Psykologia

[vaisuliini]

Sekin on psykologiaa, kun Jumala hoitaa ja korjaa ihmisen psyykettä, eli se on taivaallista, Jumalasta lähtevää psykologiaa, joka korjaa nimenomaan meitä siihen alkuperäiseen asemaan ennen syntiinlankeemusta.

.
.

Mutta on olemassa myöskin Jumalan Sanaan, Raamattuun perustuvaa psykologiaa, eli Jumalan Sana ja sen antama ihmiskäsitys ovat Raamatullista psykologiaa.

Ts. vielä: Psykologia tarkoittaa teologiaa ihmisen mielestä ja mikä sen parempi psykologian oppikirja onkaan, kuin Hänen kirjoittamansa kirja, joka on ihmisen luonut psyykkeineen kaikkineen.

.
.

Kysymys on mielestäni juurikin siitä, että maallisen puolen psykologiaa ei pidä sekoittaa Raamatullisen ihmiskäsityksen kanssa, ja että nämä ovat selkeästi eroteltavissa!

Oli mielenkiintoista nähdä miten sana 'psykologia' määritellään mutta minulle tuli mieleen että pitää tuntea myös Pyhiä kirjoituksia ja Jumalan voimaa (eheyttävää voimaa) hoitaakseen ihmisen kuntoon. Kuinka maallisen psykologin kanssa käy kun ei tunne Pyhiä kirjoituksia eikä Jumalan voimaa (eheyttävää voimaa)?

[vaisuliini]

*
Tuli mieleen se hypnoosi. Eikö se ole myös filosofiasta perin? Luin jostain että seurakunnassa tarjotaan hypnoosihoitoa. En tiedä vieläkö tänä päivänä tarjotaan tai jo lopetettiin...

[hrmn2]

Vähäsen hämmentää mihin pitäisi vastata kun täällä on kaksi viestiketjua samasta aiheesta, mutta vastaan tähän alkuperäiseen vaikka viesti johon vastaan on siinä toisessa. Jos ylläpitäjät näette aiheelliseksi yhdistää ketjut niin sitten nämä menevät loogiseen järjestykseen.

Minä ymmärrän psykologian tarkoittavan sitä mitä se sananmukaisesti tarkoittaa, eli oppia ihmisen mielestä, siitä miten ihmisen mieli toimii. En ole vieraskielisten sanojen ystävä ja varsinkin nykyaikana vierastan kovasti sitä kun (englannin kieltä) sekoitetaan suomen kieleen, mutta tällaiset sanat kuin psykologia ja teologia ja filosofia ovat jo niin vakiintuneita sanoja kielessämme, ja luontevampia käyttää kuin vaikkapa "oppi ihmismielestä" tai "oppi Jumalasta/jumaluusoppi", että käytän mielummin sanoja psykologia ja teologia. Samoin kuin biologia, geologia, arkeologia, astrologia jne.

No niin sitten aiheeseen. Toisessa ketjussa esitettiin, että psykologian juuret ovat antiikin filosofiassa joka syntyi alle 3000 vuotta sitten. Näen asian itse eri tavalla, sillä uskon että ihmismielen toimintaa on pohdittu ja siitä on opetettu myös sitä ennen. Aikojen alusta lähtien. Eli psykologiaa on ollut aina olemassa, tosin ei sillä termillä, mutta mielestäni terminologia ei ole merkityksellistä vaan sisältö.

Raamatusta löytyy paljon psykologiaa. Pelkästään Raamatusta voi ammentaa hyvin paljon ymmärrystä ja oppia siitä, miten ihmisen mieli toimii. Myös PetriFB:n psykologiaa vastustava kirjoitus sisältää itsessään psykologiaa, tässä esimerkiksi yksi lainaus kirjoituksesta jossa selkeästi esitetään psykologisia väittämiä eli opetetaan miten ihmismieli toimii:

Lopputuloksena on se että ihminen tiedostaa anteeksiantamuksen olevan ratkaisu, mutta ihminen ei kykene vapautumaan negatiivisista tuntemuksistaan, koska ihmisellä ei ole kykyä antaa anteeksi toiselle ihmiselle kokemaansa kauhistuttavaa vääryyttä. Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan. Kun sanotaan, että on annettu anteeksi niin se viestittää väärintekijälle, että älä enää koske minuun, koska olen antanut anteeksi. Todellisuudessa ei ole tapahtunut anteeksiantamusta, vaan pelko väärintekijää kohtaan tuo valheellisen kokemuksen anteeksiantamuksesta.

Siunauksin Herman.

[PetriFB]

Vähäsen hämmentää mihin pitäisi vastata kun täällä on kaksi viestiketjua samasta aiheesta, mutta vastaan tähän alkuperäiseen vaikka viesti johon vastaan on siinä toisessa. Jos ylläpitäjät näette aiheelliseksi yhdistää ketjut niin sitten nämä menevät loogiseen järjestykseen.

Minä ymmärrän psykologian tarkoittavan sitä mitä se sananmukaisesti tarkoittaa, eli oppia ihmisen mielestä, siitä miten ihmisen mieli toimii. En ole vieraskielisten sanojen ystävä ja varsinkin nykyaikana vierastan kovasti sitä kun (englannin kieltä) sekoitetaan suomen kieleen, mutta tällaiset sanat kuin psykologia ja teologia ja filosofia ovat jo niin vakiintuneita sanoja kielessämme, ja luontevampia käyttää kuin vaikkapa "oppi ihmismielestä" tai "oppi Jumalasta/jumaluusoppi", että käytän mielummin sanoja psykologia ja teologia. Samoin kuin biologia, geologia, arkeologia, astrologia jne.

No niin sitten aiheeseen. Toisessa ketjussa esitettiin, että psykologian juuret ovat antiikin filosofiassa joka syntyi alle 3000 vuotta sitten. Näen asian itse eri tavalla, sillä uskon että ihmismielen toimintaa on pohdittu ja siitä on opetettu myös sitä ennen. Aikojen alusta lähtien. Eli psykologiaa on ollut aina olemassa, tosin ei sillä termillä, mutta mielestäni terminologia ei ole merkityksellistä vaan sisältö.

Raamatusta löytyy paljon psykologiaa. Pelkästään Raamatusta voi ammentaa hyvin paljon ymmärrystä ja oppia siitä, miten ihmisen mieli toimii. Myös PetriFB:n psykologiaa vastustava kirjoitus sisältää itsessään psykologiaa, tässä esimerkiksi yksi lainaus kirjoituksesta jossa selkeästi esitetään psykologisia väittämiä eli opetetaan miten ihmismieli toimii:

Lopputuloksena on se että ihminen tiedostaa anteeksiantamuksen olevan ratkaisu, mutta ihminen ei kykene vapautumaan negatiivisista tuntemuksistaan, koska ihmisellä ei ole kykyä antaa anteeksi toiselle ihmiselle kokemaansa kauhistuttavaa vääryyttä. Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan. Kun sanotaan, että on annettu anteeksi niin se viestittää väärintekijälle, että älä enää koske minuun, koska olen antanut anteeksi. Todellisuudessa ei ole tapahtunut anteeksiantamusta, vaan pelko väärintekijää kohtaan tuo valheellisen kokemuksen anteeksiantamuksesta.

Siunauksin Herman.

Tuo lainaamasi pätkä oli psykologian väärä ratkaisumalli. Raamatusta löytyy ohjeet oikeaan anteeksiantamukseen. Ymmärrät varmaan, että kirjoitan ja puhun psykologiasta siinä mielessä mitä se oikeasti edustaa, eli se on filosofian pohjalta kehitetty ihmisviisaus, joka vastustaa Raamatun totuutta ja pyrkii ihmisviisauden kautta auttamaan ihmisiä. Tähän perustuu kaikki maalliset psykologian osa-alueet. Raamattu kertoo kyllin selvästi miten meidän uskovien tulee suhtautua ihmisviisauteen, joka vastustaa Raamatun totuutta.

[Siivetön]

Hrmn2 osasi pukea sen hienosti selkeään muotoon, jota minä olen yrittänyt monen monituisten ja kai hyvin epäselvienkin sepustusteni kautta tuoda esille.

[hrmn2]

Vähäsen hämmentää mihin pitäisi vastata kun täällä on kaksi viestiketjua samasta aiheesta, mutta vastaan tähän alkuperäiseen vaikka viesti johon vastaan on siinä toisessa. Jos ylläpitäjät näette aiheelliseksi yhdistää ketjut niin sitten nämä menevät loogiseen järjestykseen.

Minä ymmärrän psykologian tarkoittavan sitä mitä se sananmukaisesti tarkoittaa, eli oppia ihmisen mielestä, siitä miten ihmisen mieli toimii. En ole vieraskielisten sanojen ystävä ja varsinkin nykyaikana vierastan kovasti sitä kun (englannin kieltä) sekoitetaan suomen kieleen, mutta tällaiset sanat kuin psykologia ja teologia ja filosofia ovat jo niin vakiintuneita sanoja kielessämme, ja luontevampia käyttää kuin vaikkapa "oppi ihmismielestä" tai "oppi Jumalasta/jumaluusoppi", että käytän mielummin sanoja psykologia ja teologia. Samoin kuin biologia, geologia, arkeologia, astrologia jne.

No niin sitten aiheeseen. Toisessa ketjussa esitettiin, että psykologian juuret ovat antiikin filosofiassa joka syntyi alle 3000 vuotta sitten. Näen asian itse eri tavalla, sillä uskon että ihmismielen toimintaa on pohdittu ja siitä on opetettu myös sitä ennen. Aikojen alusta lähtien. Eli psykologiaa on ollut aina olemassa, tosin ei sillä termillä, mutta mielestäni terminologia ei ole merkityksellistä vaan sisältö.

Raamatusta löytyy paljon psykologiaa. Pelkästään Raamatusta voi ammentaa hyvin paljon ymmärrystä ja oppia siitä, miten ihmisen mieli toimii. Myös PetriFB:n psykologiaa vastustava kirjoitus sisältää itsessään psykologiaa, tässä esimerkiksi yksi lainaus kirjoituksesta jossa selkeästi esitetään psykologisia väittämiä eli opetetaan miten ihmismieli toimii:

Lopputuloksena on se että ihminen tiedostaa anteeksiantamuksen olevan ratkaisu, mutta ihminen ei kykene vapautumaan negatiivisista tuntemuksistaan, koska ihmisellä ei ole kykyä antaa anteeksi toiselle ihmiselle kokemaansa kauhistuttavaa vääryyttä. Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan. Kun sanotaan, että on annettu anteeksi niin se viestittää väärintekijälle, että älä enää koske minuun, koska olen antanut anteeksi. Todellisuudessa ei ole tapahtunut anteeksiantamusta, vaan pelko väärintekijää kohtaan tuo valheellisen kokemuksen anteeksiantamuksesta.

Siunauksin Herman.

Tuo lainaamasi pätkä oli psykologian väärä ratkaisumalli. Raamatusta löytyy ohjeet oikeaan anteeksiantamukseen. Ymmärrät varmaan, että kirjoitan ja puhun psykologiasta siinä mielessä mitä se oikeasti edustaa, eli se on filosofian pohjalta kehitetty ihmisviisaus, joka vastustaa Raamatun totuutta ja pyrkii ihmisviisauden kautta auttamaan ihmisiä. Tähän perustuu kaikki maalliset psykologian osa-alueet. Raamattu kertoo kyllin selvästi miten meidän uskovien tulee suhtautua ihmisviisauteen, joka vastustaa Raamatun totuutta.

Tuosta lainauksesta löytyy esimerkiksi väite: "Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan." Tuossa lauseessa opetetaan siitä miten ihmismieli toimii, eli tuo lause on psykologiaa sanan varsinaisessa merkityksessä (oppia ihmismielen toiminnasta).

Psykologia ei ole samanlainen tieteenala kuin vaikkapa matematiikka, jossa asiat ovat absoluuttisia totuuksia. Voidaan sanoa, että matematiikan mukaan asia on niin ja niin, sillä matematiikassa on kyseenalaistamattomia totuuksia. 1+1=2 eikä siitä voi olla eri mieltä. Mutta psykologian suhteen voi olla täysin päinvastaisia väittämiä ja molemmat ovat psykologiaa. Toinen psykologi voi sanoa että anteeksi antamalla paranee, ja toinen päinvastoin, ja molemmat ovat yhtälailla psykologiaa. Ei siis ole mahdollista sanoa, että "psykologia sanoo niin ja näin". Se olisi sama kuin sanoa että "teologia sanoo sitä ja tätä". Teologia tarkoittaa oppia Jumalasta. Joku voi opettaa että Jumala vihaa ihmisiä, toinen että Jumala rakastaa ihmisiä, ja molemmat ovat teologisia väittämiä.

Eli on olemassa hyvää psykologiaa ja huonoa sellaista. Mutta psykologia itsessään on vain termi joka kuvaa tiettyä opetusta, eli ihmisen mieltä ja sen toimintaa koskevaa opetusta.

[Siivetön]

Vähäsen hämmentää mihin pitäisi vastata kun täällä on kaksi viestiketjua samasta aiheesta, mutta vastaan tähän alkuperäiseen vaikka viesti johon vastaan on siinä toisessa. Jos ylläpitäjät näette aiheelliseksi yhdistää ketjut niin sitten nämä menevät loogiseen järjestykseen.

Minä ymmärrän psykologian tarkoittavan sitä mitä se sananmukaisesti tarkoittaa, eli oppia ihmisen mielestä, siitä miten ihmisen mieli toimii. En ole vieraskielisten sanojen ystävä ja varsinkin nykyaikana vierastan kovasti sitä kun (englannin kieltä) sekoitetaan suomen kieleen, mutta tällaiset sanat kuin psykologia ja teologia ja filosofia ovat jo niin vakiintuneita sanoja kielessämme, ja luontevampia käyttää kuin vaikkapa "oppi ihmismielestä" tai "oppi Jumalasta/jumaluusoppi", että käytän mielummin sanoja psykologia ja teologia. Samoin kuin biologia, geologia, arkeologia, astrologia jne.

No niin sitten aiheeseen. Toisessa ketjussa esitettiin, että psykologian juuret ovat antiikin filosofiassa joka syntyi alle 3000 vuotta sitten. Näen asian itse eri tavalla, sillä uskon että ihmismielen toimintaa on pohdittu ja siitä on opetettu myös sitä ennen. Aikojen alusta lähtien. Eli psykologiaa on ollut aina olemassa, tosin ei sillä termillä, mutta mielestäni terminologia ei ole merkityksellistä vaan sisältö.

Raamatusta löytyy paljon psykologiaa. Pelkästään Raamatusta voi ammentaa hyvin paljon ymmärrystä ja oppia siitä, miten ihmisen mieli toimii. Myös PetriFB:n psykologiaa vastustava kirjoitus sisältää itsessään psykologiaa, tässä esimerkiksi yksi lainaus kirjoituksesta jossa selkeästi esitetään psykologisia väittämiä eli opetetaan miten ihmismieli toimii:

Lopputuloksena on se että ihminen tiedostaa anteeksiantamuksen olevan ratkaisu, mutta ihminen ei kykene vapautumaan negatiivisista tuntemuksistaan, koska ihmisellä ei ole kykyä antaa anteeksi toiselle ihmiselle kokemaansa kauhistuttavaa vääryyttä. Ihminen voi omissa voimin antaa ihmiselle anteeksi siten, että hän sanoo antaneensa anteeksi, mutta sydämessään kantaa silti anteeksiantamattomuutta, joka voi esiintyä pelkona väärintekijää kohtaan. Kun sanotaan, että on annettu anteeksi niin se viestittää väärintekijälle, että älä enää koske minuun, koska olen antanut anteeksi. Todellisuudessa ei ole tapahtunut anteeksiantamusta, vaan pelko väärintekijää kohtaan tuo valheellisen kokemuksen anteeksiantamuksesta.

Siunauksin Herman.

Tuo lainaamasi pätkä oli psykologian väärä ratkaisumalli. Raamatusta löytyy ohjeet oikeaan anteeksiantamukseen. Ymmärrät varmaan, että kirjoitan ja puhun psykologiasta siinä mielessä mitä se oikeasti edustaa, eli se on filosofian pohjalta kehitetty ihmisviisaus, joka vastustaa Raamatun totuutta ja pyrkii ihmisviisauden kautta auttamaan ihmisiä. Tähän perustuu kaikki maalliset psykologian osa-alueet. Raamattu kertoo kyllin selvästi miten meidän uskovien tulee suhtautua ihmisviisauteen, joka vastustaa Raamatun totuutta.

Minäkin olen Petri tästä asiasta eri mieltä.

Siksi toin esille tuolla edelle jaotteluja eripohjaisiin / -juurisiin psykologioihin, että voitaisiin nähdä, että kysymys on aina siitä, miltä pohjalta mikäkin psykologia lähtee.

Filosofiselta pohjalta lähtevä psykologia tosiaankin on ihmisviisauden ja -ymmärryksen pohjalta kehitetty psykologia:

Mutta Jumalan Sanaan pohjautuva psykologia on Jumalalliselta pohjalta lähtevää ja Raamatullista psykologiaa, eli Jumalan meihin luomaa psyykettämme käsittelevää teologiaa.

Aivan kuin fysiologiakin on meidän fyysistä ihmisyyttämme käsitellevää oppia.
Neuropsykologia käsittelee niitä psyykeeseemme liittyviä asioita, jotka lähtevät neurologisista syistä.
Jne. jne. jne.

[Aamu-Usva]

Joku täällä mainitsi myös humanismin ja humanistisen filosofian/psykologian. Humanismi sellaisenaan ei ole uskon vastaista, mutta tuntuu, että yleensä uskovat humanismista puhuessaan tarkoittavat nimenomaan sekulaaria humanismia, mihin liittyy kaikenlaisen uskonnollisuuden vierastaminen. Yleensä humanismi ehkä kuitenkin korostaa inhimillisyyttä sekä ihmisen kokonaisvaltaista ymmärtämistä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja hengellisenä olentona. Ainakin Rodgersin (1980) mukaan.

Ja Petri: Psykologian tarkoitus ei ole auttaa ihmistä. Psykologia on oppia ihmisestä, jonka tarkoituksena on tutkia ja ymmärtää erilaisia lainalaisuuksia ihmisestä ja ihmisen käyttäytymisestä. Psykologian pohjalta on tosin kehitetty erilaisia terapioita yms., mutta ne eivät sinänsä ole psykologiaa. Psykologikin sellaisenaan tekee lähinnä erilaisia testauksia yms. hoidon tarpeen määrittämiseksi ja sitten taas erilaisten terapioiden osaajat esimerkiksi psykoterapeutit pyrkivät auttamaan. Terapeuttien ei kuitenkaan tarvitse olla psykologeja. He voivat olla taustakoulutukseltaan sairaanhoitajia (ehkä useimmiten), psykologeja tai lääkäreitä (psykiatreja).´

Niin ja muuten matematiikan kyseenalaistamattomuudesta voidaan olla montaa mieltä jos aletaan oikein filosofoimaan...

[Aamu-Usva]

Hypnoosin juuret ovat varmaankin jossain hamassa muinaisuudessa, mutta yleensä kehittäjänä pidetään sellaista Mesmer-nimistä lääkäriä. Siinä taustalla oli joku outo filosofia magneettikenttien vaikutuksesta ihmiseen... En itse kyllä hypnoosiin lähtisi, vaikka kuulemma jotkut ovat hyvällä menestyksellä päässeet ylensyömisestä tai tupakoinnista eroon. Pidän sitä vain jotenkin huuhaana

[hrmn2]

Niin ja muuten matematiikan kyseenalaistamattomuudesta voidaan olla montaa mieltä jos aletaan oikein filosofoimaan...

Tiedän mutta parasta varmaan nyt olla alkamatta