Psykologia

[PetriFB]

Päivitin kirjoitustani lisäämällä siihen muutamia tärkeitä asioita:

Tutkimus kristillisen uskon vaikutuksesta mielenterveyteen

Professori Andrew Sims (The Royal College of Psychiatrists) on kirjoittanut kirjan nimeltään Is Faith Delusion? (Onko usko harhakuvitelmaa?). Andrew Sims tutkii ja analysoi kirjassaan sitä onko Jumala harhakuvitelma ja onko usko (kristillinen usko) harhakuvitelmaa. Sims kertoo kirjassaan lähestyvänsä tätä tutkimusta psykopatologisesta näkökulmasta käsin. Simsin mukaan nykyaikana käsite harhakuvitelma (harhaluulo) tarkoittaa epäilystä tai konkreettista psykiatrista sairautta mielenalueella.

Sims sanoi pohtineensa sitä onko usko psykiatrinen oire tai todiste persoonallisuuden häiriöstä, mutta hän päätyi siihen lopputulokseen ettei se ole eikä tarkoita edellä mainittuja asioita. Sims toi tutkimuksissaan esille, että epidemiologiset todisteet osoittavat että uskonnollisen uskon harjoittamisen sekä hyvän ja paremman mielenterveyden välillä on selkeä asiayhteys.

Sims tuo esille, että Koenigin massiivinen uskonnon ja terveyden käsikirja käy läpi 1200 tutkimusta ja 400 selontekoa, jotka ovat päätyneet siihen, että pääosa tutkimuksista koskien uskonnollista sitoutumista korreloi seuraavien asioiden kanssa: hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys elämään; toivo ja optimismi; elämän tarkoitus; korkeammat itsetunto luvut; parempi sopeutuminen suruun; sosiaalistumisen suurempi määrä ja vähemmän yksinäisyyttä; vähemmän masennusta sekä masennuksesta toipuminen on nopeampaa; vähäiset itsemurha luvut sekä vähemmän itsemurha ajatuksia; vähemmän huolia; vähemmän psykooseja ja vähemmän psykoottisia taipumuksia; vähemmän alkoholin ja huumeiden käyttöä; vähemmän rikollisuutta ja rikollista toimintaa; suurempi määrä avioliiton vakautta sekä tyytyväisyyttä.

Sims tuo esille kirjassaan, että kun hän alkoi tutkimuksen kysymyksellä onko usko harhakuvitelmaa, niin hän vietti paljon aikaa tutkien sitä mitä harhakuvitelma on psykopatologisesti, asettaen uskonnollisen uskon sitä vastaan. Sims tuli siihen johtopäätökseen ettei usko itsessään ole harhakuvitelma, vaikka joillakin ihmisillä voi olla harhoja, jotka sisältävät uskonnollista ja henkistä sisältöä. Kun Sims tutki useita erilaisia epänormaaleja fenomenologisia tiloja, niin hän huomasi, että vaikka uskonnolliset kokemukset saattoivat olla niihin yhteydessä, niin usko ei ollut niiden aiheuttaja.

Sims tutki myös luonteen persoonallisuutta arvioidakseen olisiko usko voinut vaikuttaa epänormaalia persoonallisuutta. Simsin mukaan persoonallisuuden vaihtelut vaikuttivat omaan kokemukseen uskosta ja sen ilmentymiin, mutta kuitenkin siitä huolimatta usko on olemassa itsenäisesti persoonallisuudessa. Sims tutki lopuksi uskon ilmiöitä tarkkailen sen kognitiivisia, vaikuttavia sekä tahdonalaisia puolia. Sims teki tutkimuksensa ja havaintonsa psykopatologisesta (oppi mielenterveyshäiriöiden eli psyykkisten häiriöiden ilmenemismuodoista) näkökulmasta käsin.

Andrew Simsin rehellinen tutkimus psykiatrian ja psykopatologian avulla toi esille selkeästi ja kiistatta sen, että Raamatun uskon avulla saavutetaan paljon parempia tuloksia mielenterveydenongelmien hoitamisessa ja että Raamatun uskon kautta ihminen voi saavuttaa onnellisen elämän sekä terveen mielen. Tuhannet tutkimukset sekä sadat selonteot tukevat Simsin käsityksiä.

Miksi mieleni ei parannu?

Tuon seuraavaksi esille lyhyesti omia havaintojani siitä miksi kaikki uskovat eivät parannu mielenalueen ongelmista.

Varsinkin silloin kun uskova ihminen ojentautuu uskossaan Jumalan tahdon ja Raamatun totuuden mukaan, niin rikki mennyt mieli eheytyy ja parantuu takuuvarmasti. On tapauksia, joissa ihmisen sydän on syvillä haavoilla ja sen tähden hän ei anna Jumalan eheyttää ja parantaa häntä ja siitä syystä usko ei voi auttaa häntä. Joissakin tapauksissa uskova ei eheydy ja parannu, koska hän tekemisissä epäterveen uskon kanssa, joka vain enemmän rikkoo häntä. Joissakin tapauksissa mielen eheytyminen ja parantuminen on todella pitkällinen prosessi, mutta tuottaa kuitenkin lopulta eheytymisen. Silloin kun ihminen ei jostakin syystä eheydy ja parannu mieleltänsä Raamatun uskon avulla, niin se ei ole koskaan Jumalan vika tai etteikö Hän osaisi auttaa, vaan syy löytyy aina muualta, eli ihmisestä itsestään tai sitten siitä, että ihminen on tekemisissä epäterveen kristillisyyden kanssa.

On todella tärkeätä ymmärtää, että Jumala kykenee korjaamaan jokaisen ihmisen, jonka kärsii mielenterveysongelmista. Kenenkään ei tarvitse väärällä tavalla syyllistyä, mutta jos apua ei tule, eikä parantumista tapahdu, niin se ei ole Jumalan syy ja vika. Itseensä meneminen auttaa tässä tilanteessa. Silloin on rehellisesti katsottava ja tutkittava sitä onko omassa sydämessä synnin ja epäuskon aineksia ja jos niitä on niin silloin ainoa lääke on parannuksen tekeminen. Jumala kyllä tietää, että ihminen on voinut kohdata ja kokea elämässään todella kauhistuttavia kokemuksia. Syvällä olevista haavoista sekä mielenalueen ongelmista eheytyminen ja parantuminen vie usein aikaa, koska on kyse prosessista, jossa mieli tervehtyy. Jumala tietää tämän ja antaa siihen aikaa sen verran kuin se kestää. Uskovan tehtävä on kuitenkin aina ojentautua ja ottaa askeleita kohti mielen eheytymistä sen mukaan kuin Jumala antaa siihen voimaa ja ymmärrystä.

Joskus kyse on siitä että uskovan sydämessä on pelkoa kohdata Jumalan apu Jumalan tahdon mukaisella tavalla ja että ihminen haluaa itse määritellä sen miten hänen tulisi parantua. Jumala auttaa tunnistamaan pelot, jotka estävät avun saamista, jos vain haluamme kuunnella Häntä.

On myös sellaisia uskovia, jotka eivät parannu mieleltään siksi koska he ovat tekemisissä epäterveen uskovien yhteyden kanssa, joka vielä lisää rikkoo entisestään ihmisen mieltä. Tällaisesta epäterveestä yhteydestä tulisi irtautua sekä rukoilla Jumalan johdatusta, jonka kautta uskova löytää terveen uskovien yhteyden, jossa hänen mielensä parantuu. Monessa tapauksessa haavoitettu ja mieleltään rikkinäinen ihminen ei itse näe olevansa tekemisissä epäterveen uskovien yhteyden kanssa. Siksi hän ei ei edes osaa irtisanoutua ja jättää tätä uskovien yhteyttä.

Jos näet jonkun uskovan, jonka mieli on rikkinäinen ja että hän on mukana tällaisessa epäterveessä uskon yhteydessä, niin paras tapa saada hänet sieltä pois terveeseen uskovien yhteyteen on rakastaa häntä ja voittaa hänen luottamuksensa. Sen jälkeen kun hän luottaa sinuun ja arvostaa rakkauttasi, niin hän kuuntelee sinua ja hyvin todennäköisesti uskoo sinua ja hylkää epäterveen uskovien yhteyden ja rukouksessa etsii Jumalan johdatusta, jonka seurauksena Jumala johdattaa hänet terveeseen seurakunta ja uskovien yhteyteen.

Olen huomannut myös sellaisen ulottuvuuden, että kun uskovan mieli on pahoin rikki, niin joissakin tapauksissa sielunhoidollinen kohtaaminen ei auta. Tämä siksi koska rikkinäinen ihminen tarvitsee ennen kaikkea ympäristön, jossa hän kokee, että hänestä välitetään, häntä rakastetaan, häntä huomioidaan. Samoin on tärkeää, että hän saa myös purkautua, joskus myös negatiivisellakin tavalla, mutta silti hänestä välitetään ja rakastetaan, eikä häntä torjuta eikä jätetä.

Negatiivinen purkautuminen tapahtuu siksi, koska rikkinäinen uskova ihminen ei osaa eikä välttämättä kykene toimimaan, niin kuin Raamattu opettaa. Silloin syntyy luottamusta, jolloin rikkinäinen uskaltaa luottaa toiseen ja sen jälkeen myös avautuu hedelmällinen sielunhoidollinen kohtaaminen, kun häntä ei torjuta, vaan välitetään silloinkin kun hän purkautuu negatiivisella tavalla. Tämä myös johtaa siihen, että rikkinäinen uskova tunnistaa myös sydämessään olevat negatiiviset asiat sekä synnit, jotka hän haluaa hylätä. Näin alkaa mielen eheytyminen ja parantuminen Jumalan rakkauden ja totuuden sanan kautta.


Teksti on kokonaisuudessaan sivullani:

https://www.kotipetripaavola.com/psykol ... nusko.html

[hrmn2]

Mielenkiintoinen juttu.

[Siivetön]

Jostain syystä kaikkia ei uskoontullessa tai siinä ollessa vapauteta katkeruudesta ja vihasta. Ei epäilystäkään etteikö Jeesus voisi vapauttaa, mutta jostain syystä niin ei aina käy. Tämä on aika vaikea asia.

https://www.youtube.com/watch?v=kAI0icOHPuI

[Mr Kerimäki]

Jumalan viisaudella ja Ihmisen viisaudella on ison kuilun verran eroa ...toinen on päivä ja toinen on yö.Jumala voi parantaa mielen ,mutta psykologi ei .Jumala voi myös parantaa ei uskovan vaikka moni on eri mieltä varmaanki ,mutta näin .Hyville kuin pahoille.
Ihmisillä on sellaisia sidoksia ,jotka pitää ihmisiä kahleissa ja parannusta ei tapahdu ja sen kahleiden asettajan me tiedämme ,mutta ihminen vain harvoin tietää ja tuntee ja vaistoaa.
Ihmisellä luulen voi olla myös taipumusta masennukseen ja mitä silloin tapahtuu ?? Ihmiset on erilaisia ja onko sitte asioiden käsittelyssä suuria eroavaisuuksia esim,kuinka pitkälle joku vie pohdinnat mielessään ja kuinka ihmisen oma tunnekoneisto on viritetty ja kuinka ihminen itse sitä virittää?? Käsitteleekö asian tietyyn pisteeseen ja laittaa toimeksi eikä jää tuleen makaamaan vai jääkö tilanteeseen sisään ja antaa tunteiden viedä ja huomaa olevansa jossain niin syvällä ,ettei sieltä pääse pois.Tuo lienee erilainen kaikilla tuo asioiden käsittely .
Sen kuitenkin tiedän ,että esim Jeesuksen voima käy kaiken tuon maallisen yläpuolella ja se voima voittaa kaiken ihmismielen pohdinnan .Kyse lienee monesti myös siitä uskommeko silti 100pros itsemme Jeesuksen voimaan korjata mielemme väärät pohdinnat vai uskommeko maailmanprinssin tekemiin järjestelmiin ,joissa on hyvää ,että pahaa.Loppupelissä jos ihminen huomaa istuvansa kotona ja lääkearsenaali on pöydällä sitä luokkaa ,että ihmistä ei eroita sekaisin olevasta seinän käkikellosta juuri mikään niin pitäis varmaan olla aika selvää ,että moinen lääketokkura Ei Ole Jumalasta.
Tässäkin kuten kaikessa meidän tulee istua siellä rantanuotiolla saman rantaanajelehtineen puun päällä Jeesuksen vieressä ja kysellä ja elää Hänen kanssaan joka hetki .Pois maailmasta vaikka maailmassa olemme.Meidän tulee kasvaa Häneen ja silloin katkomme kaikki kahleet.Meidän tulee USKOA.

[Lily]

Hienoja mietteitä Mr. Kerimäellä

[Lily]

Paa, minun mielestä ei voi sanoa ettei Herra vapauttaisi katkeruudesta ym. Olen itse ymmärtänyt, että kyllä Jumala haluaa meidät vapauttaa sellaisesta mikä ihmistä sitoo ja vie kauemmas Hänen tahdostaan, mutta haluaako ihminen todella vapautua. Se että antaa anteeksi, tarkoittaa myös sitä että HALUAA ALKAA RAKASTAMAAN sitä ihmistä joka on tehnyt väärin ja jolle kuuluisi antaa anteeksi.

Matt.22:36-40
36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Tämä on voimassa myös niitä kohtaan, jotka tekevat väärin meitä kohtaan ja joille joudumme antamaan anteeksi.

Enkä nyt kirjoita täällä, niinkuin en olisi joutunut väärin kohtelun uhriksi, vaan itsekkin vielä prosessorin määrättyä asiaa, paljon olen saanut antaa Jumalan voimassa anteeksi ja olen todella alkanut rakastamaan noita väärintekijöitä kelle olen antanut anteeksi, kunnia siitä Jumalalle!

Tsemppiä kaikille niille ketkä ovat anteeksiannon tien prosessissa, Herra kyllä auttaa ja johdattaa vaikka välillä se on vaikeatkin tuntuista, vapautua ja luottaa siihen että Herra johtaa aloittamansa työn loppuun

[toni t]

Psykologian puolustajat näyttävät tarttuvan tuohon sanaan mitä itse sana tarkoittaa. Vaikka keskustelussa ollaan tuotu esiin sitä mitkä ovat psykologian oppien juuret mitä koulutuksissa opetetaan, ne eivät pohjaudu Raamatulliseen ihmiskäsitykseen.

Tämä psykologia-termin määrittely lähti siitä käyntiin, kun psykologian vastustaja (toni t) kirjoitti minulle että ei kannattaisi käyttää sellaista termiä jonka yleisesti ajatellaan tarkoittavan ateistista tiedettä. Enkö olisi saanut siihen vastata eriävää näkemystä?

Sitten minun ja Tonin väliseen keskusteluun aiheesta tuli sivusta muita mukaan tuomaan omia määritelmiään sanasta, esim teoriaa jonka mukaan sana psykologia olisi antiikin kreikassa tarkoittanut sielunviisautta (vaikka minkäänlaista todistetta ei ole esitetty että sanaa psykologia olisi käytetty koskaan ennen 1500-lukua).

Mielestäni sanoihin on syytä "tarttua" silloin jos huomaa että toisille on epäselvää mitä ne tarkoittavat. Sanojen tarkoituksesta keskusteleminenkin voi olla rakentavaa ja hyödyllistä, kun se vaan tapahtuu rakentavasti.

Herman miksi kutsut minua psykologian vastustajaksi sillä enhän minä vastusta kaikkea oppia ihmisenmielestä minkä sinä olet sanonut tarkoittavan psykologiaa. Jos me yleistämme psykologian vain opiksi ihmisenmielestä niin silloin on väärin kutsua esimerkiksi minua psykologian vastustajaksi koska en vastusta kaikkea oppia ihmisenmielestä vaan tiettyä oppia jonka pohja on ihmisviisaudessa ei Jumalan sanassa.

Mutta mikäli tarkoitat psykologialla juuri sitä ihmisviisaudesta kumpuavaa oppia niin siinä valossa annat minusta oikean todistuksen kun kutsut minua psykologian vastustajaksi. Mutta sen määritelmän mukaan minkä sinä olet pyrkinyt psykologialle antamaan ei ole mielestäni oikein kutsua minua psykologian vastustajaksi koska etkös sinä ole nimenomaan pyrkinyt tuomaan esille että Raamatun pohjalta suoritettua ihmismielen tutkintaa voidaan myös kutsua psykologiaksi ja tiedäthän sinä etten minä vastusta Raamatun pohjalta tulkittua ihmisen toimintaa.

Ja etkös sinä käytä psykologia sanaa siinä merkityksessä missä sen ymmärrät. Joten joko nyt tulkitsetkin sanan psykologia niinkuin minäkin tai sitten annat minusta väärän todistuksen sanoessasi minua psykologian vastustajaksi.

[hrmn2]

Herman miksi kutsut minua psykologian vastustajaksi sillä enhän minä vastusta kaikkea oppia ihmisenmielestä minkä sinä olet sanonut tarkoittavan psykologiaa. Jos me yleistämme psykologian vain opiksi ihmisenmielestä niin silloin on väärin kutsua esimerkiksi minua psykologian vastustajaksi koska en vastusta kaikkea oppia ihmisenmielestä vaan tiettyä oppia jonka pohja on ihmisviisaudessa ei Jumalan sanassa.

Mutta mikäli tarkoitat psykologialla juuri sitä ihmisviisaudesta kumpuavaa oppia niin siinä valossa annat minusta oikean todistuksen kun kutsut minua psykologian vastustajaksi. Mutta sen määritelmän mukaan minkä sinä olet pyrkinyt psykologialle antamaan ei ole mielestäni oikein kutsua minua psykologian vastustajaksi koska etkös sinä ole nimenomaan pyrkinyt tuomaan esille että Raamatun pohjalta suoritettua ihmismielen tutkintaa voidaan myös kutsua psykologiaksi ja tiedäthän sinä etten minä vastusta Raamatun pohjalta tulkittua ihmisen toimintaa.

Ja etkös sinä käytä psykologia sanaa siinä merkityksessä missä sen ymmärrät. Joten joko nyt tulkitsetkin sanan psykologia niinkuin minäkin tai sitten annat minusta väärän todistuksen sanoessasi minua psykologian vastustajaksi.

Olen käyttänyt tuota ilmaisua "psykologian vastustaja" koska en ole keksinyt muuta ytimekästä kuvaavaa ilmaisua. Tarkka ilmaisu olisi jotakuinkin "ne jotka määrittelevät termin psykologia tarkoittavan ateistista, antiikin kreikan filosofiaan pohjautuvaa psykologian suuntausta, ja vastustavat sen myötä sanan psykologia käyttämistä kristillisessä kontekstissa". Mutta tämän jatkuva toistaminen tekisi kirjoittamisesta ja lukemisestakin aika raskasta, joten olen tiivistänyt sen ilmaisulla "psykologian vastustaja".

Sinänsä tietysti olet oikeassa siinä, että tämän keskustelun kontekstin ulkopuolella tuo ilmaisu ei varmaan ainakaan kaikkien osalta pidä paikkaansa. Mutta samoin ovat jotkut tässä puhuneet minusta "psykologian puolustajana", enkä ole antanut sen häiritä itseäni, vaikka oikeampi ilmaisu minulle olisi "määrittelee termin psykologia tarkoittavan ihmismieltä ja sen toimintaa koskevaa opetusta". Tämän keskustelun kontekstissa hyväksyn kuitenkin ilmaisun "psykologian puolustaja", koska kaikki jotka ovat lukeneet keskustelun ajatuksen kanssa, tietävät mitä sillä tarkoitetaan.

Mutta jos sinua häiritsee tuo "psykologian vastustaja" käyttäminen niin voin koittaa välttää sitä jatkossa.

LISÄYS: Minulla on muuten muutaman kerran käynyt mielessä, että tuon ilmaisun "psykologian vastustajat" käyttäminen ei ole oikein, mutta en ole vaan keksinyt parempaakaan lyhyttä ilmaisua kuvaamaan tässä keskustelussa niitä jotka "määrittelevät termin psykologia tarkoittavan ateistista, antiikin kreikan filosofiaan pohjautuvaa psykologian suuntausta, ja vastustavat sen myötä sanan psykologia käyttämistä kristillisessä kontekstissa".

[toni t]

Hermannille;

Tietysti sinun tulisi välttää sanaa "psykologian vastustaja" minusta mikäli haluat olla johdonmukainen omalle opetuksellesi sanasta psykologia. Sillä sinun määritelmäsi mukaan minä en ole psykologian vastustaja ja siksi sinun on valheellista kutsua minua sellaiseksi joka ei edes sinun oman määritelmäsi mukaan pidä paikkaansa.

Minua ei haittaa se miksi minua nimitellään vaan puutuin siihen kun huomasin että käytät sanaa psykologia vastoin määritelmää minkä olet pyrkinyt sanalle (psykologia) antamaan ja josta nimenomaan ollaan tässä ketjussa väännetty.

[hrmn2]

Hermannille;

Tietysti sinun tulisi välttää sanaa "psykologian vastustaja" minusta mikäli haluat olla johdonmukainen omalle opetuksellesi sanasta psykologia. Sillä sinun määritelmäsi mukaan minä en ole psykologian vastustaja ja siksi sinun on valheellista kutsua minua sellaiseksi joka ei edes sinun oman määritelmäsi mukaan pidä paikkaansa.

Minua ei haittaa se miksi minua nimitellään vaan puutuin siihen kun huomasin että käytät sanaa psykologia vastoin määritelmää minkä olet pyrkinyt sanalle (psykologia) antamaan ja josta nimenomaan ollaan tässä ketjussa väännetty.

Olen ajatellut että tämän keskustelun kontekstissa varmaan kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan kun puhun teistä "psykologian vastustajista". En ole sanonut sitä mitenkään nimittelymielessä, vaan samassa mielessä kun muut puhuvat minusta "psykologian puolustajana" tässä keskustelussa, eli yleistävänä ilmaisuna kuvaamaan tämän keskustelun "vastapuolia".

Mutta tosiaan minulla itselläkin on käynyt mielessä että se on huono ilmaisu ja voi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Ehkä täytyy sitten käyttää jatkossa väärinkäsitysten ja mahdollisten loukkaantumisten välttämiseksi tätä tarkempaa ilmaisua: "ne jotka määrittelevät termin psykologia tarkoittavan ateistista, antiikin kreikan filosofiaan pohjautuvaa psykologian suuntausta, ja vastustavat sen myötä sanan psykologia käyttämistä kristillisessä kontekstissa".