Psykologia

[hrmn2]

Uskon itse, että mielenterveysongelmat liittyvät usein katkeruuteen yms. Mutta jos ihminen joutuu kokemaan rankkoja ja satuttavia juttuja, niin se anteeksiantaminen ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin luulisi. Esimerkiksi lapsena raiskatuksi tuleminen (minusta 14-vuotias on vielä lapsi) jättää todella todella syvät haavat ihmiseen, ja aikuisenakin on todella vaikeaa käsitellä sellaisia asioita, saati sitten lapsena.

Tai voidaan ajatella mitä tahansa asiaa, jossa joudutaan syyttömänä kokemaan vääryyttä, kärsimyksiä, petosta, jne... Anteeksiantaminen on helppoa kun ei vielä ole kohdannut tällaista. Toki Jumala on luvannut antaa voiman taistella voitollisesti katkeruutta vastaan, mutta taistelu voi olla äärimmäisen kuluttavaa ja mieltä raastavaa, ymmärrän todella hyvin miksi kaikki eivät siitä selviä ihan tuosta noin vaan.

Minulla on ollut tuota taistelua jossain määrin, yhteen aikaan valvoin 3-4 yötä viikosta taistellessani katkeria ajatuksia vastaan. Kun joka päivä täytyy kymmeniä kertoja päättämään uudestaan antaa anteeksi vastoin kaikkea oikeudentajua ja omia tunteitaan, ja kun menee valvomisesta ja ahdistuksesta sairaslomakuntoon, ja tätä jatkuu pitkiä aikoja ilman minkäänlaista muutosta tai toivoa muutoksesta, niin kyllä sitä alkaa miettimään että pysyykö järjissään, vaikka pysyisikin voitolla katkeruudesta. Jumalan ihmeellisestä armosta en itse romahtanut ja olen järjissäni (vaikka vieläkin tulee valvottua pari yötä viikosta ja valvomisen takia on muisti ja yleiskunto heikentynyt tosi paljon), mutta en voi siitä itselleni ottaa kunniaa, ja epäilen että jos ei uskoami olisi vuosien aikana kasvatettu antamalla minun nähdä ja kokea paljon Hänen ihmeellistä apua, en olisi itsekään selvinnyt. Joten ymmärrän hyvin miksi sellaisissa "Jobin koetuksissa" jotkut heikompiuskoiset romahtavat. En tarkoita heikkouskoisella mitenkään huonompaa uskovaa, vaan sellaista joka ei ole vielä ehtinyt nähdä ja kokea Jumalan voimaa, eikä niinollen pysty luottamaan Häneen samassa määrin kuin enemmän kokenut.

Joku täällä aiemmin sanoikin, että uskovat monesti saattavat tuollaisessa tilanteessa olevalle sanoa että "sun täytyy nyt vaan antaa anteeksi kun Raamatussa käsketään", ja turhautua ja hermostua ja jopa syyllistää jos toinen ei pääse kerralla vapaaksi kiusauksista. Toki Raamatussa käsketään niin, ja sen tulee motivoida taistelemaan katkeruutta vastaan, mutta asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen, ja usein tarvitaan muutakin kuin käskemistä ja uskomisen yrittämistä. Mutta tätä ei välttämättä voi ymmärtää niin syvällisesti, jos ei itse ole kokenut elämässään vastaavanlaisia koetuksia, tai jos koetuksissa on kovettanut itsensä (ja se kovettaminenkin voi tapahtua salakavalasti hengelliseen kaapuun verhottuna).

[vaisuliini]

*
Hallelujah! Äsken olin tekemässä keramiikasta ruukun ja alustan niin siinä oli muutamia ilmakuplia ja pistin ne ilmakuplat pois, sinä hetkellä Jumala avasi ymmärrykseni ja yhtäkkiä tajusin kuin kirkkaalta taivaalta salama iskisi... Jumala savenvalajana on luonut meidät ja tietää meidät tomuiksi paremmin kuin koulutetut. Kiitos Jumalalle pikaisesta opetuksesta keramiikan parissa

[Joel.A]

Uskon itse, että mielenterveysongelmat liittyvät usein katkeruuteen yms. Mutta jos ihminen joutuu kokemaan rankkoja ja satuttavia juttuja, niin se anteeksiantaminen ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin luulisi. Esimerkiksi lapsena raiskatuksi tuleminen (minusta 14-vuotias on vielä lapsi) jättää todella todella syvät haavat ihmiseen, ja aikuisenakin on todella vaikeaa käsitellä sellaisia asioita, saati sitten lapsena.

Tai voidaan ajatella mitä tahansa asiaa, jossa joudutaan syyttömänä kokemaan vääryyttä, kärsimyksiä, petosta, jne... Anteeksiantaminen on helppoa kun ei vielä ole kohdannut tällaista. Toki Jumala on luvannut antaa voiman taistella voitollisesti katkeruutta vastaan, mutta taistelu voi olla äärimmäisen kuluttavaa ja mieltä raastavaa, ymmärrän todella hyvin miksi kaikki eivät siitä selviä ihan tuosta noin vaan.

Joku täällä aiemmin sanoikin, että uskovat monesti saattavat tuollaisessa tilanteessa olevalle sanoa että "sun täytyy nyt vaan antaa anteeksi kun Raamatussa käsketään", ja turhautua ja hermostua ja jopa syyllistää jos toinen ei pääse kerralla vapaaksi kiusauksista. Toki Raamatussa käsketään niin, ja sen tulee motivoida taistelemaan katkeruutta vastaan, mutta asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen, ja usein tarvitaan muutakin kuin käskemistä ja uskomisen yrittämistä. Mutta tätä ei välttämättä voi ymmärtää niin syvällisesti, jos ei itse ole kokenut elämässään vastaavanlaisia koetuksia, tai jos koetuksissa on kovettanut itsensä (ja se kovettaminenkin voi tapahtua salakavalasti hengelliseen kaapuun verhottuna).

Aamen.

[vaisuliini]

Jokainen armolahja on annettu seurakunnan rakennukseksi. Näin ollen jokainen armolahaja on luotu eheyttämään ja parantamaan meitä mielen eri osa-alueella.

Ok.

Aamu-Usva, voin sanoa että Jumala on enemmän ja väkevästi lähellä sinun siskoa. Minulle kävi samoin. Muistan kans rukouksin.

Ps. 34:19 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

[vaisuliini]

*
Anteeksi, ahdistuin itse lukiessani kirjoituksia. Niin pakko sanoa että anteeksiantamattomuudesta ei ole kiinni eikä kyse nyt. Kirjoituksista sai kuulostamaan siltä ettei Isää tunneta hyvin. Jumala tietää kyllä että haava on syvempi ja vaikeampi, sen Jumala näkee ja ymmärtää. Jumala tietää että ihmisvoima ei riitä siihen ja on vielä lähellä ja odottaa että se antaa Hänelle luvan jotta Jumala voisi päästä auttamaan ja eheyttämään häntä. Jumala on ihan kokoajan lähelllä häntä ja juuri nyt. Häntä ei ole hyljätty. Anteeksi vaan, pakko kirjoittaa...

Ps. 51:19 Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

[Aamu-Usva]

Ihanat Raamatunpaikat, Vaisuliini!

[Leea]

Psykologia on yksi aikamme ovelimpia eksytyksiä. Tämä menee uskoviinkin, koska se on puettu tieteen kaapuun. Nämä opit ovat tunkeutuneet seurakuntiin ja tekevät tuhoa kristilliselle uskolle. Voi kysyä että miten uskovaiset pärjäsivät ennen kuin mikään näistä psykologian opeista teki esiin marssin kristittyjen piireihin. Mielestäni nykyään seurakunnat on aika kaoottisessa tilanteessa ja osaksi näen syyksi tämän psykologian (ei ainoa syy). Ns. kristillisissä kouluissa ei myöskään opiskella mitään sen erilaisempaa psykologiaa kuin esim. yliopistoissa, samasta lähteestä ammennettua. Mukaan on vain sekoitettu jotain Raamatullisia asioita.

Tässä lisää videoita aiheeseen. Haastateltavana Dave Hunt.

Is Psychology A Science?
https://www.youtube.com/watch?v=OGCfaENqi6w

Is Psychology A Belief System?
https://www.youtube.com/watch?v=nnzfAotubL8

Is Psychology Satan's Greatest Scheme?
https://www.youtube.com/watch?v=JgZheDna77Y

Is Psychotherapy Anti-Christian?
https://www.youtube.com/watch?v=ewpZdxm36_0

Uskon itse, että mielenterveysongelmat liittyvät usein katkeruuteen yms. Mutta jos ihminen joutuu kokemaan rankkoja ja satuttavia juttuja, niin se anteeksiantaminen ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin luulisi. Esimerkiksi lapsena raiskatuksi tuleminen (minusta 14-vuotias on vielä lapsi) jättää todella todella syvät haavat ihmiseen, ja aikuisenakin on todella vaikeaa käsitellä sellaisia asioita, saati sitten lapsena.

Tai voidaan ajatella mitä tahansa asiaa, jossa joudutaan syyttömänä kokemaan vääryyttä, kärsimyksiä, petosta, jne... Anteeksiantaminen on helppoa kun ei vielä ole kohdannut tällaista. Toki Jumala on luvannut antaa voiman taistella voitollisesti katkeruutta vastaan, mutta taistelu voi olla äärimmäisen kuluttavaa ja mieltä raastavaa, ymmärrän todella hyvin miksi kaikki eivät siitä selviä ihan tuosta noin vaan.

Itse kun tulin uskoon, Jeesus vapautti täysin kaikesta katkeruudesta ja vihasta. Meidän tulee antaa uskovina antaa anteeksi kaikille ja tähän antaa Jeesus voiman (Mark. 11:25). Tiedän ettei aina kaikki ole niin helppoa, mutta jos jättäisimme nämä asiat vain Jeesuksen käsiin, Hänen rakkautensa avulla voimme antaa vaikeimmatkin asiat anteeksi. Uskovan tulee myös jatkossa elää tässä anteeksiannossa ja mikään katkeruuden juuri ei saisi tulla tekemään tuhoa uskovan elämään. Katkeruus on yksi pahimpia asioita, jotka voi turmella uskon.
Jotenkin tuntuu että välillä yritetään vähätellä Jeesuksen antamaa muutosta ihmisen elämässä tai sitten ei luoteta siihen että Jumala kantaa.

[Isoäiti]

Sitä mieltä minäkin olen, ettei psykologiaa saa sekoittaa hengellisyyteen ja raamatun opetuksiin. Täysin kaksi eri asiaa. Siinä menee puurot ja vellit sekaisin. Olin sitä mieltä jo silloin aikaa, kun sitä alettiin tuoda seurakuntien kokouksiin.

[Siivetön]

Uskon itse, että mielenterveysongelmat liittyvät usein katkeruuteen yms. Mutta jos ihminen joutuu kokemaan rankkoja ja satuttavia juttuja, niin se anteeksiantaminen ei ole välttämättä ihan niin helppoa kuin luulisi. Esimerkiksi lapsena raiskatuksi tuleminen (minusta 14-vuotias on vielä lapsi) jättää todella todella syvät haavat ihmiseen, ja aikuisenakin on todella vaikeaa käsitellä sellaisia asioita, saati sitten lapsena.

Tai voidaan ajatella mitä tahansa asiaa, jossa joudutaan syyttömänä kokemaan vääryyttä, kärsimyksiä, petosta, jne... Anteeksiantaminen on helppoa kun ei vielä ole kohdannut tällaista. Toki Jumala on luvannut antaa voiman taistella voitollisesti katkeruutta vastaan, mutta taistelu voi olla äärimmäisen kuluttavaa ja mieltä raastavaa, ymmärrän todella hyvin miksi kaikki eivät siitä selviä ihan tuosta noin vaan.

Minulla on ollut tuota taistelua jossain määrin, yhteen aikaan valvoin 3-4 yötä viikosta taistellessani katkeria ajatuksia vastaan. Kun joka päivä täytyy kymmeniä kertoja päättämään uudestaan antaa anteeksi vastoin kaikkea oikeudentajua ja omia tunteitaan, ja kun menee valvomisesta ja ahdistuksesta sairaslomakuntoon, ja tätä jatkuu pitkiä aikoja ilman minkäänlaista muutosta tai toivoa muutoksesta, niin kyllä sitä alkaa miettimään että pysyykö järjissään, vaikka pysyisikin voitolla katkeruudesta. Jumalan ihmeellisestä armosta en itse romahtanut ja olen järjissäni (vaikka vieläkin tulee valvottua pari yötä viikosta ja valvomisen takia on muisti ja yleiskunto heikentynyt tosi paljon), mutta en voi siitä itselleni ottaa kunniaa, ja epäilen että jos ei uskoami olisi vuosien aikana kasvatettu antamalla minun nähdä ja kokea paljon Hänen ihmeellistä apua, en olisi itsekään selvinnyt. Joten ymmärrän hyvin miksi sellaisissa "Jobin koetuksissa" jotkut heikompiuskoiset romahtavat. En tarkoita heikkouskoisella mitenkään huonompaa uskovaa, vaan sellaista joka ei ole vielä ehtinyt nähdä ja kokea Jumalan voimaa, eikä niinollen pysty luottamaan Häneen samassa määrin kuin enemmän kokenut.

Joku täällä aiemmin sanoikin, että uskovat monesti saattavat tuollaisessa tilanteessa olevalle sanoa että "sun täytyy nyt vaan antaa anteeksi kun Raamatussa käsketään", ja turhautua ja hermostua ja jopa syyllistää jos toinen ei pääse kerralla vapaaksi kiusauksista. Toki Raamatussa käsketään niin, ja sen tulee motivoida taistelemaan katkeruutta vastaan, mutta asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen, ja usein tarvitaan muutakin kuin käskemistä ja uskomisen yrittämistä. Mutta tätä ei välttämättä voi ymmärtää niin syvällisesti, jos ei itse ole kokenut elämässään vastaavanlaisia koetuksia, tai jos koetuksissa on kovettanut itsensä (ja se kovettaminenkin voi tapahtua salakavalasti hengelliseen kaapuun verhottuna).

Oletko Hrmn2 kuunnelut tätä:

https://www.youtube.com/watch?v=biyU4lG ... AGaISVi1CA

Kaikkein paras paikka topumiselle on syli, sellainen syli, joka ei vaadi eikä pakota.

[paa]

Jostain syystä kaikkia ei uskoontullessa tai siinä ollessa vapauteta katkeruudesta ja vihasta. Ei epäilystäkään etteikö Jeesus voisi vapauttaa, mutta jostain syystä niin ei aina käy. Tämä on aika vaikea asia.