Psykologia

[Mikko Murpatti]

Tässä keskustelussa psykologian vastustajien argumentit ovat todella ihmeellisiä.

Antiikin filosofit pohtivat psykologisia ajatuksia, joten psykologia ei ole Jumalan tahdon mukaista

Ateisti x ja ateisti y ovat tutkineet ja kehittäneet psykologiaa, joten psykologia ei ole Jumalan tahdon mukaista.

Osa psykologian ajatuksia on selkeästi Raamatun vastaisia, joten uskovan pitäisi pysyä koko psykologiasta erossa

Käytetään paljon aikaa sen tutkimiseen, mistä sana psykologia tulee ja mitä se ei tarkoita

Psykologia on ihmisviisautta, joten uskovan pitäisi pitää näppinsä erosta siitä.

Sanaa psykologia ei ole Raamatussa, joten sitä ei tule käyttää

Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt jotain väärin.

Psykologian suuntaukset eroavat toisistaan ja monet ovat saatanasta esimerkiksi:

Esoteerinen psykologia

https://cdon.fi/kirjat/osho/esoteerinen ... a-14498928

Kuvaus:

"Sisäinen vallankumous Askel tyhjyyteen: meditaation mysteerio Seksi, rakkaus ja rukous: kolme askelta jumaluuteen Kundaliini-jooga - paluu juurille Esoteeriset leikit - kasvun este Unien psykologia Ihmisen seitsemän kehoa Oleminen ja haluaminen Tiedon harhat Ikkunat jumaluuteen Oikea kysyminen Rationaalisen ja irrationaalisen tasapaino Osho oli eräs 1900-luvun suurimpia henkisiä mestareita, jonka opetus käsittelee niin elämän tarkoituksen löytämistä kuin ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita. Oshon työssä heijastuvat sekä idän ajaton viisaus että länsimaisen tieteen ja teknologian suuret mahdollisuudet. Sunday Times -lehti on nimennyt Oshon yhdeksi tuhannesta 1900-luvun vaikuttajasta."

Valtaosa psykologian suuntauksista katsoo ihmiseen ei Jumalaan. Ratkaisuja etsitään ihmisestä itsestään. Ohjataan kastomaan itseen eikä Jumalan puoleen.

Onko kaikki psykologian suuntaukset sitten perkeleestä? En tiedä , sillä minulla ei ole aikaa/älyä /halua käydä niitä kaikkia läpi.

Sen tiedän, että Raamattu kehoittaa rukoilemaan Jumalaa ja hengelliset asiat, pitää käsitellä hengellisesti (uskovan kanssa). Synti esimerkiksi on hengellinen asia mielestäni. Anteeksiantamattomuus on syntiä ja iso ongelma jne.

1.kor.2

6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,
8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut-sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet-
9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat".
10 Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.
11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.


Mieli ja ajatukset ovat semmoista osa-aluetta joka ei ole kuin vaikkapa kemiaa taikka auton korjaamista, vaan mielnavulla sinä ohjaat kokolaivaasi siksi suhtaudun varovaisesti kaikkeen mikä vaikuttaa mieleeni, myös psykologiaan.

Nyt kun on kerrottu , että psykologia on ateistien ja Kreikan filosofien ajatuksista lähöisin (keksitö) niin suhtaudun siihen vielä varovaisemmin, sillä Raamattu varoittaa tämänmaailman viisaudesta ja varoittaa suoraan myös filosofiasta niin itse teen (enkä pakota muita tekemään) semmoisen vedon, että tulkitsen tämän olevan liikaa harmaalla alueella ja välttelen psykologiaa.

Olen itse ollut parikertaa lepositeissä ja sen jälkeen psykiatrisessa hoidossa noin puolivuotta. Jumalaa kohti ei koskaan näytetty, nappeja (3-4 eri lääkettä) ja ihmisviisautta kyllä tarjottiin. Eniten auttoi se , että joku kuunteli, mitään konkreettista apua en ole saanut kuin Jumalalta.

Minun pointtini ei ole tuomita ketään psykiatrilla käynneistä taikka saada kenenkään oloa huonoksi asiantiimoilta.

Vaan pointtini on saada teitä ajattelemaan tätä asiaa tarkemmin ja syvällisesti , sekä koettelemaan psykologian oppeja jos tämmöinen kohdalle tulee, niin ettei kaikkea purematta niellä.

Tarkoitus ei ole tuomita ketään, vaan tuoda esille niitä syitä miksi itse olen erittäin varautunut psykologiaa kohtaan.

[paa]

Ratkaisukeskeinen psykoterapia toimii nimenomaan asiakkaan omasta arvomaailmasta käsin. Eli ts siellä ei tuputeta psykologista ihmisviisautta eikä yritetä pakkosyöttää "ihmisviisauteen pohjautuvaa ateistista maailmankuvaa", vaikka täällä niin väitetäänkin.

Minun psykoterapeuttini kehoitti minua, antamaan omalle masennukselleni persoonan ja kun tämä masennus minuun on tulossa niin, koska ja kun sille on annettu persoona niin sitä on silloin helpompi hallita

Tämä psykoterapeuttini oli Raamattua tunteva henkilö.

Jos terapeutti ei vaikuta sinulle sopivalta, niin vaihdat. Yksinkertaista.

[Leea]

Mielestäni täällä on ollut hyviä perusteluita psykologiaa vastaan kuten esim. Petrillä ja Tonilla. Itse olen edelleen sitä mieltä että psykologian opit ovat haitaksi kristityille sekä ei-uskoville. Tämä asia vain vahvistuu entisestään kun lukee eri juttuja koskien psykologiaa ja vertaamalla näitä oppeja Raamattuun.

Täällä on nyt monesta suusta julistettu sitä, että apu tulee rukoilemalla, lähestymällä Jumalaa kaikissa ongelmissamme, ahdistuksissamme, hädässämme ja katsomalla Kristukseen ja olen itse myöskin sitä mieltä, että; "Apu tulee monissa asioissa ylhäältä, siksi vuorille silmäni nostan, omiaan ei hylkää Herra koskaan, siihen mä uskoa saa.", mutta missä vika, ellei apua tulekaan ja kaikkein pahinta on mielestäni se, että usein juuri niiden ihmisten elämässä, jotka usein julistavat sitä, että sieltä se kaikki apu on heille aina tullut ja tulee, heidän elämässään on nähtävissä kuitenkin juuri näitä määrätynlaisia ongelmia ja tuntuu, että kun on pää pistetty pensaaseen, kuvitellaan, että apu on tullut??

Voin itse ainakin myöntää että kamppailen tiettyjen murheiden kanssa, eikä kaikkiin ole ainakaan vielä tullut vastausta. Välillä tuntuu että omalla järjellä ajateltuna jotkut asiat näyttävät todella vaikeilta että voiko niihin tullakkaan ratkaisua, mutta Jumalamme ajatukset ovat paljon meidän ajatuksia korkeammat. Voi olla myös niin ettei kaikkiin asioihin saadakkaan vastausta täällä elämämme aikana. Kaikesta huolimatta haluan ainakin itse luottaa aina Jeesukseen, en näe muuta toivoa. Kuka minun sieluni tuntisi paremmin kuin Jumala? Hän näkee kipuni, suruni, kaiken. En näe että mielenalueen ongelmissa kukaan muu voisi auttaa niinkuin Jumala auttaa.
Täytyy muistaa myös että meidän uskomme joutuu koetukseen, monenlaiset kiusaukset ja vaikeudet tulevat jokaisen uskovan vaellukseen. Raamattu ei käsittääkseni lupaa että uskovan elämä olisi helppoa. Kristityn elämään kuuluu murheet ja ahdistukset. Osan ahdistuksista aiheuttaa ympäristö ja osan omat synnit joita ei haluta tuoda Jumalan eteen. Jossakin päin maailmaa kristityt joutuvat kohtaamaan vainoa, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä, vankeutta, kidutuksia. Tuskinpa näiden asioiden keskellä uskovat hakisivat maailmalta apua.

Psychology and the Church (Pt. 1/6) (mielenkiintoinen 6-osainen video. Harmi etten ihan kaikkia kohtia ymmärtänyt, englannin sanastoni sen verran puutteellista tämän aiheen kohdalla).
https://www.youtube.com/watch?v=K79ZhPUHFvQ

Satuin lukemaan eilen tällaisesta terapiasta. Oli aika hurjaa luettavaa. Kirjoituksesta sai jopa sen kuvan että Raamatun lukeminenkin voidaan nähdä alkavana hulluutena. Tässä kyllä toteutuu se mitä Raamatussa sanotaan että sana rististä on hullutusta maailmalle.
Jos ei koko tekstiä jaksa lukea niin aloittakaa vaikka otsikosta Harhaluulojen arviointivaihe, Terapiasuhteen rakentaminen.
https://www.kognitiivinenpsykoterapia.fi/verkkolehti/2013/kognitiivinen-psykoterapia-2013-kinnunen.pdf

[paa]

Tämä on juurikin niin vaikea kysymys, että en todellakaan osaa vastata siihen.
Kerron tässä esimerkiksi rakkaasta pikkusiskostani. Hänet raiskattiin erittäin raa'alla ja julmalla tavalla, kun hän oli vasta 14-vuotias. Hän ajautui nopeasti tuon jälkeen koukkuun rauhoittaviin lääkkeisiin. Vähitellen hän ajautui myös huumeisiin ja koulut jäi kesken. Jossain vaiheessa hänelle tuli valtava halu muuttaa elämänsä ja hän tuli uskoon, meni kasteelle jne. Hän löysi miehen ja meni naimisiin, kunnes tuokin mies osoittautui väkivaltaiseksi ja tehtyään todella paljon pahaa siskolleni joutui lopulta vankilaan, jossa on tietääkseni yhä edelleen. Siskoni oli ajautunut takaisin huumeisiin, mutta päätti lopettaa. Hän oli noin vuoden sinnitellyt ilman aineita, kun vähitellen huomasimme, että hänhän on vakavassa psykoosissa. Hän joutui/pääsi sairaalaan uhkailtuaan veitsellä asuintalonsa asukkaita rappukäytävässä luullen näiden aikovan tappaa hänet. Psykoosia seurasi raju masennus. Hän ei noussut enää vuoteesta ylös. Hiljaa hän on hivuttautunut siitä ylöspäin ja yrittänyt aika ajoin ponnistella elämänsä kuntoon saamiseksi siinä onnistumatta. Nyt hän lähentelee neljää kymmentä eikä ole puolisoa, ei lapsia, ei kotia, ei ammattia, ei työtä, ei mielenterveyttä eikä fyysistäkään terveyttä. Tämä kaikki siitä huolimatta että hän on rukoillut ja anonut ja pyytänyt Jumalalta armahdusta yhdessä monien monien uskovien kanssa nyt jo yli 10 vuotta. Minä en tiedä miksi.

Mitä erityisesti psykologian vastustajat sanovat tähän, miksei Jumala auta omaansa?

Olen pahoillani siskosi puolesta Aamu-Usva, ja koitan muistaa häntä rukouksin.

[Joel.A]

Nii in ja kun tiedetään, että ylilyöntejäkin on ollut, on ja tulee olemaan.

Nouseekin tässä eräs Raamatun paikka mieleen.

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Efesolaiskirje‬ ‭6‬

Minulle itselleni tämä kohta kertoo selvästi sen, että uskovan sota-aseena ei tulisi missään muotoon olla ihmisviisaus vaan meidän aseena tulisi olla puhtaasti Sana ja Henki. On vain harmi, että nykyään ei kovin paljon tähän Henkeen turvata vaan yritetään pohtia ihmisviisaudesta käsin ihmisen mielenalueen ongelmia.

En nyt kiellä ketään menemästä lääkäriin tai olla käyttämättä lääkkeitä. Uskon vain, että Jumala voi Henkensä kautta ilmoittaa joko suoraan uskovalle tai veljelle/sisarelle mikä hänellä on tai mistä mikin johtuu j näin ollen myös parantamaan. Sen takiahan meille on annettu Henki lahjoja, jotta emme käyttäisi ihmisviisautta.‬

No missä kohdassa on se armoitus jolla Jumala toimii eheyttääkseen...? Siis UT:ssa

Jokainen armolahja on annettu seurakunnan rakennukseksi. Näin ollen jokainen armolahaja on luotu eheyttämään ja parantamaan meitä mielen eri osa-alueella.

[Joel.A]

Tämä on juurikin niin vaikea kysymys, että en todellakaan osaa vastata siihen.
Kerron tässä esimerkiksi rakkaasta pikkusiskostani. Hänet raiskattiin erittäin raa'alla ja julmalla tavalla, kun hän oli vasta 14-vuotias. Hän ajautui nopeasti tuon jälkeen koukkuun rauhoittaviin lääkkeisiin. Vähitellen hän ajautui myös huumeisiin ja koulut jäi kesken. Jossain vaiheessa hänelle tuli valtava halu muuttaa elämänsä ja hän tuli uskoon, meni kasteelle jne. Hän löysi miehen ja meni naimisiin, kunnes tuokin mies osoittautui väkivaltaiseksi ja tehtyään todella paljon pahaa siskolleni joutui lopulta vankilaan, jossa on tietääkseni yhä edelleen. Siskoni oli ajautunut takaisin huumeisiin, mutta päätti lopettaa. Hän oli noin vuoden sinnitellyt ilman aineita, kun vähitellen huomasimme, että hänhän on vakavassa psykoosissa. Hän joutui/pääsi sairaalaan uhkailtuaan veitsellä asuintalonsa asukkaita rappukäytävässä luullen näiden aikovan tappaa hänet. Psykoosia seurasi raju masennus. Hän ei noussut enää vuoteesta ylös. Hiljaa hän on hivuttautunut siitä ylöspäin ja yrittänyt aika ajoin ponnistella elämänsä kuntoon saamiseksi siinä onnistumatta. Nyt hän lähentelee neljää kymmentä eikä ole puolisoa, ei lapsia, ei kotia, ei ammattia, ei työtä, ei mielenterveyttä eikä fyysistäkään terveyttä. Tämä kaikki siitä huolimatta että hän on rukoillut ja anonut ja pyytänyt Jumalalta armahdusta yhdessä monien monien uskovien kanssa nyt jo yli 10 vuotta. Minä en tiedä miksi.

Mitä erityisesti psykologian vastustajat sanovat tähän, miksei Jumala auta omaansa?

Olen pahoillani siskosi puolesta Aamu-Usva, ja koitan muistaa häntä rukouksin.

Onko tämä sisko elänyt parannuksessa ja anteeksiannossa kun on pyytänyt Jumalalta apua? Jos ei ole niin uskon, että Jumala ei voi häntä tällöin kovinkaan paljon auttaa.

[Aamu-Usva]

Mikä sitten on parannuksessa elämistä..? Eivät hänen tekonsa ole varmastikaan täydellisiä olleet, mutta eivät minunkaan. Hän on välillä langennut syntiin kyllä, mutta aina uudestaan yrittänyt tehdä parannusta ja elää elämänsä Jeesukselle. Ja tällaisia uskovia on paljon, joiden ongelmat jo uskoon tullessa ovat valtavan suuria ja jotka eivät jostain syystä pääsekään heti eroon vakavista mielenterveysongelmista, riippuvuuksista tms...

En lähtisi syyttelemään kärsivää ihmistä siitä, että hänen parannuksen tekonsa ei ole yhtä hyvä kuin vaikkapa minun. Sellainen on Jobin ystävien puuhaa etsiä syntejä kärsimyksen taustalta.

"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room.11:32)"

[Joel.A]

Mikä sitten on parannuksessa elämistä..? Eivät hänen tekonsa ole varmastikaan täydellisiä olleet, mutta eivät minunkaan. Hän on välillä langennut syntiin kyllä, mutta aina uudestaan yrittänyt tehdä parannusta ja elää elämänsä Jeesukselle. Ja tällaisia uskovia on paljon, joiden ongelmat jo uskoon tullessa ovat valtavan suuria ja jotka eivät jostain syystä pääsekään heti eroon vakavista mielenterveysongelmista, riippuvuuksista tms...

En lähtisi syyttelemään kärsivää ihmistä siitä, että hänen parannuksen tekonsa ei ole yhtä hyvä kuin vaikkapa minun. Sellainen on Jobin ystävien puuhaa etsiä syntejä kärsimyksen taustalta.

"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room.11:32)"

Tarkoitan parannuksessa elämisensä sitä, että uskova pyrkii niillä voimavaroillaan valvomaan jatkuvasti tilaansa siitäkin huolimatta vaikka lankeaakin. Jos ihminen on kokenut elämässään paljon vastoinkäymisiä ja erityisesti jos on kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja jossain kohden tulee sitten uskoon niin erityisesti silloin tulee valvoa sitä että ei elä enää katkeruudessa ihmisiä ja Jumalaa kohtaan. Se, että on riippuvainen jostain maallisesta asiasta ei ole läheskään niin paha kuin se, että on anteeksi antamaton lähimmäiselleen.

Varsinkin uskovalla ihmisellä ei ole minkään näköistä lupaa olla katkera ja vihainen lähimmäisilleen ja jos on niin tärkein asia uskon kasvustaan ja mielen eheytykseltään on tehdä tietoinen (sydän mukana) valinta siihen, että päättää antaa anteeksi niille jotka ovat rikkoneet ja rukoilla ja pyytää Jumalalta voimaa tähän prosessiin.

En lähtis myös itsekkään syyttämään kärsivää ihmistä millään tavoin.

[pekka]

Voin itse ainakin myöntää että kamppailen tiettyjen murheiden kanssa, eikä kaikkiin ole ainakaan vielä tullut vastausta. Välillä tuntuu että omalla järjellä ajateltuna jotkut asiat näyttävät todella vaikeilta että voiko niihin tullakkaan ratkaisua, mutta Jumalamme ajatukset ovat paljon meidän ajatuksia korkeammat. Voi olla myös niin ettei kaikkiin asioihin saadakkaan vastausta täällä elämämme aikana. Kaikesta huolimatta haluan ainakin itse luottaa aina Jeesukseen, en näe muuta toivoa. Kuka minun sieluni tuntisi paremmin kuin Jumala? Hän näkee kipuni, suruni, kaiken. En näe että mielenalueen ongelmissa kukaan muu voisi auttaa niinkuin Jumala auttaa.
Täytyy muistaa myös että meidän uskomme joutuu koetukseen, monenlaiset kiusaukset ja vaikeudet tulevat jokaisen uskovan vaellukseen. Raamattu ei käsittääkseni lupaa että uskovan elämä olisi helppoa. Kristityn elämään kuuluu murheet ja ahdistukset. Osan ahdistuksista aiheuttaa ympäristö ja osan omat synnit joita ei haluta tuoda Jumalan eteen. Jossakin päin maailmaa kristityt joutuvat kohtaamaan vainoa, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä, vankeutta, kidutuksia. Tuskinpa näiden asioiden keskellä uskovat hakisivat maailmalta apua.

Amen. Kiitos Herralle.


PSALMIT 28:

1. Daavidin virsi. Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole
minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.

2. Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua avuksi huudan, kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhintäsi kohti.

3. Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärintekijäin kanssa, jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämessään on pahuus.

4. Anna heille heidän työnsä mukaan ja heidän tekojensa pahuuden mukaan; anna heille heidän kättensä tekojen mukaan, kosta heille, mitä he ovat tehneet.

5. Sillä eivät he ota vaaria Herran töistä eivätkä hänen kättensä teoista. Hän kukistakoon heidät, älköönkä heitä rakentako.

6. Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen.

7. Herra on minun voimani ja kilpeni; häneen minun sydämeni turvasi, ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani minä häntä ylistän.

8. Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.

9. Pelasta kansasi ja siunaa perikuntasi; kaitse heitä ja kanna heitä iankaikkisesti.

.................................................

Psalttari 28:

1. Davidin Psalmi. Koska minä huudan sinua, Herra, uskallukseni, niin älä vaikene minulle; etten, koska sinä vaikenisit minulle, minä tulisi niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät.

2. Kuule minun rukoukseni ääni, koska minä huudan sinua, kuin minä nostan käteni sinun pyhää kuorias päin.

3. Älä anna minun tulla jumalattomain ja pahointekiäin sekaan, jotka lähimmäistensä kanssa puhuvat ystävällisesti, vaan pahuutta on heidän sydämissänsä,

4. Anna heille heidän työnsä jälkeen ja heidän pahan menonsa perään: anna heille heidän kättensä töiden perään, maksa heille heidän ansionsa perästä.

5. Sillä ei he ota vaaria Herran töistä, eikä hänen käsi-aloistansa; sentähden rikkoo hän heitä ja ei rakenna heitä.

6. Kiitetty olkoon Herra; sillä hän on kuullut minun rukoukseni äänen.

7. Herra on minun väkevyyteni ja kilpeni, häneen minun sydämeni toivoo, ja minä olen autettu; ja minun sydämeni riemuitsee, ja minä kiitän häntä veisullani.

8. Herra on heidän väkevyytensä; hän on väkevä, joka voideltuansa auttaa.

9. Auta kansaas ja siunaa perimistäs, ja ravitse heitä ja korota heitä ijankaikkisesti.

[Siivetön]

Mikä sitten on parannuksessa elämistä..? Eivät hänen tekonsa ole varmastikaan täydellisiä olleet, mutta eivät minunkaan. Hän on välillä langennut syntiin kyllä, mutta aina uudestaan yrittänyt tehdä parannusta ja elää elämänsä Jeesukselle. Ja tällaisia uskovia on paljon, joiden ongelmat jo uskoon tullessa ovat valtavan suuria ja jotka eivät jostain syystä pääsekään heti eroon vakavista mielenterveysongelmista, riippuvuuksista tms...

En lähtisi syyttelemään kärsivää ihmistä siitä, että hänen parannuksen tekonsa ei ole yhtä hyvä kuin vaikkapa minun. Sellainen on Jobin ystävien puuhaa etsiä syntejä kärsimyksen taustalta.

"Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room.11:32)"

Tuo on juurikin sitä psyykkisten sairauksien ym:kin sairauksien "demonisoimista".

Jos et parane rukoilemalla, täytyy olla niin, että on jotain anteeksiantamattomuutta tai muuta syntiä, vaikka ihminen saattaa rukoilla ja katua syntejään 24h/vrk. tai kiertää vuodesta toiseen sielunhoitajalta toiselle ja esirukousalttarilta toiselle, tunnustamassa syntejään ja tekemässä niistä parannusta.

Olen ihan liikaa nähnyt niitä tällaisen uskonnollisuuden uhreja, että voisin olla hiljaa tästä asiasta.