Siivetön kirjoitti:toni t kirjoitti:Siivetön kirjoitti:Mainittakoon nyt vielä, että on olemassa erilaisia psykologioita, että pääsisimme ylitse siitä käsityksestä, ettei psykologia itsessään ole paha asia tahi synti.
Raamattukin kehoittaa meitä tutkimaan itseämme ja kehoittaa myöskin siihen,
että meillä olisi aina Kristuksen mielenlaatu, eli näin ollen puhuu myöskin psykologiaa.
Meidän tulisi siis kasvaa psyykeltämme eli mieleltämme Jeesuksen kaltaisuuteen.
Tässä erilaisia psykologian osa-aluita:
Ekopsykologia
Evoluutiopsykologia
Havaintopsykologia
Kehityspsykologia
Kliininen psykologia
Kognitiivinen psykologia
Neuropsykologia
Persoonallisuuspsykologia
Positiivinen psykologia
Psykolingvistiikka
Työ- ja organisaatiopsykologia
Urheilupsykologia
Uskontopsykologia
Eli ei esim. kaikki psykologia ole sidoksissa evoluutiopsykologiaan, vaan se on ihan oma psykologian alueensa.
Tässä erilaisia psykologian suuntauksia:
Behaviorismi
Fenomenologinen psykologia
Hahmopsykologia
Humanistinen psykologia
Kognitiivinen psykologia
Kulttuurihistoriallinen psykologia
Sosiokulttuurinen psykologia
Psykoanalyysi
Esim. sosiokulttuurisesta psykologiasta voimme puhua silloin, kun puhumme meistä ihmisistä esim. seurakuntayhteisöissämme ja mm. käyttäytymisestämme siell ja siellä opituista käyttäytymismalleista ja tähänkin alueeseen Raamattu ottaa kantaa ja antaa meille ohjeita, miten tulee esim. kunnioittaa ja pitää huolta niistä,
jotka jakavat meille Jumala Sanaa tai antaa ohjeita, minkälainen mieli meillä tulee olla sisariamme ja veljiämme kohtaan.
Siivetön jokainen Jeesukseen uskomaton ihminen on sidoksissa saatanaaan siten että toteuttaa hänen tahtoaan. Lisäksi kaikki sekulaarisen psykologian muodot ovat jollakin tapaa sidoksissa evoluutioaatteeseen (maailmankuvaan) eli ihminen on kehityksen tulosta - koska se on sekulaarin humanismin perusta josta taas sekulaari psykologia perustaa.
Sillä on perustavaalaatua oleva vaikutus terapianmuotoon miten ihminen ymmärtää todellisuuden luonteen. Onko ihminen kehityksen tulosta vaiko Jumalan luoma. Jos ihminen uskoo olevansa vain kehityksen (evoluution) tulosta niin erinlaisuus ja pahuus nähdään helposti kehityshäiriönä. Lisäksi silloin tietyt synnin himot nähdään vain ihmiselle kuuluvina ominaisuuksina joista ei tarvitse tehdä parannusta vaan jotka tulee hyväksyä. Tässä on se perustavaalaatua oleva ero sekulaarin psykologian ja Jumalan sanan välillä.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseensa. Jumalan kuva meni rikki syntiinlankeamuksessa mutta Jumala kasvattaa Pyhän Hengen ja sanansa kautta ihmisiä takaisin kohti Jumalan kuvankaltaisuutta kun ihmiset uskovat evankeliumin ja tekevät parannuksen synneistään.
Jumala puhuu myös ihmisten omaantuntoon saaden synnintunnon aikaan ja tätä synnintuntoa monet jouksevat valittamaan sekulaareille psykologeille jotka sitten sanovat synninhimot vain luonnollisiksi asioiksi jota ei tarvitse katua ja hävetä. Synnintunto jonka Jumala vaikuttaa syntisen omassatunnossa ajaa siis monet psykologien puheille koska he todellisuudessa juoksevat ahdistuksissaan pakoon parannuksen tekoa synnistä ja hakevat tähän pakoonsa hyväksyntää psykologin suusta.
Sekulaari humanismi joka perustaa evoluutioaatteesta ja Jumalan sanan evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Jumalan sana ilmoittaa todellisuuden luonteen ja sekulaari terapia edustaa haavemailmaa - tämän vuoksi kenekään ei tulisi hakea todelliseen hätään apua haavemaailmasta joka tuudittaa ihmisen valheelliseen rauhaan vaan apu mielenalueen ahdistukseen tulee hakea ihmismielen tekijältä Luoja Jumalalta.
Tässä yksi sekoituksesi.
Eli puhut uudestaan ja uudestaan
synnintunnosta, joka ei ole varsinaisesti ollenkaan psykologinen ongelma, jonka kanssa tulisi hakeutua terapiaan, mutta käytät sitä ikäänkuin vasta-argumenttina sille, että psykologiaa ei tarvita tai että psykologia itsessään olisi jokin "vihollinen".
Toki sekin saattaa saada pitkään jatkuneena ja "hoitamattomana" aikaan jopa psykologisiakin vääristymiä, ellei ihminen ota vastaan Jeesusta pelastajanaan, mutta synnintunto ei itsessään ole psykologinen vääristymä.
Sekin on psykologiaa, kun Jumala hoitaa ja korjaa ihmisen psyykettä, eli se on taivaallista, Jumalasta lähtevää psykologiaa, joka korjaa nimenomaan meitä siihen alkuperäiseen asemaan ennen syntiinlankeemusta.
Saan kirjoituksistasi sellaisen kuvan nimittäin, kuin ei olisi olemassakaan muuta, kuin humanismiin ja evoluutioon tms. perustuvaa psykologiaa.
Mutta on olemassa myöskin Jumalan Sanaan, Raamattuun perustuvaa psykologiaa, eli Jumalan Sana ja sen antama ihmiskäsitys ovat Raamatullista psykologiaa.
Ts. vielä: Psykologia tarkoittaa teologiaa ihmisen mielestä ja mikä sen parempi psykologian oppikirja onkaan, kuin Hänen kirjoittamansa kirja, joka on ihmisen luonut psyykkeineen kaikkineen.
Eli
psykologia itsessään ei ole paha tahi synti, sillä se on käsite, jolla kuvataan meidän mieltämme, oli se sitten Raamatullista tai johonkin muuhun (evoluutioon, humanismii, filosofiaan...) perustuvaa.
Tätä olen pyrkinyt tuomaan esille ketjun aloitukseen pohjautuen.
Minä siis ymmärrän kaiken tuon, mitä edelläkin tuot julki ja siksi olenkin pyrkinyt korostamaan, miten tärkeää olisi, että myöskin uskovia hakeutuisi kyseiselle alalle, jotka voisivat tehdä työtään Raamatullisen ihmiskäsityksen pohjalta, mutta kun jotkut ovat sitä mieltä, ettei se olisi edes mahdollista, sillä psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatun kanssa, vaikka Jumala on itse luonut ihmisen psyykkeen.
Kysymys on mielestäni juurikin siitä, että maallisen puolen psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatullisen ihmiskäsityksen kanssa, ja että nämä ovat selkeästi eroteltavissa!
Olen pyrkinyt tuomaan esille että synnintunnon tuoma ahdistus ajaa ihmiset mielestäni monesti psykologin puheille. Eikö ahdistus ole ongelma jonka vuoksi mennään psykologin puheille?
Room.2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.Jumala puhuu ihmisille omaantuntoon johon on myös laittanut tietoisuuden oikeasta ja väärästä. Tämä omatunto (ihmisen ajatusmaailma) voi sitten syyttää ihmistä kun hän toimii vastoin sitä mitä Jumla on laittanut heidän omaantuntoonsa. Tämä omantunnon "syytös" on tunne synnintunnosta joka ihmisille nousee alitajuntaan tai tajuntaan kun he tekevät väärin. Synnintunto syyttää ihmistä väärin teosta ja siksi se saa ihmisessä ahdistuksen aikaan.
Ihminen joka kieltää Jumalan ei pääse kuitenkaan karkuun Jumalan häneen asettamaa omaatuntoa ja siksi Jumalan kieltäjäkin kokee synnintuntoa. Ihminen joka ahdistuu omantuntonsa syytöksistä ei välttämättä tunnista edes asiaa synnintunnoksi eikä hän edes välttämättä tiedä mikä synninunto on mutta mielestäni ihmismieli toimii Jumalan sanan perusteella niin että kaikilla ihmisillä on jonkainlainen synnintunto koska Jumala on luonut kaikille ihmisille omantunnon johon Jumala on laittanut tietoisuuden oikeasta ja väärästä (laista).
Kun ihmiset rikkovat Jumalan lakia niin heidän omantuntonsa syyttää heitä siitä (ainakin alitajunnan tasolla) ja se saa aikaan ahdistusta koska syytös sisältää viestin että "tämä ei ole oikein". Tähän omantunnon syytöksen tuomaan ahdistukseen ihmiset sitten hakevat apua psykologeilta jotka kertovat ihmiselle että sinulla on oikeus tuntea niin jne.. Sekulaarit psykologit eivät tunnista synnintuntoa vaan ihmisen ahdistuksen ja he pyrkivät hoitamaan vain ahdistusta eivätkä he pysty hoitamaan ahdistuksen todellista syytä koska he eivät tunnista synnintuntoa.
Jokainen ihminen on syntinen ja jokaisella on Jumalan luoma omatunto joka myös syyttää jokaista ihmistä. Kukaan ei pääse karkuun tätä omantunnon syytöstä ja siksi jokainen ihminen tulee tämän ajatusmaailmassaan kokemaan. Ihmiset jotka eivät tunne Jumalaa tietysti ihmettelevät mistä se ahdistus johtuu jonka omantunnon syytökset saavat aikaan jne.. ja juuri näitä ahdistuksia psykologia pyrkii hoitamaan ja selittämään mutta koska sekulaari psykologia ei tunnista Raamatullista synnintuntoa niin se itseasiassa antaa hyväksyntänsä sille mistä synnintunto syyttää koska psykologin tehtävä on yrittää helpottaa potilaan ahdistusta ja ymmärtää (selittää) hänen tekojaan.
Synnintunto ei tietenkään ole psykologinen vääristymä vaan sekulaarit psykologit jotka eivät tunnista ihmisissä olevaa synnintuntoa ja sen tuomaa ahdistusta vääristävät nimenomaan todellisen syyn ja seurauksen - koska eivät tunne miten ihmismieli todellisuudessa toimii koska eivät tunne Jumalan ilmoitusta.
Raamatun sanaa ei tulisi mielestäni sekoittaa psykologiaan eli puhua Raamatullisesta psykologiasta vaikka sana psykologia tarkoittaisikin vain oppia ihmismielestä. Sana psykologia on lastattu yleisesti ihmisten mielissä vahvoilla sekulaareilla merkityksillä ja jos puhumme psykologiasta ja tarkoittaisimme ns; Raamatullista pyskologiaa niin suurin osa ihmisistä saisi puheestamme väärän kuvan jos emme joka kerta tarkasti erikseen tarkentaisi mitä me nyt tarkoitamme sanalla psykologia. Tämän vuoksi puurot ja vellit menevät nimenomaan sekaisin jos alamme puhua Raamatun sanastakin psykologiana.
siivetön kirjoittaa: Itse en ole vielä koskaan tarvinnut psykologin apua, yhden kerran kylläkin hakeutunut keskusteluun, mutta ei kuulemma antanut aihetta jatkoon, mutta kuuntelijana olen saanut olla monen näilläkin alueilla apua tarvitsevan kohdalla ja minulla nousee ihan niskakarvat pystyyn, kun aletaan puhumaan siitä, ettei uskovaisen tulisi hakea apua tai hoitoa psykologisissa ongelmissaan.
Se on ihan sama asia, jos ei pahempikin, kuin sanoittaisiin syöpäsairaalle, ettei syöpäsairaan tule ottaa vastaan mitään hoitoja ja lääkityksiä.
Psyykkisesti sairaan kohdalla jopa pahempi siinä mielessä, että syöpäsairaan kohdalla kysymys saatta olla vain yhden elämän tuhoutumisesta, mutta psyykkisesti sairaan ihmisen kohdalla saatetaan tuollaisilla ohjeilla saattaa vaaraan muidenkin ihmisten henkiä, tästä meille esimerkkeinä mm. Suomessakin tapahtuneet kouluampumiset yms. tapaukset.
Siivetön viittaatko tässä maalliseen psykologiaan vaiko Raamatun opetukseen ihmismielestä?
"minulla nousee ihan niskakarvat pystyyn, kun aletaan puhumaan siitä, ettei uskovaisen tulisi hakea apua tai hoitoa psykologisissa ongelmissaan".Kumpaahan psykologiaa maallista vaiko Raamatullista nyt tarkoitat lainauksessasi sillä sitä on todella vaikea tuosta eroittaa. Jos tarkoitat Raamatullista psykologiaa niin tarkoitatko että olet vain yhdesti hakeutunut keskusteluun ihmisen kanssa jossa asioita tutkitaan Raamatun pohjalta? Minä sain tästä lainauksestasi kuvan että tarkoitat ihan niitä psykologeja jotka löytyvät meidän jokaisen puhelinluetteloista ja sairaaloista eli ns, maallisia psykologeja.
Eli tässä lainauksessasi puollat psykologien puoleen kääntymistä eikä lainauksestasi tule mitenkään ilmi että tarkoittaisit Raamatun opetukseen (Raamatun psykologian) puoleen kääntymistä vaan saa kuvan normaaleista sairaaloissa jne.. työskentelevistä psykologeista. Ja siitähän tässä on keskusteltu että tulisiko ihmisen hakea apua sekulaareilta psykologeilta.
Myöhemmin sitten kerroit että
"Kysymys on mielestäni juurikin siitä, että maallisen puolen psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatullisen ihmiskäsityksen kanssa, ja että nämä ovat selkeästi eroteltavissa!" No minä ainakin sain kuvan että yllä tarkoitit lainauksessa nimenomaan maallista psykologiaa eikä lainaus viitannut mitenkään
Raamatun opetuksen puoleen kääntymistä. Jotenka meillä menee todellakin puurot ja vellit sekaisin jos alamme käyttämään Raamatun opetuksista jotka opettavat ihmismielen toimintaa nimitystä psykologia koska silloin ei enään tiedetä mitä kukin oikein tahtoo tarkoittaa.
Lisäksi minusta näyttää että sinä siivetön todellakin alussa puolustelit nimenomaan maallista psykologiaa mutta nyt keskustelun edetessä oletkin alkanut puhumaan Raamatullisesta psykologiasta ja että se tulisi eroittaa maallisesta psykologiasta vaikka itse et tuossa ensimmäisessä viestissäsi tähän ketjuun tehnyt mitään eroitusta maallisen ja Raamatullisen psykologian kanssa vaan puhuit vain psykologiasta.