Jasmiini kirjoitti:Minä en käsitä, miksi pitäisi vastustaa kaikkia psykologian osa-alueita.
Jos vastustetaan kaikkia psykologian osa-alueita ja sanotaan, että uskovalla ei ole tarvetta mennä psykologille
ja tarkoitetaan tällä kaikkien alojen psykologeja, ollaan aika hukassa, jos halutaan saada hoitoa johonkin muuhunkin, kuin masennukseen.
Kun täällä keskustelussa on vilahtanut sana kognitiivinen psykologia, sillä tarkoitetaan sitä, että tutkitaan
ihmisen tiedollisia toimintoja. Näitä toimintoja ovat havainnot, tarkkaavaisuus, oppiminen, muisti, ajattelu ja kielelliset toiminnot.
Kognitiivinen psykologia on lähellä neuropsykologiaa, jolla taas tarkoitetaan aivojen ja käyttäytymisen välistä suhdetta.
Kognitiivinen ja neurologinen psykologia kulkevat yhdessä ja se ei ole pelkkää ihmisen sielullisten ominaisuuksien, mielentilojen ja/tai tunteiden tulkitsemista
tai pähkäilyä siitä, mistä joku ahdistus johtuu ja tavoitteena saada peiteltyä ahdistus, joka johtuukin synnin tunnosta.
Näihin psykologian haaroihin kuuluu isona osana kognitiotiede ja neurotieteet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiotiedehttps://fi.wikipedia.org/wiki/NeurotiedeNämä psykologian haarat ovat sellaisia, joiden kautta tutkitaan ihmisen biologiaa, hermostoa ja aivoja ja niiden vaikutteista ihmisen mieleen ja käytökseen.
Minun mielestä tämä on ihan normaalia tutkimusta erilaisten sairauksien ja tilojen selvittelyksi.
Kyllä, monet tutkijoista näillä aloilla ovat olleet ateisteja tai uskoneet johonkin muuhun jumalaan, kuin Raamatun Jumalaan.
Se ei silti tee näistä asioista itsessään tarpeettomia.
Tällaisille psykologeille tai psykiatreille joutuu joskus menemään esim. näistä syistä: aivovammat ja -sairaudet, muistisairaudet, kehitysvammat ja synnynnäiset kehityshäiriöt, autoimmuuni sairaudet,
neurologiset sairaudet ja poikkeavuudet ja ihan yksinkertaisimmillaan ajokyvyn testaus.
(psykiatri on psykiatrian erikoislääkäri, jonka koulutus on kestänyt n. 13 vuotta. Hän on suorittanut lääkärin perustutkinnon ja erikoistunut sitten johonkin psykiatrian osa-alueeseen)
Lääkäri saattaa kirjoittaa lähetteen neuropsykologisiin testeihin, joissa tutkitaan havannoimista. Jos havannoimisessa huomataan huomattavia puutteita, on ajolupa peruttava.
Sairaudet joskus aiheuttavat sen, että ei pysty enää ajamaan autolla. Onhan se ihan selvää, että tällaisia asioita on tutkittava. Kukaan tuskin haluaa, että
liikenteessä ajelee ihmiset, jotka voivat nähdä esim. hallusinaatioita hyvälaatuisen aivokasvaimen takia ja eivät näe sivusuuntaisesti lainkaan, eivätkä kykene havaitsemaan asioita kummallakan sivullaan.
Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan emme tee lähimmäisillemme mitään pahaa.
Jos jollakin on sairaus, joka vaatisi hermostollisten ja aivoperäisten asioiden tutkimista ja niiden vaikutteita ihmisen käytökseen, havannointiin ja kykyihin suoriutua tällaisista tilanteista esim. liikenteessä on selvä asia, että niitä olisi syytä tutkia, vaikka tutkimuksissa vilahteleekin sana psykologia ja hoitohenkilöistä löytyy neuropsykologi tai neuropsykiatri.
Uskova voi nyt kieltäytyä tietenkin tutkimuksista, mutta kyllä hänen täytyy sitten vapaaehtoisesti luopua ajo-oikeudestaan ja luovuttaa ajokorttinsa poliisille,
jos ei saada täyttä varmuutta ilman tutkimuksia siihen, että onko hänen käyttäytymisensä liikenteessä vaaraksi muille.
Uskova ei saa asettaa toisia ihmisiä tahallaan vaaraan jopa tavalla, joka voi aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.
Tosin lääkärit ovat velvollisia ilmoittamaan poliisille näissä tilanteissa, että ajokortti on otettava pois.
Jos taas uskovalle syntyy lapsi, jolla on kehityshäiriö tai kehitysvamma tai jokin neurologinen sairaus, niin onko se rakkauden kaksoiskäskyn mukaista, että ei vie lasta
tutkimuksiin, jossa tutkitaan neuropsykologian keinoin jotta voitaisiin saada lapselle täsmällisempää hoitoa ja kuntoutusta, jotta lapsi tulisi mahdollisimman pitkälle toimeen omin avuin
aikuistuttuaan. Lapsi saattaa myös tarvita lääkkeitä ja muuta hoitoa riippuen sairaudesta ja sen laadusta.
Myös muut ihmiset tarvitsevat hoitoja ja tukimuotoja sekä lääkityksiä erilaisiin sairauksiin. Niputtamalla yhteen kaikki psykologian osa-alueet pahoina ja uskon elämän tappavana asiana, ei minusta olla enää Jumalan asialla sen enempää kuin rakkauden asiallakaan.
En sitten tiedä, parantaako taivaallinen evankeliumi narkolepsian, epilepsian, autismin, aivokasvaimen, ms-taudin ja viekö uskossa kasvaminen
tällaisten sairauksien oireiston pois, kun ne ovat kuitenkin olemassa ja vaikuttavat ihmisen käytökseen ja ajatteluun?
Vai kielletäänkö, että aivoilla ei ole mitään vaikutusta sen enempää kuin hermostollakaan ihmisen ulospäin näkyviin tapoihin tehdä ja kokea asioita ja ajatella
ja tuntea, havannoida ja oppia, muistaa, nähdä, haistaa jne.
Voidaanko näitä asioita siis tutkia myös ihmisviisaudella Raamatun lisäksi ja onko ihmisviisaus syntiä ja pahuutta aina ja joka kerta?
On totta, että ne ihmiset, jotka ovat olleet kehittämässä näitä kaikenlaisia menetelmiä ja tutkimuksia, eivät ole olleet uskovia ja näissä asioissa
on sekaisin evoluutioteoriaa ynnä muuta huuhaata, muuta tekeekö ne huuhaat ja ateistiset maailmankuvat näistä asioista, jotka ovat kuitenkin osa lääketiedettä, merkityksettömiä
uskovalle ihmiselle ja eikö uskova todellakaan tarvitse näitä, vaan että Jumala hoitaa kaiken, kunhan julistamme evankeliumia ja parannusta synnistä?