonut meitä vaan tekemään, eikä Jumala ole tarkoittanut lapsuuden olevan vain valmistautumisjakso aikuisuutta ja "oikeaa elämää" varten. Päinvastoin lapsuus on monella tavalla paljon oikeampaa elämää, kuin meidän aikuisten touhuilu. Minusta lapsia on varjeltava niin paljon kuin mahdollista kaikilta niiltä suorituspaineilta ja vaatimuksilta joita tämä maailma heille yrittää tuoda, ja annan heille kaiken sen huomion ja läheisyyden jota he tarvitsevat. Jos jostakin pitää tinkiä, tingin mielummin sitten opetussuunnitelman aikataulussa pysymisestä. Se on vaan maailman tekemä aikataulu, jolla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Jos ihminen haluaa jotain oppia, hän voi opiskella sitä vaikka vielä 60-vuotiaana. Toki olen valmis opettamaan koko peruskoulun oppimäärän ja enemmänkin, jos huomaan että lapsi on siihen valmis, mutta johonkin maailman määrittelemään muottiin survomista en kannata.

[JHK]

Ymmärtääkseni kotioppilaiden on kuitenkin käytävä koulussa läpäisemässä kokeet, ja ylä-astetta ei voi käydä kotona, joten silloin viimeistään on pakko mennä koululaitokselle. Mielestäni on helpompaa totutella koululaitokseen pienestä pitäen, sensijaan että joutuu sinne suoraan seiskaluokalle, varsinkin jos kontakti eikkarien lapsiin puuttuu, voi shokki olla mieletön. En ole koululaitoksen innokkaita kannattajia (vaikka opiskelenkin luokanopettajaksi), mutta mielestäni kotikoulun toteutuksessa on monia potentiaalisia ongelmia, ei sillä etteikö koululaitoksessakin niitä olisi. Kuten hyvin sanoi, asia kannattaa harkita todella tarkkaan. Näin ohimennen, voisi olla aika hauskaa hommaa toimia koti-koulu opettajana vaikkapa neljälle tai viidelle lapselle, jos lasten vanhemmat sellaiseen hommaan palkkaisivat

[Herman]

Ymmärtääkseni kotioppilaiden on kuitenkin käytävä koulussa läpäisemässä kokeet.

Kunnilla on velvollisuus seurata kotioppilaiden edistystä. Kuntien vastaavat henkilöt (yleensä kai koulun rehtorit) saavat valita miten sen tekevät. Jotkut käyttävät oppilaat tekemässä kokeita, jotkut hoitavat valvonnan vapaamuotoisesti oppilaan kanssa jutellen. Meidän paikkakunnalla käydään kaksi kertaa vuodessa tekemässä kokeet lukuaineista, ja näyttämässä taidot muissa aineissa.

[JHK]

Ok.

Itseäni kammottaisi eniten englanninkielen opettaminen, osaan kieltä hyvin mutta sen opettaminen... en tiedä mistä aloittaisin!

[lonelyrider]

En minäkään ymmärrä käsitystä, miksi lapsi pitäisi koulia maailmaan... jos maailman käsitykset ovat vinoutuneet, niin miksi lapset pitäisi mahdollisimman ajoissa koulia järjestelmään mukaan? Tämä yhteiskunta on vinoutunut työelämän suhteen, ei mikään ole niinkuin ennen, tahti koko ajan kiihtyy.

Vasta oli keskustelua siitä, että pitäisi sairaspäivärahat ottaa ensimmäiseltä päivältä pois ja sitten alentaa seuraavilta päiviltä. Eniten se leikkaisi varmasti aloja joissa esim. minä toimin, naisvaltainen ala... äiti on se joka yleensä jää lapsen sairastuttua kotiin... ensimmäisenä tämä yhteiskunta ajattelee aina tuottavuutta... ihmiset ovat kuin jotain "tuotantoeläimiä", joita ohjataan sijoittajien ja isojen pomojen ajatusten kautta. Helppo on ladella sääntöjä, jos itse tekee työtä, johon edes sairaana voi mennä... entä hoitajat jotka käy tartuttamassa potilaat, jos sairaana pitää mennä... onneksi vielä ei tähän kokoomuksen linjaukseen ole ollut kannatusta kuitenkaan.

[lonelyrider]

Vaikka siis kouluun aion näillä näkymin lapseni laittaa, niin silti tahtoisin, ettei heidän tarvitsisi elää arvojen mukaan, jotka painottavat suorittamista. Suorittamisen tuloksia on näkyvillä suomen maassakin, aivan uskomattomia uutisia tullut viimeaikoina siitä, miten pahoin perheissä voidaan.

[Herman]

Tässä vielä pari raamatun paikkaa tästä lastenkasvatusaiheesta:
"...joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias (Matt.10:37).."
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni (Luuk.14:26)."

Näihin vielä kommentoisin, että ne ovat oikein ymmärrettynä hyviä kohtia. Mutta väärin ymmärrettynä tai käytettynä näillä voidaan saada paljon pahaa aikaan. Olen kuullut nimittäin näillä perusteltavan esimerkiksi vaimon jättämistä, sekä sitä että ollaan koko ajan jossain kadulla tai muualla baanalla "Herran hommissa" ja laiminlyödään perheen kanssa olemista.

Mielestäni nuo jakeet tarkoittavat esim. sitä, että ei tule antaa lapsilleen kaikkea mitä he haluavat, vaan mitä Jumala haluaa. Ja ettei lapset tai perhe tai suku saa olla tärkeämpi kuin kuuliaisuus Jumalan sanalle, eli jos heidän takia pitäisi tehdä kompromissi Sanan kanssa, on oltava ennemmin kuuliainen Sanalle.

Mutta Jumalan tahto on, että mies sekä vaimo antavat kaikkensa ennenkaikkea perheensä edestä. Se ei ole Jumalan tahtoa vastaan. Silloin kun Jumala on ykkössijalla miehen tai vaimon sydämessä, on tämä valmis tekemään mitä vaan (mikä ei ole ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa) puolisonsa tai lastensa vuoksi.

[Joel.A]

Tämä on varmasti monelle herkkä ja tunteitankin nostattava aihe, mutta haluaisin silti kuulla muittenkin näkemyksiä ja ajatuksia tästä asiasta tietysti rakentavassa sekä kunnioittavassa hengessä jossa ei syyllistettiin toisia suuntaan tai toiseen.

Koska esikoiseni tulee kouluikään noin 1,5 vuoden päästä niin tämä aihe on henkilökohtaisesti pinnalla kuukausittain.

Eli onko hyvä, että lapsi, joka on "herkässä" tilassa sen kasvuympäristöön/maailmaan kuuluu Raamatun vastaisia ja vahingollisia asioita? Eli onko hyvä, että lapsi opiskelee maalikko koulussa jonka arvomaailma on täysin eri mitä Raamattu meille opettaa.

Listaan hieman omaa näkemystä maalikko koulun huonoista puolista.

-Fiksuutta/ihmisviisautta arvostetaan enemmän kuin mitään muuta.
-Lapsen toinen kasvu ympäristö kostuu paljon epäjumalista joka on täysin hyväksyttyä.
-Jumalaa käsitellään uskontona eikä todellisena Jumalana joka on meidän kaikkien Isä.
-Lapsi joka tahtoo kuulua ryhmään ja joukkoon niin tämä joukko koostuu ateisteista tai muista uskonnon edustajista jonka arvomaailma/elämänkatsomus on Raamatun arvomaailmaa/elämänkatsomusta vastaan. Eli lapsen hyväksytty kaveri piiri on tälläinen.
-Kaikkia asioita käsitellään mahdollisemman järjellisesti.
-Lapsi voi altistua sellaisen opettajan kasvatuksen alle jonka elämään voi kuulua paljon pahaa (esim pedofiilisia toimen piteitä)
-Lapsi kasvaa sellaisessa maailmassa jossa Saatana on vain hymyilevä pikkupiru erimuodoissa ja sillä asialla voidaan leikkiä.
-Evoluutio ja Jumala(t) ovat kaikki samalla tasolla ja viivalla.
-Maailma jossa Luojamme suurimmalla käskyllä ei ole juuri mitään tilaa "Rakasta Jumalaa kaikesta...Rakasta lähimmästäsi..") on vain yleisesti hyviä tapoja joita kunnioietaan tai arvostetaan.
-Maailma jossa saa olla myös itsekäs.
-Tämän maailman idoleita arvostetaan ja ihaillaan todella paljon.

Tätä listaa voisi vielä jatkaa, mutta tässä nyt näin muutamia.

Olen itse sellaisessa tuloksessa, että kotikoulu on lähes ainoa mahdollinen vaihtoehto tai sitten pitäisi olla sellainen "kristillinen" koulu jonka Elämänkatsomus olisi oman elämänkatsomuksen kanssa lähes sama. Mutta, koska en tiedä miten oma ja puolisoni voimavarat riittävät niin huolettaa kovasti se, että joudumme laittamaan lapsemme maalliseen kouluun jossa ei ole muita kuin huonoja puolia lapsen kehityksen ja oman elämänkatsomuksen rakentamisen kannalta

Ps:ketjun aloitus olisi pitänyt olla kyllä "lapsi maalikko kouluun"

Ketju yhdistetty -Juha

[uuhi]

Huono seura hyvät tavat turmelee.


Mielestäni uskovan ei pitäisi laittaa lapsiaan yleiseen kouluun.

[JHK]

Tuossa 2012 käydyssä keskustelussa lausuinkin jo oman mielipiteeni, jonka toistan: Koska kouluun on kuitenkin pakko mennä viimeistään ylä-asteella, on minusta paljon parempi, että lapsi laitetaan eikkarien sekaan jo ala-asteella. Tällöin shokki ei ole niin valtava. Jos lapsensa kasvattaa kaapissa seiskaluokkalaiseksi, ja sitten laittaa toisen keskelle maailmaa, niin siitä syntyy kahta kauheampi sotku.