Joel.a kirjoittaa
Näin hän se asia juuri on, antoihan Jeesus samassa yhteydessä vertauksen myös "tuhlaaja" pojasta jossa poika lähti maailmaan, mutta isä ei lähtenyt pojan perään, odotti ja toivoi vain milloin poika taas palaa takaisin. Eli kyllä ihmisellä pysyy valinnan vapaus uskoon tulon jälkeenkin, mutta ei meillä kuitenkaan ole sellainen isä joka hylkää lapsensa vaikka kuinka lapsi elää synnin paatumuksessa vaan yrittää ohjata sauvallaan ja vitsaillaan häntä takaisin luoksensa.
Siivetön kirjoittaa
Raamattu tuo selvästi julki, että paatuneella ihmisellä ei ole enää paluun mahdollisuutta, joten pidetään oikeista käsitteistä kiinni.
Paatunut ihminen ei saa enää tilaa mielenmuutoksella, vaikka kyynelin sitä pyytäisi.
Tässä Raam.kohdassa koen olevan yhden kaikkein vakavimman varoituksen paatumiseen johtavasta tilasta:
"Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi." Luuk. 19:41-47
"...sen tähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut."
Jeesus puhui nämä sanat omaisuuskansalleen, mutta uudessaliitossa ne koskevat myöskin kaikkia pakanoita, eli meitä.
Kun ihminen menee ylitse määrätyn rajan, Jumala paaduttaa hänen sydämensä niin, ettei ihminen voi enää nähdä, eikä kuulla totuutta, vaikka sitä julistettaisiin miten rakkauden hengessä ja totuudessa ja siksi hän ei voi enää palata.
”Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään, eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.” (Jes. 6:10)
”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään, eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” (Matt. 13:15)
Siksi:
”Kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi.” (Hepr. 3:13)
Tuskin Jumala varoittaisi tuolla ^^^^ tavalla ^^^^ meitä paatumisesta, ellei se olisi mahdollista myöskin uudestisyntyneiden kohdalla?
En tiedä huomasitko, että tuossa aikaisemmin puhuin vain uskovasta (ihminen joka tuntee sisimmässään Jumalan), ja joka on kuitenkin lähtenyt synnin pettämänä paatumaan ja tekemään väärin ja syntiä tuntemaansa Luojaansa kohtaan.
Eli saan tosta mitä laitoit sen käsityksen, että oli ihminen kuin ihminen uskossa tai ei niin hän jos paatuu edes vähääkään niin hänen on enää mahdotonta tulla taivas kelpoiseksi vaikka hän sitä kyynelin pyytäisi. Jos näin tarkoitit niin olen hyvin erimieltä, koska mielestäni Raamattu opettaa toisin.
Koska uskon, että Raamattu opettaa niin, että jos uudesti syntynyt joka lähtee maailmaan eli on jo jollain tavalla paatunut voi kuitenkin palata takaisin Isän syliin joka häntä kutsuu koko ajan luokseen paitsi siihen asti jos hän on tehnyt Pyhän Hengen pilkan. Eli siis uskon että uudestisyntynyttä Jumala ei enää koskaan kutsu takaisin (synnin tunto) jos hän on tehnyt elämässään Pyhän Hengen pilkan ja näin ollen se uudestisyntynyt on täydellisesti paatunut.
Mitä jumalattomaan tulee niin hänkin voi toki paaduttaa sydämmensä kun Jumala häntä kutsuu luokseen ja valitettavan usein näin käykin, että hän paaduttaa itsensä eikä pääse näin ollen koskaan tuntemaan Jumalaa sekä hänen todellista voimaa (Pyhää Henkeä).
Eli ajattelen, että on kahta paatumusta on osittaista sekä täydellistä. Ja täydellisessä paatumuksessa Ihminen kuin ihminen uskossa tai ei niin ei edes halua kyynelinkään tulla tuntemaan enää Jumalaa.